Onko 35-vuotias tosiaan liian vanha äidiksi?

Vierailija kirjoitti:

Sain itse viimeisen lapseni 40-vuotiaana ja en silloin kokenut itseäni liian vanhaksi. Se surettaa, että yhteinen aikamme tulee jäämään hyvälläkin tuurilla lyhyeksi. En tule varmaan koskaan näkemään tytärtäni samanikäisenä kuin olen itse nyt (45-vuotiaana). En ehkä koskaan näe lapsenlapsiani, jos niitä syntyy. Jos tyttäreni saa lapsia yhtä myöhään, olisin jo 80-vuotias.

Eihän sitä voi tietää koska kuolee. Nuorenakin voi kuolla. Tai sitten elää 100-vuotiaaksi.

On

Jokaisen oma asia, minkä ikäisenä lapsia saa. Totuus kuitenkin on, että vaikka ihmiset elää paljon vanhemmiksi kuin esim. 50 vuotta sitten, niin kyllä ideaali ikä naiselle olla raskaana on 18-35v.

Itselleni ainakin ikävuodet 20-30 olivat todella tärkeitä ja koen että oli nykyhetken onnellisuuden kannalta ratkaisevaa että sain käyttää tuon ajan oman elämäni ja parisuhteen rakentamiseen / lujittamiseen. Tapasin mieheni kun olin 22, menimme naimisiin kun olimme 27, ja ensimmäinen lapsi syntyi kolmekymppisenä, ja nyt on toinen tulossa. Nyt eletään täysillä lapsiperhearkea, hukutaan kotitöihin ja vietetään viikonloput puistoissa tai lastentapahtumissa tai kyläillään lapsiperheissä, ja nautitaan joka hetkestä. Niitä aikuisten juttuja on ehtinyt tehdä ihan tarpeeksi. Ikävuodet 20-30 ovat myös tulevaisuuden taloudellisen tilanteen kannalta tärkeitä, lapsi aiheuttaa aina taloudellisia menetyksiä, mutta kun on jo päässyt työmarkkinoille ja ehkä ehtinyt maksaa asuntolainaa vähän poiskin niin vaikutus pitkässä juoksussa on pienempi.

Ei tietenkään ole liian vanha! Mä en tajua miksi nuoret äidit aina kokevat tarpeelliseksi kauhistella myöhempää lapsentekoikää. Enemmän kai elämäntilanne määrittää sitä, onko sopiva aika vauvalle. Me naiset voimme tulla raskaaksi ja synnyttää lähes 40 vuoden ajanjakson, tietysti riskit ovat suurimpia ihan alku- ja loppupäässä haitaria, mutta eiköhän sieltä jokaiselle äidiksi haluavalle sopiva väli löydy.

Mä olen saanut lapset 19- vuotiaana ja 24-vuotiaana. Elämä on sujunut kivasti ja meillä on ihana perhe, ja olen kyllä tykännyt olla nuori äiti. En kuitenkaan näe mitään syytä miksen voisi saada lisää lapsia, vaikka silloin 36-vuotiaana. Miksi ylipäätään toisten äitien iät ärsyttävät ja puhuttavat niin monia? Emme me kuitenkaan tiedä kauanko aikaa täällä kelläkin on jäljellä. Elä ja anna muiden elää!

Vierailija kirjoitti:

"

Vähän vaikuttaa, että se oli hymiöäiti, johon kolahti tällä kertaa. Ei se rentous noista "pus"-jutuista välity, vaan pikemminkin päinvastoin."

Se on kuule helppo jo hymyillä kun ei ole pikkuvuvoja tai taaperoita jaloissa enää pyörimässä! Kasvatusurakka saatu päätökseen pikkuhiljaa. Edelleen toki elämänsä kunnossa tässä ollaan, mutta ehdottomasti liian vanha tekemän enää lisää. Kyllä se aika sinullekin vielä koittaa, älä huoli ;)

Itse olisin äitinä toivonut pikkuvauvoja ja taaperoita ikuisesti jalkoihini pyörimään. Mutta jos itse jostain kumman syystä hankit lapsia päästäksesi niistä eroon, niin nuorenahan se on varmaan hyvä. Ja moni parikymppinen on kyllä huonossa kunnossa, ei ne varmaan ymmärräkään miten vanhempana voi vielä jaksaa, kun ovat semmoista sipsi-somesukupolvea.

Nyt tänne vastaa yli neljäkymppiset esikoisen saaneet eli hieman menee ohi tuosta AP:n kysymyksestä. Näin alle kolmikymppisen näkökulmasta tunnen olevani nuori. Varmasti vielä silloin neljäkymppisenäkin, mutta tuskin jaksan vielä paljon yli tuon olla alle kouluikäisen vanhempi.

Käyttäjä5324 kirjoitti:

Itselleni ainakin ikävuodet 20-30 olivat todella tärkeitä ja koen että oli nykyhetken onnellisuuden kannalta ratkaisevaa että sain käyttää tuon ajan oman elämäni ja parisuhteen rakentamiseen / lujittamiseen. Tapasin mieheni kun olin 22, menimme naimisiin kun olimme 27, ja ensimmäinen lapsi syntyi kolmekymppisenä, ja nyt on toinen tulossa. Nyt eletään täysillä lapsiperhearkea, hukutaan kotitöihin ja vietetään viikonloput puistoissa tai lastentapahtumissa tai kyläillään lapsiperheissä, ja nautitaan joka hetkestä. Niitä aikuisten juttuja on ehtinyt tehdä ihan tarpeeksi. Ikävuodet 20-30 ovat myös tulevaisuuden taloudellisen tilanteen kannalta tärkeitä, lapsi aiheuttaa aina taloudellisia menetyksiä, mutta kun on jo päässyt työmarkkinoille ja ehkä ehtinyt maksaa asuntolainaa vähän poiskin niin vaikutus pitkässä juoksussa on pienempi.

Kokemuksia on yhtä monta kuin ihmisiä :) Meille taas ikävuodet 20-30 ovat olleet ihanaa lapsiperhearkea, ja nautimme joka hetkestä. Emme huku kotitöihin kun lapsia on vain kaksi ja isompi osaa hyvin hiukan jo osallistua. Vietämme aikaa puistoissa ja tapahtumissa ja lisäksi arkeen kuuluu jo kouluikäisen lapsen harrastusmenoja. Elämme lapseperhearkea myös ihan täysillä, vaikka olenkin vasta valmistumassa yliopistosta ja aloittamassa varsinaista uraani nyt  paria vuotta ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Taloutemme voi ihan hyvin ja meille oli tärkeää, että molemmat lapset saivat olla noin kolmevuotiaaksi kotihoidossa, kun opiskelimme ja työskentelimme vuorotellen miehen kanssa.

En kuitenkaan tarkoita arvostella teidän mallianne, se on varmasti sopinut teille parhaiten. Ja toki olen kade omistusasunnosta jonka lainaa on ehditty jo lyhentääkin, me asumme tietysti vuokralla vielä (toki viihdymme hyvin näinkin).

Ei muuten ongelmaa, mut poikaystävän äiti sai hänet 42v. Tosi kiva laittaa 25v äitiään hoitokotiin dementian yms takia, kun taas oma äiti on terveytensä kukkuloilla kun on 15v nuorempana saanut mut. Tämäkin tietty riippuu miten ihminen vanhenee mut silti, paljon itkuja on itketty tän takia

Äiree sai mut 39 -vuatiaana ja täällä isoo terves roikales kirijootteloo! Äireekin porskuttaa erellee!

M35

Minä olen 39-vuotias eikä ole miestä, jonka kanssa voisi perheen perustaa. Taitaa käydä ohraisesti meikäläisen lapsihaaveille.

Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja toisen lapseni 36-vuotiaana. Nautin äitiydestä aivan eri tavalla nyt kuin nuorempana. Nyt on aikaa keskittyä siihen pieneen ihmiseen.

Ei minua ainakaan pidetty riskisynnyttäjänä vaikka  lapseni tein 39 v.

Vierailija kirjoitti:

"No jos lapset kerta kaikkiaan tekevät ihmisestä vanhuksen iästä riippumatta, niin olin kyllä kaukaa viisas kun tein ensimmäiseni 35-vuotiaana enkä alle parikymppisenä."

Kyllä, lapsentekoon vanhan, ei toki muuten ;) 

Musta vähän tuntuu että tässä nyt varttuneemmat äiteet ottavat vähän henkilökohtaisesti kunkin omaa kokemusta olla johonkin itselle ajankohtaiseen asiaan liian vanha. Sitä luulisi että iän mukana tulisi sitä suhteellisuudentajua, ja hurttia huumoria, ja ymmärrystä, ja että äitiyskin voisi olla rennompaa ja ymmärtäväisempää kuin meillä parikymppisinä lapset tehneillä, mutta taitaakin olla ihan toisinpäin ;) :D Pus <3

Tai sit sun teksteiltä vaan katoaa pohja pois, kun käytät noin paljon hymiöitä... Ihan vain vinkkinä, että kuulostat aivan teini-ikäiseltä. Ohis.

Olen 34-vuotias toiveena äitiys. En mitenkään koe olevani vanha, mihinkään, saati sitten äidiksi.

Lasten vanhempienilloissa vanhempien ikä näkyy. On semmoista mummoikäistä äitiä ja sitten taas nuorempaa. Sama näkyy lasten harrastuksissa ja leikkipaikoissa. Ja on niitä äitejä mitä ei näy missään. Omalla kohdallani ajattelen että oli ihana tehdä lapset alle 30-vuotiaana. On jaksanut ja saanut nauttia. Elää mukana ja antaa paljon.

muistakaa , että keski- ja eteläeuroopassa on melko yleistä, että äiti synnyttää, mutta sitten mummo kasvattaa ja hoitaa joten ei ole liian vanha äidiksi kunhan vaan saa puristettua vauvan ulos. 

Itse sain kaksi lasta ensimmäisessä liitossa 25-27 vuotiaana ja uuden miehen kanssa olen sittemmin saanut vielä kolme lisää (1+kaksoset) ikävuosien 44-46 välillä, että näin :D Helposti tulin raskaaksi päälle nelikymppisenä, raskaudet oli helppoja, lapset terveitä, nou problem. Vähän meinaa itsellä olla vaan henkisellä puolella jaksamista, kun jo tottui "helppoon" ja mukavaan eloon kun ekat lapset jo omillaan...eli mukavuuden halu aiheuttanut vähän ehkä kriisiä, muuten jaksan oikein hyvin tätä pikkulapsiarkea vielä <3

Aina vaan äidin iästä ruikutetaan. Ihan yhtä lailla vanhemmalla isällä on niitä riskejä, muun muassa kehitysvammaisen lapsen saaminen. Ja jaksaako yli nelikymppinen isä samalla lailla kuin parikymppinen? Niinpä.

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ja romahtaa vielä lisää 36-vuotiailla. Jotkut eivät tule raskaaksi enää yli 30-vuotiaina, vaikka olisivat luultavasti nuorempana tulleetkin. Toiset saavat lapsia vielä yli nelikymppisinäkin. Jos raskaaksi onnistuu tulemaan, niin 35-vuotias ei yleensä ainakaan ole liian vanha, mutta yli nelikymppinen saattaa jo ollakin. Tämähän on kovin yksilöllistä ja asiaan vaikuttavat niin monet asiat, kuten lapsen terveys, yöheräilyt ym. Monet tutut, jotka ovat saaneet lapsia alle kolmekymppisenä ja vielä lisää lapsia yli kolmekymppisenä, ovat olleet sitä mieltä, että vanhempana oli huomattavasti raskaampaa jaksaa esim. yöheräilyjä kuin nuorempana.