Mitä mieltä lapsen opettajan keksimästä säännöstä, että syntymäpäiville on kutsuttava koko luokka? Meillä ei ole varaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on luontevaa vaikka kauppareissulla mainita toisille vanhemmille, että kuulemma teidän poika/tyttö on tehnyt sitä ja tätä kun tuo meidän tyttö puhui sellaista että mahtaako pitää paikkansa. Ei tarvitse soittaa mouhota opettajalle koukun kasvatusvastuusta ja järjestellä tapaamisia kun voi tavata ihan itsekin. Tai mennä vaikka käymään, maalla kun yllättäen kylään tuloa ei vielä paheksuta ainakaan yleisesti vaan jopa kahvit keitetään. Eikä siinä kytätä, onko nyt tekstitarra seinässä mauton ja onko tarpeeksi moderneja valkoisia ikean lastulevyhuonekaluja kämppä täysi ja ei kai vaan emännän rakennekynnet ole jääneet huoltamatta.

Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi maalla kiusaamisongelmaa on vähemmän.

Kaupunkilaisena minäkin ymmärrän tuon. Jos samaa luokka-astetta on A:sta F:ään ja jokaisella luokalla 25 oppilasta eli yhteensä 150 samana vuonna syntynyttä,  aika mahdotontahan olisi tuntea kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan. 

Juurikin. Maalla kun voi olla kyläkouluja, joissa koko koulussa on yhteensä nuo 25 oppilasta ja samalla luokka asteella tyyliin 5 oppilasta. Kiusaaminen on toki mahdollista, mutta olennaisesti hankalampaa. Ja toisaalta, kun kavereita ei ole runsaudenpulaksi asti, on mukavampaa tulla toimeen kaikkien kanssa niin ei tarvitse itsekseen olla.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän monet kaupunkiin nuorena opiskelemaan ja töihin muuttaneet muuttavat takaisin maaseudulle kun alkavat perhettä perustaa? Tietenkin siksi, kun maalla on isot persoonattomat massakoulut, välinpitämättömät naapurit, itsekeskeiset pinnalliset elämänarvot eikä mitään oikeaa tekemistä kavereiden kanssa.

Halpojen asuntojen ja omien vanhempien takia lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on luontevaa vaikka kauppareissulla mainita toisille vanhemmille, että kuulemma teidän poika/tyttö on tehnyt sitä ja tätä kun tuo meidän tyttö puhui sellaista että mahtaako pitää paikkansa. Ei tarvitse soittaa mouhota opettajalle koukun kasvatusvastuusta ja järjestellä tapaamisia kun voi tavata ihan itsekin. Tai mennä vaikka käymään, maalla kun yllättäen kylään tuloa ei vielä paheksuta ainakaan yleisesti vaan jopa kahvit keitetään. Eikä siinä kytätä, onko nyt tekstitarra seinässä mauton ja onko tarpeeksi moderneja valkoisia ikean lastulevyhuonekaluja kämppä täysi ja ei kai vaan emännän rakennekynnet ole jääneet huoltamatta.

Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi maalla kiusaamisongelmaa on vähemmän.

Niinpä niin. On tuota tullut itsekkin nähtyä millaista se on. Kyllä siitä on kuvatunlainen idylli aika kaukana.

Meillä oli niin että opettajan pyynöstä pojat kutsuivat kaikki luokan pojat ja tytöt kaikki tytöt ensimmäisellä luokalla.

Heti synttäreiden jälkeen oli jo monta parasta kaveria, jotkut tunnen edelleen. Opettaja tarkotti vain hyvää ja onnistui.

Ymmärrän ettei 20 lasta voi ottaa tai jos ei pysty niin monelle järjestämään rahan takia. Tai ei edes rahankaan takia. Pyydätte parhaat kaverit koulun ulkopuolella, tuskin se opettaja veitsi kurkulla tätä koko luokan synttäri-ideaa teiltä pyytää.

Muista kutsua vaan valkoisia ja hyväntuoksuisia kilttejä lapsia.

Kutsuun voi laittaa ehtoja.

Ehkä hajustat lapsesi niin kukaan ei halua tulla?

Koulussa ei jaeta julkisesti kutsuja. Jos pidätte kutsut neljälle, pystytte hyvin lähettämään kutsut suoraan heille puhelimella tai naamatusten vapaa-ajalla tai vaikka postitse.

Minulla oli kaukaisella 80-luvulla alakouluiässä tuollaisia luokkasynttäreitä. Niillä tarjottiin popcornia ja jäätelöä ja limsaa, ja sitten painettiin pitkin pihaa ja metsiä ja leikittiin kymmentä tikkua jne. Mitä ihmeen linnanjuhlia te nykyisin oikein järjestätte?

Minäpäs kerron teille tilanteen mihin törmäsin tossa pari vuotta sitten. Olin koiran kanssa pihalla ja tässä on ala-aste lähellä. Jotkut tytöt tulivat koulusta. No siinäpä porukassa just lällätettiin tälle yhdelle, että hän ei saa kutsua, koska on tollanen ja kaikenlaista muuta mukavaa. Pysäytin tytöt ja pyysin ottamaan yhteyttä vanhempiinsa. Kolmen vanhemmat(äiti/isä) tuli paikalle ja oli hyvin kauhuissaan ja pyysivät tältä tytöltä anteeksi. Yhden ei oikein uskonut, että heidän pikkuine kultaterttu tekis mitää pahaa. Tein siitä lapsesta lastensuojeluilmoituksen ja totesin vanhemmille, että luultavasti siitä tulee yhtä roska ku vanhemmistaan. Terkut vaan sille idioottivanhemmalle jos luet tän.

Että kyllä tiedä pikkuiset just kiristää näillä kutsuilla ja lällättelee. Opettakaa ne käyttäytymään.

Nyt sataa varmaan alapeukkuja, mutta mä uskon, että tämä "kaikkien kaveri" -kasvatus on yksi syy lasten ja nuorten yksinäisyyteen. Ystävyys ja ystävystyminen tuntuu olevan monelle vanhemmalle lähes kirosana. "Kaikkien kaveri" -kasvatuksella luodaan pinnallisia ihmissuhteita. Porukoita, joiden jäsenillä on löyhä, väliaikainen ja usein vain yhteen asiaan liittyvä sidos toisiinsa (esim ollaan samassa päiväkotiryhmässä tai samalla  luokalla). Kun sidos katkeaa, myös kuuluminen porukkaan loppuu. Tämän jälkeen lapsen pitää etsiä taas uusi löyhäsidoksinen porukka, johon kuulua siihen asti kunnes sekin hajoaa. Uudestaan ja uudestaan, kunnes ollaankin jo aikuisia. Henkilöllä ei ole siihen astisen elämänsä aikana ollut yhtään ystävää eikä aavistustakaan, miten ystävyyssuhteita solmitaan ja ylläpidetään. Etsitään edelleen uutta löyhäsidoksista porukkaa, johon voisi kuulua. Työpaikalta tällaisen saatat vielä hyvällä tuurilla löytääkin, mutta jos jäät työttömäksi tai ihan vaikka vaan äitiyslomalle, olet jälleen yksin. Uuden työpiakan saadessasi joudut taas liittymään uuteen porukkaan. Hoitovapaan jälkeen vanhassa työpaikassasi saattaa työntekijöitä olla vaihtunut, on tullut organisaatiomuutoksia jne eikä vanhaa tuttua porukkaa olekaan enää. 

Hyvät ystävyyssuhteet kuitenkin kannattelevat ihmistä elämässä paljon paremmin kuin alati vaihtuvat porukat. 

Opettajalla ei ole mitään valtuuksia luoda sääntöjä syntymäpäiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eikö sääntö varmasti ole se, että kutsuja EI jaeta koulussa, eikä synttäreitä tuoda kouluun ellei kaikkia kutsuta.

Nyt kiltisti vaan jakamaan ne kutsut muutoin kuin näyttävästi koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Opettajalla ei ole mitään valtuuksia luoda sääntöjä syntymäpäiviin.

Ei ole, mutta kyse on varmaan näistä lapsista, jotka näyttävästi jakavat kutsut koulussa ja tekevät numeroa siitä. Synttärit ei kuulu opelle, mutta ei kutsujen lähettäminen kouluunkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Lapsi kutsuu ne ketkä tahtoo, piste. Nyjyään pitäisi kutsua IHAN KAIKKI, myös ne inhottavat tyypit koska yhyy, paha mieli... ois ollut perseestä jos mun ois pitänyt kutsua omat kiusaajani aikanaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Olisikohan nyt niin että sinä ja lapsesi olette ymmärtäneet väärin. Ope ei voi määrätä ketä kutsutaan mutta on varmaankin ilmaissut huolensa koulussa jaettaviin kutsuihin. Eli jos koululla jaetaan kutsuja, silloin olisi reilua kutsua kaikki. Jos jakavat omalla ajallaan niin sitten voi tehdä juuri niin kuin haluaa. Meidän tytön luokalla varsinkin juuri tytöt käyttävät noita kutsuja aikamoisina vallankäytön keinoina. "Jos teet niin tai näin niin kutsun sinut." "Jos et tee niin kuin minö haluan niin et saa kutsua." Ja äitinähän pidät tietysti huolen että,jos luokalla on tyttösi lisäksi viisi muuta tyttöä, ei jätetä yhtä kutsumatta ja muutenkin sanot,ettei sitten ilkuta koulussa kivoilla juhlilla niille joita ei ole kutsuttu. Tällaisten takiahan se ope on joutunut asiaan puuttumaan kun koulutyö häiriintyy kun näitä sitten selvitellään viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Opettajilla ei ole oikeutta puuttua vapaa-ajalla tapahtuviin asioihin. Muistakaa tämä myös siinä vaiheessa, kun pyydätte opettajaa selvittämään vapaa-ajalla tapahtuneita riitoja. Ei kuulu opettajan vastuisiin eikä oikeuksiin.

Meilläkin tyttö on luokallansa aina se, joka jää ilman kutsua. Nyt onneksi näyttää, että kun alkaa tulla ikää eikä synttäreitä enää järjestetä. Voi sitä itun määrää yksin kotona kun muut luokan tytöt  juhlivat. 

Opettaja on ihan oikeassa MIKÄLI kutsut jaetaan koulussa. Silloin on syytä kutsua esimerkiksi kaikki luokan tytöt.

Lapsethan tekevät kutsujen jakamisesta suuren numeron. Me ollaan aina kutsuttu kaikki luokan pojat tai tytöt. Ihan pieniä kun lapset olivat kutsuivat koko luokan. Hyvin on toiminut.

Nyt vanhempina kutsuvat vain ne kaverit, jotka ovat oikeasti kavereita mutta vanhin lapsi on jo lukiossa.