Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
En nyt muuhun tuossa puutu kuin siihen, että minun mielestäni on parempi, että lapsi syö vaikka sitä oikeaa ruokaa enemmän kuin vetelee ruuan yhteydessä leipää. Lisäksi en usko, että kovin moni on tavallisella kotiruualla niitä kiloja lapsistakaan kerännyt. Iso syy on sokerimuroissa, vanukkaissa, karkeissa, kaakaossa, limuissa ym. "kakassa", jonka vetäminen joidenkin mielestä kuuluu lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samantekevää vaikka lapsi olisikin pienenä pyöreä.
Läskit sulaa viimeistään teini-iän kasvupyrähdykseen.
Mulla on ollut 4 lasta joista vain kuopuksella on ollut kasvupyrähdys. Olisin ollut kusessa jos olisin ajatellut noin - olkoon läski lapsi, kyllä se sulaa pois...
Onneksi omat lapset on aina olleet normaalipainoisia/hoikkia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samantekevää vaikka lapsi olisikin pienenä pyöreä.
Läskit sulaa viimeistään teini-iän kasvupyrähdykseen.
Juu täysin samantekevää jos lasta kiusataan ennen teini ikää eikä pysy muiden tahdissa?
Kukapa se opettaa lapset kiusaamaan toisia lapsia? Kotoahan ne kiusaamisasenteet ja haukkumiset opitaan vanhemmilta. Jos aikuiset haluaisivat aivan oikeasti vähentää anonyymien, ylipainoisten lasten määrää niin sitten jättäisi opettamatta nimittelyt lapselleen ja opettelisi itsekin tunnetaitoja, jotta kykenisi tukemaan omansa lapsen kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi.
Täälläkin monta kertaa on kirjoitettu kuinka kiusatut ja ylipainoiset lapset syövät suruunsa, jäävät porukan ulkopuolelle sekä kärsivät vähintään itsetuhoisista ajatuksista.
Ei pidä paikkaansa. Kotona voidaan olla vaikka miten suvaitsevaisia vähän kaiken suhteen, mutta media opettaa tehokkaasti kauneusihanteet. Lisäksi koulumaailmassa, jopa jo tarhassa, näkee konkreettisesti, että se kaunis ja hoikka on suositumpi. Tietävät sen itsekin, kun saavat palautetta.
Kuinkahan moni oksentaa ruokansa nykyisin verrattuna vaikka siihen 60-lukuun?
Meillä oli yläasteella muotia tyttöjen parissa olla laihdutuskuurilla. Vaikka olisi ollut hoikka. Jätettiin kouluruokailut väliin ja käytiin ostamassa salmiakkia ja hedelmäkarkkeja sen verran, että jaksoi päivän. Eivät vanhemmat tuosta mitään tienneet, eivätkä opettajatkaan isossa koulussa huomanneet.
Vierailija kirjoitti:
tai totuutta.Esimerkkinä myös "perityvä pehmeä hammasluu".Uskomus ja väärä tieto...tämä kuuluisa hammasluu on kaikilla meillä ihmiselimistön kovimman aineen hammaskiilteen alla piilossa ja vain hyvin,hyvin pienellä prosentilla on jotenkin poikkeuksellisen hauras hammaskiille...ja uskokaa minua,sellainen huomataan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.Monet hammaslääkärit eivät jaksa inttää vastaan,kun potilas meuhkaa tästä "suvun pehmeästä haammasluusta".
Kiilteen kehittymisen häiriöt on usein perinnöllisiä, meillä valitettavasti suvussa sitä. Ja on kyllä ihan hammaslääkärin toteama juttu. Etenkin maitohampaat reikiintyvät äärettömän helposti jos kiille on vaillinainen.
Toisekseen karieksen määrään vaikuttaa myös ihmisen oma vastustuskyky, kaikilla immuunipuolustus ei pysty taistelemaan ko. bakteeria vastaan yhtä hyvin. Siten pelkkä hampaiden hyvä hoito ei ole ainoa ratkaiseva seikka, myös perimällä on osuutensa. Esim. äitini on aina ollut hyvin tunnollinen hampaiden hoitamisen suhteen, pessyt ja langannut aamuin illoin mutta silti hänellä reikiintyy paljon helpommin kuin isälläni joka pesee hädin tuskin 1-2 kertaa vikossa. Ruokavaliokin on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samantekevää vaikka lapsi olisikin pienenä pyöreä.
Läskit sulaa viimeistään teini-iän kasvupyrähdykseen.
Juu täysin samantekevää jos lasta kiusataan ennen teini ikää eikä pysy muiden tahdissa?
Kukapa se opettaa lapset kiusaamaan toisia lapsia? Kotoahan ne kiusaamisasenteet ja haukkumiset opitaan vanhemmilta. Jos aikuiset haluaisivat aivan oikeasti vähentää anonyymien, ylipainoisten lasten määrää niin sitten jättäisi opettamatta nimittelyt lapselleen ja opettelisi itsekin tunnetaitoja, jotta kykenisi tukemaan omansa lapsen kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi.
Täälläkin monta kertaa on kirjoitettu kuinka kiusatut ja ylipainoiset lapset syövät suruunsa, jäävät porukan ulkopuolelle sekä kärsivät vähintään itsetuhoisista ajatuksista.
Ei pidä paikkaansa. Kotona voidaan olla vaikka miten suvaitsevaisia vähän kaiken suhteen, mutta media opettaa tehokkaasti kauneusihanteet. Lisäksi koulumaailmassa, jopa jo tarhassa, näkee konkreettisesti, että se kaunis ja hoikka on suositumpi. Tietävät sen itsekin, kun saavat palautetta.
Kuinkahan moni oksentaa ruokansa nykyisin verrattuna vaikka siihen 60-lukuun?
Media luo kauneusihanteet, ja samassa mediassa mainostajat tyrkyttää limuja, karkkia, hampurilaisaterioita, sipsejä ja vaikka mitä v*tun sokerivanukkaita ja batteryja. Ihan ekaksi mäkkärin lasten ateriat leluineen pitäis kieltää. terv. naminatsi
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yläasteella muotia tyttöjen parissa olla laihdutuskuurilla. Vaikka olisi ollut hoikka. Jätettiin kouluruokailut väliin ja käytiin ostamassa salmiakkia ja hedelmäkarkkeja sen verran, että jaksoi päivän. Eivät vanhemmat tuosta mitään tienneet, eivätkä opettajatkaan isossa koulussa huomanneet.
Sama 1989-92. Joku luokkakaveri tiesi kertoa, että mallien ihannepaino on pituus (cm) miinus 120. Ja siihen me tytöt pyrittiin, kilvoitellen. Pidettiin mittataulukkoa, johon kotona iltaisin laitettiin eri ympärysmitat. Hölkättiin ja jumpattiin. Jätettiin ruokia kotona väliin, minäkin piilotin välipalavoileivät roskikseen ja vein roskat, ennen kuin vanhemmat tuli kotiin. Otin aina minimimäärän ruokaa ja väitin, ettei ole nälkä. Täytin vatsaa vedellä.
Nyt kun mietin, niin oli hullua hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen epäonnistuneeni ainakin yhdessä osa-alueessa äitinä, koska 8v tyttäreni on ylipainoinen (135cm/38kg), mutta kaikkeni olen tehnyt. Hänellä on vaan koko ajan nälkä ja herkkuja taitaa syödä salaa, siis poikkeaa monesti mummolassa kotimatkalla ja yllättäen, silloin ei maistu välipala. Mummo sekä tyttö sanovat, että ihan hedelmiä on syöty. Pelkään, että pilaan tytön itsetunnon tällä jatkuvalla kyttäämisellä ja joskus yritänkin vähän hellittää. Hän on menevä ja harrastaa paljon, myös urheilua. Mutta on vuodesta toiseen pyöreä. Ja ollaan käyty verikokeissa yms ja kaikki on kunnossa. Hänellä on vaan ihan tajuton ruokahalu ja sitten salaa herkkujen napsiminen. Myös kavereilla tuntuu useasti olevan jotain hyvää syötävää kotona, jota ovat kaksin käsin syöneet. Silti muut ovat hoikkia. Muut meidän perheessä ovat hoikkia/normaalipainoisia.
Olen aika varma siitä, että viimeistään kun tyttö muuttaa omilleen, syöminen räjähtää käsiin. Silloin ei ole enää kukaan vahtimassa, mitä hän syö. Mun mielipide on se, että toiset ovat vaan taipuvaisempia tähän.
Minäkin olen ylipainoinen vaikken syö herkkuja juurikaan ja ruokavalioni koostuu terveellisestä itsetehdystä kotiruoasta. Satun vain syömään sitä terveellistä kotiruokaa määrällisesti liikaa, joka yhdistettynä suhteellisen olemattomaan liikuntaan aiheuttavat sen, että olen ylipainoinen.
Eli ongelmani eivät ole geneettisiä, hormonaalisia, suolistobakteereista, huonosta lapsuudesta yms. tekosyistä johtuvaa vaan siitä, että ruoka nyt vaan on hyvää.
Oman ylipainoni saisin kuriin annoskokoa pienetämällä ja liikkumista lisäämällä. Vähän niinkuin se 120kg teini saisi varmasti myös painonsa kuriin.
Teinipoikien ei oikeasti tarvitse syödä ämpärikaupalla ruokaa, elleivät oikeasti liiku useita tunteja päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT; kun käyn aamulla kaupassa vähän ennen kahdeksaa aamulla, niin kassalla on pitkät jonot poikia ostamassa karkkia ja energiajuomia.
Mistä te ylipainoisten lasten vanhemmat tiedätte mitä ne teidän nasset puputtaa, kun ette ole vahtimassa?
Tämä on kieltämättä kamalaa. Ja kun se pussien koko on nykyään mitä on... Halusin itsekkin vähän herkutella karkilla viikonloppuna ja oli todella vaikea löytää pieni pussi oikeanlaisia karkkeja. 300g jättipusseja kyllä löytyi pitkä hyllyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä koen epäonnistuneeni ainakin yhdessä osa-alueessa äitinä, koska 8v tyttäreni on ylipainoinen (135cm/38kg), mutta kaikkeni olen tehnyt. Hänellä on vaan koko ajan nälkä ja herkkuja taitaa syödä salaa, siis poikkeaa monesti mummolassa kotimatkalla ja yllättäen, silloin ei maistu välipala. Mummo sekä tyttö sanovat, että ihan hedelmiä on syöty. Pelkään, että pilaan tytön itsetunnon tällä jatkuvalla kyttäämisellä ja joskus yritänkin vähän hellittää. Hän on menevä ja harrastaa paljon, myös urheilua. Mutta on vuodesta toiseen pyöreä. Ja ollaan käyty verikokeissa yms ja kaikki on kunnossa. Hänellä on vaan ihan tajuton ruokahalu ja sitten salaa herkkujen napsiminen. Myös kavereilla tuntuu useasti olevan jotain hyvää syötävää kotona, jota ovat kaksin käsin syöneet. Silti muut ovat hoikkia. Muut meidän perheessä ovat hoikkia/normaalipainoisia.
Olen aika varma siitä, että viimeistään kun tyttö muuttaa omilleen, syöminen räjähtää käsiin. Silloin ei ole enää kukaan vahtimassa, mitä hän syö. Mun mielipide on se, että toiset ovat vaan taipuvaisempia tähän.
Tuskinpa räjähtää käsiin jos joutuu opiskelijan taloudellisilla resursseilla elämään. Kyllähän siihen pitää lasta kasvattaa, että hän luottaa itse omaan itsehillintäänsä ja haluaa pitää kehonsa mahdollisimman terveenä. Tosin aina jokaisesta opiskelijaporukasta löytyy se, joka pistää opintotuen sileäksi parissa päivässä lähinnä juomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ylipainoinen vaikken syö herkkuja juurikaan ja ruokavalioni koostuu terveellisestä itsetehdystä kotiruoasta. Satun vain syömään sitä terveellistä kotiruokaa määrällisesti liikaa, joka yhdistettynä suhteellisen olemattomaan liikuntaan aiheuttavat sen, että olen ylipainoinen.
Eli ongelmani eivät ole geneettisiä, hormonaalisia, suolistobakteereista, huonosta lapsuudesta yms. tekosyistä johtuvaa vaan siitä, että ruoka nyt vaan on hyvää.
Oman ylipainoni saisin kuriin annoskokoa pienetämällä ja liikkumista lisäämällä. Vähän niinkuin se 120kg teini saisi varmasti myös painonsa kuriin.
Teinipoikien ei oikeasti tarvitse syödä ämpärikaupalla ruokaa, elleivät oikeasti liiku useita tunteja päivässä.
Niin mikähän on sitten sitä terveellistä kotiruokaa. Itsellä on vaikeuksia syödä sitä oikeasti terveellistä kotiruokaa tarpeeksi... 100g riisiä on keitettynä aika iso keko ja siinä on vain 350kaloria. Siihen vähän vaikka kanakastiketta päälle ja rehuja lisäksi niin ollaan vasta jossain 600-700kalorissa ja nälkä takuulla lähtee.
Ja tälläisiä , tai vastaavia, aterioita minun pitäisi syödä 4-5 kappaletta päivässä että kulutus olisi tyydytetty. Se on aivan helvetin iso keko ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noista feeder-momeistakin tehty dokumentteja. Eivät halua poikansa itsenäistyvän. Ovat tehneet niistä johonkin nojatuoliin tai vuoteeseen kahlitun kumppanin korvikkeen. Kovasti itkevät, miten apua pitäisi saada. Mutta odotas, jos jokin lihavuusleikkaus auttaa hetkeksi, niin johan ollaan tunkemassa herkkuja suuhun. Muutenhan se voisi hankkia vaikka oman elämän, mikä ei käy.
Btw: lihavuusleikkauksen jälkeen ei voi syödä niin sanotusti perinteisesti herkuiksi luonnehdittuja eineksiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun lapseni on tyttö ja rahat menee meikkeihin ja vaatteisiin. Korkeintaan joku subi (täysjyväleivällä) tai smoothie ostetaan kavereiden kanssa jos on koko päivän shoppailemassa
Ei niitä enää saa. Niitä täysjyväleipiä subista.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen yleisesti ottaen, että fiksu vanhempi kykenee toimimaan niin, ettei lapsen painoa tarvitse juurikaan edes ajatella. Säännölliset ruokailuajat (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja liikkumaan kannustaminen ovat melkeinpä ainoat painoon liittyvät asiat, joihin mun käsittääkseni yleensä tarvitsee lapsen kohdalla kiinnittää huomiota. Ja niiden toivoisin olevan joka vanhemmalle itsestään selviä asioita. On mun mielestä aika toissijaista hifistelyä miettiä, kuinka rasvaista juustoa tai jugurttia lapsille tarjoaa, tai kokea huonoa omatuntoa kerran kuussa syötävistä eineslihapullista. Kunhan esim. sokeria (murot, hillo, jne) ei sentään joka ateriaan kuulu.
Meillä on tuttavaperhe, jossa 4 viidestä lapsesta on ylipainoisia, osa reilustikin. Heillä ei ole mitään ruokailuaikoja, vaan jääkaappiin on aina avoimet ovet ja esim. tikkareita lapset saavat hakea kaapista omaan tahtiin (ja hakevatkin). Lisäksi lapset katsovat melkein koko ajan tv:tä tai pelaavat tabletilla/pelikonsolilla. Myös silloin, kun olemme heillä kylässä. On ihan irvokasta, että perheessä käytetään rasvatonta maitoa; ihan kuin se jotain pelastaisi!
Meillä yksi lapsi seitsemästä on ylipainoinen. Kaikki ruokailun perusjutut on meillä kunnossa, silti yksi vain lihoo. Sattuu vielä olemaan sellainen liikunnallinen lapsi, motorisesti taitava ja nauttii kaikista liikuntajutuista.
Mehua ja limsoja litkitään litratolkulla. Siihen karkkia, sipsiä jne. Lisäksi vanhemmat kuskaa kouluun ja harkkoihin..ns. hyötyliikunta jää pois. Esimerkiksi tuttu lapsi viedään max. kahden kilsan päähän luistelemaan..ja haetaan kun luistellut tarpeeksi. Juu.. sitten ihmetellään kun vaatteet pitää ostaa D-mitoituksella ja reidet hiertää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mehua ja limsoja litkitään litratolkulla. Siihen karkkia, sipsiä jne. Lisäksi vanhemmat kuskaa kouluun ja harkkoihin..ns. hyötyliikunta jää pois. Esimerkiksi tuttu lapsi viedään max. kahden kilsan päähän luistelemaan..ja haetaan kun luistellut tarpeeksi. Juu.. sitten ihmetellään kun vaatteet pitää ostaa D-mitoituksella ja reidet hiertää yhteen.
Kuinka monilla vanhemmilla on niin hyvät tulot, että voi kustantaa mehut, limut, sipsit ihan jokapäiväisellä tasolla? Erityisesti jos vielä pitää autostakin maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmat ovat vastuussa tiettyyn pisteeseen asti lastensa ja teinien ylipainosta. Lihavien lasten on todettu olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös lihavia aikuisia. Terveysriskit päälle. Jo äidin raskauden ajan ruokavalio vaikuttaa.
Lisäksi kun noita nuoria tuntee, niin moni juo tosiaan litroittain maitoa ja sokerienergiajuomat kavereiden kanssa päälle. Vanhemmille ei tosiaankaan kerrota, mitä herkkuja vedetään sen kotiruoan lisäksi. Pääasia, että saa mässäillä. Se nimittäin ei ole enää edes herkuttelua.
On itsepetosta sanoa, ettei teini kärsi ylipainosta ja on suosittu kavereiden keskuudessa. Lähinnä pidetään yleensä porukan pellenä mukana. Sitten saa katsoa, kun ne normaalipainoiset kaverit pokaa vastakkaista sukupuolta ja alkaa seurustella. Yllättävän moni ylipainoinen ei halua itselleen vastaavasti pulskaa kumppania ainakaan siinä iässä. Vaikuttaa siihen suosioonkin. Vaan kun ei saa missiä tai prinssiä. Sama taso jo siellä, sekä sosiaalinen luokka.
Vaikka laihtuisi sitkeällä yrityksellä, roikkuu raskausarpinen iho jo nuorella sitten. Lasta voi kieltää syömästä, pitää nälässä sopivasti ja jättää antamatta rahaa, jottei osta herkkuja. Joskus on otettava kovat keinot käyttöön. Laihduta perkele! Aniharvalla on taustalla sairaus. Mätetään vaan enemmän kuin kulutetaan. Lisäksi teini-ikäiset eivät saa vielä bodata pahemmin.
Alku oli ihan asiaa mutta loppu meni metsään. Vaikka pikkulapsen voisit vielä laihduttaakin, teini-ikäistä et. Kovat keinot myös ainoastaan pahentavat tilannetta. Nälässä kituen ei kenenkään kannata laihduttaa, se kostautuu. Ja vielä: teini-ikäinen voi kyllä bodata huoletta ihan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ylipainoinen vaikken syö herkkuja juurikaan ja ruokavalioni koostuu terveellisestä itsetehdystä kotiruoasta. Satun vain syömään sitä terveellistä kotiruokaa määrällisesti liikaa, joka yhdistettynä suhteellisen olemattomaan liikuntaan aiheuttavat sen, että olen ylipainoinen.
Eli ongelmani eivät ole geneettisiä, hormonaalisia, suolistobakteereista, huonosta lapsuudesta yms. tekosyistä johtuvaa vaan siitä, että ruoka nyt vaan on hyvää.
Oman ylipainoni saisin kuriin annoskokoa pienetämällä ja liikkumista lisäämällä. Vähän niinkuin se 120kg teini saisi varmasti myös painonsa kuriin.
Teinipoikien ei oikeasti tarvitse syödä ämpärikaupalla ruokaa, elleivät oikeasti liiku useita tunteja päivässä.Niin mikähän on sitten sitä terveellistä kotiruokaa. Itsellä on vaikeuksia syödä sitä oikeasti terveellistä kotiruokaa tarpeeksi... 100g riisiä on keitettynä aika iso keko ja siinä on vain 350kaloria. Siihen vähän vaikka kanakastiketta päälle ja rehuja lisäksi niin ollaan vasta jossain 600-700kalorissa ja nälkä takuulla lähtee.
Ja tälläisiä , tai vastaavia, aterioita minun pitäisi syödä 4-5 kappaletta päivässä että kulutus olisi tyydytetty. Se on aivan helvetin iso keko ruokaa.
Ostatko ihan tosissasi epäekologista ja kaukaa rahdattua riisiä kun maassamme kasvaa kotimaisia perunoita?
Luurangot ja muutkin työkyvyttömät kaasutettiin ja poltettiin rivakassa tahdissa. Jäljelle jäi vain se aines, joka kykeni säilyttämään rasva- ja lihaskudostaan mahdollisimman pitkään.