Mitä mieltä lapsen opettajan keksimästä säännöstä, että syntymäpäiville on kutsuttava koko luokka? Meillä ei ole varaa

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia vastauksia, joten tämä voi olla jo sanottukin, mutta MINKÄ IHMEEN TAKIA pitäisi kutsua koko luokka synttäreille? Kutsuuko aikuiset koko työpaikan henkilöstön vaikkapa häihinsä tai 5-kymppisilleen? Ei kutsu. Ne kutsutaan, joiden kanssa ollaan ystäviä tai niin hyvä kavereita, että halutaan kutsua.

Jos ajatuksena on, että kaikkia kutsutaan sitten yhtä paljon kun on "velvollisuuskutsuminen" käytössä, niin voi olla yllätys isompana niille pirjopettereille ja nicojannicoille, että jotkut nyt vaan ovat suositumpia kuin toiset, joillakuilla on enemmän kavereita ja jotkut ovat halutumpaa seuraa, noin niinkuin aikuisenakin. Ei tuollainen asia ollut vielä viime vuosituhannella ongelma; kun joku luokalla piti synttärit, jotkut saivat kutsut ja jotkut eivät ja sitten kutsumatta jääneet kyseli niiltä, millaista oli, jotka siellä olivat olleet. Jonkun toisen synttäreillä taas oli toiset kutsutut ja kutsumatta jääneet. Jokainen ymmärsi, että ei leena kutsunut mua kun me ei olla kavereita, mutta jaanan se kutsui kun ne on, ja sama sitten kun itse oli kutsun saaneiden joukossa ja leena ja jaana eivät olleet. Ei siitä kukaan mitään ongelmaa tehnyt, saati opettajalle mennyt nillittämään.

Mitä iloa sitäpaitsi kenellekään on siitä, että kutsutaan velvollisuudesta mukaan, siksi kun on pakko ja opettaja käski??????

Nykyäänkö kaikilla on oltava yhtä paljon kavereita, kaikkien on oltava yhtä suosittuja, yhtä hyviä koulussa, yhtä kauniita ja yhtä mitätahansa? No_mutta_kun_kaikki_eivät_ole.

Tähän liittyen, onko nykyisenä päälleliimatun ystävällisyyden ja kohteliaisuuskehun aikana (somessa tuntemattomat kehuvat ooh kun ihana koti, wau kun oot kaunis, ihana mekko jnejnejne) joillakuilla, ehkä monillakin, jäänyt kuitenkin ymmärtämättä että smalltalk on smalltalkia, ei totuus? Ja kun tätä kohteliaisuuskehumista pidetään arvossa, siitä sitten seuraa ajatus että kun lasta ei koulussa kutsuta synttäreille, se tarkoittaa että sitä kiusataan? Tai jollakulla suositulla lapsella on iso kaveripiiri ja omalla muutama, ajatellaan että nyt se on kiusattu? Niinhän ei ole vaan sillä harvemmin kutsuja saavalla, muutaman ystävän omaavalla lapsella voi olla oikeita tosiystäviä enemmän kuin paljon kutsutulla ison kaveripiirin omaavalla. Tässä on minusta aika suuri ero; onko jollakulla muutama oikea ystävä vai kymmeniä läpälää-ystäviä. Eikä se, että saa pakkokutsun jokaisen luokkakaverin synttäreille, todellakaan tarkoita että on suosittu. On vain pakko kutsua kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kiusattu ja minut kutsuttiin luokanopettajan painostuksesta. Nopeasti luokan muut tytöt tajusivat, että kun täytyy kutsua niin  tehdään siitä sitten jälleen tilaisuus kiusata. Hymy korvissa lapsenuskoisena menin juhliin. Lahjani haukuttiin yhteistuumin maan rakoon, onginnasta saamani kiiltokuvat revittiin,  kakkupalaani kaadettiin suolaa ja saappaisiini vettä.

Tuo oli aikaa kun vanhemmat eivät kustanneet ovelta ovelle vaan itse käveltiin/pyöräiltiin. Muistan vieläkin kuinka tuolloin poljin itkien kaatosateessa läpimärissä saappaissa kotiin koko matkan, 6-vuotiaana. Olisin voinut jättää ne kemut väliin, juu.

Ai 6-vuotiaiden synttäreitä ei vanhemmat vahdi mitenkään, uskokoon ken haluaa.

Ohis...en minä ainakaan vuonna 1992 vahtinut muuta kuin sen aikaa, kun lapset olivat ruokapöydässä. Lopun aikaa leikkivät keskenään yläkerrassa lastenhuoneessa. 

Omassa lapsuudessa synttäreillä ei ollut vanhempien kehittelemää ohjelmaa. Syötiin kakkupöydästä herkut ja mentiin huoneeseen leikkimään.

Nykyään on kai erilaista. Lapsille kehitellään jotain kilpailuja, naamiaisia, kynsien koristeluja, kuppikakkujen kuorrutusta ja muuta synttäriohjelmaa. Vieraillekin pitää antaa lahjat kotiin vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni koulun vanhempainillassa puhuttiin näin: ei kutsuja koulun kautta. Kutsut hoituvat sähköpostitse, luokan vanhempien kesken meillä on lista. Itse olemme listan laatineet.

Puhuttiin myös siitä, että kannattaa kutsua harkiten. Viime vuonna vuokrasin edullisen tilan ja kutsuimme koko luokan. Tänä vuonna vain muutaman kaverin.
Luulen, että opettajan ajatus on ollut se, että luokassa on joku, jota ei koskaan kutsuta.

Ongelma on silloin paljon syvemmällä kuin synttärikutsussa. Miksi lapsella ei ole ystäviä ja kavereita? Koska jos lapsella on ystäviä ja kavereita, varmasti saa kutsun heidän synttäreilleenkin. En oikein usko, että lapsi, joka kutsutaan vain velvollisuudesta synttäreille ja kaikki vuoden yli 300 muuta päivää viettää ilman ystäviä ja kavereita, pitäisi tätä parempana kuin että hänellä olisi oikeita ystäviä ja kavereita, joiden synttäreille hän saa kutsun sen vuoksi, että hänet halutaan synttäreille. Vaikka niitä synttäreitä ei olisi vuodessa kuin muutama. Ja sitäkin on hyvä pohtia, kuinka moni menee tällaisen lapsen synttäreille? Vai onko hän ystävättömyytensä ja kaverittomuutensa vuoksi juuri niitä lapsia, joiden synttäreille ei kukaan tule?

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kannattaisi miettiä koko synttäriasia uudelleen. Aiemmin oli tapana kutsua lapsen synttäreille vain ystävät ja hyvät kaverit. Ei suinkaan kaikkia, joiden kanssa jossain tilanteissa kuten koulussa viettää aikaa. Päiväkoti- ja koulukavereista kutsutaan vain ne, joiden kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla. Näin lasten synttäreiden kutsuvieraina on muutama päiväkoti/koulukaveri, pihakavereita, pari harrastuskaveria ja mahdollisesti serkkuja. Näistä lapsista tiedetään, missä he asuvat ja kutsut voidaan lähettää heille vaikkapa postitse tai viemällä itse postilaatikkoon. Tai jos lapset ovat jo sen verran isoja, että heillä on kännykät, laittaa kutsu tekstiviestinä. Kutsuvierasmäärä pysyy tällä tavalla myös kohtuullisena eikä tarvitse varata mitään juhlatiloja lasten synttäreitä varten. 

Tolleen se ennen tehtiin. Samalla tavalla koulussa silti puhuttiin, että me mennään senjasen synttäreille onko sua kutsuttu. Ei oo kun ei me olla silleen kavereita. Aha selvä. Tai itse puhui kaverinsa kanssa koulussa, milaista jonkun synttäreillä oli, niin ne joita ei ollut kutsuttu kyselivät mitä siellä tehtiin ja syötiin. Ei siinä sen ihmeempää ollut.

Ihmeellistä vaatimusta, että koska ollaan samalla luokalla, on oltava myös ystäviä. Kavereita toki on oltava ja toimeen tultava toistensa kanssa, mutta se on eri asia kuin kutsua synttäreille tai viettää aikaa vapaa-aikana yhdessä. Ei sellaiseen voi velvoittaa ja pakottaa. Aikuisenakin on tultava toimeen työkavereiden ja naapurien kanssa, mutta ei niitä tarvitse juhliinsa kutsua.

Olen ilman muuta sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin eikä kiusaamista saa hyväksyä missään muodossa. Lapsen synttärit täytyy kuitenkin olla sellainen juhla, johon saa kutsua tai olla kutsumatta juuri ne, joiden kanssa haluaa juhlansa viettää. Meidän lapset ovat kutsuneet joko kaikki luokan tytöt/pojat tai sitten vain muutaman läheisimmän kaverin. Useinmiten vain ne läheisimmät. Kuopuksen opettaja on luonut käytännön, jossa synttärikutsut annetaan opettajalle ja hän jakaa ne sitten sopivaksi katsomassaan raossa niin, ettei tule ilmi, keitä kutsutaan ja keitä ei. Loistava systeemi, hatunnosto opelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni koulun vanhempainillassa puhuttiin näin: ei kutsuja koulun kautta. Kutsut hoituvat sähköpostitse, luokan vanhempien kesken meillä on lista. Itse olemme listan laatineet.

Puhuttiin myös siitä, että kannattaa kutsua harkiten. Viime vuonna vuokrasin edullisen tilan ja kutsuimme koko luokan. Tänä vuonna vain muutaman kaverin.
Luulen, että opettajan ajatus on ollut se, että luokassa on joku, jota ei koskaan kutsuta.

Ongelma on silloin paljon syvemmällä kuin synttärikutsussa. Miksi lapsella ei ole ystäviä ja kavereita? Koska jos lapsella on ystäviä ja kavereita, varmasti saa kutsun heidän synttäreilleenkin. En oikein usko, että lapsi, joka kutsutaan vain velvollisuudesta synttäreille ja kaikki vuoden yli 300 muuta päivää viettää ilman ystäviä ja kavereita, pitäisi tätä parempana kuin että hänellä olisi oikeita ystäviä ja kavereita, joiden synttäreille hän saa kutsun sen vuoksi, että hänet halutaan synttäreille. Vaikka niitä synttäreitä ei olisi vuodessa kuin muutama. Ja sitäkin on hyvä pohtia, kuinka moni menee tällaisen lapsen synttäreille? Vai onko hän ystävättömyytensä ja kaverittomuutensa vuoksi juuri niitä lapsia, joiden synttäreille ei kukaan tule?

On myös hyvä pohtia sitä, miksi nykyään on ajatuksena että ystäviä ja kavereita on oltava kauhean paljon. Jos sillä lapsella ei ole ystäviä ja kavereita siksi, että hän on enemmän itsekseen ja pienessä seurassa viihtyvää tyyppiä? Monet ns. pikkuvanhat älykkölapset ovat sellaisia eivätkä he välttämättä koe asiaa ongelmaksi. Toki kiusaaminen on eri asia ja siinähän ei ole kyse omaehtoisesta itsekseen olosta, mutta noin kaikenkaikkiaan nykyaikana ei ole (aikuiseltakaan) ns. sallittua olla introvertti, sallittua omata vähän ystäviä, sallittua viettää aikaa paljon kotosalla vaikkapa samanlaisen introverttimiehen kanssa. Koko ajan olisi oltava menossa jonnekin, käytävä baarissa, elokuvissa, matkusteltava, mentävä festareille, kavereiden kanssa grillaamaan, ravattava shoppailemassa jnejnejne. Ei sellainen ihminen koe mitenkään kamalaksi sitä, että hänen sosiaalinen elämänsä ei ole kovin vilkasta. Eikä ole vanhemmiltakaan reilua "syyllistää" lasta siitä, että hän on sellainen tai antaa ymmärtää, että hänessä on jotakin vikaa.

Pojalla oli pari kertaa kaikki luokan pojat synttäreillä. Voi luoja mitkä bileet?

- Leikitäänkö ruokasotaa?

- Kato tuo yks poika itkee! -No se itkee aina!

- Eiks teillä oo ongintaa? Eikö me lähetä minnekään? Eelin kaa oltiin hohtokeilaamassa!

- Ei me haluata mitään ilmapalloja, pelataan futista!

Joo, meillä oli varaa ja tilaa, mutta rankat juhlat oli kyllä...

Meidän päiväkodissa on sääntönä ettei kutsuja jaeta lokeroihin paitsi jos kutsuu koko ryhmän. Jos kutsuu vain osan, niin sitten kutsut lähetetään vanhemmille sähköpostilla. Hyvin on toiminut, ja lapsetkin tietävät, etteivät liikaa juttele toisten synttärijuhlista, ettei muille tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia vastauksia, joten tämä voi olla jo sanottukin, mutta MINKÄ IHMEEN TAKIA pitäisi kutsua koko luokka synttäreille? Kutsuuko aikuiset koko työpaikan henkilöstön vaikkapa häihinsä tai 5-kymppisilleen? Ei kutsu. Ne kutsutaan, joiden kanssa ollaan ystäviä tai niin hyvä kavereita, että halutaan kutsua.

Jos ajatuksena on, että kaikkia kutsutaan sitten yhtä paljon kun on "velvollisuuskutsuminen" käytössä, niin voi olla yllätys isompana niille pirjopettereille ja nicojannicoille, että jotkut nyt vaan ovat suositumpia kuin toiset, joillakuilla on enemmän kavereita ja jotkut ovat halutumpaa seuraa, noin niinkuin aikuisenakin. Ei tuollainen asia ollut vielä viime vuosituhannella ongelma; kun joku luokalla piti synttärit, jotkut saivat kutsut ja jotkut eivät ja sitten kutsumatta jääneet kyseli niiltä, millaista oli, jotka siellä olivat olleet. Jonkun toisen synttäreillä taas oli toiset kutsutut ja kutsumatta jääneet. Jokainen ymmärsi, että ei leena kutsunut mua kun me ei olla kavereita, mutta jaanan se kutsui kun ne on, ja sama sitten kun itse oli kutsun saaneiden joukossa ja leena ja jaana eivät olleet. Ei siitä kukaan mitään ongelmaa tehnyt, saati opettajalle mennyt nillittämään.

Mitä iloa sitäpaitsi kenellekään on siitä, että kutsutaan velvollisuudesta mukaan, siksi kun on pakko ja opettaja käski??????

Nykyäänkö kaikilla on oltava yhtä paljon kavereita, kaikkien on oltava yhtä suosittuja, yhtä hyviä koulussa, yhtä kauniita ja yhtä mitätahansa? No_mutta_kun_kaikki_eivät_ole.

Tähän liittyen, onko nykyisenä päälleliimatun ystävällisyyden ja kohteliaisuuskehun aikana (somessa tuntemattomat kehuvat ooh kun ihana koti, wau kun oot kaunis, ihana mekko jnejnejne) joillakuilla, ehkä monillakin, jäänyt kuitenkin ymmärtämättä että smalltalk on smalltalkia, ei totuus? Ja kun tätä kohteliaisuuskehumista pidetään arvossa, siitä sitten seuraa ajatus että kun lasta ei koulussa kutsuta synttäreille, se tarkoittaa että sitä kiusataan? Tai jollakulla suositulla lapsella on iso kaveripiiri ja omalla muutama, ajatellaan että nyt se on kiusattu? Niinhän ei ole vaan sillä harvemmin kutsuja saavalla, muutaman ystävän omaavalla lapsella voi olla oikeita tosiystäviä enemmän kuin paljon kutsutulla ison kaveripiirin omaavalla. Tässä on minusta aika suuri ero; onko jollakulla muutama oikea ystävä vai kymmeniä läpälää-ystäviä. Eikä se, että saa pakkokutsun jokaisen luokkakaverin synttäreille, todellakaan tarkoita että on suosittu. On vain pakko kutsua kaikki.

Mä luulen, että somella on tässä suuri merkitys. On paljon ihailtavampaa poseerata Tallinnan risteilyllä duckfaceineen läpälää-kavereiden kanssa Instagramissa kuin lähteä ainoan ystävänsä kanssa reppureissaamaan Kilimanjarolle. En muista enää erään idiotismista kertovan ö-luokan komediaelokuvan nimeä, mutta joskus tuntuu, että maailma on todella menossa siihen suuntaan.

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Luuletko, että se epäsuosittu (tai kiusattu) lapsi muuttuu siellä synttäreillä yhtäkkiä Maailman Parhaaksi Kaveriksi, kun on pakkokutsuttuna sinne mennyt? Ei kiusaamista estetä tai vähennetä millään pakkosynttäreillä. Tai edes koulun toimilla. Kyllä se lähtee kotoa, siitä kuuluisasta kotikasvatuksesta, suhtautumisesta muihin ihmisiin ja itsetunnosta. Omaa kouluaikaa kun muistelee, niin kyllähän niillä kiusaajilla oli useimmiten samoja yhdistäviä tekijöitä, jotka liittyivät nimenomaan kotiin.

Jotenkin outo ajatus, että koulun pitäisi opetustyön ohella ja lisäksi kasvattaakin vielä lapset. Kohta ne varmaan teetetäänkin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Luuletko, että se epäsuosittu (tai kiusattu) lapsi muuttuu siellä synttäreillä yhtäkkiä Maailman Parhaaksi Kaveriksi, kun on pakkokutsuttuna sinne mennyt? Ei kiusaamista estetä tai vähennetä millään pakkosynttäreillä. Tai edes koulun toimilla. Kyllä se lähtee kotoa, siitä kuuluisasta kotikasvatuksesta, suhtautumisesta muihin ihmisiin ja itsetunnosta. Omaa kouluaikaa kun muistelee, niin kyllähän niillä kiusaajilla oli useimmiten samoja yhdistäviä tekijöitä, jotka liittyivät nimenomaan kotiin.

Jotenkin outo ajatus, että koulun pitäisi opetustyön ohella ja lisäksi kasvattaakin vielä lapset. Kohta ne varmaan teetetäänkin muilla.

Eli ei kiinnosta sinua? Minä uskon että tuohon voi paljonkin vaikuttaa. Synttäreilläkin pyrin yleensä järjestämään jotain ohjattua toimintaa, enkä vain jätä lapsia itsekseen johonkin selvittelemään välejään. Lisäksi jos huomaisin että joku on ulkopuolinen luokassa, kutsuisin tuon lapsen meille myös muuten ja ehkä myös jonkun toisen mukavan rauhallisen ja sosiaalisen lapsen, josta tietäisin ettei ainakaan ole se luokan pomo joka määrää tahdin. Yrittäisin rikkoa tuon kuvion parhaani mukaan. En usko että opettajalla on aivan hirveästi yksinään mitään tehtävissä tuossa, jos vanhempia ei pätkääkään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Miksi ylipäätään pitää aina puhua vertauskuvilla? Ei nuo oikein koskaan ole niin osuvia. Tuo on tuollaista turhanpäiväistä nokkimista, joka ei vie keskustelua mihinkään.

Kertokaapa omia havaintojanne, onko koulukiusaaminen lisääntynyt tällä vuosituhannella? Ainahan sitä on ollut, mutta suurin osa on ollut ns. normaalia nahistelua ja tyttöjen supatteluhihittelyä. Vai onko niin, että nykyään ihmiset suhtautuvat asioihin "ylireagoiden" ja sellainenkin, mikä takavuosina vielä oli tavallista penskojen keskinäistä känäämistä, koetaankin nyt kauheaksi kiusaamiseksi? Siis jos jo se, ettei saa kutsua jonnekin synttäreille (joka ei niin kauan sitten oli aivan normisettiä eikä se ketään hetkauttanut) on nyt suuren luokan ongelma, jolle on tehtävä jotakin oikein opettajakunnan voimin? Eihän sellainen nyt hyvänen aika ole KIUSAAMISTA, jos pekka ei halua olla jukan kaveri vaan matin.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa omia havaintojanne, onko koulukiusaaminen lisääntynyt tällä vuosituhannella? Ainahan sitä on ollut, mutta suurin osa on ollut ns. normaalia nahistelua ja tyttöjen supatteluhihittelyä. Vai onko niin, että nykyään ihmiset suhtautuvat asioihin "ylireagoiden" ja sellainenkin, mikä takavuosina vielä oli tavallista penskojen keskinäistä känäämistä, koetaankin nyt kauheaksi kiusaamiseksi? Siis jos jo se, ettei saa kutsua jonnekin synttäreille (joka ei niin kauan sitten oli aivan normisettiä eikä se ketään hetkauttanut) on nyt suuren luokan ongelma, jolle on tehtävä jotakin oikein opettajakunnan voimin? Eihän sellainen nyt hyvänen aika ole KIUSAAMISTA, jos pekka ei halua olla jukan kaveri vaan matin.

Ei se ollut kivaa ennenkään että yksi jätetään kutsumatta. Siitä ei vaan välitetty. Eikä moni välitä vieläkään. Kiusaamista on aina, koska aina on lapsia joilla on ongelmia kotona ja tunne-elämässä ja tuntevat tarvetta kohottaa itsetuntoaan lyttäämällä muita. Ei se koskaan kokonaan lopu ja siksi asiaan pitää kiinnittää aina huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa edes kotisynttäreihin tuollaiselle määrälle kun luokalla on lähemmäs 20 oppilasta, saati sitten joihinkin "hienoihin" synttäreihin jollaiset ilmeisesti nykyään pitäisi järjestää. Oletettavasti kutsutuista tulisi n. 15kpl mutta tietysti pitäisi sitten varautua siihen koko määrään. Jätetäänkö tässä nyt sitten synttärit väliin kun tyttö itse haluaisi kutsua luokalta neljä parasta kaveriaan?

Kaikki oman lapseni synttärit on järjestetty niin että hän on saanut kutsua max 6 parasta kaveria. Kaikki eivät ole samalla luokalla tai samassa koulussakaan.

Ei minulla ja lapsella ole mitään velvoitetta viihdyttää käytännössä vieraita ihmisiä. Opettaja ei todellakaan voi muutenkaan velvoittaa minua yhtään mihinkään. Läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan, muu ei hänelle kuulu.