Jätettiin ehkäisy pois idealla, että lapsi olisi ihana jos se tulisi, mutta ei varsinaisesti yritetä saada vauvaa
Eli olisi oikein toivottu lapsi kyllä, mutta asialla ei ole hätähoppukiire eikä olla varta vasten lasta tekemässä. Jätettiin vain kaikki ehkäisi pois vähän siten, että katsotaan miten käy :) . Mistään oviksista ei todellakaan keskustella enkä tikuta mitään eikä tähdä juuri oviksiin seksiä. Seksiä kyllä harrastetaan vähintään joka toinen päivä. No, näin on menty yli puoli vuotta, eikä kertaakaan ole ollut edes päivää menkat myöhässä. Kumpikaan ei stressaa siitä että kumpa saataisiin nyt se lapsi.
Olen yllättänyt, että näinkö se sitten menikin. En ole tullutkaan raskaaksi. Olen koko aiemman elämäni pelännyt, että vahinkoraskaus tulee suunnilleen sperman näkemisestä.
Sikiättekö te muut suunnilleen pyhästä hengestä vai onko se kaikilla tällaista?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja koeputkihelmöityksessä, jossa munasolut hedelmöitetään maljassa siittiöillä ja seurataan, miten ne alkavat jakautua ja siirretään paras alkio niistä kohtuun ja tuetaan sen pysymistä siellä keltarauhashormonilla - tässä onnistumistodennäköisyys on keskimäärin n 15% eli 85% epäonnistuu.
Mites sitten luomuna, kun pitää tulla ovulaatio jossa kypsyy munasolu, siitiöiden pitää tpimia ja sen siittiön pitää hedelmöittää munadolu ja sen pitää kiinnittyä kohdunseinämään ja kasvaa oikeaoppisesti jakautuen. Mikään ei saa mennä mönkään tai sen kehitys päättyy ja tulee keskenmeno missä vaiheessa raskautta tahansa, ihan alkumetreilläkin. Minusta on ihme, että lapsia ylipäänsä onnistuu syntymään maailmaan.
Koeputkihedelmöitysten onnistumisprosentti on noin 30, eikä 15.
Meillä eka lapsi lähti alulle heto ekasta kierrosta. Toiseen meni 11kk. Kolmas tulossa ja tokasta kierrosta.
Eli voi siihen raskautumiseen mennä hyvnkin monta kk eikä mitään "vikaa" ole :) meillä on kaikki saaneet alkunsa ilman varsinaista yritystä. Seksiä harrastetaan kuitenkin se n.3krt/vko, joten olisin kokenut ovisten tikuttelun hiukan turhaksi. Tuolla tahdilla kuitenkin tulee harrastettua seksiä ovispäivän lähettyvillä ni miksi vaivautua (eri juttu toki, jos tietää, että hedelmällisyyden kanssa on jtn ongelmaa).
Esikoisen isän kanssa meni vuosia, ei siis varsinaisesti yritetty mekään.
Seuraavan kanssa meni kierukan poistosta 6 viikkoa. Kolmatta yrittäessä menikin kuukausia, koska halusin tietyn sukupuolisen ja olinkin jo aikeissa luovuttaa, kunnes viime hetkellä tein raskaustestin.
Neljäs meinas saada alkunsa hormonikierukasta huolimatta, mutta olikin kohdunulkoinen. Seuraava tuli kertalaakista, kun mies jätti kumin pois. Tämä abortoitiin koska oli trisomia. Seuraavasta jo olin reippaasti yli 40v, mutta silti tulin parissa kuukaudessa raskaaksi. Eli vaihdellut on mullakin.
Puoli vuotta on täysin normaalia. Itse olen tosin tullut aina nopeasti raskaaksi. Geenit varmaan vaikuttaa (ja terveelliset elämäntavat), meidän suvut on aika hedelmällistä sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei saa mennä mönkään tai sen kehitys päättyy ja tulee keskenmeno missä vaiheessa raskautta tahansa, ihan alkumetreilläkin. Minusta on ihme, että lapsia ylipäänsä onnistuu syntymään maailmaan.
Tätähän on tutkittu ja on todettu, että puolet raskauksista päätyy keskenmenoon ensimmäisen kuukauden aikana. On siis ollut ns. kemiallinen raskaus mutta se ei ole edennyt kunnolla vaan on päättynyt syystä tai toisesta heti alkuunsa jo ennen kuin nainen on edes ymmärtänyt olevansa raskaana.
Minä elin kahdessa avioliitossa sillä periaatteella, että ehkäisyä ei tarvita ja raskaus saa tulla kun on tullakseen. Ensimmäinen aivoliitto päättyi aikanaan, toisessa sitten päädyttiin hedelmöityshoitoihin, kun raskautta ei kuulunut. Käytiin koko hoito läpi, viisi vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen kuudes alkionsiirto tärppäsi. Yksi lapsi riitti meille, toista kertaa en jaksanut sitä rumbaa.
Minäkin kyllä tunsin aina ovulaation. Kuukautiset olivat säännölliset. En olisi mistään tiennyt ilman tutkimuksia, että kypsyneen ja irronneen follikkelin sisällä ei ollut koskaan oikeaa elävää munasolua, joka olisi voinut hedelmöittyä. Miehen spermassa ei ollut vikaa. Munasoluja saatiin kypsytettyä vasta pistoshoitojen seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei saa mennä mönkään tai sen kehitys päättyy ja tulee keskenmeno missä vaiheessa raskautta tahansa, ihan alkumetreilläkin. Minusta on ihme, että lapsia ylipäänsä onnistuu syntymään maailmaan.
Tätähän on tutkittu ja on todettu, että puolet raskauksista päätyy keskenmenoon ensimmäisen kuukauden aikana. On siis ollut ns. kemiallinen raskaus mutta se ei ole edennyt kunnolla vaan on päättynyt syystä tai toisesta heti alkuunsa jo ennen kuin nainen on edes ymmärtänyt olevansa raskaana.
Minä elin kahdessa avioliitossa sillä periaatteella, että ehkäisyä ei tarvita ja raskaus saa tulla kun on tullakseen. Ensimmäinen aivoliitto päättyi aikanaan, toisessa sitten päädyttiin hedelmöityshoitoihin, kun raskautta ei kuulunut. Käytiin koko hoito läpi, viisi vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen kuudes alkionsiirto tärppäsi. Yksi lapsi riitti meille, toista kertaa en jaksanut sitä rumbaa.
Minäkin kyllä tunsin aina ovulaation. Kuukautiset olivat säännölliset. En olisi mistään tiennyt ilman tutkimuksia, että kypsyneen ja irronneen follikkelin sisällä ei ollut koskaan oikeaa elävää munasolua, joka olisi voinut hedelmöittyä. Miehen spermassa ei ollut vikaa. Munasoluja saatiin kypsytettyä vasta pistoshoitojen seurauksena.
Mielenkiintoista, en ole tiennyt että noin voi olla. Missä tutkimuksessa se selvisi, ja paljonko tutkimus maksoi? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei saa mennä mönkään tai sen kehitys päättyy ja tulee keskenmeno missä vaiheessa raskautta tahansa, ihan alkumetreilläkin. Minusta on ihme, että lapsia ylipäänsä onnistuu syntymään maailmaan.
Tätähän on tutkittu ja on todettu, että puolet raskauksista päätyy keskenmenoon ensimmäisen kuukauden aikana. On siis ollut ns. kemiallinen raskaus mutta se ei ole edennyt kunnolla vaan on päättynyt syystä tai toisesta heti alkuunsa jo ennen kuin nainen on edes ymmärtänyt olevansa raskaana.
Minä elin kahdessa avioliitossa sillä periaatteella, että ehkäisyä ei tarvita ja raskaus saa tulla kun on tullakseen. Ensimmäinen aivoliitto päättyi aikanaan, toisessa sitten päädyttiin hedelmöityshoitoihin, kun raskautta ei kuulunut. Käytiin koko hoito läpi, viisi vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen kuudes alkionsiirto tärppäsi. Yksi lapsi riitti meille, toista kertaa en jaksanut sitä rumbaa.
Minäkin kyllä tunsin aina ovulaation. Kuukautiset olivat säännölliset. En olisi mistään tiennyt ilman tutkimuksia, että kypsyneen ja irronneen follikkelin sisällä ei ollut koskaan oikeaa elävää munasolua, joka olisi voinut hedelmöittyä. Miehen spermassa ei ollut vikaa. Munasoluja saatiin kypsytettyä vasta pistoshoitojen seurauksena.
Mielenkiintoista, en ole tiennyt että noin voi olla. Missä tutkimuksessa se selvisi, ja paljonko tutkimus maksoi? Ap.
Julkisella puolella kävimme, siinähän sekin tutkimus meni polimaksuilla. En enää tarkkaan muista, kun niitä hoitoja oli monia erilaisia ja ne kestivät vuosia ja milloin mitäkin lääkettä otettiin suun kautta ja alapään kautta välillä piikillä mahanahkaan.
Me tehtiin sama päätös toukokuussa. Oletin että olin jo ovuloinu mutta mitä vielä, kesäkuussa tein positiivisen raskaustestin niin uskomattomalta ku se tuntuki. Ekassa ultrassa selvisi myös, että sikiö on muutamaa päivää nuorempi, eli olen vaan ovuloinu myöhässä.
Olin lukenut tosi paljon raskautumisesta ja sen ongelmista enkä odottanut yhtään että ekasta kierrosta tärppäis. Etenkin kun sitä ennen meillä "ehkäisynä" käytetty keskeytettyä yhdyntää vaikka kuinka kauan ilman vahinkoja.
Onko sulla ap ollu hormonaalinen ehkäisy käytössä, esim pillerit? Niistähän sanotaan että ehkäisyteho voi kestää pitkäänki sen jälkeen kun lopettaa niiden syömisen. Tuskin vielä kannattaa huolestua että olisi jotain vikaa :)
Meillä tärppäs nopeasti. Ensimmäinen lapsi heti kun jätin pillerit, eli ei ehtinyt tulla luomukuukautisia. Toisella kerralla tuli yhdet luomukuukautiset ja sen jälkeen olikin raskaana. Joten on kyllä tarkkaan tullut syötyä pillereitä, kun todennäköisesti ei yhtään lasta enää haluta.
Kuukausi meni meillä, eli toisesta kierrosta taisi tärpätä.
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin sama päätös toukokuussa. Oletin että olin jo ovuloinu mutta mitä vielä, kesäkuussa tein positiivisen raskaustestin niin uskomattomalta ku se tuntuki. Ekassa ultrassa selvisi myös, että sikiö on muutamaa päivää nuorempi, eli olen vaan ovuloinu myöhässä.
Olin lukenut tosi paljon raskautumisesta ja sen ongelmista enkä odottanut yhtään että ekasta kierrosta tärppäis. Etenkin kun sitä ennen meillä "ehkäisynä" käytetty keskeytettyä yhdyntää vaikka kuinka kauan ilman vahinkoja.
Onko sulla ap ollu hormonaalinen ehkäisy käytössä, esim pillerit? Niistähän sanotaan että ehkäisyteho voi kestää pitkäänki sen jälkeen kun lopettaa niiden syömisen. Tuskin vielä kannattaa huolestua että olisi jotain vikaa :)
Ei pillereitä, vaan kuparikierukka. Pillereistä on yli 10 vuotta aikaa, eli ei ne kai enää voi vaikuttaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja koeputkihelmöityksessä, jossa munasolut hedelmöitetään maljassa siittiöillä ja seurataan, miten ne alkavat jakautua ja siirretään paras alkio niistä kohtuun ja tuetaan sen pysymistä siellä keltarauhashormonilla - tässä onnistumistodennäköisyys on keskimäärin n 15% eli 85% epäonnistuu.
Mites sitten luomuna, kun pitää tulla ovulaatio jossa kypsyy munasolu, siitiöiden pitää tpimia ja sen siittiön pitää hedelmöittää munadolu ja sen pitää kiinnittyä kohdunseinämään ja kasvaa oikeaoppisesti jakautuen. Mikään ei saa mennä mönkään tai sen kehitys päättyy ja tulee keskenmeno missä vaiheessa raskautta tahansa, ihan alkumetreilläkin. Minusta on ihme, että lapsia ylipäänsä onnistuu syntymään maailmaan.
Koeputkihedelmöitysten onnistumisprosentti on noin 30, eikä 15.
Ennen se oli joka viides onnistuu eli 20%, on tainnut parantua siitä.
Me tehtiin myös noin, ajatuksella että ei se sieltä heti tule, ja pam, välittömästi raskaaksi. Esikoinen syntyi noin 9kk tuon päätöksen jälkeen. Toista pitikin sitten yrittää, 5kk meni ennen kuin tärppäsi.
Juu 7kk meni. Tosin ekat kuukaudet varoin seksiä ovulaation aikaan koska en ehkä halunnut vielä tulla raskaaksi kuitenkaan.
Mä tunnistan ovulaation mm siitä, että silloin tulee runsaasti läpinäkyvää "limaa" eli ei tarvii mitään tikkuja käyttää kun vähän tutkii kehon toimintaa ja sitten houkuttelee miehen mukaan ;-)
Ekan kohdalla meni miltei vuosi, kyllähän siinä alkoi jo stressiä pukata, lämpöjä mittailin ja jotakuinkin suunnittelin päällään seisomista.
Toinen sitten kertalaakista.
Olen tullut kaksi kertaa raskaaksi, molemmilla kerroilla ensimmäisestä yrittämästä. Tosin toinen meni kesken :( Yhteen lapsilukuun ollaan päätetty jäädä.
Meillä meni lähemmäksi vuosi, eikä vauvaa kuulunut, kierto oli sekaisin. Sitten sain keltarauhashormonia tasoittamaa kiertoa ja sitten clomifenia, josta tulinkin heti raskaaksi. Raskaus meni kesken. Heti, kun keskenmeno vuoto loppui (n.pari viikkoa), tulin raskaaksi ja vauva syntyi. Toinen lapsi sai alkunsa muutama kuukausi imetyksen lopetuksen jälkeen. Luulen, että ilman clomifenia ja keskenmenoa en olisi nuita lapsia saanut. Jotenkin ne herättivät kehon toimimaan.
Mekin jätettiin ehkäisy pois tolla ajatuksella ja olin vielä lukenut tilastoja että vähintään puoli vuotta menee e-pillerien jättämisen jälkeen ennen kuin useimmat tulee raskaaksi. Noh enköhän ollut 1-2 kuukauden jälkeen raskaana :D Ylläri oli. Ei siinä mitään, maha ehti kyllä jo kasvaa hääpäivään mennessä joka oli suunniteltu muutaman kk päähän.
Onko miehesi saanut joskus palleilleen kovan tällin?
Voi vaikuttaa siittiöiden tuotantoon ja toimintakykyyn.