Mikä avuksi melkein pakkomielteiseen ihastumiseen?

Mieti, mien ruokit tätä ihastumistasi? Usein temme sen niin, että vellomme ajatuksissamme koko ajan sen ympärillä ja näin vain vahvistamme entistä oloamme. Kun lähtee siitä, että mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi asia, sinun tulisi nyt ajaa mieleesi jotain muuta, jotain sellaista, joka on niin vaikuttavaa, että se työntää tuon ihastumisen kauemmaksi mielen sopukoihin. Tee jotain haastavaa, rasittavaakin!Mene vaikka reppureissulle Lappiin. Mene jakamaa ruokaa hyväntekeväisyyspisteisiin. Ala treenata puolimaratonia varten. Tms.  Voi olla, että eteesi ja pohdittavaksi tulee uusia raastavia tai iloisiakin asioita, mutta tärkeintä on, että ajat mieleesi muuta, joka vaatii  keskittymistä toisiin asioihin.

"Se koira haukkuu, jota ruokit"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites aplla edennyt asia? Onko mitenkään?

Mitä tarkoitat? En ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin ja mulla on todella kova ikävä häntä. Elämä menee siten, että toki hoidan velvollisuuteni, mutta hän on ajatuksissani lähes koko ajan ja mun kaipuuni häntä kohtaan on ihan hirvittävän tuskallista. Olisi ihanaa nähdä häntä, mutten voi häntä nähdä mitenkään. En ole käynyt missään lääkärillä vielä; nolottaa kertoa tällaisesta livenä kenellekään. Jopa hävetti kertoa ihastukselleni, että mulla on häntä aina ikävä. Mitä lie ajattelee musta...Heaven knows. En halua vaikuttaa liian onnettomalta hänen seurassaan myöskään. Pakko vain tsempata päivästä toiseen, mutta mulla on hetkittäin todella surullinen olo. T. Ap

Hän on jotain todella suurta sinussa saanut liikkeelle. Miten hän vastasi kun kerroit ikävästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mien ruokit tätä ihastumistasi? Usein temme sen niin, että vellomme ajatuksissamme koko ajan sen ympärillä ja näin vain vahvistamme entistä oloamme. Kun lähtee siitä, että mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi asia, sinun tulisi nyt ajaa mieleesi jotain muuta, jotain sellaista, joka on niin vaikuttavaa, että se työntää tuon ihastumisen kauemmaksi mielen sopukoihin. Tee jotain haastavaa, rasittavaakin!Mene vaikka reppureissulle Lappiin. Mene jakamaa ruokaa hyväntekeväisyyspisteisiin. Ala treenata puolimaratonia varten. Tms.  Voi olla, että eteesi ja pohdittavaksi tulee uusia raastavia tai iloisiakin asioita, mutta tärkeintä on, että ajat mieleesi muuta, joka vaatii  keskittymistä toisiin asioihin.

"Se koira haukkuu, jota ruokit"

Minä matkustin toiselle puolelle maapalloa ja kun palasin takaisin sama kaipaus iski tuhatkertaisesti takaisin.

Voi herranen aika!! Aikuinen ihminen(kö?), ota itseästi niskasta kiinni ja lopeta turha päiväunelmointisi, mikä ei johda mihinkään. Ihmisiä ja ihastuksia riittää maailmassa. Hanki oma elämä, keskitä innokkuutesi johonki uuteen harrastukseen, missä olet aina halunnut olla hyvä..??

Ja kun kerta itsekin tiedät, että tyyppi on varattu + ne muut syyt, niin painahan jo järjen äänelläsi älytön typerä sydämesi alas, ei kaikkiin tunteisiin kannata mennä mukaan, mikä itsessä herää, eikä varsinkaan lietsoa niitä vielä lisää tuollaisiin sfääreihin asti.

Onko ihastuksesi kertonut sinulle mitään omista tunteistaan?

eeeeeeesfffg kirjoitti:

Voi herranen aika!! Aikuinen ihminen(kö?), ota itseästi niskasta kiinni ja lopeta turha päiväunelmointisi, mikä ei johda mihinkään. Ihmisiä ja ihastuksia riittää maailmassa. Hanki oma elämä, keskitä innokkuutesi johonki uuteen harrastukseen, missä olet aina halunnut olla hyvä..??

Ja kun kerta itsekin tiedät, että tyyppi on varattu + ne muut syyt, niin painahan jo järjen äänelläsi älytön typerä sydämesi alas, ei kaikkiin tunteisiin kannata mennä mukaan, mikä itsessä herää, eikä varsinkaan lietsoa niitä vielä lisää tuollaisiin sfääreihin asti.

Otteita teoksesta Ihmiset,ihastukset ja tunteet

Tämä on kiinnostava aihe.

Onko se saanut sut sfääreihin? Korkealle?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se sama terapeuttihullu, vaikka yrittääkin väittää muuta. 37-vuotias nainen, ihastunut varattuun, itseään vanhempaan terapeuttinaiseen, ei käy enää terapiassa. Kyllä sut tunnistaa aina, sori nyt vain.

Niin on, vaikka yrittää väittää muuta. Ehkä se 37-vuotias kommentoija oli joku toinen, mutta tämä ap on samaa ikäluokkaa, kertonut monta kertaa palstalla olevansa yli 35 mutta alle 40. Ja valehtelee, koska ei halua tulla tunnistetuksi, mutta kirjoitustyylistä ja asiasisällöstä tunnistaa aina vain! Ja hän on nimenomaan ollut aiemmin (pari?)terapiassa tämän naisen luona, mutta ei ole enää. Ap:lla on kyllä kamalasti ongelmia, jos ei sitten ole vain provo.

eeeeeeesfffg kirjoitti:

Voi herranen aika!! Aikuinen ihminen(kö?), ota itseästi niskasta kiinni ja lopeta turha päiväunelmointisi, mikä ei johda mihinkään. Ihmisiä ja ihastuksia riittää maailmassa. Hanki oma elämä, keskitä innokkuutesi johonki uuteen harrastukseen, missä olet aina halunnut olla hyvä..??

Ja kun kerta itsekin tiedät, että tyyppi on varattu + ne muut syyt, niin painahan jo järjen äänelläsi älytön typerä sydämesi alas, ei kaikkiin tunteisiin kannata mennä mukaan, mikä itsessä herää, eikä varsinkaan lietsoa niitä vielä lisää tuollaisiin sfääreihin asti.

Mä olen toi 41. En mä ainakaan osaa tukahduttaa tätä tunnetta. En ole koskaan ennen ihastunut näin vahvasti, vaikka tosiaan en edes tunne tarkemmin. Mutta pakko tehdä jotain tämän suhteen, en saa edes unta enää eikä töistäkään tule mitään.

Ja apn tapauksessa hehän tuntevat hyvin. Miksi ihminen ei voisi kerran elämässään rakastua kunnolla? Ennen tämä oli romanttista, nykyään säälittävää ja suorastaa sairasta. Niin se maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se sama terapeuttihullu, vaikka yrittääkin väittää muuta. 37-vuotias nainen, ihastunut varattuun, itseään vanhempaan terapeuttinaiseen, ei käy enää terapiassa. Kyllä sut tunnistaa aina, sori nyt vain.

Niin on, vaikka yrittää väittää muuta. Ehkä se 37-vuotias kommentoija oli joku toinen, mutta tämä ap on samaa ikäluokkaa, kertonut monta kertaa palstalla olevansa yli 35 mutta alle 40. Ja valehtelee, koska ei halua tulla tunnistetuksi, mutta kirjoitustyylistä ja asiasisällöstä tunnistaa aina vain! Ja hän on nimenomaan ollut aiemmin (pari?)terapiassa tämän naisen luona, mutta ei ole enää. Ap:lla on kyllä kamalasti ongelmia, jos ei sitten ole vain provo.

Oikeastaan ihan sama? Onhan tämä iso ongelma joillekkin oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se sama terapeuttihullu, vaikka yrittääkin väittää muuta. 37-vuotias nainen, ihastunut varattuun, itseään vanhempaan terapeuttinaiseen, ei käy enää terapiassa. Kyllä sut tunnistaa aina, sori nyt vain.

Niin on, vaikka yrittää väittää muuta. Ehkä se 37-vuotias kommentoija oli joku toinen, mutta tämä ap on samaa ikäluokkaa, kertonut monta kertaa palstalla olevansa yli 35 mutta alle 40. Ja valehtelee, koska ei halua tulla tunnistetuksi, mutta kirjoitustyylistä ja asiasisällöstä tunnistaa aina vain! Ja hän on nimenomaan ollut aiemmin (pari?)terapiassa tämän naisen luona, mutta ei ole enää. Ap:lla on kyllä kamalasti ongelmia, jos ei sitten ole vain provo.

Oikeastaan ihan sama? Onhan tämä iso ongelma joillekin oikeasti.

Tietysti pakkomielteisiä ihastuksia on muillakin, mutta ap:n ongelma on erityisen paha. Eikä kehtaa edes myöntää olevansa sama henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihastuksesi kertonut sinulle mitään omista tunteistaan?

Eipä juuri. Siis mun mielestäni mulla ja hänellä on sellainen jännä yhteys, kun harvoin näemme tai siis sellaista "kemiaa" välillämme (inhoan tuota sanontaa, mutta se on kuvaava tilanteessani). Siis ihan kuin välillämme olisi jotakin...en tiedä mitä. Mutta oikeastihan välillämme ei _voi_ olla mitään tietenkään.

***

Hetkellisesti tuli taas sellainen olo, että sittenkin voisin alkaa valmistella elämääni ja velvollisuuksiani siten, ettei hirveämmin haittaisi, jos minusta aika jättäisi. Siis voisin järjestää asioita siten, että voisin vain lähteä pois tästä maailmasta ja kuolla. Mua jäisivät ehkä kaipaamaan lähinnä lapseni ja vanhempani. Voisin alkaa luopua tavaroistani ja kerätä valmiiksi pienen hautajaisbudjetin tililleni sekä hoitaa muutenkin asiat valmiiksi.

Mulla on sellainen olo, että pääsisin rakkaani lähelle, jos kuolisin. Ja ennen kaikkea pääsisin tästä surusta ja tuskasta. Olisin vain jossain ikuisessa unessa, nalle sylissä ajatellen, että hän on siinä mun sylissäni. Mun ihana rakkaani. Haluaisin olla hänen suojelusenkelinsä tms. Rakastan häntä. En ole koskaan ollut yhtä rakastunut keneenkään muuhun.

Aiemmin ajattelin, että tsemppaan vain uudelleen ja uudelleen. Pitää vain laskea päiviä ja viikkoja ja treenata, kirjoitella (rakkaus)runoja, piirtää ja maalata, tehdä kovasti töitä ja koettaa unohtaa sillä välin. Mutta en mä enää taida jaksaa. Haluaisin vain pois kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihastuksesi kertonut sinulle mitään omista tunteistaan?

On torjunut ap:n asiallisesti niin kuin kunnon terapeutin kuuluukin. Ap:n pakkomielteisen ihastuksen kohde on vanhempi naimisissa oleva heteronainen. Ap on myös monta kertaa kysellyt palstalla, miten voisi muuttaa itseään mielenkiintoisemmaksi ihastuksensa silmissä, ja hän on sen verran epätoivoinen ja epävakaa, että olisi valmis menemään jopa kauneusleikkauksiin ollaakseen viehättävämpi ihastuksensa mielestä.

Keskitytään nyt tähän mitä tällä palstalla on puhuttu:D ihan vainoharhaista lätinää... Onhan AV palstalla varmasti kymmeniä tuhansia käyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se saanut sut sfääreihin? Korkealle?

Jep, hän saa mut todella korkealle, kun näen hänet. Hän on kuin auringonvaloa ja vettä, joka saa tämän kuihtuneen sielun hetkeksi kukoistamaan...kunnes se hetki on ohitse ja odotan taas vain seuraavaa hetkeä. Ihanin ihminen maailmassa on hän.

Aplla lähtenyt vähän lapasesta tämä ihastus. Mutta joka tapauksessa, olen toi 41. Onko miten soveliasta lähestyä fbn kautta entistä työkaveria jolle olin vain tuttu töistä? En koittaisi iskeä vaan tutustua paremmin, jos vaikka jotain isompia vikoja löytyisi ja muita eroavaisuuksia. Onko miten kiusallista nuoremmalle naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Aplla lähtenyt vähän lapasesta tämä ihastus. Mutta joka tapauksessa, olen toi 41. Onko miten soveliasta lähestyä fbn kautta entistä työkaveria jolle olin vain tuttu töistä? En koittaisi iskeä vaan tutustua paremmin, jos vaikka jotain isompia vikoja löytyisi ja muita eroavaisuuksia. Onko miten kiusallista nuoremmalle naiselle?

Ap tässä: mun mielestäni tuo on toki ok, kunhan lähestyt fiksusti, hieman huumorilla ja herrasmiesmäisesti.

Joo, on tämä lähtenyt lapasesta kieltämättä. Mutta se ihminen jotenkin avasi mussa sellaisia puolia, joita en tiennyt edes olevan olemassakaan. Koskaan ei ole kukaan tuntunut niin hyvältä ja en edes tajunnut, miten paljon toisesta voi tykätä, enkä tiennyt, että joku ihminen voi tuntua niin hyvältä kaikilla tavoin. Tavallaan saavutin ihan uuden tason noissa jutuissa hänen myötään. Kun kokee jotain sellaista, niin sitä jää kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplla lähtenyt vähän lapasesta tämä ihastus. Mutta joka tapauksessa, olen toi 41. Onko miten soveliasta lähestyä fbn kautta entistä työkaveria jolle olin vain tuttu töistä? En koittaisi iskeä vaan tutustua paremmin, jos vaikka jotain isompia vikoja löytyisi ja muita eroavaisuuksia. Onko miten kiusallista nuoremmalle naiselle?

Ap tässä: mun mielestäni tuo on toki ok, kunhan lähestyt fiksusti, hieman huumorilla ja herrasmiesmäisesti.

Joo, on tämä lähtenyt lapasesta kieltämättä. Mutta se ihminen jotenkin avasi mussa sellaisia puolia, joita en tiennyt edes olevan olemassakaan. Koskaan ei ole kukaan tuntunut niin hyvältä ja en edes tajunnut, miten paljon toisesta voi tykätä, enkä tiennyt, että joku ihminen voi tuntua niin hyvältä kaikilla tavoin. Tavallaan saavutin ihan uuden tason noissa jutuissa hänen myötään. Kun kokee jotain sellaista, niin sitä jää kaipaamaan.

41 tässä; joo mulla aika sama juttu. En vain ole koskaan tuntenut tämmöistä vetovoimaa ketään muuta kohtaa. En tosin tunne häntä läpikotaisin tai viettänyt kovinkaan paljon aikaa yhdessä, että osa on kyllä toiveajattelua varmastikin. 

Kaipa mä sitten fbn kautta lähestyn varovasti ja koitan tutustua... ei mua haittaisi edes pakit lopulta, kunhan vain saisin tietää mimmoinen hän oikeasti on. Ei tarvitsisi arpoa enää.

Huh onpas täällä hidasta lähetellä viestejä.. joku 10min väliä?! Pakko vaihtaa forumia pikkuhiljaa.

Ap; limerenssi.

Kyse on pakkomielteestä ja et pääse siitä irti helposti koska olet täynnä dopamiinia ja endorfiinejä fantasioinesi. Irtipäästäminen tietäisi tavallisen tylsää elämää, ja noh: dopamiini.

Olet kuin huumekoukussa eikä sillä ole mitään väliä kuka kohde on. Joku joka on sytyttänyt riittävästi ja sinä olet antanut palaa. Jostain syystä vain joskus otollisena hetkenä elämässä voi jopa puolivahingossa (tai tahallaan) ajautua tuollaiseen.

Etsi uusi kohde tai hakeudu terapiaan. Tai hanki pakit tyypiltä. Tai tutustu hänen puolisoonsa, usein sekin jäähdyttää ellei ole täysin pipi päästään.

Been there enkä koskaan enää anna vastaavaa tapahtua. Nolasin itseni, puoli vuotta elämästä pilvessä ja hukkaan, sydäntä korjaillessa meni aikaa ja hävetti monta vuotta.