Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi melkein pakkomielteiseen ihastumiseen?
18.09.2017 |
En pysty ajattelemaan juurikaan mitään muuta kuin ihastustani. Ikävä on aivan kamalan raastava. Olen tosi itkuinen välillä ja on todella vaikeaa keskittyä arjen velvollisuuksiin. Mikä tähän auttaisi ihan oikeasti? Kehtaanko mennä lääkärille näin kiusallisen/nolon asian vuoksi ja voisiko lääkäri edes auttaa?
Kommentit (67)
Miten tätä limerenssiä hoidetaan? Maallikon korvaan kuulostaa vain toispuoleiselta ihastukselta. Ihan normaalia? Ei kai toi nyt lopunikää kestä. Vai onko tossa määritelmässä joku tietty aika miten pitkään sen on kestettävä jotta sitä voidaan sanoa limerenssiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää koko limerenssi-juttu kuulostaa ihan paskapuheelta jos totta sanotaan. Joku psykologi vaan kehitellyt vapaa-ajalla jonkun uuden sairauden.
Että mä repesin tossa kohtaa kun joku kirjotti että on lähtenyt lapasesta ihastus 😂😂😂😂😂 joo eiköhän noi ihastukset selkene puhumalla sille itse ihastuksellesi etkä täällä vollottamalla. Onko nalle sylissä parempi kun oikea nainen sylissä no näköjään. Kyllä mä istun oman nallen kanssa ja molemmilla on hyvä fiilis vailla mitään muuta kun saa olla lähellä ja love<3 rakkaistani pidän kiinni. Rakkaus on kyllä joku sairaus mutta ei se ketään tappanut ole.
Limerenssin hoito ja toteaminen kiitos? Kuulostaa todella naurettavalta 'diagnoosilta' mun korvaan :D
En tiedä onko tämä tosiaan niin harvinaista olla johonkuhun (jonka kanssa ei ole välttämättä kummemmin puhunut) täysin ihastunut kun täällä huudetaan ap:ta sairaaksi. Minä kyllä ymmärrän ap:ta, joihinkin ihmisiin vaan tuntee ihan helvetinmoista vetoa. Muistan kun olin samassa tilanteessa niin koitin vuodenpäivät unohtaa koko ihmisen ja siitä stressistä (kyllä, stressistä) sitten masennuin. Mikään ei vain auttanut. mutta kun tietää toisen olevan varattu niin on vain PAKKO luovuttaa. Kyllä se ajan kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä tosiaan niin harvinaista olla johonkuhun (jonka kanssa ei ole välttämättä kummemmin puhunut) täysin ihastunut kun täällä huudetaan ap:ta sairaaksi. Minä kyllä ymmärrän ap:ta, joihinkin ihmisiin vaan tuntee ihan helvetinmoista vetoa. Muistan kun olin samassa tilanteessa niin koitin vuodenpäivät unohtaa koko ihmisen ja siitä stressistä (kyllä, stressistä) sitten masennuin. Mikään ei vain auttanut. mutta kun tietää toisen olevan varattu niin on vain PAKKO luovuttaa. Kyllä se ajan kanssa...
Kai toikin lasketaan limerenssiksi? Aivan sama mulle, toi on musta normaalia. Tietenkin jos ei pääse koskaan irti vaikkei toinen ole missään vaiheessa kiinnostunut, se on jo ongelmallista. Tai jos tollaisia ihastuksia on useampi elämän aikana.
millä tavalla ap olet pakkomielteinen? oletko tehnyt asioita vai onko kaikki päässäsi? tämä vaikuttaa paljon sen määrittelyyn.