Rahapula-Mikä on pahinta/nöyryyttävintä/nolointa

Niitä asioita on niin paljon, että en edes osaa valita mikä olisi pahinta. Sanotaan nyt vaikka se, että matkustin lastenlipulla pitkälti yli kolmekymppiseksi asti. Todennäköisesti se ei ole kyllä oikeasti pahin.

Tuntuu että jotkut ei ymmärrä ketkä ja koska TTT:tä voi saada. Itse en ollut siihen oikeutettu opiskeluaikana, koska mulla ei ollut opintolainaa.

Ennemmin köyhäilin ja pihistelin kuin että olisin ottanut lainaa. Välillä oli tosi tiukkaa, yhtenä kesänä kesätyö meni alta kun yritys lakkautti toimipisteitä just ennen kesää.

Köyhä kyllä joutuu nöyrtymään melko monessa asiassa. En osaa edes laskea kuinka monessa paikassa sitä joutuu nöyristelemään. Mutta en enää häpeä, sillä meitä on monta ja lisääntymään päin ollaan. Köyhien laumat vaeltaa kaduilla. Ei vielä kerjäämässä, vaikka jotkut niin haluaisivat.

Oli synttärit, riitaisan eron jälkeen mies lähti ja jätti kolmen kuukauden vuokravelat ja häätölapun jälkeensä. Sossu ei auttanut ja diakoni sanoi ettei kirkon mielestä mua kannata auttaa. Ruokaa ei ollut, mies vei jääkaapista ja kaapeista kaiken. Satoi.

Soitin kotiin varakkaille vanhemmille ja pyysin parikymppiä ruokarahaa. He kieltäytyivät. Soitin palkkoihin kysyäkseni milloin tulee palkkani (olin tehnyt keikkatyötä, palkan piti tulla kuukauden päästä) ja itkien kerroin tilanteeni ja siellä ystävällinen palkanlaskija teki poikkeuksen, en tiedä kuka hän on mutta ei arvaa kuinka pelasti nälältä. Samana päivänä tuli osa palkasta tilille ennen kello viittä.

Tuntematon ihminen auttoi. Kiitos hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Oli synttärit, riitaisan eron jälkeen mies lähti ja jätti kolmen kuukauden vuokravelat ja häätölapun jälkeensä. Sossu ei auttanut ja diakoni sanoi ettei kirkon mielestä mua kannata auttaa. Ruokaa ei ollut, mies vei jääkaapista ja kaapeista kaiken. Satoi.

Soitin kotiin varakkaille vanhemmille ja pyysin parikymppiä ruokarahaa. He kieltäytyivät. Soitin palkkoihin kysyäkseni milloin tulee palkkani (olin tehnyt keikkatyötä, palkan piti tulla kuukauden päästä) ja itkien kerroin tilanteeni ja siellä ystävällinen palkanlaskija teki poikkeuksen, en tiedä kuka hän on mutta ei arvaa kuinka pelasti nälältä. Samana päivänä tuli osa palkasta tilille ennen kello viittä.

Tuntematon ihminen auttoi. Kiitos hänelle.

Kiinnostaa, miten asiat järjestyivät. Peruttiinko häätö? Saitko lisää töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli synttärit, riitaisan eron jälkeen mies lähti ja jätti kolmen kuukauden vuokravelat ja häätölapun jälkeensä. Sossu ei auttanut ja diakoni sanoi ettei kirkon mielestä mua kannata auttaa. Ruokaa ei ollut, mies vei jääkaapista ja kaapeista kaiken. Satoi.

Soitin kotiin varakkaille vanhemmille ja pyysin parikymppiä ruokarahaa. He kieltäytyivät. Soitin palkkoihin kysyäkseni milloin tulee palkkani (olin tehnyt keikkatyötä, palkan piti tulla kuukauden päästä) ja itkien kerroin tilanteeni ja siellä ystävällinen palkanlaskija teki poikkeuksen, en tiedä kuka hän on mutta ei arvaa kuinka pelasti nälältä. Samana päivänä tuli osa palkasta tilille ennen kello viittä.

Tuntematon ihminen auttoi. Kiitos hänelle.

Kiinnostaa, miten asiat järjestyivät. Peruttiinko häätö? Saitko lisää töitä?

Häätö peruttiin ja sain sovittua maksusuunnitelman. Töitä järjestyi lisää ja olen ollut jo pitkään työelämässä :)

Luin tätä ketjua ja muistin sen epätoivon tunteen kun tuijotin laskuja, tyhjiä kaappeja ja itkin. Tuntui niin yksinäiseltä ja toivottomalta olo, miten tästä selviän ja pääsen tämän ylitse. Mutta pääsin ja selvisin.

Se tuntematon ihminen ei varmaan enää muista minua ja kuinka auttoi kamalasta syntymäpäivästä ylitse. Itse muistan vielä kuinka hän kuunteli sekavaa itkuista selitystä ja sanoi että ei tässä ole hätää, rahaa tulee tänään tilille.

Sinä päivänä satoi kaatamalla mutta kävin kaupassa ja ostin halvimman mahdollisen mansikkakääretortun ja kahvia, kotona toivotin itselle hyvää syntymäpäivää.

Kunpa sille pelastavalle naiselle tapahtuisi monta hyvää asiaa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli synttärit, riitaisan eron jälkeen mies lähti ja jätti kolmen kuukauden vuokravelat ja häätölapun jälkeensä. Sossu ei auttanut ja diakoni sanoi ettei kirkon mielestä mua kannata auttaa. Ruokaa ei ollut, mies vei jääkaapista ja kaapeista kaiken. Satoi.

Soitin kotiin varakkaille vanhemmille ja pyysin parikymppiä ruokarahaa. He kieltäytyivät. Soitin palkkoihin kysyäkseni milloin tulee palkkani (olin tehnyt keikkatyötä, palkan piti tulla kuukauden päästä) ja itkien kerroin tilanteeni ja siellä ystävällinen palkanlaskija teki poikkeuksen, en tiedä kuka hän on mutta ei arvaa kuinka pelasti nälältä. Samana päivänä tuli osa palkasta tilille ennen kello viittä.

Tuntematon ihminen auttoi. Kiitos hänelle.

Kiinnostaa, miten asiat järjestyivät. Peruttiinko häätö? Saitko lisää töitä?

Häätö peruttiin ja sain sovittua maksusuunnitelman. Töitä järjestyi lisää ja olen ollut jo pitkään työelämässä :)

Luin tätä ketjua ja muistin sen epätoivon tunteen kun tuijotin laskuja, tyhjiä kaappeja ja itkin. Tuntui niin yksinäiseltä ja toivottomalta olo, miten tästä selviän ja pääsen tämän ylitse. Mutta pääsin ja selvisin.

Se tuntematon ihminen ei varmaan enää muista minua ja kuinka auttoi kamalasta syntymäpäivästä ylitse. Itse muistan vielä kuinka hän kuunteli sekavaa itkuista selitystä ja sanoi että ei tässä ole hätää, rahaa tulee tänään tilille.

Sinä päivänä satoi kaatamalla mutta kävin kaupassa ja ostin halvimman mahdollisen mansikkakääretortun ja kahvia, kotona toivotin itselle hyvää syntymäpäivää.

Kunpa sille pelastavalle naiselle tapahtuisi monta hyvää asiaa elämässään.

Oikea selviytymistarina. Uskon, että hyvä palaa lähettäjälleen moninkertaisena.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta oli laihtua ja sitten tietyn pisteen jälkeen vain päättää, että minä syön itse ja vain puoliso saa laihtua. Puoliso oli peliriippuvainen ja varani eivät riittäneet meidän molempien ruokkimiseen  vuokran maksun jälkeen. Söin silloin, kun hän ei ollut näkemässä. Totesin hänelle, että ei ole rahaa ruokaan, mutta vuokra on maksettu. .Jossain vaiheessa hän sai sitten ostettua ruokaa jääkaappiin, luut hänellä jo törröttivät, mutta ei kuollut aliravitsemukseen! Noloa ei ole ollut. Nöyryyttävää ehkä, en muista tarkalleen.

ei loispuolisoa tarvitse elättää. Oikein teit.

Ivalliset, menestyneet sukulaiset, joita en kylläkään halua tavata, en niin missään!

Pyytämään vanhemmilta rahaa.

Tuttua kaupassa taskulaskimen, pullokuittien ja muiden kanssa kulkeminen, kassalla tuskanhiki otsalla että toivottavasti laskin oikein eikä tarvitse hävetä jos pitää ottaa jotain pois.

Puhelin meni kiinni, olen yrittäjä, hävetti kun en tiennyt miten sanoa asiakkaille että miksi minua ei saa kiinni.

Välillä sukulaiset tuovat kassillisen ruokaa jos tietävät että työt on vähissä ja elän ilman rahaa. Taustalla tässä tilanteessa burnout mutta ei niin paha että olisin lopettanut yrittämisen, se vain hankaloittaa työntekoa kun on mielen kanssa ongelmaa yhdistettynä tähän inflaatioon mikä tekee sen ettei kukaan osta mitään enää.

Joskus 2-3 viikkoa ollut poistumatta kotoa kun ei rahat riittäneet tankata ja kövellen/pyörällä liian Pitkä matka kauppaan. (asun maalla)

Kuljin vuotavissa kengissä varmaan vuoden, aina sukat läpimärkänä, onneksi sukulainen lahjoitti vedenpitävät kengät.

Kaikki vaatteet lahjoituksena saatu sukulaisilta, onneksi perhepiirissä parempituloisia joille jää paljon vaatetta yli mitä ei pidä. Ei sitä paljoa siis tarvitsekaan, tärkeimmät on ne vedenpitävät kengät, hyvä takki yms.

Onneksi elän yksin eikä ole lapsia yms, tämä kittuuttaminen koskee pelkästään itseäni eikä muut kärsi.

Nöyryyttäviä tilanteita on ollut lukuisia ja itku on pääsyt muutaman kerran jonkun halveksivasta suhtautumisesta. Ja se myös tuntuu pahalta jos joku alkaa tivaamaan että miten niin ei ole rahaa siihen ja tähän ja tuohon illanviettoon tai pidempään reissuun.

Paljon jättänyt asioita väliin ja jäänyt aikalailla kotihiireksi tekemään ja harrastamaan asioita mitä voi tehdä kotona ilmaiseksi.

Toivottavasti valoa näkyisi pian tunnelin päässä, vaatimaton elämä ei haittaa mutta kyllä se jatkuva murhe rahojen riittävyydestä on kuluttavaa, varsinkin jos tilanne lipsahtaa siihen ettei ole rahaa käydä kaupassa.

Yleensäkin hätätilanteessa sossun puoleen kääntyminen on noloa. Siitä on tarkoituksella tehty vittumaista ja tuen hausta vaikeaa. Nytkin keittiössä odottaa 6 sivua A4-kaavakkeita täytettäväksi. Riittääköhän mun koulutus, yo ja 5,5vuotta sen jälkeistä, ammattikorkeaa, vähän yliopistoa ja opistoa. En ole ollenkaan varma, että riittää: en ajattele, kuten suomalainen byrokraatti. Kouluissa pitäisi olla pakollisena aiheena viranomaiskaavakkeiden täyttö! Ja kaikki liitteet, pankilta tiliotteet, vuokratodistukset, lääkekuitit, lääkärimaksut, sitten maksusitoumuslappujen kanssa optikolle, apteekkiin, pahimmillaan ruokakauppaan.

Vierailija kirjoitti:

On itse asiassa erikoista, että terveysslteiden maksullisuutta ei ole juuri kyseenalaistettu ennenkuin viime aikoina.

No entäs hammastahnan maksullisuus? Voi herrajumala miten kaikki pitäisi tulla valtiolta, suomalaisilla on näköjään joku kova halu valtion orjana

Joskus oli tyyliin vietävä kaikki pullot ja tölkit kauppaan, että sai ruuat ostettua. Oli talvi ja vein lapset päiväkotiin, tämän jälkeen kävisin kaupassa. Jätin pullopussit pulkkaan odottamaan, kun en kehdannut niitä päiväkotiin sisäänkään kantaa lapsien riisumisen ajaksi. Ulkona oli kova tuuli, jonka voimasta pullot ja tölkit oli lennellyt pitkin päiväkodin pihaa minun ollessa sisällä. Siihen sattui vielä joku papparainen juuri paikalle, joka auttoi minua keräämään kaikki pullot takaisin kasaan, kyllä hävetti 😪

Onneksi tämä aika on enää muisto vain. Nykyään olemme velattomia, jää rahaa enemmän säästöön jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että jotkut ei ymmärrä ketkä ja koska TTT:tä voi saada. Itse en ollut siihen oikeutettu opiskeluaikana, koska mulla ei ollut opintolainaa.

Ennemmin köyhäilin ja pihistelin kuin että olisin ottanut lainaa. Välillä oli tosi tiukkaa, yhtenä kesänä kesätyö meni alta kun yritys lakkautti toimipisteitä just ennen kesää.

Kun olin parikymppinen niin aluksi en edes tiennyt että sellainen on olemassa. Kun en saanut tarpeeksi opintosuorituksia niin pitkään olin ahdistunut kun luulin että opintotuki lakkaa ja joudun asunnottomaksi katuojaan. Eihän siitä missään kerrottu parikymmentä vuotta sitten. Sitten kun aloin saada työmarkkinatukea niin aluksi en tiennyt että toimeentulotukea voi saada sen lisäksi kunnes sattumalta näin varhaisen netti-hesarin kommenteissa maininnan siitä.

Opiskeluaikana ruokabudjetti kahdelle aikuiselle ja lapselle oli vain 20e pahimmillaan.

Kaupassa joutui laskemaan senttejä. Tein kauppalistan kotona ulkomuistista, mikä mikin tuote maksaa. Olin helposti pari päivää syömättä, jotta lapsi ja mies sai ruokaa. Koskaan ei ollut koulussa varaa 2,60 lounaaseen.

Kun valmistuin ja sain töitä maksoin monesti kassalla opiskelijoiden tai vanhusten pieniä ostoksia, jos raha ei riittänyt. Niin pahalta se tuntuu yhä edelleen.

Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen on uudet koettelemukset, velat. Lapset tietävät, että nyt eletään säästäväisesti. Mutta he eivät tiedä todellisen tilanteen tukaluutta. Onneksi sain apua äidiltä ja tädiltä, vaikka oli todella noloa pyytää apua.

Miehelleni olen todella kiukkuinen tästä kaikesta. Hän aina sysää laskut, ruoat, lainat minun maksettavakseni. Tänään hän ilmoitti, että pankki oli sulkenut hänen maksukorttinsa.

Töitä tehdään 6-7 päivää viikossa. Mutta palkka on pieni.

Onneksi on ihanat lapset ja huippu työ, muuten en keksisi syytä elää.

Joskus mietin eroa ja kaiken omaisuuden realisointia. En vain haluaisi rikkoa lasten perusturvallisuudentunnetta.

Tämä on jotain niin kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on aina joku keräys päällä ja varsinkin alussa oli tosi vaikeaa kun piti aina kieltäytyä. Jotkut vielä teki niin päin , että ostivat lahjan ja sitten ilmoittivat vaan jokainen tuo nyt xx euroa.

Ikävintä oli sitten kun alettiin julkisesti sanomaan mihin sulla on nyt kaikki rahat menneet.

Tämä oli oikeesti tosi ikävää ja lopulta menin pomoni luo juttelemaan.

Hän seuraavassa tiimipalaverissa sanoi nyt loppui tälläiset keräämiset. Jokainen saa osallistua tai olla osallistumatta ja kaikki päänaukominen loppuu heti, ei tietenkään noilla sanoilla.

No tietenkin jotkut sanoivat me kyllä tiedetään kuka on kannellut.

Tämä ei mennyt jakeluun vaan sama juttu jatkui ja kerran pomo tuli tilaan ja pyysin häntä ja kerjääjää yhteen ja kysyin pomolta voitko vielä käydä läpi sen keräysasian, kun ei ole mennyt jakeluun.

Minä laihduin, kun ei ollut varaa syödä. Söin lähes 1/2 vuotta joka toinen viikko pel

Tuo on kyllä älytöntä että ensin ostetaan lahja kysymättä muilta ja sitten pyydetään osallistumaan x-summalla... Lahjahan on aina vapaaehtoinen eikä voi etukäteen olettaa osallistujia. 

Ei mitään koska en tunne häpeää.

Tästä on jo 20 vuotta. Olin vasta nuori aikuinen ja silloinen poikaystäväni petti ja jätti. Häipyi vaan yhtenä päivänä. Olimme jakaneet talousmenot puoliksi. Siinä hetkessä ne kaikki asumiskulut jäivät yllättäen itselleni. Häpesin niin paljon sitä tilannetta ja sitä, kun rahat eivät riittäneet kuin vuokraan ja aivan pakollisiin menoihin, kuten sähkö, työmatkalippu ja puhelin, etten kehdannut kertoa edes perheelle, saati hakea apua. Koska ruokaan ei ollut rahaa, join hirvittäviä määriä ilmaista kahvia ja teetä töissä ja varastin eräänä yönä lähellä olleesta siirtolapuutarhaviljelmästä perunoita. Söin monta viikkoa melkein pelkästään keitettyä perunaa, kun ei ollut edes mitään rasvaa. Lopulta kerroin tilanteesta vanhemmilleni, jotka auttoivat ja pääsin jälleen jaloilleni.