Lue keskustelun säännöt.
Onko 35-vuotias tosiaan liian vanha äidiksi?
Täällä sanottua. Olen luullut, että äideiksi tulee nykyään yli neljäkymppisiäkin.
Kommentit (186)
Ei ole liian vanha. On vain roskaväen taikauskoa, että lapsia jaksaa hoitaa ainoastaan nuorena. Kaikista väsyneimmät vauvan vanhemmat, jotka olen koskaan nähnyt, olivat reilusti alle kaksikymppisiä, ja näyttivät siltä kuin eivät olisi nukkuneet viikkoihin, vaikka lapsi oli normaali ja parkui vain pari tuntia päivässä. Mielestäni on vain hyvä, jos lapsen vanhemmilla on jo aikuisena elettyä elämää takana, niin he eivät katkeroidu siitä, kun lapsen takia elämä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut lapseni lähempänä neljääkymmentä. Silti en suosittelisi sitä kenellekään. Jo ihan siitäkin syystä, että kaikilla raskaaksi tulo ei enää tuossa iässä onnistu. Mutta myös monista muista syistä, esimerkiksi se, ettei syntyisi sukupolvien välistä kuilua tai keski-ikäisellä äidillä olisi vaihdevuodet samaan aikaan lasten murrosiän kanssa.
Tätä jälkimmäistä syytä en kyllä ymmärrä. Minulla ei ole ollut hankalaa murrosikää eikä äidilläni vaikeita vaihdevuosioireita. Enkä tunne monia muitakaan, joiden hormonimyrskyt olisivat olleet sellasia, etteivät olisi niiden vuoksi pärjänneet muiden ihmisten kanssa.
Näinpä, itse ne ole juuri edes vaihdevuosioireita huomannut, menivät helposti. Ja joillakin tuntuu hormonioireet vaikeuttavan elämää kuukausittain (PMS kiukut). Eiköhän ole ihan persoonakysymys.
Näihin pariin kommenttiin tekee kyllä mieli huomauttaa, että vaikka teillä itsellänne tai lähipiirillänne ei omakohtaista kokemusta murrosiän tai vaihdevuosien tyrskyistä olekaan, monilla nämä ajat elämästä ovat melkoista vuoristorataa:)
Minä olen jo 40 ja äiti. Oma äitini on 65-vuotias.
Minusta ei ole ''hyvä'' asia saada noin vanhana lapsia. Olen itse 29 ja kahden lapsen äiti. Ensimmäinen syntyi ollessani 18 ja toinen 20 vuotiaana ja enää en todellakaan aio hankkia lapsia . Ei ole kivaa lapsestakaan 10 vuotiaana sanoa ystävilleen: mun äiti on keskiikäinen- eli nelikymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Itse täytän pian 35 ja koen olevani kakara. Olen vielä yliopistossa, toista tutkintoa teen. Pari vuotta jäljellä. Mieskään ei halua vielä lapsia. Mielestäni parikymppiset, jotka hommaavat lapsia, ovat kakaroita itsekin. Nauttikaa nuoruudesta, ettei tarvitse sitten mennä rilluttelemaan, kun lapset ovat teini-ikäisiä.
Mielestäni joku 42 alkaa olemaan riskisynnyttäjä :)
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Itse täytän pian 35 ja koen olevani kakara. Olen vielä yliopistossa, toista tutkintoa teen. Pari vuotta jäljellä. Mieskään ei halua vielä lapsia. Mielestäni parikymppiset, jotka hommaavat lapsia, ovat kakaroita itsekin. Nauttikaa nuoruudesta, ettei tarvitse sitten mennä rilluttelemaan, kun lapset ovat teini-ikäisiä.
Mielestäni joku 42 alkaa olemaan riskisynnyttäjä :)
Se, että olet itse olevasi kolmevitosena kakara, ei tee muista sellaisia. Joillakin kolmevitosilla voi olla jo teini-ikäisiä lapsia, joten he tuskin kokevat olevansa kakaroita, sillä vanhemmuuden myötä on ikään kuin pakko viimeistään ryhdistäytyä ja jättää lapsuus taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jostain syystä siirrettävä lapsentekoa yli 35v, niin suosittelen yksityiselle lapsettomuusklinikalle menoa jo tässä vaiheessa!
Munasolu hedelmöitetään ja vaikka alkio siirrettäisiin myöhemmin, niin se on sinun ja miehesi tämän hetken ikäisenä tehty eli riskit vastaa tämän hetken ikää.
Voidaan siirtää vaikka 5-kymppiselle siis nyt esim. 35v odottajan riskeillä. Sitten vaan kohdun limakalvo lääkkeillä tarpeeksi vahvaksi.
Itselläni 34vuotiaana tehdyt alkiot, joista nyt yksi kyydissä (olen 38) ja pakkasessa vielä monta odottamassa, jos vielä toivoisimmekin toista lasta vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Itse täytän pian 35 ja koen olevani kakara. Olen vielä yliopistossa, toista tutkintoa teen. Pari vuotta jäljellä. Mieskään ei halua vielä lapsia. Mielestäni parikymppiset, jotka hommaavat lapsia, ovat kakaroita itsekin. Nauttikaa nuoruudesta, ettei tarvitse sitten mennä rilluttelemaan, kun lapset ovat teini-ikäisiä.
Mielestäni joku 42 alkaa olemaan riskisynnyttäjä :)
Nyt on pakko kysyä, miksi ei saisi mennä rilluttelemaan, kun lapset ovat teini-ikäisiä? Ei se elämä lapsiin lopu, vaikka pikkulapsivuosina se voi olla varsin erilaista kuin aiemmi. Juu, olen ehtinyt rilluttelemaan ennenkin lapsia, ennen kuin joku ehtii huomauttaa. Mitään ei ole jäänyt tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sitä mennään ja pärjätty on.
Sain lapset 35 ja 38v.
Nyt olen 52v. ja teinit on 13 vuotta ja vanhin täyttää 16 vuotta.
Olin siis melkein 36v. kun esikoinen syntyi ja kohta tuo esikoinen on aikuinen.
kahden lapsosen äiti kirjoitti:
Minusta ei ole ''hyvä'' asia saada noin vanhana lapsia. Olen itse 29 ja kahden lapsen äiti. Ensimmäinen syntyi ollessani 18 ja toinen 20 vuotiaana ja enää en todellakaan aio hankkia lapsia . Ei ole kivaa lapsestakaan 10 vuotiaana sanoa ystävilleen: mun äiti on keskiikäinen- eli nelikymppinen
Mun äitini oli lähempänä viittäkymppiä, kun olin kymmenvuotias. Kaiken kaikkiaan minulla oli ihanat, rakkaat, viisaat vanhemmat.
Kovin outo ajatus, että minun olisi ollut parempi olla syntymättä siksi, että jouduin (en edes muista, jouduinko) kertomaan kavereille vanhempieni iän. Teetkö noin yleensäkin elämän isot päätökset lapsen kaveripiirin mahdollisten reaktioiden perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole liian vanha, useimmiten juuri vasta tuossa iässä oma tilanne alkaa olla vakaa ja kypsyyskin riittävä.
Tässä lohduttava kirjoitus: tuo 35 vuoden ikä on oikeastaan aika suuri myytti, vaikka toki biologisesti jo yli 40v. synnyttäjiin liittyy enemmän riskejä. "Millions of women are being told when to get pregnant based on statistics from a time before electricity, antibiotics, or fertility treatment":
https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2013/07/how-long-can-you-w…
!!! Mielettömän hyvä artikkeli.
Sitten kun tätä lukee, niin tulee semmonen olo, että kuka oikeasti vielä uskoo näihin tilastoihin kun on paljon muita, uudempia tutkimuksia? Wow.
Muuten mikään ikä ei ole täydellinen. Jos olet 20v., olet liian nuori, epäkypsä, et sovi äidiksi, pilaat oman elämäsi jne. 25v, yleensä vasta opintojen lopussa, uran alkuvaiheessa - huonoa. 30v. - työnantajat pelkää, että se on niiltä pois. 35v. - liian vanha. Keskittykää ihmiset omaan elämään...
Miksi kukaan ei kysy, että onko muka 45v. mies, jolla vaikka 10-12 vuotta nuorempi kumppani, liian vanha isäksi? Tuttu tapaus lähipiiristä. Äitiä arvostetaan, mutta isästä ei puhuta, vaikka se tulee olemaan yli 60v. kun lapsi on teini.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä mennään ja pärjätty on.
Sain lapset 35 ja 38v.
Nyt olen 52v. ja teinit on 13 vuotta ja vanhin täyttää 16 vuotta.
Olin siis melkein 36v. kun esikoinen syntyi ja kohta tuo esikoinen on aikuinen.
No mulla on vaihdevuodet ja noi teinit. Ilman hormoonikorvausta mennään.
On ollut vaikeita hetkiä toisen teinin kanssa. Kokeili alholia 1 pullon verran ja jäi kiinni.
Tuon asian käsittely ei olisi ollut yhtään helpompaa jos olisi ollut nuorempi äiti.
Koville otti koska ls-ilmoitus siitä tuli.
Nyt menee hyvin mutta tiedän että noi teinit kyllä järjestää vielä ei kivoja juttuja.
Kotona ovat kyllä nyt kunnollisia ja kilttejä.
Ei vanhemmuus ole aina helppoa vaikka olisi nuori tai vanha äiti.
Sen kuitenkin tiedän että musta tykätään vaikka olenkin vanha kääkkä, persoona ratkaisee.
Ei voi tehdä 25 vuotiaana lapsia jos ei ole hyvää parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee lapsen itsellensä sopivaan aikaan.
Minä sain lapseni 29-, 30-, 32-, 37- ja 47-vuotiaina. Nuorimmaiseni on nyt 3-vuotias, esikoiseni 21-vuotias -ja itse olen 50 vuotta.
Kaikki hyvin, elo ihanaa, kunto hyvä. Näillä mennään.
5.47 kirjoitti:
Minä sain lapseni 29-, 30-, 32-, 37- ja 47-vuotiaina. Nuorimmaiseni on nyt 3-vuotias, esikoiseni 21-vuotias -ja itse olen 50 vuotta.
Kaikki hyvin, elo ihanaa, kunto hyvä. Näillä mennään.
Ei taida olla sama isä :D
Vierailija kirjoitti:
5.47 kirjoitti:
Minä sain lapseni 29-, 30-, 32-, 37- ja 47-vuotiaina. Nuorimmaiseni on nyt 3-vuotias, esikoiseni 21-vuotias -ja itse olen 50 vuotta.
Kaikki hyvin, elo ihanaa, kunto hyvä. Näillä mennään.
Ei taida olla sama isä :D
On sama. Ja saman ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
5.47 kirjoitti:
Minä sain lapseni 29-, 30-, 32-, 37- ja 47-vuotiaina. Nuorimmaiseni on nyt 3-vuotias, esikoiseni 21-vuotias -ja itse olen 50 vuotta.
Kaikki hyvin, elo ihanaa, kunto hyvä. Näillä mennään.
Ei taida olla sama isä :D
Surullista, että joku ei ole koskaan kuullut edes 20 vuotta kestävistä suhteista.. ja vähän uskomatontakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut lapseni lähempänä neljääkymmentä. Silti en suosittelisi sitä kenellekään. Jo ihan siitäkin syystä, että kaikilla raskaaksi tulo ei enää tuossa iässä onnistu. Mutta myös monista muista syistä, esimerkiksi se, ettei syntyisi sukupolvien välistä kuilua tai keski-ikäisellä äidillä olisi vaihdevuodet samaan aikaan lasten murrosiän kanssa.
Tätä jälkimmäistä syytä en kyllä ymmärrä. Minulla ei ole ollut hankalaa murrosikää eikä äidilläni vaikeita vaihdevuosioireita. Enkä tunne monia muitakaan, joiden hormonimyrskyt olisivat olleet sellasia, etteivät olisi niiden vuoksi pärjänneet muiden ihmisten kanssa.
Näinpä, itse ne ole juuri edes vaihdevuosioireita huomannut, menivät helposti. Ja joillakin tuntuu hormonioireet vaikeuttavan elämää kuukausittain (PMS kiukut). Eiköhän ole ihan persoonakysymys.
Samoin, tämä on sitä stereotypiaa ja asenteellista ajattelua. "Kaikilla" on vaikea murrosikä, "kaikilla" on hurjan vaikeat menkat ja "kaikilla" on vaikeat vaihdevuodet. Kun sitten kaikilla ei olekaan, defenssit menevät päälle ja ollaan vihaisia.
Sinänsä minulle on ihan se ja sama, jos joku ajattelee elämän menevän "kaikilla kuten pitääkin", mutta siinä on surullista se asenteellisuus, joka opetetaan myös lapsille. Lapset kuuntelevat, miten iskä naurahtaa äidin kuukauden kiukkupäivistä. Varhaismurkkua opetetaan tulevasta hirveästä murkkuiästä. Ja vanhojen naisten eriävä mielipide on vaihtarikiukkua.
Olen teinin vanhempi, ja olen oman osani tehnyt yöheräämisistä ja sairaan lapsen hoidosta. Raskasta, kyllä, epäkiitollista ei.
Ei minua kukaan kiittele tietenkään siitäkään kerrasta, kun vietin yön istuallaan pieni kipeä lapseni sylissä nukkuen, että hänen oli helpompi hengittää ja saada uni. Mutta vaikka se oli raskas hetki (myös 42-vuotiaalle niinkuin olin silloin) se on myös hellä muisto, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.