Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä lapsen opettajan keksimästä säännöstä, että syntymäpäiville on kutsuttava koko luokka? Meillä ei ole varaa
Ei ole varaa edes kotisynttäreihin tuollaiselle määrälle kun luokalla on lähemmäs 20 oppilasta, saati sitten joihinkin "hienoihin" synttäreihin jollaiset ilmeisesti nykyään pitäisi järjestää. Oletettavasti kutsutuista tulisi n. 15kpl mutta tietysti pitäisi sitten varautua siihen koko määrään. Jätetäänkö tässä nyt sitten synttärit väliin kun tyttö itse haluaisi kutsua luokalta neljä parasta kaveriaan?
Kommentit (460)
Vähän sellaista kaikenlaisen "kielteisen" sietämättömyyttä nykyään on. Esim. työpaikalla on ollut sellaisia nuoria, jotka asiasta huomauttaessa ovat menneet selittämään johtoportaalle, että heitä työpaikkakiusataan. Kun on sanottu asiasta, tyyliin työaikana ei räpelletä puhelinta, kahvitauot eivät ole puolen tunnin pituisia tai neuvottu työntekemiseen liittyvässä asiassa, joka on tehty väärin/huonosti. Pitäisi olla ilmeisesti vain kehumassa, ihastelemassa ja korjailemassa mokia, kun kiusaamistahan se on jos jotakin vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.
Luuletko, että se epäsuosittu (tai kiusattu) lapsi muuttuu siellä synttäreillä yhtäkkiä Maailman Parhaaksi Kaveriksi, kun on pakkokutsuttuna sinne mennyt? Ei kiusaamista estetä tai vähennetä millään pakkosynttäreillä. Tai edes koulun toimilla. Kyllä se lähtee kotoa, siitä kuuluisasta kotikasvatuksesta, suhtautumisesta muihin ihmisiin ja itsetunnosta. Omaa kouluaikaa kun muistelee, niin kyllähän niillä kiusaajilla oli useimmiten samoja yhdistäviä tekijöitä, jotka liittyivät nimenomaan kotiin.
Jotenkin outo ajatus, että koulun pitäisi opetustyön ohella ja lisäksi kasvattaakin vielä lapset. Kohta ne varmaan teetetäänkin muilla.
Eli ei kiinnosta sinua? Minä uskon että tuohon voi paljonkin vaikuttaa. Synttäreilläkin pyrin yleensä järjestämään jotain ohjattua toimintaa, enkä vain jätä lapsia itsekseen johonkin selvittelemään välejään. Lisäksi jos huomaisin että joku on ulkopuolinen luokassa, kutsuisin tuon lapsen meille myös muuten ja ehkä myös jonkun toisen mukavan rauhallisen ja sosiaalisen lapsen, josta tietäisin ettei ainakaan ole se luokan pomo joka määrää tahdin. Yrittäisin rikkoa tuon kuvion parhaani mukaan. En usko että opettajalla on aivan hirveästi yksinään mitään tehtävissä tuossa, jos vanhempia ei pätkääkään kiinnosta.
Minkä sinä sille voit, jos ei toiset lapset halua ryhtyä sille ulkopuoliselle kaveriksi? Aina se ulkopuolinen ei btw ole mukava, kiltti ja hiljainen, vaan hän voi olla yhtä hyvin riidanhaastaja ja ei kovinkaan mukava kavereilleen. Kyllä lapset tietävät, jos joku on vaikkapa seläntakanapuhuja tai oman hyödyn tavoittelija kaveriensa suhteen. Tottakai on olemassa myös "oikeaa" kiusaamista ja ihan mukavia koululaisia syrjitään, sitä en tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Maaseudulla on ihan oikeasti paaaljon" normaalimpaa" menoa edelleen, lapset osaavat käyttäytyä ja vapaa-aikana tehdään muutakin kuin vahdataan tietsikan tai teeveen ruutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
Hyvä idea, kannatan kyllä tuota. Pelkäänpä, että paluuta ei ole tässä eriarvoistuvassa Suomessa. Perheet ovat hyvin eri tilanteissa taloudellisesti nykyään. Erot ovat kasvaneet meidän lapsuudesta. Kukaan lapsista ei halua vähemmän kuin toinen.
Mikä on enemmän ja mikä vähemmän? Enemmän ei aina ole kalliimpi, vaan se mikä on hauskempi. Joskus se syntyy sillä että vanhempi näkee vaivaa ohjelman järjestämiseen, ei sillä että hän ostaa sen kalliilla jostain.
Kyllä, lapset ovat eriarvoisia, nimittäin joillakin on hauskat, luovat ja viitsivät vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.
Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla.
Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?
Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies, työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin.
Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.
Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.
Kaunis ajatus,mutta ei tosiaan ihan loppuun asti mietitty. Kaikilla kun ei ole varaa tai tilaa tuollaisen järjestämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.
Luuletko, että se epäsuosittu (tai kiusattu) lapsi muuttuu siellä synttäreillä yhtäkkiä Maailman Parhaaksi Kaveriksi, kun on pakkokutsuttuna sinne mennyt? Ei kiusaamista estetä tai vähennetä millään pakkosynttäreillä. Tai edes koulun toimilla. Kyllä se lähtee kotoa, siitä kuuluisasta kotikasvatuksesta, suhtautumisesta muihin ihmisiin ja itsetunnosta. Omaa kouluaikaa kun muistelee, niin kyllähän niillä kiusaajilla oli useimmiten samoja yhdistäviä tekijöitä, jotka liittyivät nimenomaan kotiin.
Jotenkin outo ajatus, että koulun pitäisi opetustyön ohella ja lisäksi kasvattaakin vielä lapset. Kohta ne varmaan teetetäänkin muilla.
Eli ei kiinnosta sinua? Minä uskon että tuohon voi paljonkin vaikuttaa. Synttäreilläkin pyrin yleensä järjestämään jotain ohjattua toimintaa, enkä vain jätä lapsia itsekseen johonkin selvittelemään välejään. Lisäksi jos huomaisin että joku on ulkopuolinen luokassa, kutsuisin tuon lapsen meille myös muuten ja ehkä myös jonkun toisen mukavan rauhallisen ja sosiaalisen lapsen, josta tietäisin ettei ainakaan ole se luokan pomo joka määrää tahdin. Yrittäisin rikkoa tuon kuvion parhaani mukaan. En usko että opettajalla on aivan hirveästi yksinään mitään tehtävissä tuossa, jos vanhempia ei pätkääkään kiinnosta.
Minkä sinä sille voit, jos ei toiset lapset halua ryhtyä sille ulkopuoliselle kaveriksi? Aina se ulkopuolinen ei btw ole mukava, kiltti ja hiljainen, vaan hän voi olla yhtä hyvin riidanhaastaja ja ei kovinkaan mukava kavereilleen. Kyllä lapset tietävät, jos joku on vaikkapa seläntakanapuhuja tai oman hyödyn tavoittelija kaveriensa suhteen. Tottakai on olemassa myös "oikeaa" kiusaamista ja ihan mukavia koululaisia syrjitään, sitä en tarkoita.
Oikeasti on sellaisiakin (ainakin tytöissä), jotka alkavat ihme säätämisen kun ryhtyvät kavereiksi jaanan kanssa, kehitellään kaikenlaista jäynää että jaana ei enää kaveeraisi tiinan kanssa ja leenankin suuntaan koetetaan välejä sotkea, kun halutaan että itse ollaan parhaat kaverit jaanan kanssa. Tämä paras kaveri -käsite tarkoittaa joillekin = ainoa kaveri, myös sille toiselle. Ei tällaisen eripuran aiheuttajan kanssa haluta olla kavereita, mutta helpostihan se sitten nähdään niin että jaana, tiina ja leena siinä ovat ne kiusaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Maaseudulla on ihan oikeasti paaaljon" normaalimpaa" menoa edelleen, lapset osaavat käyttäytyä ja vapaa-aikana tehdään muutakin kuin vahdataan tietsikan tai teeveen ruutua.
Oman kokemukseni mukaan juuri päin vastoin. Maaseudulla lasten menemisiin ja tekemisiin ei puutu kukaan. Lapset on itsekseen ulkona viisivuotiaasta eikä vanhempia kiinnosta mitä siellä tehdään. Opettajiin suhtaudutaan alentuvasti kansankynttilöinä ja ihan periaatteesta ollaan eri mieltä opettajan kanssa vähän kaikesta. Hyvin tuossa kuviossa pärjää jos olet ilkein, ovelin tai vahvin. Muut ominaisuudet turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rippuu monista asioista.
Nuorimmaisemme luokalla on 8 oppilasta.
Oli se kurjaa kun ekaluokkalaista ei ainoana kutsuttu :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Maaseudulla on ihan oikeasti paaaljon" normaalimpaa" menoa edelleen, lapset osaavat käyttäytyä ja vapaa-aikana tehdään muutakin kuin vahdataan tietsikan tai teeveen ruutua.
Oman kokemukseni mukaan juuri päin vastoin. Maaseudulla lasten menemisiin ja tekemisiin ei puutu kukaan. Lapset on itsekseen ulkona viisivuotiaasta eikä vanhempia kiinnosta mitä siellä tehdään. Opettajiin suhtaudutaan alentuvasti kansankynttilöinä ja ihan periaatteesta ollaan eri mieltä opettajan kanssa vähän kaikesta. Hyvin tuossa kuviossa pärjää jos olet ilkein, ovelin tai vahvin. Muut ominaisuudet turhia.
Minä olin tuon latokommentin kirjoittaja, ja puhut kyllä nyt pelkkiä omia ennakkoluulojasi.
Oma ekaluokkalaiseni tuli yksin kotiin ekan kerran, ja vaikka sitä ulko-oven avaamista oli hatjoiteltu, jotenkin siinä väsyneenä hän unohti kaiken ja istui eturappuselle itkemään. Naapuri huomasi sen, korjasi talteen kaakaolle, ja tekstasi minulle töihin että näin oli käynyt.
Toisen naapurin ekaluokkalainen ei uskaltanut olla yksin aamulla kotona, kun vanhemmat joutuivat lähtemään jo aamuseitsemältä töihinsä toisille paikkakunnille. Lapsi tuli meille aina aamutoimiin ja katsomaan oman lapsen kanssa aamuohjelmat, ja lähetin heidät sitten kouluun.
Opettaja asuu myös naapurissa, se on vain hänen työnsä, emme häiritse häntä sen puitteissa enempää kuin on pakko. Hänen oma lapsensa on samassa koulussa rinnakkaisluokalla.
Kyllä meillä tiedetään missä omat ja vähän naapurinkin lapset ovat, ja kenen kanssa. Tiedetään nekin kenen lapset eivät ole niin tallessa, mutta me muut pidetään niitäkin vähän silmällä. Aina niitäkin on. Tuttuni lapsen leikkikaveria ei kukaan kysele illalla kotiin, joten hän syö iltapalan heillä, ja menee kotiin vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Maaseudulla on ihan oikeasti paaaljon" normaalimpaa" menoa edelleen, lapset osaavat käyttäytyä ja vapaa-aikana tehdään muutakin kuin vahdataan tietsikan tai teeveen ruutua.
Oman kokemukseni mukaan juuri päin vastoin. Maaseudulla lasten menemisiin ja tekemisiin ei puutu kukaan. Lapset on itsekseen ulkona viisivuotiaasta eikä vanhempia kiinnosta mitä siellä tehdään. Opettajiin suhtaudutaan alentuvasti kansankynttilöinä ja ihan periaatteesta ollaan eri mieltä opettajan kanssa vähän kaikesta. Hyvin tuossa kuviossa pärjää jos olet ilkein, ovelin tai vahvin. Muut ominaisuudet turhia.
Tokihan on parempi että penskat istuvat sisällä netin ääressä jatkuvasti, liikkumatta, sipsejä syöden ja lihoen niin että paino on alakoulussa kaksinkertainen normaaliin, ja vanhemmatkin tietävät koko ajan mitä siellä netissä tehdään. Ei ainakaan kiusata kun kotona ollaan :D
Maaseudulla jonkinlainen ryhmäkuri vielä vaikuttaa; ihmiset tuntevat toisensa, joten asioista voidaan mennä puhumaan naamakkain eikä aina jonkun muun välityksellä (opettajan, rehtorin jne), tämä tuttuus myös osaltaan estää kiusaamista ja jos vaikka koulumatkalla joku kiusaa, on suurempi todennäköisyys että vastaantulija tunnistaa virtasen pojan kiusaamassa kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa vastaantulija näkee vain jonkun pojan kiusaavan. Maaseudulla myös perheet ovat pysyvämpiä, avioeroja, uusperheitä ja lapsia useamman miehen kanssa on maaseudulla vähemmän kuin kaupungeissa, nämä perheolot kun ovat myös aika suuressa roolissa kiusaamisen ja muihin suhtautumisen suhteen. Varsinkin isoissa kaupungeissa kukaan ei ns. tunne ketään, joten samankaltaista vuorovaikutusta ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.
Luuletko, että se epäsuosittu (tai kiusattu) lapsi muuttuu siellä synttäreillä yhtäkkiä Maailman Parhaaksi Kaveriksi, kun on pakkokutsuttuna sinne mennyt? Ei kiusaamista estetä tai vähennetä millään pakkosynttäreillä. Tai edes koulun toimilla. Kyllä se lähtee kotoa, siitä kuuluisasta kotikasvatuksesta, suhtautumisesta muihin ihmisiin ja itsetunnosta. Omaa kouluaikaa kun muistelee, niin kyllähän niillä kiusaajilla oli useimmiten samoja yhdistäviä tekijöitä, jotka liittyivät nimenomaan kotiin.
Jotenkin outo ajatus, että koulun pitäisi opetustyön ohella ja lisäksi kasvattaakin vielä lapset. Kohta ne varmaan teetetäänkin muilla.
Eli ei kiinnosta sinua? Minä uskon että tuohon voi paljonkin vaikuttaa. Synttäreilläkin pyrin yleensä järjestämään jotain ohjattua toimintaa, enkä vain jätä lapsia itsekseen johonkin selvittelemään välejään. Lisäksi jos huomaisin että joku on ulkopuolinen luokassa, kutsuisin tuon lapsen meille myös muuten ja ehkä myös jonkun toisen mukavan rauhallisen ja sosiaalisen lapsen, josta tietäisin ettei ainakaan ole se luokan pomo joka määrää tahdin. Yrittäisin rikkoa tuon kuvion parhaani mukaan. En usko että opettajalla on aivan hirveästi yksinään mitään tehtävissä tuossa, jos vanhempia ei pätkääkään kiinnosta.
Siis sinäkö ajattelet että tekisit näin, vai puhutko nyt vankasta kokemuksesta, ja olet näin toiminutkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän monet kaupunkiin nuorena opiskelemaan ja töihin muuttaneet muuttavat takaisin maaseudulle kun alkavat perhettä perustaa? Tietenkin siksi, kun maalla on isot persoonattomat massakoulut, välinpitämättömät naapurit, itsekeskeiset pinnalliset elämänarvot eikä mitään oikeaa tekemistä kavereiden kanssa.
Maaseudulla on luontevaa vaikka kauppareissulla mainita toisille vanhemmille, että kuulemma teidän poika/tyttö on tehnyt sitä ja tätä kun tuo meidän tyttö puhui sellaista että mahtaako pitää paikkansa. Ei tarvitse soittaa mouhota opettajalle koukun kasvatusvastuusta ja järjestellä tapaamisia kun voi tavata ihan itsekin. Tai mennä vaikka käymään, maalla kun yllättäen kylään tuloa ei vielä paheksuta ainakaan yleisesti vaan jopa kahvit keitetään. Eikä siinä kytätä, onko nyt tekstitarra seinässä mauton ja onko tarpeeksi moderneja valkoisia ikean lastulevyhuonekaluja kämppä täysi ja ei kai vaan emännän rakennekynnet ole jääneet huoltamatta.
Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi maalla kiusaamisongelmaa on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.
Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla.
Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?
Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies, työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin.
Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.
Ei minun lapsella kaverit ole luokkakavereita, eikä luokkakaverien kanssa vietetä aikaa koulun ulkopuolella. Kaverit ovat naapurustosta, luokkien kokoonpano muuttuu suunnilleen kerran vuodessa. Minulla oli kouluaikana sama.
Sama juttu. Kaverisuhteita solmitaan jo ennen kouluikää eikä kaverisuhde katkea siksi, että toinen menee kouluun ja toinen eskariin. Tai että toinen menee eri kouluun tai rinnakkaisluokalle. Eka ja toka luokka usein ollaan vielä samalla kokoonpanolla, sen jälkeen luokkajaot muuttuvat valinnaisaineiden mukaan. Yläkoulussa ei "oman luokan" kanssa olla yleensä yhdessä kuin luokanvalvojan tunneilla, joita on varsin vähän. Muut oppitunnit ollaan vaihtelevalla kokoonpanolla sen mukaan, mitä kursseja kukakin on valinnut. Lukiossa tämä muuttuu vieläkin enemmän eikä mitään varsinaista "omaa luokkaa" edes ole. Minusta lasten olisi hyvä oppia, että ystävät ja hyvät kaverit ovat niitä, joiden kanssa ollaan vapaa-ajalla eikä niitä, joiden kanssa satutaan tänä vuonna istumaan samoilla oppitunneilla koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope yrittää puuttua lasten harrastamaan synttärikutsu kiusaamiseen, joka tapahtuu koulussa. Eli asia kuuluu hyvinkin opelle. Lapsethan tekee sitä, että jättää YHDEN kutsumatta, jotta tälle tulisi paha mieli. Sänntö pitäisi muutta siten, että ei voi tehdä niin että kutsuu koko luokan tytöt tai pojat yhtä lukuunottamatta,
opettajan pitäisi puuttua kiusaamisongelmaan aivan toisella tasolla kuin synttärikutsuja miettimällä. Pitäisi luokassa tehdä paljon ryhmähenkeä tukevia juttuja ja harjoitella lasten kanssa empatiataitoja. Näin olisi mahdollista saada lasten asenteita kiusaamiseen muuttumaan siten, että ketään ei kiusattaisi. synttärit on sitten ihan toinen juttu, nille kukin kutsukoon omat kaverinsa.
Näinhän se pitäisi mennä.
Omassa lapsuudessani synttäreille kutsuttiin sukulaisia tai naapurin lapsia tai joku pari luokkakaveria. Sellaiset isommat porukat olivat harvinaisia.
Asiasta voi myös tehdä ongelman isomman mitä on.Omassa lapsuudessasi synttäreille ehkä kutsuttiinkin juuri noin. Perehdypäs vähän tämän päivän lasten synttärikulttuuriin ja pian huomaat aika ison eron.
Mikä estää palaamasta takaisin synttärikulttuuriin, jossa ei tarvita kilpavarustelua eikä yhä suurempia ja suurempia juhlia sen vuoksi, että kaikki (nekin, joiden kanssa ei ole tekemisissä edes välitunnilla), pitää kutsua? Miksi ei voida palata takaisin synttärikulttuuriin, jossa juhlat vietetään synttärisankarin kotona ja tarjolla on taas täytekakkua, limsaa yms? Tämä mahdollistaisi paremmin myös vähävaraisten perheiden lapsille samanlaiset synttärit kuin muillakin on ilman, että perhe syö sen jälkeen kaksi viikkoa pelkkää kaurapuuroa.
En mä tiedä missä te asutte, mutta meillä synttärit on kyllä edelleen tuollaisia. Sitten jos on hieno ilma, pompitaan trampoliinilla. Jos on talvi, yksi isä järjesti ladon ympärille radan ja laavuun nuotion.
Maaseudulla on ihan oikeasti paaaljon" normaalimpaa" menoa edelleen, lapset osaavat käyttäytyä ja vapaa-aikana tehdään muutakin kuin vahdataan tietsikan tai teeveen ruutua.
Oman kokemukseni mukaan juuri päin vastoin. Maaseudulla lasten menemisiin ja tekemisiin ei puutu kukaan. Lapset on itsekseen ulkona viisivuotiaasta eikä vanhempia kiinnosta mitä siellä tehdään. Opettajiin suhtaudutaan alentuvasti kansankynttilöinä ja ihan periaatteesta ollaan eri mieltä opettajan kanssa vähän kaikesta. Hyvin tuossa kuviossa pärjää jos olet ilkein, ovelin tai vahvin. Muut ominaisuudet turhia.
Maaseudulla nimenomaan ei mitään voi tehdä ilman että aikuiset menevät kertomaan vanhemmille. Kun kaikki tuntevat kaikki. Siinä on se maaseudun viehätys ja joissakin asioissa huono puoli. Ja maaseudulla tarkoitan nyt siis oikeaa maaseutua, en vaikkapa Turkua vaikka se kehäkolmosen ulkopuolella onkin :D
Eri tilanne, jos enemmistö luokasta kutsutaan ja kutsumatta jätetään vain yksittäisiä henkilöitä niin se on jo syrjimistä. Mutta jos enemmistö jätetään kutsumatta niin ei se tietystikään ole millään tavalla syrjimistä.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on luontevaa vaikka kauppareissulla mainita toisille vanhemmille, että kuulemma teidän poika/tyttö on tehnyt sitä ja tätä kun tuo meidän tyttö puhui sellaista että mahtaako pitää paikkansa. Ei tarvitse soittaa mouhota opettajalle koukun kasvatusvastuusta ja järjestellä tapaamisia kun voi tavata ihan itsekin. Tai mennä vaikka käymään, maalla kun yllättäen kylään tuloa ei vielä paheksuta ainakaan yleisesti vaan jopa kahvit keitetään. Eikä siinä kytätä, onko nyt tekstitarra seinässä mauton ja onko tarpeeksi moderneja valkoisia ikean lastulevyhuonekaluja kämppä täysi ja ei kai vaan emännän rakennekynnet ole jääneet huoltamatta.
Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi maalla kiusaamisongelmaa on vähemmän.
Kaupunkilaisena minäkin ymmärrän tuon. Jos samaa luokka-astetta on A:sta F:ään ja jokaisella luokalla 25 oppilasta eli yhteensä 150 samana vuonna syntynyttä, aika mahdotontahan olisi tuntea kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan.
Ei minun lapsella kaverit ole luokkakavereita, eikä luokkakaverien kanssa vietetä aikaa koulun ulkopuolella. Kaverit ovat naapurustosta, luokkien kokoonpano muuttuu suunnilleen kerran vuodessa. Minulla oli kouluaikana sama.