Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne, että kolmesta lapsesta yksi on ylipainoinen. Hän syö samaa ruokaa kuin muut ja on lapsista aktiivisin liikkumaan. Olen yrittänyt lääkäriltä kysyä neuvoa, että mitä minun vanhempana pitäisi tehdä, mutta vastaus on aina se, että kyllä se ajan kanssa korjaantuu.
Ehkä hän kuitenkin syö liian suuria annoksia, vaikka silmämääräisesti ei siltä näytäkään. Hän ei ole mitenkään älyttömän lihava. Vatsakas kyllä.
En tiedä pitäisikö vaatia lähete ravitsemusterapeutille vai uskoa siihen, että pituuskasvu tosiaan korjaa tilanteen.
Saman perheen samaa ruokaa syövistä lapsista voi tulla ruumiinrakenteeltaan erilaisia geeniensä vuoksi. Myös sekin vaikuttaa kuinka paljon lapsi tekee mikroliikkeitä arkipäivässään. Niihin menee paljon enemmän energiaa kuin joihinkin muutamaan hikilenkkiin viikon mittaan. Kyllähän jokainen erottaa vilkkaan ja rauhallisen lapsen vaikka jo kun luetaan heille satua. Osa liikkuu ja osa ei.
Sen lisäksi lapsen saamat antibioottikuurit ja suolistofloora sekä mikrobiomi vaikuttavat todella paljon painoon. Mitä enemmän antibiootteja niin sitä huonompi tilanne suolistossa ja enemmän ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Serkullani on kaksi ylipainoista lasta. Periaatteessa ruoka heillä on ihan terveellistä, mutta naposteltavaa (sipsejä, karkkeja, keksejä) on koko ajan tarjolla. Lisäksi juomana aina limua tai mehua. Ja siis nämä vanhemmat loukkaantuu kaikista terveydenhuollon puuttumisesta ja vetoaa siihen että tietävät kyllä mitä terveellinen ruoka on.
Kun lapset ovat meillä hoidossa niin narina herkuista on jatkuvaa. Juomaksi kun tarjoaa vettä niin hirveä valitus ja rutina, että eikö limua saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
Toki vähän kinkkinen kysymys, mutta ei minun teini-ikäinen poikani ainakaan syö ihan mitä sattuu. Välillä käy kaverien kanssa mäkkärissä, mutta varsin harvoin tai ostaa itselleen mehua, mutta muuten tiedän suurin piirtein mitä poika syö. Myönnän kyllä, että olen aika paljon passannutkin, sillä kun itse teen hänelle vaikka iltapalan, laitan mukaan reilusti hedelmiä ja leipä ei ole pelkkää vehnähöttöä. Mutta tosiaan jos marssisi itse jääkaapille voitelemaan kymmenen leipää kaikilla lihottavilla päällisillä, saattaisin jotain sanoa... En usko, että tässä viitatussa tapauksessakaan poika on niillä hedelmillä ja vihanneksilla lihonut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan kamalaa nähdä pieniä, pyöreitä lapsia esim.mäkkärissä. Ja niitä näkee valitettavan paljon. Ymmärrän, että voi olla väsynyt eikä jaksa tehdä ruokaa, mut miks vie lapsensa juuri johonkin roskaruokapaikkaan? Yleensä niistä lapsista näkee, että siellä on käyty usein. Etenkin, kun syöttötuolissa istuu pullukka lapsi, jolle vanhempi mättää ranskalaisia suuhun! MIKSI?!
Miksi et kysy heiltä? Olisiko parempi jos väsynyt vanhempi jättäisi lapsensa ilman ruokaa?
Kaikki eivät ole kiinnostuneita ravitsemustieteestä tai terveellisistä elintavoista. Itse kavahdan aina kun näen vaunuja työntävä tupakoivia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
Toki vähän kinkkinen kysymys, mutta ei minun teini-ikäinen poikani ainakaan syö ihan mitä sattuu. Välillä käy kaverien kanssa mäkkärissä, mutta varsin harvoin tai ostaa itselleen mehua, mutta muuten tiedän suurin piirtein mitä poika syö. Myönnän kyllä, että olen aika paljon passannutkin, sillä kun itse teen hänelle vaikka iltapalan, laitan mukaan reilusti hedelmiä ja leipä ei ole pelkkää vehnähöttöä. Mutta tosiaan jos marssisi itse jääkaapille voitelemaan kymmenen leipää kaikilla lihottavilla päällisillä, saattaisin jotain sanoa... En usko, että tässä viitatussa tapauksessakaan poika on niillä hedelmillä ja vihanneksilla lihonut.
Kuinka monella on kotona jääkaapissa valikoima lihottavia leivänpäällisiä? Kenellä on edes varaa ostaa niitä? Meillä on leivän päälle tarjolla levite, täyslihaleikkele, juusto ja välillä leikkeleen vaihtoehtona kalaa. Kaapissa on hätävarana ruisnäkkileipää ja makrilleja tomaattikastikkeessa.
Sinne jääkaappiin pitää mahtua muitakin ruokia koska harva jaksaa käydä joka päivä kaupassa ostamassa pävällistarpeita. Meillä on siis ihan tavallisen kokoinen jääkaappi ja siellä osan tilasta vievät öljypullot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Ehkäpä tässä nyt sitten olisi kuitenkin enemmän kyse määrästä eikä niinkään laadusta?
Teini-ikäisillä tapaa olla vääristyneitä käsityksiä itsestään tavalla tai toisella. Saattaa olla, että poika ei aivan hahmota kokoaan ja ajattelee olevansa pienempi kuin mitä todellisuudessa on. Siksi ei koe kokoaan poikkeavaksi tai haitalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkullani on kaksi ylipainoista lasta. Periaatteessa ruoka heillä on ihan terveellistä, mutta naposteltavaa (sipsejä, karkkeja, keksejä) on koko ajan tarjolla. Lisäksi juomana aina limua tai mehua. Ja siis nämä vanhemmat loukkaantuu kaikista terveydenhuollon puuttumisesta ja vetoaa siihen että tietävät kyllä mitä terveellinen ruoka on.
Kun lapset ovat meillä hoidossa niin narina herkuista on jatkuvaa. Juomaksi kun tarjoaa vettä niin hirveä valitus ja rutina, että eikö limua saisi.
Kai lapset käyvät hammaslääkärissä? Tuolla menolla heillä ei ole hammaskiillettä aikuisena. Syövätkö ja juovatko perheen aikuiset näitä "herkkuja"? Pitävätkö huolen siitä, että lapset purevat ksylitolipurkkaa herkuttelun jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Ehkäpä tässä nyt sitten olisi kuitenkin enemmän kyse määrästä eikä niinkään laadusta?
Teini-ikäisillä tapaa olla vääristyneitä käsityksiä itsestään tavalla tai toisella. Saattaa olla, että poika ei aivan hahmota kokoaan ja ajattelee olevansa pienempi kuin mitä todellisuudessa on. Siksi ei koe kokoaan poikkeavaksi tai haitalliseksi.
Kuinka ihmeessä itse vaatteensa ostava poika voi hahmottaa kokonsa muuksi kuin mikä hänen kokonsa on? Ei hän pidä itseään minään pienokaisena. Skrode kundi pikemminkin ja kenkiäkään ei saa tavallisista kaupoista Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Siihen 120 kiloon on varmasti syöty vähän muutakin kuin leipäpala illalla. Voit tehdä todella paljon jo ennen kuin poikasi sanoo että nyt on sopiva aika. Kyseessä on ihan muut asiat kuin ulkonäkö. Esimerkiksi diabetes. Voit lakata kantamasta kotiin syömishimoja aiheuttavia asioita, esimerkiksi sitä lempileipää, mutta myös niitä muita asioita mitä et nyt mainitse mitä ihan varmasti on. Juomat kannattaa tarkistaa ensimmäisenä ja lopettaa mehujen ja limsojen ostaminen ihan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Ehkäpä tässä nyt sitten olisi kuitenkin enemmän kyse määrästä eikä niinkään laadusta?
Teini-ikäisillä tapaa olla vääristyneitä käsityksiä itsestään tavalla tai toisella. Saattaa olla, että poika ei aivan hahmota kokoaan ja ajattelee olevansa pienempi kuin mitä todellisuudessa on. Siksi ei koe kokoaan poikkeavaksi tai haitalliseksi.
Kuinka ihmeessä itse vaatteensa ostava poika voi hahmottaa kokonsa muuksi kuin mikä hänen kokonsa on? Ei hän pidä itseään minään pienokaisena. Skrode kundi pikemminkin ja kenkiäkään ei saa tavallisista kaupoista Suomessa.
120kg ei ole skrode vaan lihava, ellei ole 2+ metriä pitkä halonhakkaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne, että kolmesta lapsesta yksi on ylipainoinen. Hän syö samaa ruokaa kuin muut ja on lapsista aktiivisin liikkumaan. Olen yrittänyt lääkäriltä kysyä neuvoa, että mitä minun vanhempana pitäisi tehdä, mutta vastaus on aina se, että kyllä se ajan kanssa korjaantuu.
Ehkä hän kuitenkin syö liian suuria annoksia, vaikka silmämääräisesti ei siltä näytäkään. Hän ei ole mitenkään älyttömän lihava. Vatsakas kyllä.
En tiedä pitäisikö vaatia lähete ravitsemusterapeutille vai uskoa siihen, että pituuskasvu tosiaan korjaa tilanteen.
Saman perheen samaa ruokaa syövistä lapsista voi tulla ruumiinrakenteeltaan erilaisia geeniensä vuoksi. Myös sekin vaikuttaa kuinka paljon lapsi tekee mikroliikkeitä arkipäivässään. Niihin menee paljon enemmän energiaa kuin joihinkin muutamaan hikilenkkiin viikon mittaan. Kyllähän jokainen erottaa vilkkaan ja rauhallisen lapsen vaikka jo kun luetaan heille satua. Osa liikkuu ja osa ei.
Sen lisäksi lapsen saamat antibioottikuurit ja suolistofloora sekä mikrobiomi vaikuttavat todella paljon painoon. Mitä enemmän antibiootteja niin sitä huonompi tilanne suolistossa ja enemmän ylipainoa.
Mikä on mikrobiomi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne, että kolmesta lapsesta yksi on ylipainoinen. Hän syö samaa ruokaa kuin muut ja on lapsista aktiivisin liikkumaan. Olen yrittänyt lääkäriltä kysyä neuvoa, että mitä minun vanhempana pitäisi tehdä, mutta vastaus on aina se, että kyllä se ajan kanssa korjaantuu.
Ehkä hän kuitenkin syö liian suuria annoksia, vaikka silmämääräisesti ei siltä näytäkään. Hän ei ole mitenkään älyttömän lihava. Vatsakas kyllä.
En tiedä pitäisikö vaatia lähete ravitsemusterapeutille vai uskoa siihen, että pituuskasvu tosiaan korjaa tilanteen.
Saman perheen samaa ruokaa syövistä lapsista voi tulla ruumiinrakenteeltaan erilaisia geeniensä vuoksi. Myös sekin vaikuttaa kuinka paljon lapsi tekee mikroliikkeitä arkipäivässään. Niihin menee paljon enemmän energiaa kuin joihinkin muutamaan hikilenkkiin viikon mittaan. Kyllähän jokainen erottaa vilkkaan ja rauhallisen lapsen vaikka jo kun luetaan heille satua. Osa liikkuu ja osa ei.
Sen lisäksi lapsen saamat antibioottikuurit ja suolistofloora sekä mikrobiomi vaikuttavat todella paljon painoon. Mitä enemmän antibiootteja niin sitä huonompi tilanne suolistossa ja enemmän ylipainoa.
Tämä meidän pullea lapsi on siis se, joka liikkuu/tanssii/touhuaa/pyöräilee arjessa eniten. Liikuntaharrastuksia on kaikilla lapsilla saman verran ja kaikki pyöräilevät kouluun. Onneksi on innokas liikkuja, koska muuten olisi varmasti jo huomattavan ylipainoinen. Pienenä söi paljon anbioottikuureja, muttei ole enää vuosiin tarvinnut. Voiko se vaikuttaa? Hän on nyt 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
Siihen 120 kiloon on varmasti syöty vähän muutakin kuin leipäpala illalla. Voit tehdä todella paljon jo ennen kuin poikasi sanoo että nyt on sopiva aika. Kyseessä on ihan muut asiat kuin ulkonäkö. Esimerkiksi diabetes. Voit lakata kantamasta kotiin syömishimoja aiheuttavia asioita, esimerkiksi sitä lempileipää, mutta myös niitä muita asioita mitä et nyt mainitse mitä ihan varmasti on. Juomat kannattaa tarkistaa ensimmäisenä ja lopettaa mehujen ja limsojen ostaminen ihan kokonaan.
Meille ei ole ikinä ostettu mehua, limua tai energiajuomia. Mitä sitä oikein kuvittelet meillä syötävän? Olen jo kertonut, että meillä syödään itse tehtyä kotiruokaa. Poika ei edes ole ikinä ollut kiinnostunut mehuista jne koska ei ole päässyt niiden makuun pienenä allergioiden vuoksi. Sama juttu myös karkkien kanssa.
En todellakaan ala laittamaan mitään läskisoosia ja perunaa jos perhe pitää intialaisesta ruoasta, jonka riisi on korvattu ohrasuurimoilla. Intialaiseen ruokaan uppoaa todella paljon kasviksia. Palak paneeria voi valmistaa kotona helposti vähemmillä kaloreilla kuin noutoruokaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Oletko tarjonnut pojalle muuta kuin ruokaa? Elämyksiä, kokemuksia, harrastuksia, yhdessäoloa, onnistumisen kokemuksia...? Nautintoja, joihin ei liity ruoka?
Yleensä jos elämässä on mielekkyyttä ja intohimoja, oli se kiinnostuksen kohde sitten rumpujen soitto, dinosaurukset tai retkeily, ei jaksa eikä halua mässyttää itseään palloksi. Koska silloin ruoka on siinä asemassa missä sen kuuluu ja mielekkyys elämään tulee jostain muusta kuin päivittäisestä suklaapatukasta tai kinkkuvoileivästä.
Tunnistan tämän itsessäni. Penskana minut opetettiin siihen, että koulun/töiden jälkeen hangataan kotona ja syödään ja katsotaan telkkaria, joskus ehkä vähän hiihdetään tai kitketään kasvimaata. Vasta yli kolmekymppisenä löysin elämääni harrastusten tuottaman ilon eikä viikon kohokohta enää olekaan suklaalevy+sipsipussi sohvalla maaten tai juustosämpylä+kaakao.
Minä olin pyöreä lapsi. Vanhempani sporttisia ja sisarukseni myös. Olin koulukiusattu, vailla kavereita. Söin suruuni. Äiti yritti kaikkensa ruokavalion suhteen, rajoitti herkkuja, kommentoi ja laittoi terveellistä ruokaa ja patisti liikkumaan. Höpö höpö. Söin karkkia ym salaa kaikilta mikä oli lihomiseni syy. Mummolassa herkuttelin antaumuksella kun hän ei kytännyt. Vasta kun 15-vuotiaana äitini lopetti ruoasta kommentoinnin ja liikuntaan ohjailun laihduin. Sain syödä ilman salailua niin ei yhtäkkiä tarvinnutkaan kiskoa limsaa ja karkkia kaksin käsin. Että ei ne ole aina vanhemmista kiinni että lapsi saa liikaa ruokaa. Minä olin surullinen lapsi joka haki lohtua ruoasta.
Mä taas ihmettelen, mikä on aloittajan motiivi ja päämäärät, kun halutaan syyllistää muita, oli kysymys sitten ylipaino, liika alkoholin käyttö, liikkumattomuus, työttömyys jne.eikä edes yritetä antaa ratkaisua ongelmaan tai vinkkejä miten se ratkaistaan.
Ihan sama jos autosta puhkeaisi rengas, tuskin kukaan rupeasi syyllistämään renkaan valmistajaa, vaan etsitään ratkaisua ongelmaan, miten auton renkaan saa taas ehjäksi.
Ps. Ei ole ylipainoisia lapsia, koska olen lapseton, mutta nämä syyllistävät ketjut pistää silmään. Ehkä tässä haetaan sädekehään päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne, että kolmesta lapsesta yksi on ylipainoinen. Hän syö samaa ruokaa kuin muut ja on lapsista aktiivisin liikkumaan. Olen yrittänyt lääkäriltä kysyä neuvoa, että mitä minun vanhempana pitäisi tehdä, mutta vastaus on aina se, että kyllä se ajan kanssa korjaantuu.
Ehkä hän kuitenkin syö liian suuria annoksia, vaikka silmämääräisesti ei siltä näytäkään. Hän ei ole mitenkään älyttömän lihava. Vatsakas kyllä.
En tiedä pitäisikö vaatia lähete ravitsemusterapeutille vai uskoa siihen, että pituuskasvu tosiaan korjaa tilanteen.
Saman perheen samaa ruokaa syövistä lapsista voi tulla ruumiinrakenteeltaan erilaisia geeniensä vuoksi. Myös sekin vaikuttaa kuinka paljon lapsi tekee mikroliikkeitä arkipäivässään. Niihin menee paljon enemmän energiaa kuin joihinkin muutamaan hikilenkkiin viikon mittaan. Kyllähän jokainen erottaa vilkkaan ja rauhallisen lapsen vaikka jo kun luetaan heille satua. Osa liikkuu ja osa ei.
Sen lisäksi lapsen saamat antibioottikuurit ja suolistofloora sekä mikrobiomi vaikuttavat todella paljon painoon. Mitä enemmän antibiootteja niin sitä huonompi tilanne suolistossa ja enemmän ylipainoa.
Tämä meidän pullea lapsi on siis se, joka liikkuu/tanssii/touhuaa/pyöräilee arjessa eniten. Liikuntaharrastuksia on kaikilla lapsilla saman verran ja kaikki pyöräilevät kouluun. Onneksi on innokas liikkuja, koska muuten olisi varmasti jo huomattavan ylipainoinen. Pienenä söi paljon anbioottikuureja, muttei ole enää vuosiin tarvinnut. Voiko se vaikuttaa? Hän on nyt 10v.
Kyllä ne vaikuttavat vieläkin. Kannattaa lukea Ed Youngin kirjoittamia artikkeleita aiheesta. Myös Helsingin Sanomat on kirjoittanut muutaman artikkelin bakteeriteoriasta. Itse uskon, että aiheesta tulee läpimurto seuraavalla vuosikymmenellä ja ylipainoa aletaan hoitamaan ulostesiirroilla. Ylipainoiseen ihmiseen siirretään lusikallinen normaalipainoisen ihmisen ulostetta. Isossa-Britanniassa testataan jo kakkakapseleiden nielemistä. Se voi toki ylipainoista inhottaa mutta onhan siinä se kapseli päällä. Kapselin avulla saadaan suoliston terve bakteerifloora helpommin kuin ulosteensiirrolla, joka on tähystyksineen aika työläs ja kivuliaskin toimenpide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.
16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.
Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.
Eli rivien välistä voi lukea, että sinä itse haluat hemmotella poikaa ja ostat hänen herkkujuttujaan, koska hän on ollut pitkään allerginen ja silloin et saanut noin tehdä. Mitäpä jos sitä rakkautta voisi osoittaa jollain muulla tavalla kuin syötävillä jutuilla? Tuo on kyllä hyvin yleistä sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät oikein osaa ilmaista tunteitaan muuten. Yritä miettiä omaa toimintaasi tuossa. Lapsesi ei ole mikään reppana, jota pitää lohduttaa siksi että hän on joskus ollut allerginen.
Sinä erehdyt lukiessasi olemattomia rivien välistä. Kai sinullakin vielä makuaisti toimii? Miksi ostaisin kotiin sellaista ruokaa, joka ei maistu miltään ja joutuu kompostiin? En pidä laisinkaan pahana asiana sitä, että ihmisellä on hyvä makuaisti ja tuntee eri nyansseja leivissä.
Sinä et taida ymmärtää mitään allergisista lapsista? Ensinnäkin on pahinta alkaa pitää lastaan reppanana allergian vuoksi ja kohdella häntä kuten jotain säälittävää otusta, joka ei ole yhtä hyvä kuin muutkin lapset koska on allerginen. Myös allergikko tulee kohdata ensimmäiseksi ihmisenä. Hänen ruokavalionsa kun ei määritä hänen persoonallisuuttaan millään tavoin. Poika on ollut pidetty joka paikassa ja hänellä on ollut aina ystäviä ja saa koko ajan lisää ystäviä koska hän on rohkeasti oma itsensä. Hän on saanut saanut kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi omasta itsestään koska hänelle on annettu kasvurauha.
Poika meni pienenä täysin lukkoon kun joku hössötti hänen syömisistään esim. kylässä ja hän ei pystynyt syömään laisinkaan. Sen vuoksi jouduimme miettimään kylässäkäynnit ja syömiset todella tarkkaan koska yleensä kylässä syöminen meni puihin ja kotimatka itkuinen lapsen kanssa ei ollut kenellekään herkkua. Eli pojan syömisen ja syömättömyyden vuoksi on ollut pakko olla stressaamatta koska pienikin lapsi vaistoaa jos aikuiset laskevat hänen suupalojaan.
Ilmeisesti meillä on sitten liiankin rento ilmapiiri kun poika uskaltaa nyt syödä mahansa täyteen kotona. Säännöllistä ateriarytmiä meillä on noudatettu aina. Kun poika tulee kavereidensa luota yöllä niin hän ei syö enää toista iltapalaa eli käytännössä yöpalaa vaan käy pesulla ja menee nukkumaan.
Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hulluksi hössöttäjäksi tai ruokanatsiksi niin pojan ruokahalu menisi kotona. Se olisi kuitenkin tuhoisaa väleillemme ja pahimmassa tapauksessa poika ryhtyisi syömään esim. grilleillä tai muissa syöttölöissä.
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.
Mistä lähtien hapanlimppu ja juureksilla terästetty täysjyväleipä on hemmottelua? Nehän ovat paljon terveellisempiä kuin sinun herkkusi.
Aika sairasta jollei muka suomalaisessa kodissa voisi syödä leipää illalla. Ei sitä puuroa jaksa kukaan keittää montaa kertaa päivässä kun ihmiset syövät eri aikaan iltapalaa. Puuroaamianen riittäköön!
Jos poika on itse tyytyväinen ulkonäköönsä niin se on hänen asiansa. Minä en ryhdy painostamaan häntä tuntemattoman ihmisen mielipiteen vuoksi. Jos hän haluaa muutosta niin tottakai tuen häntä siinä jos se on järkevä.
No oletpa naivi.
Ei se leipä ole mikään itseisarvo ja elämäntarkoitus.
Ja se ei kerro mitään, että minkälaista hienoa hipsterleipää syötte.
Jos toinen syö palan pullaa joka ilta ja toinen 10 palaa juuresleipää, niin kumpiko lihoo enemmän jos molemmat on päivän aikana syöneet energiantarpeen +-0 tilanteeseen?
Itse syön leipää todella harvoin, koska kaikki ne on epäterveellistä viljahöttöä.
Aamulla en syö mitään, miksi söisin kun ei ole nälkä?
(Toki tutkitusti osa on aamusyöjiä&virkkuja ja osalla nälkä tulee vasta 3-5h heräämisestä)
Oikeasti saa tehdä paljon töitä jos haluaa lihoa, ei se helposti onnistu.
Itsekin syön liikaa karkkia &herkkuja, eikä paino koskaan nouse sen takia montakaan kiloa, kun välillä vähentää ja liikkuu kuten ennenkin.
Painan 90-95kg ja jos haluaisin olla 120kg, niin saisi kyllä vetää aika monet leivät päivässä kuten poikasi.
Olet huono vanhempi koska annat lapsen olla läski, vaikka kuinka väittää olevansa asian kanssa sinut niin:
Kuinka moni nuori valitsisi läskinä olon jos nappia painamalöa muuttuisi adonis/bikinimalliksi?
Kyllä minulla toimii makuaisti ja minulla on monia lemppareita. Rakastan esimerkiksi croisantteja hillolla ja valkohomejuustolla. Juttu on vain niin että en voi joka päivä syödä herkkujuttujani, koska niitä tulee helposti syötyä liikaa. Tiedän kuitenkin ettei ne katoa maailmasta vaikka en niitä joka päivä söisikään. Suurimman osan viikkoa syön jotain perushyvää, mutta sellaista mikä ei aiheuta tunnetta että pakko syödä lisää ja lisää. En mene siitä mitenkään henkisesti rikki että joka päivä ei ole tarjolla sitä kaikkein suurinta lempparia, eikä mene poikasikaan. Ja kun sitten ihan oikeasti tuntuu siltä että nyt on saatava jotain parasta mitä keksin, menen ostamaan sitä. Voin tehdä niin koska tiedän että homma on hanskassa ja huomenna syön taas jotain ihan tavallista. Lopeta poikasi hemmottelu ja lällyttely.