Onko 35-vuotias tosiaan liian vanha äidiksi?

Tässä on tullut pointteja joita en ole näin 28-vuotiaana "jo luovuttaneena" (kuitenkin ei-velana) tullut ajatelleksikaan. Osittain joo, mutta osittain en:

Minulla ei vielä koskaan ole ollut hinku perustaa perhettä, mutta väkisinkin tässä parin viime vuoden aikana olen ehkä alkanut vähän hätääntyä. Tähän mennessä olen ikään kuin lohduttautunut sillä, että vaikka minulle ei löytynyt sellaista ihmistä jonka kanssa haluaisin perheen ja nimenomaan lapsia, niin olen kyllä saanut elää täysillä, joka tarkoittaa siis ihan impulsiivistenkin ratkaisujen tekoja kuten nyt vaikka ulkomaille muuttaminen ja palaaminen kun siltä tuntui, vapaat viikonloput, sellainen kaipaamani rajattomuus.

No, nyt en enää kaipaa samanlaisia rajoja ja "vapautta", päin vastoin olen kotona arjen ja viikonloput, ei ole kiire istumaan iltaa ystävien kanssa tai baariin koktailille juoruilemaan ja iskemään miehiä ja oppimaan elämää (sitä kuuluisaa elämänkoulua). Olisin siis valmis vauvaan, mutta juurikin tämä netti on saanut minut yhä enemmän ajattelemaan että olen varmaan liian vanha. Nyt tämän luettuani uskon siihen, että onhan tässä aikaa. En ole seurustellut pitkään aikaan, mutta onhan se vielä mahdollista, koska miksi ei? Minulla on nyt ainoastaan aikaa. Aiemmin ei ollut, mutta nyt on. Parisuhteellekin jää sitten, kun ei tarvitse missään juosta ja ylläpitää sellaista menevää kaverikulttuuria, he ovat aina läsnä, mutta eri tavalla.

Joo, kyllä se oikea vielä löytyy, ja koska aikaa ei tarvitse etsiä vaan löytyy omasta takaa, niin eipähän tässä hätiä! Pus <3

Sain ensimmäisen 19v, viidennen 30v. Koen jo olevani iäkäs äiti. 40v saatan olla mummo.

Silloin nuorimmaiseni 10v ja jaksan antaa aikaa lapsenlapsillekin.

Olen saanut esikon 20-vuotiaana ja nyt 40-kymppisenä kuopuksen..tuntuu et nyt jaksan paljon paremmin kuin ekan kanssa😃

Vierailija kirjoitti:

Lasten vanhempienilloissa vanhempien ikä näkyy. On semmoista mummoikäistä äitiä ja sitten taas nuorempaa. Sama näkyy lasten harrastuksissa ja leikkipaikoissa. Ja on niitä äitejä mitä ei näy missään. Omalla kohdallani ajattelen että oli ihana tehdä lapset alle 30-vuotiaana. On jaksanut ja saanut nauttia. Elää mukana ja antaa paljon.

Esim. Lukion ensimmäisen luokan opiskelijat ovat 16-vuotiaita. Näiden opiskelijoiden äidit siellä vanhempainillassa ovat iältään -35 - 60+ vuotiaita. Ja kaikkea tältä väliltä. Kyllä ikä todellakin näkyy.

Sain lapseni 28 vuotiaana. On keretty reissaamaan ja asumaan ulkomailla ennennsitä. Meille juuri sopiva aika saada lapsi. Enempää ei näillä näkymin ole tulossa. Olen tavallaan tyytyväinen siihen,että lapsella kuitenkin suht nuorehko äiti. Oma äitini sai minut saman ikäisenä, joten kai sekin vaikuttaa. Mutta, kukin tekee tyylillään. Itse en uskaltaisi lykätä lastenhankintaa nelikymppiseksi

Sain ainokaiseni 36v. Olin sita ennen varmaan kypsymaton aidiksi. Aika meni matkustellessa ja hipatessa ja hauskaa oli. Sitten oli myos hauskaa kun lapsi tuli, ei ollut enaa kiire minnekaan. Suosittelen ehdottomasti tekemaan lapset mielummin myohemmin kuin aikaisemmin! 

Moni vakuuttelee täällä, että 35-vuotias ei ole liian vanha saamaan lasta ja oikein hyvä jos joku saa ja näitä tapauksiahan varmasti riittää. Sitten on myös paljon semmoisia, jotka odottavat liian pitkälle ja luottavat että voi niitä saada vanhempanakin kun kaikki av-mammatkin niin kertovat ja sitten jäävätkin kokonaan lapsettomaksi. Voin kertoa, että ei ole herkkua kun yli kolmekymppisenä yrittää ja yrittää vuodesta toiseen saada lasta ja hiljalleen tajuaa ettei enää tulekaan raskaaksi. Silloin toivoisi, että kunpa joku olisi kertonut jo nuorempana, että vaikka yli 35-vuotias voi olla ensisynnyttäjä, niin riski siitä ettei sitä toivomaansa lasta koskaan saakaan kasvaa kyllä koko ajan sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Eli jos lapsenteko onnistuu yli 35-vuotiaana, niin hienoa, mutta kaikilla asiat eivät ole näin hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Sain ainokaiseni 36v. Olin sita ennen varmaan kypsymaton aidiksi. Aika meni matkustellessa ja hipatessa ja hauskaa oli. Sitten oli myos hauskaa kun lapsi tuli, ei ollut enaa kiire minnekaan. Suosittelen ehdottomasti tekemaan lapset mielummin myohemmin kuin aikaisemmin! 

Minäkin olen saanut lapseni lähempänä neljääkymmentä. Silti en suosittelisi sitä kenellekään. Jo ihan siitäkin syystä, että kaikilla raskaaksi tulo ei enää tuossa iässä onnistu. Mutta myös monista muista syistä, esimerkiksi se, ettei syntyisi sukupolvien välistä kuilua tai keski-ikäisellä äidillä olisi vaihdevuodet samaan aikaan lasten murrosiän kanssa.

Sain ekan lapsen 35v ja toisen 39v. En koe olevani vanha äiti, sillä kavereissa 90% on saanut lapsen yhtä "vanhana". Itse olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta tein 20-30 vuotiaana pätkätöitä ja sain vakituisen työpaikan vasta yli 30-vuotiaana. Silloin lapset eivät tulleetkaan heti vaan muutama vuosi piti tosissaan yrittää.

Jos olisin tehnyt lapset aiemmin pätkätyösuhteissa niin olisin todennäköisesti nyt työtön tai yhä pätkätöissä. Aika karua.

Just juttelin eilen ihanan miehen kanssa, ja sain kovasti rohkaisua lapsihaaveessa. Olen 38v. Se on se mikä on ikäloppu kenenkin korvien välissä ja mitä suustansa päästelee.

Minä sain kesällä esikoisen ja olen 36. Ihan helposti raskauduin ja koen olevani hyvä äiti lapselle, kun tunnen itseni ja tiedän mitä elämältä haluan. En koe itseäni vanhaksi äidiksi.

Fyysisesti 25-v on tietysti soveltuvampi raskauteen ja vanhemmuuteen, sitä ei voi kiistää. Sen sijaan 35-v on henkisesti kypsempi, itsevarmempi ja talous yleensä paremmalla tolalla. Eli molemmissa on hyvät puolensa. Mikä puoltaa enemmän nuorta äitiyttä on tietysti se, että tilastollisesti jää enemmän yhteistä elinaikaa lapsen kanssa ja ehtii nähdä useamman sukupolven omaa perhettä.

Mutta miten kenenkin elämä menee, ei näitä voi arvottaa. Mun mielestä kaikki iät ok, paitsi paljon alle 25 ei kannata lapsia hankkia, kun on itse vielä niin nuori. Pitää antaa itselleen aikaa kasvaa, kehittyä, opiskella ja nauttia elämästä ennen kuin ottaa vastuulleen toisen elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Moni vakuuttelee täällä, että 35-vuotias ei ole liian vanha saamaan lasta ja oikein hyvä jos joku saa ja näitä tapauksiahan varmasti riittää. Sitten on myös paljon semmoisia, jotka odottavat liian pitkälle ja luottavat että voi niitä saada vanhempanakin kun kaikki av-mammatkin niin kertovat ja sitten jäävätkin kokonaan lapsettomaksi. Voin kertoa, että ei ole herkkua kun yli kolmekymppisenä yrittää ja yrittää vuodesta toiseen saada lasta ja hiljalleen tajuaa ettei enää tulekaan raskaaksi. Silloin toivoisi, että kunpa joku olisi kertonut jo nuorempana, että vaikka yli 35-vuotias voi olla ensisynnyttäjä, niin riski siitä ettei sitä toivomaansa lasta koskaan saakaan kasvaa kyllä koko ajan sitä mukaa kun ikää tulee lisää. Eli jos lapsenteko onnistuu yli 35-vuotiaana, niin hienoa, mutta kaikilla asiat eivät ole näin hienosti.

Minun käsitykseni taas on, että kaikkialla toitotettu hedelmällisyyden "romahtaminen" 35-vuotiaana on myytti, joka perustuu vanhentuneelle tutkimusaineistolle. Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu aiheesta. 

Ikävää, ettet ole saanut haluamaasi lasta. Mutta kukaan ei voi taata, että olisit saanut nuorempanakaan. Näitä elämän isoja asioita ei voi koskaan täysin suunnitella.

Eiköhän tuo riipu jokaisen henkilökohtaisesta hedelmällisyydestä, terveydestä ja elämäntilanteesta.

Itse sain esikoiseni 41v, ekasta kierrosta tärppäsi. Kaikki meni oikein hyvin. Olen kiitollinen, että odotin siihen kunnes oikea mies minulle tuli kuvioihin, enkä lisääntynyt minun kohdallani turhaksi osoittautuneessa biologisen kellon huutamisvaiheessa esim. 35v täysin epäsopivan isäehdokkaan kanssa. Näin minulla, ei välttämättä todellakaan muilla.

Ei

35-vuotias ei ole liian vanha äidiksi, noin 45-vuotias alkaa olemaan.

"Eli aika aikaansa kutakin. Itse en suurin surminkaan näin 36veenä tekisi lasta, mutta minullapa on tosiaan jo 16 vuotias nuorimmainen :p jos ei olisi yhtään lasta, niin varmasti asia voisi olla toinen. Nyt vain alkaa jo lapset lentelemään pesästä, eikä tosiaan kaivata enää mitään vaipparumbaa!! MINÄ koen siis oleani liian vanha lapsentekoon, mutta kokemus on hyvin henkilökohtainen, ja liittyy varmaan ennemminkin siihen että tuo kaikki on jo koettu, ja lasten kanssa oltu yli 16 vuotta, kuin varsinaiseen ikänumeroon. Takana on kuitenkin jo vauva-ajat, huosnotinukuumiset, tarhahommat, sairastelut, koulut, ruuhkavuodet, väsymys lapsiperheen elämästä... Voin luvata sinulle, oi 35v raskaanaolija, että kun olet 50, niin koet todellakin olevasi liian vanha lastentekoon, kun taas joku 50v lapseton ei sitä välttämättä näin koe ;)"

Näin! Jos alapeukutit tuota, niin ei kannata ryhtyä vanhemmaksi ollenkaan. Se nimittäin osoittaa ettet ymmärrä kirjoitettua, ja sillä on paha tapa periytyä.

Meitä nelikymppisiä on niin moneen junaan. Toiset juoksee maratoneja tai kisaa yli 40-vuotiaiden sarjassa jossain urheilulajissa. Toiset valittelee ylipainoa ja selkävaivoja ja ties mitä. Onhan se ihan selvää, että kaikille ei samat asiat ole mahdollisia.

Tunnen monta yli 35-vuotiasta äitiä. Esimerkiksi oma äitini on jo 70 v.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta yli 35-vuotiasta äitiä. Esimerkiksi oma äitini on jo 70 v.

Jäikö lapsettomaksi koska on niin vanha jo?