Mitä mieltä lapsen opettajan keksimästä säännöstä, että syntymäpäiville on kutsuttava koko luokka? Meillä ei ole varaa

Lapsen kaveri sanoi, ettei voi kutsua lastani, kun äiti oli sanonut, että saa kutsua 7 kaveria ja luokassa on 8 tyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla ei ole oikeutta puuttua vapaa-ajalla tapahtuviin asioihin. Muistakaa tämä myös siinä vaiheessa, kun pyydätte opettajaa selvittämään vapaa-ajalla tapahtuneita riitoja. Ei kuulu opettajan vastuisiin eikä oikeuksiin.

Eihän kouluajan ulkopuolella tapahtuneet asiat ole koskaan kuuluneet koulun vastuualueeseen. Koulumatkat lasketaan kouluaikaan ja vain siltä osin kuin lapsi menee koulusta suoraan kotiin. Jos lapsi jää matkalla pöllöilemään järven jäälle tai menee kauppakeskukseen hengailemaan, sitä ei lasketa enää koulumatkaksi.

Siis kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, ei olla kavereita. Ala-asteella äiti pakotti kutsumaan kaikki 5tyttöä mun luokalta, tää jota en halunnu ku esitti ja melus aina tunneilla, pilas mun synttärit ku vei kaiken huomion ja niin ees päin. Ei kuulunut porukkaan. Synttäreiden jälkeen en oo pariinkymmeneen vuoteen sanonut hänelle moi ym. Vihaan ja vihasin että se tuli mun kotiin, ja vain koska äiti sanoi että kaikkien kanssa pitää olla kavereita, ei tosiaankaan pidä!

Vierailija kirjoitti:

Nyt sataa varmaan alapeukkuja, mutta mä uskon, että tämä "kaikkien kaveri" -kasvatus on yksi syy lasten ja nuorten yksinäisyyteen. Ystävyys ja ystävystyminen tuntuu olevan monelle vanhemmalle lähes kirosana. "Kaikkien kaveri" -kasvatuksella luodaan pinnallisia ihmissuhteita. Porukoita, joiden jäsenillä on löyhä, väliaikainen ja usein vain yhteen asiaan liittyvä sidos toisiinsa (esim ollaan samassa päiväkotiryhmässä tai samalla  luokalla). Kun sidos katkeaa, myös kuuluminen porukkaan loppuu. Tämän jälkeen lapsen pitää etsiä taas uusi löyhäsidoksinen porukka, johon kuulua siihen asti kunnes sekin hajoaa. Uudestaan ja uudestaan, kunnes ollaankin jo aikuisia. Henkilöllä ei ole siihen astisen elämänsä aikana ollut yhtään ystävää eikä aavistustakaan, miten ystävyyssuhteita solmitaan ja ylläpidetään. Etsitään edelleen uutta löyhäsidoksista porukkaa, johon voisi kuulua. Työpaikalta tällaisen saatat vielä hyvällä tuurilla löytääkin, mutta jos jäät työttömäksi tai ihan vaikka vaan äitiyslomalle, olet jälleen yksin. Uuden työpiakan saadessasi joudut taas liittymään uuteen porukkaan. Hoitovapaan jälkeen vanhassa työpaikassasi saattaa työntekijöitä olla vaihtunut, on tullut organisaatiomuutoksia jne eikä vanhaa tuttua porukkaa olekaan enää. 

Hyvät ystävyyssuhteet kuitenkin kannattelevat ihmistä elämässä paljon paremmin kuin alati vaihtuvat porukat. 

Yksi ystävä on paljon parempi kuin sata kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs kerron teille tilanteen mihin törmäsin tossa pari vuotta sitten. Olin koiran kanssa pihalla ja tässä on ala-aste lähellä. Jotkut tytöt tulivat koulusta. No siinäpä porukassa just lällätettiin tälle yhdelle, että hän ei saa kutsua, koska on tollanen ja kaikenlaista muuta mukavaa. Pysäytin tytöt ja pyysin ottamaan yhteyttä vanhempiinsa. Kolmen vanhemmat(äiti/isä) tuli paikalle ja oli hyvin kauhuissaan ja pyysivät tältä tytöltä anteeksi. Yhden ei oikein uskonut, että heidän pikkuine kultaterttu tekis mitää pahaa. Tein siitä lapsesta lastensuojeluilmoituksen ja totesin vanhemmille, että luultavasti siitä tulee yhtä roska ku vanhemmistaan. Terkut vaan sille idioottivanhemmalle jos luet tän.

Että kyllä tiedä pikkuiset just kiristää näillä kutsuilla ja lällättelee. Opettakaa ne käyttäytymään.

Pata kattilaa soimaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs kerron teille tilanteen mihin törmäsin tossa pari vuotta sitten. Olin koiran kanssa pihalla ja tässä on ala-aste lähellä. Jotkut tytöt tulivat koulusta. No siinäpä porukassa just lällätettiin tälle yhdelle, että hän ei saa kutsua, koska on tollanen ja kaikenlaista muuta mukavaa. Pysäytin tytöt ja pyysin ottamaan yhteyttä vanhempiinsa. Kolmen vanhemmat(äiti/isä) tuli paikalle ja oli hyvin kauhuissaan ja pyysivät tältä tytöltä anteeksi. Yhden ei oikein uskonut, että heidän pikkuine kultaterttu tekis mitää pahaa. Tein siitä lapsesta lastensuojeluilmoituksen ja totesin vanhemmille, että luultavasti siitä tulee yhtä roska ku vanhemmistaan. Terkut vaan sille idioottivanhemmalle jos luet tän.

Että kyllä tiedä pikkuiset just kiristää näillä kutsuilla ja lällättelee. Opettakaa ne käyttäytymään.

Pata kattilaa soimaa...

Totta. Mä en kyl kiusaa ketää vaikka joskus saattaa pahoja ajatuksia tulla päähän, varsinkin vihaisena. Yritän parantaa tapani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Periaatteessa me ei tiedetä jättääkö esim. Yhden tytön kutsumatta. Luokalla 6 tyttöä-> ap:n lapsi haluaa kutsua 4--> yks tyttö jää ilman.

Teillä on kyllä joko sosiaalisesti niin neroja lapsia, että mä antaisin niille tehdö jotain tutkimuksia.

Ystävyyteen ei kuulu kiristäminen, mutta lapsuuteen kuuluu monenlainen hölmöys. Se ei tarkoita, että lapsi on paha tai lapsessa on jokin vialla. Lapsi on lapsi eikä moneltakaan osin vielä ihan ymmärtämään tai käsittelemään kaikkea. Lapset on monesti myös aikamoisia laumaeläimiä, joukossa voi tyhmyys tiivistyy.

Toki on paljonki jotka ei koskaan kiusaa yms. Mutta jännästi niitä kuitenki on ja niistä kerrotaan hurjia juttuja.

Mä itse olen pelannut lapsuuteni joukkueessa. Se opetti mulle kyllä todella paljon esim. Ryhmässä toimimisen taitoa. Ei me oltu mitään parhaita kavereita kaikki, mutta kaikki tuli hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Aikuisethan päättävät, ketä kutsutaan resurssiensa mukaan. Niin omiin kuin lastensa juhliin. Ja aikuisten ohjauksessa lapset harjoittelevat niitä sääntöjä, joilla aikuisten maailmassa pelataan. 

Joten kyllä työmaailman ja opiskelijaelämän voi ottaa mukaan kun mietitään, ketä pyydetään henkilökohtaisiin juhliin. On eroa luokkakoossa, jos luokalla on vain 5 tyttöä joista 4 kutsutaan, niin se on ilkeilyä. Mutta jos kymmenestä kutsuu kaksi, niin se ei ole loukkaavaa. Samoin työkavereita voi olla muutamasta henkilöstä kymmeniin. Jos heistä vain yksi on hyvä ystävä, niin miksi niitä muita sitten pitäisi kutsua? 

Tärkeintä kai on tilannetaju. Ei voi luoda mitään sääntöä, joka sopisi muuttumattomana kaikille ja joka tilanteeseen. 

Tietysti jos pieni luokka niin voi helpommin kutsua kaikki. Itsellä oli niin, että monetkaan eivät halunneet tulla synttäreilleni. Sitten, kun joku puolestaan kutsui minut niin olin tosi iloinen. Olin tosi ujo lapsi ja vähän kiusattukin. Nuoruudessa synttäreitä ei enää ollut, koska ei ollut kavereitakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Periaatteessa me ei tiedetä jättääkö esim. Yhden tytön kutsumatta. Luokalla 6 tyttöä-> ap:n lapsi haluaa kutsua 4--> yks tyttö jää ilman.

Teillä on kyllä joko sosiaalisesti niin neroja lapsia, että mä antaisin niille tehdö jotain tutkimuksia.

Ystävyyteen ei kuulu kiristäminen, mutta lapsuuteen kuuluu monenlainen hölmöys. Se ei tarkoita, että lapsi on paha tai lapsessa on jokin vialla. Lapsi on lapsi eikä moneltakaan osin vielä ihan ymmärtämään tai käsittelemään kaikkea. Lapset on monesti myös aikamoisia laumaeläimiä, joukossa voi tyhmyys tiivistyy.

Toki on paljonki jotka ei koskaan kiusaa yms. Mutta jännästi niitä kuitenki on ja niistä kerrotaan hurjia juttuja.

Mä itse olen pelannut lapsuuteni joukkueessa. Se opetti mulle kyllä todella paljon esim. Ryhmässä toimimisen taitoa. Ei me oltu mitään parhaita kavereita kaikki, mutta kaikki tuli hyvin toimeen.

Ei mun lapseni ole sosiaalisesti neroja, mutta  heillä on ystäviä. Jos et tiedä, mitä eroa on ystävällä ja esim luokkakaverilla, niin sille mä en voi mitään. Mulle asia on päivänselvä. 

Lapsuuteen toki kuuluu monenlainen hölmöys, mutta näenhän mä itsekin, keiden kanssa lapseni meillä ovat, keiden luona vastavuoroisesti kyläilevät ja keiden kanssa pihalla leikkivät. Ja meillä myös aikuiset ja lapset juttelevat keskenään ja niistä juttutuokiosta kyllä hyvin selviää, ketkä lapset ovat omille lapsilleni tärkeitä ja miksi. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Koulussa tietenkin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta ei toimeentuleminen ystävyyttä ole. Se on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista. Sillä tavalla pitää kohdella kaikkia ihmisiä, mutta ystävyys on jotain paljon paljon  enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Aikuisethan päättävät, ketä kutsutaan resurssiensa mukaan. Niin omiin kuin lastensa juhliin. Ja aikuisten ohjauksessa lapset harjoittelevat niitä sääntöjä, joilla aikuisten maailmassa pelataan. 

Joten kyllä työmaailman ja opiskelijaelämän voi ottaa mukaan kun mietitään, ketä pyydetään henkilökohtaisiin juhliin. On eroa luokkakoossa, jos luokalla on vain 5 tyttöä joista 4 kutsutaan, niin se on ilkeilyä. Mutta jos kymmenestä kutsuu kaksi, niin se ei ole loukkaavaa. Samoin työkavereita voi olla muutamasta henkilöstä kymmeniin. Jos heistä vain yksi on hyvä ystävä, niin miksi niitä muita sitten pitäisi kutsua? 

Tärkeintä kai on tilannetaju. Ei voi luoda mitään sääntöä, joka sopisi muuttumattomana kaikille ja joka tilanteeseen. 

Totta tämäkin! Tilannetajua mäki peräisin. Kuitenkin tossa tilanteessa mä puhuin yhden kutsumatta jättämisestä.

Mä en pidä aikuisen ja lapsen rinnastamisesta. Lapsi ei ole miniaikuinen.

Jos lapsi nyt tällä viikolla leikkii jonku kanssa ja ensi viikolla sillä on tyhmä paita niin hän voi jättää kutsumatta. Lasten maailma on todella julma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Aikuisethan päättävät, ketä kutsutaan resurssiensa mukaan. Niin omiin kuin lastensa juhliin. Ja aikuisten ohjauksessa lapset harjoittelevat niitä sääntöjä, joilla aikuisten maailmassa pelataan. 

Joten kyllä työmaailman ja opiskelijaelämän voi ottaa mukaan kun mietitään, ketä pyydetään henkilökohtaisiin juhliin. On eroa luokkakoossa, jos luokalla on vain 5 tyttöä joista 4 kutsutaan, niin se on ilkeilyä. Mutta jos kymmenestä kutsuu kaksi, niin se ei ole loukkaavaa. Samoin työkavereita voi olla muutamasta henkilöstä kymmeniin. Jos heistä vain yksi on hyvä ystävä, niin miksi niitä muita sitten pitäisi kutsua? 

Tärkeintä kai on tilannetaju. Ei voi luoda mitään sääntöä, joka sopisi muuttumattomana kaikille ja joka tilanteeseen. 

Totta tämäkin! Tilannetajua mäki peräisin. Kuitenkin tossa tilanteessa mä puhuin yhden kutsumatta jättämisestä.

Mä en pidä aikuisen ja lapsen rinnastamisesta. Lapsi ei ole miniaikuinen.
Jos lapsi nyt tällä viikolla leikkii jonku kanssa ja ensi viikolla sillä on tyhmä paita niin hän voi jättää kutsumatta. Lasten maailma on todella julma.

Tuo kuvaa erinomaisesti aiempaa kommenttiani, missä puhuin pinnallisista ihmissuhteista. Ja noilla pinnallisilla kaverisuhteilla ei ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Periaatteessa me ei tiedetä jättääkö esim. Yhden tytön kutsumatta. Luokalla 6 tyttöä-> ap:n lapsi haluaa kutsua 4--> yks tyttö jää ilman.

Teillä on kyllä joko sosiaalisesti niin neroja lapsia, että mä antaisin niille tehdö jotain tutkimuksia.

Ystävyyteen ei kuulu kiristäminen, mutta lapsuuteen kuuluu monenlainen hölmöys. Se ei tarkoita, että lapsi on paha tai lapsessa on jokin vialla. Lapsi on lapsi eikä moneltakaan osin vielä ihan ymmärtämään tai käsittelemään kaikkea. Lapset on monesti myös aikamoisia laumaeläimiä, joukossa voi tyhmyys tiivistyy.

Toki on paljonki jotka ei koskaan kiusaa yms. Mutta jännästi niitä kuitenki on ja niistä kerrotaan hurjia juttuja.

Mä itse olen pelannut lapsuuteni joukkueessa. Se opetti mulle kyllä todella paljon esim. Ryhmässä toimimisen taitoa. Ei me oltu mitään parhaita kavereita kaikki, mutta kaikki tuli hyvin toimeen.

Ei mun lapseni ole sosiaalisesti neroja, mutta  heillä on ystäviä. Jos et tiedä, mitä eroa on ystävällä ja esim luokkakaverilla, niin sille mä en voi mitään. Mulle asia on päivänselvä. 

Lapsuuteen toki kuuluu monenlainen hölmöys, mutta näenhän mä itsekin, keiden kanssa lapseni meillä ovat, keiden luona vastavuoroisesti kyläilevät ja keiden kanssa pihalla leikkivät. Ja meillä myös aikuiset ja lapset juttelevat keskenään ja niistä juttutuokiosta kyllä hyvin selviää, ketkä lapset ovat omille lapsilleni tärkeitä ja miksi. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Koulussa tietenkin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta ei toimeentuleminen ystävyyttä ole. Se on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista. Sillä tavalla pitää kohdella kaikkia ihmisiä, mutta ystävyys on jotain paljon paljon  enemmän. 

Nohnoh. Eiköhän kaikki sen eron ymmärrä. Eikä kaikissa luokissa kiusata. Valitettavan monissa vaan se kiusaaminen on juurikin ulkopuolelle jättämistä.

Mä valitettavasti näen tätä ihan tarpeeksi. Myös niitä hyvien ja kilttien herttaisten lasten tekemänä.

Mutta hyvä, että teillä on kaikki hyvin. Olet onnistunut kasvatustyössäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Aikuisethan päättävät, ketä kutsutaan resurssiensa mukaan. Niin omiin kuin lastensa juhliin. Ja aikuisten ohjauksessa lapset harjoittelevat niitä sääntöjä, joilla aikuisten maailmassa pelataan. 

Joten kyllä työmaailman ja opiskelijaelämän voi ottaa mukaan kun mietitään, ketä pyydetään henkilökohtaisiin juhliin. On eroa luokkakoossa, jos luokalla on vain 5 tyttöä joista 4 kutsutaan, niin se on ilkeilyä. Mutta jos kymmenestä kutsuu kaksi, niin se ei ole loukkaavaa. Samoin työkavereita voi olla muutamasta henkilöstä kymmeniin. Jos heistä vain yksi on hyvä ystävä, niin miksi niitä muita sitten pitäisi kutsua? 

Tärkeintä kai on tilannetaju. Ei voi luoda mitään sääntöä, joka sopisi muuttumattomana kaikille ja joka tilanteeseen. 

Totta tämäkin! Tilannetajua mäki peräisin. Kuitenkin tossa tilanteessa mä puhuin yhden kutsumatta jättämisestä.

Mä en pidä aikuisen ja lapsen rinnastamisesta. Lapsi ei ole miniaikuinen.
Jos lapsi nyt tällä viikolla leikkii jonku kanssa ja ensi viikolla sillä on tyhmä paita niin hän voi jättää kutsumatta. Lasten maailma on todella julma.

Tuo kuvaa erinomaisesti aiempaa kommenttiani, missä puhuin pinnallisista ihmissuhteista. Ja noilla pinnallisilla kaverisuhteilla ei ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. 

Kyllä niitä valitettavasti on monta tarinaa missä on oikeasti ajateltu, että ollaan hyviä ystäviä ja toinen onki kääntänyt kelkkansa. Kertoohan niitä kiusatut jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Periaatteessa me ei tiedetä jättääkö esim. Yhden tytön kutsumatta. Luokalla 6 tyttöä-> ap:n lapsi haluaa kutsua 4--> yks tyttö jää ilman.

Teillä on kyllä joko sosiaalisesti niin neroja lapsia, että mä antaisin niille tehdö jotain tutkimuksia.

Ystävyyteen ei kuulu kiristäminen, mutta lapsuuteen kuuluu monenlainen hölmöys. Se ei tarkoita, että lapsi on paha tai lapsessa on jokin vialla. Lapsi on lapsi eikä moneltakaan osin vielä ihan ymmärtämään tai käsittelemään kaikkea. Lapset on monesti myös aikamoisia laumaeläimiä, joukossa voi tyhmyys tiivistyy.

Toki on paljonki jotka ei koskaan kiusaa yms. Mutta jännästi niitä kuitenki on ja niistä kerrotaan hurjia juttuja.

Mä itse olen pelannut lapsuuteni joukkueessa. Se opetti mulle kyllä todella paljon esim. Ryhmässä toimimisen taitoa. Ei me oltu mitään parhaita kavereita kaikki, mutta kaikki tuli hyvin toimeen.

Ei mun lapseni ole sosiaalisesti neroja, mutta  heillä on ystäviä. Jos et tiedä, mitä eroa on ystävällä ja esim luokkakaverilla, niin sille mä en voi mitään. Mulle asia on päivänselvä. 

Lapsuuteen toki kuuluu monenlainen hölmöys, mutta näenhän mä itsekin, keiden kanssa lapseni meillä ovat, keiden luona vastavuoroisesti kyläilevät ja keiden kanssa pihalla leikkivät. Ja meillä myös aikuiset ja lapset juttelevat keskenään ja niistä juttutuokiosta kyllä hyvin selviää, ketkä lapset ovat omille lapsilleni tärkeitä ja miksi. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Koulussa tietenkin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta ei toimeentuleminen ystävyyttä ole. Se on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista. Sillä tavalla pitää kohdella kaikkia ihmisiä, mutta ystävyys on jotain paljon paljon  enemmän. 

Nohnoh. Eiköhän kaikki sen eron ymmärrä. Eikä kaikissa luokissa kiusata. Valitettavan monissa vaan se kiusaaminen on juurikin ulkopuolelle jättämistä.

Mä valitettavasti näen tätä ihan tarpeeksi. Myös niitä hyvien ja kilttien herttaisten lasten tekemänä.

Mutta hyvä, että teillä on kaikki hyvin. Olet onnistunut kasvatustyössäsi.

Kiitos. Itsekin koen olevani onnistunut kasvatustyössäni, kun olen aina korostanut ystävien merkitystä isojen kaveriporukoiden sijasta ja lapseni ovat solmineet mieluummin hyviä ja kestäviä ystävyyssuhteita kuin pyrkineet päästä jatkuvasti vaihtuviin porukoihin. 

Meillä oli tuo sääntö päiväkodissa. Kutsuja ei saanut laittaa lokeroille ellei kutsunut kaikkia (24 lasta). Eli pk:n ulkopuolella kutsut. Harvoin näki hakiessa muita vanhempia, pk ei saa antaa yhteystietoja, miten kutsut kun ei ole koskaan nähnyt suurimman osan vanhempia? Olimme juuri muuttaneet alueelle joten edes kasvotuttuja eivät olleet, saati että olisin nimiä tiennyt ja sitä kautta hankkinut puhelinnumeroita. Arvaatte varmaan mitä mieltä olin säännöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran teitä yleisesti ottaen kiinnostaa lapsenne luokan luokkahenki ja ryhmädynamiikka? Tai se että jotain toista lasta kiusataan luokalla, mutta se ei ole oma lapsenne? Tuntuu että täällä on vähän sellainen asenne että hittojako minua vaivaatte tällaisella asialla. Itse ainakin vanhempana haluan tietää miten luokan muillakin lapsilla sujuu kaverisuhteet ja mielelläni kyllä autan lasten ystävyyksien kehittämisessä, jos näyttää että joku on ulkopuolinen. Minusta tämä on ihan perusjuttu ja vaikuttaa myös omaan lapseeni. Ihmettelen vähän tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Kyllä se vaikuttaa kaikkiin luokan lapsiin jos jotain kiusataan, eikä se ole vain opettajan asia yrittää siihen puuttua vaan jokaisen joka sille jotain ylipäätään voi tehdä.

Minua kiinnnostaa saman verran kuin oman työpaikkani yhteishenki ja ryhmädynamiikka. Eli aika paljon, koska töissä vietetään aika monta tuntia viikossa. Kinnostukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin työkavereitani syntymäpäivilleni, häihini tai viettäisin joulua heidän kanssaan. Työpaikan asiat työajalla, muut asiat vapaa-ajalla. Näin myös lasteni kohdalla eli heidän luokkahenkeen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät asiat kouluaikana ja muut asiat vapaa-ajalla. 

Eli käytännössä sinusta vain opettajan asia?

Ei tietenkään ole vain opettajan asia. Mutta jos opettaja tarvitsee vanhempien apua luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmien kanssa, opettaja järjestää sitä varten tapaamisen oppilaiden vanhempien kanssa. Kaikki vanhemmat yhdessä ja/tai vain ne, joiden lasten kohdalla ongelmia koulussa on. Luokkahengen ja ryhmädynamiikan ongelmat siis käsitellään ja ratkaistaan siellä, missä ne ovatkin eikä niitä tuoda lasten koteihin ja vapaa-ajalle. Eihän töissäkään, jos ilmenee jotain ongelmia yhteishengessä tai ryhmädynamiikassa esimies,  työterveyspsykologi tai työsuojeluvaltuutettu tuo koko työporukkaa kenenkään työntekijän kotiin, häihin tai vapaa-ajan harrastuksiin. 

Jos työkaverit viettäisivät yhtä paljon aikaa keskenään kuin lapset koulun jälkeen, niin ehkä siinä tapauksessa asiaa hoidettaisiin myös vapaa-ajalla. Mielestäni tuo vertaus työpaikkaan ontuu, kun lapsilla nämä asiat ei rajoitu pelkästään kouluun.

Eka - ja tokaluokkalaisten kohdalla lasken iltapäiväkerhon kuuluvan koulupäivään. Sen jälkeen ja isompien lasten kohdalla koulusta lähdetään kotiin, viettämään aikaa omien kavereiden kanssa, harrastuksiin jne. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa ole ollut tapana, että koko luokka jää luokkahenkeä nostamaan chillailemalla vielä koulun jälkeenkin yhdessä. Aivan kuten töistäkin porukka liukenee kuka minnekin. Ja jos nyt sattuu olemaan hyvän ystävänsä kanssa samassa työpaikassa ja päätetään lähteä yhdessä shoppailemaan tms, niin ei mukaan pyydetä koko työporukkaa.

Mun tekis mieli aina lyödä pää seinään ku joku vertaa aikuisten työyhteisöä ja lasten kouluympäristöä. Samalla ku teette sen joko laitatte itsenne lapsen tasolle (eli harjoittelette vielä sosiaalista kanssakäymistä) tai odotatte lapsiltanne aikuisen tasoista ymmärrystä.

Mitä tulee esim. Bileisiin mitä järjestetään vapaa-ajalla ni jos kutsun työkavereita ni en jätä yhtä kutsumatta.

Eihän tässä koko ketjussa ole tuosta ollut kysekään. Aloittajan lapsi haluaisi kutsua vain neljä luokkakaveriaan. Kutsumatta jäisi silloin 16 lasta eikä suinkaan yhtä. Kouluympäristö on verrattavissa aikuisten työyhteisöön. Lapsi on  koulussa vain tietyn ajan päivästä aivan kuten aikuinenkin työpaikallaan. Lapsella on koulusta vapaapäiviä ja lomia aivan kuten aikuisilla on vapaapäiviä ja lomaa töistä. Joillain lapsilla on ystäviä ja kavereita samalla luokalla, kaikilla ei ole. Aivan kuten aikuisillakin voi olla ystäviä ja kavereita samassa työpaikassa, kaikilla ei ole. Vapaa-aika on sitä varten, että ei tarvitse miettiä koulu- eikä työasioita. Vapaa-ajalla saa harrastaa, laiskotella, viettää aikaa ystäviensä kanssa tai tehdä mitä huvittaa. Koulussa ja työpaikalla taas tehdään niitä asioita, joita siellä kuuluu tehdä. Kouluyhteisö EI ole sitä varten, että et saisi enää viettää vapaa-aikaasi ystäviesi kanssa vaan sinun pitäisi viettää se luokkakavereidesi kanssa. 

Olit just mun tekstistä mustannut sen oikean asian. Varmaan tajusit, että jos/ kun kyseessä olisi tilanne, että yhtä ei kutsuta.

Mä en tiedä vietättekö te niitä syntymäpäiviä joka päivä ku mä jotenki ajattelen, että vapaa-ajallaanki joskus joutuu tekemään uhrauksia.

Ps. Se teidän lapsi voi olla just se joka kiristää muita näillä kutsuivat.

Tuosta yhden kutsumatta jättämisestä olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ps. Mun lapseni kutsuvat synttäreilleen vain ystäviään ja saavat kyllä ystäviltään synttärikutsut ilman kiristämistäkin. Kiristäminen kun ei kuulu ystävyyteen.

Periaatteessa me ei tiedetä jättääkö esim. Yhden tytön kutsumatta. Luokalla 6 tyttöä-> ap:n lapsi haluaa kutsua 4--> yks tyttö jää ilman.

Teillä on kyllä joko sosiaalisesti niin neroja lapsia, että mä antaisin niille tehdö jotain tutkimuksia.

Ystävyyteen ei kuulu kiristäminen, mutta lapsuuteen kuuluu monenlainen hölmöys. Se ei tarkoita, että lapsi on paha tai lapsessa on jokin vialla. Lapsi on lapsi eikä moneltakaan osin vielä ihan ymmärtämään tai käsittelemään kaikkea. Lapset on monesti myös aikamoisia laumaeläimiä, joukossa voi tyhmyys tiivistyy.

Toki on paljonki jotka ei koskaan kiusaa yms. Mutta jännästi niitä kuitenki on ja niistä kerrotaan hurjia juttuja.

Mä itse olen pelannut lapsuuteni joukkueessa. Se opetti mulle kyllä todella paljon esim. Ryhmässä toimimisen taitoa. Ei me oltu mitään parhaita kavereita kaikki, mutta kaikki tuli hyvin toimeen.

Ei mun lapseni ole sosiaalisesti neroja, mutta  heillä on ystäviä. Jos et tiedä, mitä eroa on ystävällä ja esim luokkakaverilla, niin sille mä en voi mitään. Mulle asia on päivänselvä. 

Lapsuuteen toki kuuluu monenlainen hölmöys, mutta näenhän mä itsekin, keiden kanssa lapseni meillä ovat, keiden luona vastavuoroisesti kyläilevät ja keiden kanssa pihalla leikkivät. Ja meillä myös aikuiset ja lapset juttelevat keskenään ja niistä juttutuokiosta kyllä hyvin selviää, ketkä lapset ovat omille lapsilleni tärkeitä ja miksi. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Koulussa tietenkin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta ei toimeentuleminen ystävyyttä ole. Se on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista. Sillä tavalla pitää kohdella kaikkia ihmisiä, mutta ystävyys on jotain paljon paljon  enemmän. 

Nohnoh. Eiköhän kaikki sen eron ymmärrä. Eikä kaikissa luokissa kiusata. Valitettavan monissa vaan se kiusaaminen on juurikin ulkopuolelle jättämistä.

Mä valitettavasti näen tätä ihan tarpeeksi. Myös niitä hyvien ja kilttien herttaisten lasten tekemänä.

Mutta hyvä, että teillä on kaikki hyvin. Olet onnistunut kasvatustyössäsi.

Kiitos. Itsekin koen olevani onnistunut kasvatustyössäni, kun olen aina korostanut ystävien merkitystä isojen kaveriporukoiden sijasta ja lapseni ovat solmineet mieluummin hyviä ja kestäviä ystävyyssuhteita kuin pyrkineet päästä jatkuvasti vaihtuviin porukoihin. 

Nehän ei toisisan pois sulje. Jotkut nauttii isoista porukoista, joillakin se iso porukka tarkoittaa 12 parasta kaveria, joillekin yhtä jne. Mutta ei ne toisiaan poissulje.

Mulla itsellä on 3 parasta kaveria, mutta todella laaja tuttavapiiri, kyl mä niistä kaikista tykkään ja voin kaikkien kanssa pyöriä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuo sääntö päiväkodissa. Kutsuja ei saanut laittaa lokeroille ellei kutsunut kaikkia (24 lasta). Eli pk:n ulkopuolella kutsut. Harvoin näki hakiessa muita vanhempia, pk ei saa antaa yhteystietoja, miten kutsut kun ei ole koskaan nähnyt suurimman osan vanhempia? Olimme juuri muuttaneet alueelle joten edes kasvotuttuja eivät olleet, saati että olisin nimiä tiennyt ja sitä kautta hankkinut puhelinnumeroita. Arvaatte varmaan mitä mieltä olin säännöstä.

Tarvitseeko päiväkoti-ikäinen lainkaan kaverisynttäreitä? Minä päätin jättää kaverisynttärit ekaluokkalaisille ja siitä eteenpäin, sitä aikaisemmat pidetään perheen ja pihan lasten kanssa. Tämä jo siksikin, että en halua olla vastuussa esimerkiksi kymmenestä alle kouluikäisestä yksinäni, enkä halua myöskään niitä muita äitejä kahvitella. 

No monestihan niillä kiusaajillaki on muutama hyvö ystävä. Se nyt ei kerro lapsesta mitään. Monesti se miten ihminen kohtelee myös vieraaampaa kertoo paljon

Meillä kutsuttiin suunnilleen 5..7 parasta kaveria - ja vanhemmat:) Vietettiin hauska yhteinen ilta, lapset viihtyivät keskenään ja samoin aikuiset, välillä kaikki yhdessä. Yleensä juhlat vietettiin perjantai-iltana, joten vanhemmatkin saattoivat muutaman drinkin halutessaan nauttia.