Onko 35-vuotias tosiaan liian vanha äidiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen saanut lapseni lähempänä neljääkymmentä. Silti en suosittelisi sitä kenellekään. Jo ihan siitäkin syystä, että kaikilla raskaaksi tulo ei enää tuossa iässä onnistu. Mutta myös monista muista syistä, esimerkiksi se, ettei syntyisi sukupolvien välistä kuilua tai keski-ikäisellä äidillä olisi vaihdevuodet samaan aikaan lasten murrosiän kanssa.

Tätä jälkimmäistä syytä en kyllä ymmärrä. Minulla ei ole ollut hankalaa murrosikää eikä äidilläni vaikeita vaihdevuosioireita. Enkä tunne monia muitakaan, joiden hormonimyrskyt olisivat olleet sellasia, etteivät olisi niiden vuoksi pärjänneet muiden ihmisten kanssa.

Näinpä, itse ne ole juuri edes vaihdevuosioireita huomannut, menivät helposti. Ja joillakin tuntuu hormonioireet vaikeuttavan elämää kuukausittain (PMS kiukut). Eiköhän ole ihan persoonakysymys. 

Samoin, tämä on sitä stereotypiaa ja asenteellista ajattelua. "Kaikilla" on vaikea murrosikä, "kaikilla" on hurjan vaikeat menkat ja "kaikilla" on vaikeat vaihdevuodet. Kun sitten kaikilla ei olekaan, defenssit menevät päälle ja ollaan vihaisia.

Sinänsä minulle on ihan se ja sama, jos joku ajattelee elämän menevän "kaikilla kuten pitääkin", mutta siinä on surullista se asenteellisuus, joka opetetaan myös lapsille. Lapset kuuntelevat, miten iskä naurahtaa äidin kuukauden kiukkupäivistä. Varhaismurkkua opetetaan tulevasta hirveästä murkkuiästä. Ja vanhojen naisten eriävä mielipide on vaihtarikiukkua.

Tässä asiassa on myös tasa-arvonäkökulma. Murrosiän jälkeen yksikään noista "hormoniryöpyistä" ei koske miehiä. Miehet suuttuvat aiheesta, humalassakin. Joku tai jokin ärsyttää. Naiset suuttuvat, koska estrogeeni ja progesteroni tai sitten koska juovat liikaa viinaa ja heidän kehonsa testosteronipitoisuus nousee (ei toki miesten tasolle).

Sitten saa ihmetellä, kun euro on 80 senttiä ja miehet menevät edelle urahississä.

Mulla oli loistava naispomo, joka ärähti kerran palaverissa. Isompi pomo siirsi hänet seuraavassa tehtäväkierrossa riviin. Miespomot ärähtelevät viikottain, ja se on ylemmän pomon mielestä vain jämäkkyyttä. Että kenellähän ne hormonit puhuvat.

Eihän tuota voi kukaan sanoakaan kuin omalta kohdaltaan. En ymmärrä ihmisiä joille jonkun toisen, tuntemattoman mielipiteellä on edes sen vertaa väliä että viitsii siitä ottaa itseensä. Olin 19 kun sain esikoiseni, sain myös osakseni paljon asenteellista kohkaamista, mielipidettä, ja epäilyä. Oman ikäiset "kauhistelivat" ehkä aidoiten. Heillä oli se kokemus siinä, sama kuin itsellä, että ollaan tämän ikäisiä, ja tästä lähtee elämä, jne. 19-vuotias on kuitenkin aika lapsi vielä mitä tulee maailmankuvaan.  Vanhemmat ihmiset vertasivat omaan elämäänsä, miten he olivat niin lapsellisia vielä etteivät olisi voineet mitenkään äitejä olla ennen kuin sitten vasta myöhemmin. Tuntui heidänkin maailmankuvansa aika kapealta, vaikka olisi pitänyt olla niin paljon minua viisaampi kun kerran ikääkin oli enemmän. Moni taisi toivoa epäonnistumista, koska harmittaahan se olla väärässä luuloinensa, ja voi, kyllä neuvolassakin tarkkaan tiirattiin, että miten tuollainen muka äitiydestä selviää. 

Minä kuitenkin hoidin ihan itse oman pikku mussukkani (nyk. 19v) ilman mitään ongelmia aikuiseksi. En "jaksaisi" enää samanlaista elämänurakkaa, vaikka ikäni puolesta voisin hyvinkin vielä lisäntyä. Ymmärrän siis niitä jotka ovat lapsensa tehneet jo, eivätkä enempää "jaksa". Se jaksamisenpuute ei ole fyysistä tai henkistä kremppaa, vaansitä että ei yhtä ja samaa elämänvaihetta tarvitse kenenkään vetää 30 vuotta putkeen. Saa jos haluaa, mutta pakko ei ole, ja kun lapset ovat muuttaneet kotoa JO POIS, niin ei tarvitse "jaksaa" alkaa tehdä niitä lisää vain siksi että todistaisi jaksavansa, ta todistaisi että ei ole vanha vielä, tai vanhempi kuin pienten lasten äidit. Minulle on kertynyt tältä 19 vuodelta aika paljon kokemusta lapsen kasvattamisesta aikuiseksi. Samalla tietysti kasapäin muutakin kokemusta. Sen verran sitä on kertynyt, että en lähde moittimaan minkäänikäisiä synnyttäjiä. Eikä minua edelleenkään haittaa vaikka minua kuinka moitittaisiin, olen siihen parkkiintunut, ja sitä paitsi elämäni moittiminen kertoo enemmän moittijasta itsestään. Sitä voi sitten kukanenkin itse pähkiä mitä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Itse täytän pian 35 ja koen olevani kakara. Olen vielä yliopistossa, toista tutkintoa teen. Pari vuotta jäljellä. Mieskään ei halua vielä lapsia. Mielestäni parikymppiset, jotka hommaavat lapsia, ovat kakaroita itsekin. Nauttikaa nuoruudesta, ettei tarvitse sitten mennä rilluttelemaan, kun lapset ovat teini-ikäisiä.

Mielestäni joku 42 alkaa olemaan riskisynnyttäjä :)

Muuten ok, mutta halveksut samalla nuoria äitejä kommentissasi. Se, että joku on päättänyt toisin ei ole sen huonompi. Nuoruudesta nauttiminen kun voi olla muutakin kun stereotyyppisen oletuksen mukaista ja jokainen nauttii eri asioista. Sinulle nauttiminen on yhtä kuin rillutteleminen, tekstistäsi päätellen.

Itse olen saanut esikoiseni 18-vuotiaana ja minulla on monta lasta, vanhin jo muuttanut kotoa. En ole vielä 40v. , mutta ei minua edelleenkään kiinnosta rillutteleminen. Nautin ihan muista asioista ja niitä olen voinut toteuttaa äitinäkin, vaikka lasten kasvaessa itsensä toteuttaminen käy helpommaksi.

Minusta on sääli, että ns.rillutteleminen nostetaan niin korkealle mitä nuoruuteen tulee. Nuoruudesta ja myöhemmästä elämästä voi nauttia täysillä ilman rilluttelua, on lapsia tai ei. Ja jos lapsensa aikuiseksi kasvattanut nainen haluaakin rillutella niin mitä sitten?

Toivon vaan, että jokainen nauttii aidosti.

No ei ole.

Mä olin 38 ja 41 kun sai lapseni. Hyvin on menny. Nyt mulla on kaksi murkkua täällä kotona, omat vaihdevuodet oli ja meni, eikä tässä ole ollut mitään vaikeuksia vieläkään. Toki vielä on aikaa, ennen kuin nuoret kotoa lähtee, mutta en mä ole kokenut tätä yhtään raskaaksi tai tuntenut itseäni ikälopuksi.

Eikä lapsetkaan ole missään vaiheessa puhuneet mitään sinne suuntaankaan, että heillä olis jotenkin vanha äiti tai että hävettäis. Päinvastoin, molemmat tulee vieläkin päivittäin halaamaan ja jatkuvasti kuulen, kuinka ihana mä olen. Tytär sanoi just kaverilleen "kato nyt, eikö mulla oo ihana äiti", kun mä olin ostanut hänelle meikinpoistoliinoja ja joitain muutakin kosmetiikkatuotteita, kun olin ostoksilla.

Mulle lapset tuli oikein hyvään aikaan ja olin oikean ikäinen. Itse sen parhaiten tietää, koska on hyvä aika.

Itse olin 36 kun raskauduin ja sain esikoiseni :)

Raskaus oli helppo samoin synnytys.

Raskauduin hewti kolmennesta kierrosta,  ylipainoa on jonkin verran.

Raskausdiabetes puhkesi mutta poistui synnytyksen jälkeen ja lapsikaan ei ole diabetes riskiryhmässä <3

Mutta silti kaikki ,eni todella hyvin ja olen jaksanut yöt hyvin ja  lapseni on helpohko ja niin ihana <3

ei tosiaan ole liian vanha ;)

Kyllä kiire alkaa oleen