Auttavatko siskonne (tai veljenne) lastenhoidossa koskaan?

Hän ei tosiaan vain tahdo hoitaa lapsiasi, en minäkään tahdo hoitaa veljeni lapsia vaikka heitä rakastankin, en vain osaa olla lasten kanssa enkä halua semmoista hoitovastuuta heistä.

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta autoimme siskoni kanssa toisiamme lastenhoidossa paljonkin. Nyt siskollani on lapsenlapsia ja sekä siskoni että minä autamme siskoni lapsia lastenhoidossa. Samoin kuin heidän sisaruksensakin.

Mulla ei ole lapsia, joten on ollut kiva auttaa siskoa lastenhoidossa. Asumme tosin eri kaupungeissa, joten ei se ihan tuosta vain onnistu, pitää hiukan suunnitella. Nykyään lapset ovat jo niin isoja, että tulevat moikkaamaan tätiään ihan itse. 

Meillä eivät auta, koska asuvat satojen kilometrien päässä meiltä. Ei siinä oikein ole mahdollista tulla apuun edes hätätilanteessa.

Minun veljeni ja hänen vaimonsa ilmoittivat, että odottavat sitä, että lapseni osaa käydä itse vessassa. Sitten voivat hoitaa.

Toki tälläkin hetkellä syöttävät ja leikittävät jos ollaan samassa paikassa.

Ymmärrän heitä, heillä ei ole omia lapsia eikä kokemusta lapsista joten varmasti tuntisivat olonsa epävarmaksi pikkuisen kanssa.

Kerran sisko tarjosi lapsiaan minulle (olen lapseton) viikonlopuksi hoitoon. En tähän suostunut ja puoleen vuoteen sisko ei vastannut yhteydenottoihini ja hän haukkui minut molemmille sukuhaaroille...

Meillä myös epätasapainoa vastavuoroisuudessa.

Aina kun isosisko muuttaa ja eroaa,

hän rynnii minun ovelleni. Olen ollut muuttoapuna ja väliaikaismajoittajana monet kerrat vuosien aikana.

Myös isosisko on auttanut minun muutoissani, tosin vaatimattomampia määriä. Olen muuttanut 30 kertaa, sisko auttanut 3 kertaa.

Sisko on muuttanut alle 20 kertaa,

olen ollut kantamassa melkein joka kerta.

Sisko sai lapsen 5 vuotta ennen minua. Hänen lastaan mummo ja mamma jaksoivat hoitaa, oli hoidossa parista päivästä jopa kuukauteen yhteen menoon!

Minua sisko painosti joka pirun petjantai-ilta lapsenvahdiksi,

sain kyllä taskurahaa, mutta siinä meni kymmenet viikonloput villiä vekaraa palvellessa.

Kun sain itsekin lapsen, mammat vanhenivat yhtäkkiä silmissä,

minun lastani ei ole pystytty pitämään tuntiakaan. Kylässä käymme pari-kolme kertaa vuodessa, mutta lapseni ei saa olla isovanhempien seurassa - ei hetkeäkään.

Ilmiselvästi he pelkäävät, että olen yhtä röyhkeä kuin siskoni, joka tunki lastaan törkeän pitkiksi ajoiksi hoitoon melkein kenelle tahansa. Sen lapsen isällä oli täysi vastuuvapaus lastenhoidosta, kuten isillä usein on.

Minusta röyhkeyden huippu on se, ettei sisko suostunut hoitamaan sekuntiakaan minun lastani.

Itse sain paapoa hänen ainokaistaan vuositolkulla,

minun ainoa lapseni ei kiinnosta ketään.

Lapseni on nyt jo teini ja pitää tätiään pahantuulisena ja vieraana,

mammojaan samaten. Ei tarvitse odottaa meitä kylään.

Ja jos apua tarvitaan niin...

Me autamme tasan yhtä paljon, kun minua autettiin lapsenhoidossa näinä vuosina: eli ei pätkääkään.

Me autetaan veljeni kanssa lastenhoidossa puolin ja toisin. Mun lapset on vanhempia kuin veljen, veli hoiti heitä tarvittaessa kun olivat pieniä sekä kävi heidän kanssaan paljon mm. huvipuistossa tai sirkuksessa ym. Nyt omat lapset on isompia ja veljellä on pienet lapset ja mielelläni hoidan heitä sekä puuhailen kaikenlaista heidän kanssaan.

Esikoiseni oli noin vuoden vanha, kun sinkkuveljeni jäi työttömäksi. Asuimme silloin lähellä toisiamme, joten veli tuli monesti aamupäivällä käymään ja ulkoili lapsen kanssa. Sillä aikaa sain imuroitua ja tehtyä muutakin pientä sekä laitettua ruuan. Veli sai lämpimän ruuan, lapsi ulkoilua ja minä pystyin tekemään hommia niin, että sain olla omissa ajatuksissa. Kaikki voittivat.

Mun veli auttaa aina kun voi. Itsekin hoidin joskus muutaman kerran hänen lapsiaan kun olivat pienempiä, vaikka olinkin silloin vela, enkä tuntenut oloani täysin mukavaksi heidänkään (saati sitten muiden lasten) kanssa. Nyt onkin hyvät välit mahtaviin veljentyttöihin ja ne tulee mielellään kylään.

Siskoni ei ole auttanut:( Hän on vela. Äitiäni auttoi hänen siskonsa ja veljensä, mutta heillä kaikilla oli lapsia. He sopivat loma-ajat keskenään niin, että joku aikuinen oli lasten kanssa ja toiset saivat rauhassa tehdä töitä. Myös mummi auttoi. Samoin lomamatkoille pääsi yksi/kaksi lasta serkun/serkkujen mukana ja yksi serkku tuli meidän perheen mukaan aina välillä:) Autoomme mahtui joko mummi tai serkku. Lyhyillä matkoilla ei tuohon aikaan haitannut, vaikka autossa olisi ollut enemmänkin. 

Kun siskolla oli yksi lapsi niin autoin paljonkin. Mutta sitten teki toisen ja kai kuvitteli että homma jatkuu samanlaisena. Yhden kanssa pystyi paljon helpommin menemään. Persoonat ihan erilaisia yms.

Toki. Silloin kun asui lähempänä. Nykyisin veljen ex on useammin apuna, kun veli muutti toiselle puolen maata.

Yritetään pitää serkukset yhteyksissä, kummallakaan ei ole sisaruksia, joten jos olisivat toisilleen tukena sitten kun meitä vanhempia ei enää ole.

Monta kertaa on lapsia yritetty meille työntää. Kerran sanoin siskolle, että vie ne appiukolleen samalla lailla hoitoon kuin kissansa (appiukko vei kissat mökilleen ja ampui ne). Ei ole lapsia tyrkytetty meille sen jälkeen...

Ymmärrän kyllä sua ap ja myös sun siskoa.

Mielestäni sun siskon "kuuluisi" auttaa, koska sä olet auttanut sitä.

Mutta ota huomioon sun siskon kanssa, että sillä voi olla oikea fobia lapsiin, varsinkin teidän taustan huomioonottaen (tuollaisella taustalla pienet lapset laukaisee usein muistoja, tunteita ja niitä voi olla vaikeaa hallita. Se voi esim. pelätä, että se tekee jotain sun lapsille, jos se saa kauhuntunteita lapsista jne. 

En usko sen olevan auttamatta, koska se ei halua, vaan koska se ei usko pystyvänsä siihen ja pelkää niitä tunteita mitä lapset saa aikaiseksi siinä.

Toinen siskoni on toiminut lapsenvahtina monta kertaa ja asui yhden kesän aupairinakin meillä. Tietysti nämä keikat aina korvaan hänelle ja hän pitää hommasta aidosti. Läheiset välit mahdollistaa kieltäytymisen (on kieltäytynytkin monesti) mutta monesti myös itse kysyy saako tulla jos tietää että meillä on menoa.

Tosin tämä täti on muutenkin lapsille melkein kuin isosisko, onhan hän ikänsä puolesta paljon lähempänä esikoistani kuin minua. Esikoiseni ollessa pieni tuli monta kertaa leikittämään vauvaa/taaperoa kun ei vielä ollut riittävän vanha varsinaisesti vahtimaan häntä.

Olemme varmaan jotenkin outoja, kun emme ole tarvinneet lapsille hoitoapua. Ei ole ollut yhtään raskasta vaan kivaa. Toinen on hoitanut aamut, toinen illat, vauvojen kanssakin on matkustettu ympäri maailman.

Vanhemmista toiset ovat kiireisiä maanviljelijöitä, toiset asuvat ulkomailla. Kummankin veljet ovat myös maapallon toisella laidalla.

Vierailija kirjoitti:

Olemme varmaan jotenkin outoja, kun emme ole tarvinneet lapsille hoitoapua. Ei ole ollut yhtään raskasta vaan kivaa. Toinen on hoitanut aamut, toinen illat, vauvojen kanssakin on matkustettu ympäri maailman.

Vanhemmista toiset ovat kiireisiä maanviljelijöitä, toiset asuvat ulkomailla. Kummankin veljet ovat myös maapallon toisella laidalla.

Ap tässä, en minäkään humputteluun lastenvahtia kaipaa, mutta pari kertaa on ollut paha paikka. Kerrat jolloin olisin apua tarvinnut oli synnytykset (ei ollut ketään kuka olisi vahtinut isosisarusta, siis piti synnyttää yksin) ja 2krt on käynyt tilanne missä toinen puolisoista ollut työmatkalla, toinen puoliso tai yksi lapsista sairastunut, terveille lapsille ei ole ollut edes hetkeksi hätähoitajaa että toinen ehtisi työmatkalta kotiin, ja sairaalaan ei sanut terveitä lapsia ottaa.

Meillä kun ei auta kummatkaan isovanhemmat (edes hädässä) niin tietenkin olisi toivonut että sisko olisi jeesannut, varsinkin kun olen oikeasti tukenut siskoani rahallisesti paljon. Lisäksi kyse ollut aina todellisesta hädästä ja parin tunnin hoidosta - ei mistään viikon etelänlomasta.

En nyt siis aio katkeraksi alkaa, siskoni on tosi tärkeä. Mutta hän ei velana vaan taida ymmärtää mikä 'hädän ja pelon tunne' mulla usein on, kun tiedän että äkkitilanteessa/hädässä/kriisissä ei ole ketään kuka auttaisi. Jo tieto siitä että apua edes teoriassa olisi helpottaisi stressiä.

Ja nyt jään laskemaan sekunteja siihen kun joku tulee sanomaan että pitikö niitä kersoja vääntää tukiverkottomana... (vastaus on että piti. Juuri siksi että kun suvun tuki puuttuu niin haluan edes omille lapsilleni rakentaa sen suvun sisaruksista).

Vierailija kirjoitti:

Heti alkuun sanon että en mitenkään ajattele että sisarusten olisi pakko auttaa tai osallistua. Jokainen toki kantaa vastuun lapsistaan. Mutta jäin vain miettimään että onko 'normaslia' että sisko, jota itse on auttanut paljon eri asioissa, ei koskaan halua/suostu auttamaan lastenhoidossa edes hätätilanteessa?

Olen itse auttanut siskoani paljon rahallisesti opintojen aikana, muutoissa, vaikeissa tilanteissa. Mutta sisko ei halua millään lailla auttaa minua lasteni kanssa, harvoin siis pyydän mutta aina vastaus on EI.

Siskoni on vela, ymmärrän siis että lapset ei ole hänen juttunsa, mutta luulisi että äärimmäisessä hädässä voisi joskus harvoin auttaa.

Ongelma juontanee juurensa paskasta lapsuusperheestä (alkoholismia jne), sillä vanhempani eivät mitenkään auta lapsiaan eivätkä välitä yhtään lapsenlapsistaan. Varmaan tuolta tulee se ajatusmalli siskollekin että ei kuulu auttaa, jokainen hoitakoot onat ongelmansa.

Rakastan siskoani enkä tietenkään voi häntä mihinkään pakottaa, mutta toivoisin vai n että olisi lasteni elämässä enemmän mukana. Miten teillä muilla?

"osallistua" ? Kuule hnellä on ne omat elämänsä murheet, joista sinä et tiedä mitään. Pyörit omien huoliesi ympärillä ja haluat että muut tulee hätiin. Mietitkö ikinä että hänellä voisi olla ISOMPIA ongelmia kuin sinun lastenhoito pulmasi? Niin, ajatella! että ihan ISOMPIAKIN huolia voi lapsettomalla olla kuin lapsia vastaoin tahtoaan hankkineella. Tätähän te ette koskaan myönnä, van ne perheellisten "HÄTÄTAPAUKSET" pitäisi mennnä aina muiden ongelmien edelle. Soita sossuun ja pyydä huoltoapua, kun et pärjää omillasi. Jätä muut rauhaan, heillä on oikeus omiin huoliin. Kysyisit ennemminkin miten itse voit auttaa häntä. Arvaappa miten hänt ärasittaa tuo jatkuva ruinaaminen, millon tuut, millon voit ottaa? Mietippäs vähän? Soita sille lasten isän suvulle ja sedille vaihteeksi.Ai niin ethän sä voi.

Ken tekee lapsia, myös hoitaa ne itse. Ei työnnetä toisten riesaksi.