Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä löytää joku, joka OIKEASTI rahapulassa?
18.09.2017 |
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin alkaa lahjoittamaan rahaa (n. 500€/kk jopa), mutta iso mutta onkin se, että haluaisin lahjoittaa sellaiselle joka tarvitsee sitä rahaa oikeasti, välttämättömyyksiin, eikä vaan kustantaakseen leveämpää elämäntyyliä/ylimääräistä huvittelua.
Itse olen siis pienipalkkainen yh, mutta hyvin nuuka, en siksi että tarkoituksellisesti kurjistaisin elämäämme, vaan olen tullut siihen tulokseen, että parasta ostaa vain tarpeellinen, mm. ekologisista ja eettisistä syistä. Siispä asumme pienessä asunnossa (josta laina kohta maksettu ja sen vuoksi jäisikin nyt se 500€/kk lahjoitukseen), vaatteet ostamme kirppikseltä ja niitäkin vain tarpeeseen, ei huvishoppailuna, kuten ei mitään muutakaan. Lapset harrastavat, mutta halpoja/ilmaisia harrastuksia (omasta halustaan onneksi), itse luen ja käyn työpaikan kuntosalilla sekä Lenkkeilen. Mitään lehtiä ei tilata, tavallista kotiruokaa syödään, en ostele uusia puhelimia, en käy kampaajalla, en polta, en käytä alkoholia, en käy baareissa tms. Eli rahaa säästyy. Niin ja ylimääräisiä tukiakaan en saa, kuin vain sen korotusosan lapsilisiin. Elareita en saa koska lapset miltei puolet isällään.
Niin, tästä omasta elämäntyylistä johtuen en näe järkeväksi lahjoittaa rahojani itseäni leveämmin eläville.. Eräs tuttavani vuolaasti itkien(!) pyysi minulta rahallista avustusta taannoin, ja annoinkin, mutta sieppasi sitten kun myöhemmin tajusin kustantaneeni hänelle "ruokarahaa" siitä syystä, että tuttava oli hassannut rahansa ostelemalla itselleen kahdet kalliit farkut ja lapselleen kännykän, joka oli maksanut lähes 500 euroa! (oli kuulemma "pakko hankkia", ihmettelen kyllä mikä se sellainen pakko on, itselläni useamman vuoden vanha kännykkä joka hankkiessanikaan ei maksanut kuin alle 200€ ja sillä hoituu kaikki tarvittava ja tämä tällainen nettisurffailukin..)
Joten, mistä löytää oikeasti apua välttämättömyyksiin tarvitseva? Avustusjärjestöihin ei ole luotto korkealla, vetävät välistä ja varmasti ei tiedä mihin apu päätyy...
Kommentit (105)
Voin kertoa että minä olen todella köyhä juuri nyt.
Olen yh ja työtön.
Rahat eivät meinaa riittää millään.
En tuhlaa vaatteisiin ym, mutta sairauskulut ovat yksi syy tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selitä tässä niin jos on oikeasti hätä niin minäkin autan!
Av-mamma
Vastasitko mulle? En oikein mielelläni julkisesti puhuisi tästä, mutta en taida olla yksin ongelmani kanssa joten tuskinpa tunnistaa. (Sähköposti on salanimellä).
No, olen hankkinut itselleni isot velat ja työpaikka sekä omaisuus meni alta. Olen nuori, eikä työkokemusta ole tuon enempää, budjettini on miinuksella kuukausittain koska velkojenmaksut nielevät koko budjetin. Miesystävä auttaa vähistä rahoistaan, mutta nyt tilanne on se että tässä kuussa on maksettava 700e ylimääräistä. Rahaa ei ole yhtään. Itken joka päivä, yritin itsemurhaa muutama kuukausi sitten. Pelkään joutuvani eroamaan miesystävästäni jotta voisin myydä itseäni.
Ikää on tosiaan 25 vuotta, ammatti alla, olen älykäs ja reipas. Valitettavasti tämä taloudellinen ahdistus vaan vie voimia niin paljon, että tätä menoa en ole edes työkykyinen.... velkaa on sen verran, että vakituisilla tuloilla olisin puolessa vuodessa kuivilla. Vanhemmat eivät auta, ja se ei ole omaa syytäni.
Kuulostan kamalalta elämäm_koululaiselta, mutta en oikeasti koskaan uskonut että elämäni menisi näin. Kyse ei ole mistään päihdeongelmasta, pelkästä sinisilmäisyydestä töiden suhteen.
Sainpahan ainakin avauduttu.
Itsellänikään ei ole paljoa, mutta annoin ystävälleni rahaa henkkareihin. Hän joi ne rahat. No, eipä tosin yllättänyt hänen kohdallaan. Koomisinta on se, että ilman henkkareita hän ei saa tukirahojaan pankista, eikä kukaan suostu enää antamaan hänelle rahaa henkkareihin.
Suomessa ei ole yhtään köyhää, on vain pienituloisia! Olemme nelihenkinen perhe, äiti opiskelee, isä työtön. Elämme aivan mukavasti tällä hetkellä, koska meillä ei ole ulosottovelkoja tai autoa. Rahaa jää ruokaan ja vaatteisiin, vaikka tulomme ovat todella pienet.
Köyhyyden taustalla on aina elämänhallinnan ongelmia. Kulutusluottoja tai päihteitä. Jos ei ole, pystyy hyvin ostamaan tarvittavan.
Ihmisillä voi olla esim. terveysmenoja paljon.
Eivät kaikki käytä päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisena olen huomannut ainakin kaksi epätoivoiselta tuntuvaa tilannetta. Ensimmäinen on juuri sairaalalaskut tai hampaidenhoitokulut. Jos laskennallisesti tulot on yli minimin, niin maksusitoomuksia ei saa. Esim. Omalla lapsella on rakas harrastus joka maksaa 200/kk. Sitä ei lasketa menoksi ja sen verran sitten jään plussalle. Käytännössä lapsen identiteetti ja itsetunto tulee harrastuksesta, niin se on viimeinen meno jonka teiniässä karsin.
Toinen juuri harrastukset. Yleensä ne aloitetaan pienenä ja ne on halpoja muutaman ensimmäisen vuoden. Eli meillä 50/kk joka tuntui isolta , mutta oli ok. Sitten kun harrastus on tullut tärkeäksi kaikin puolin jo kavereidenkin takia, hinnat nousee järjettömästi. Vaikea ottaa teiniltä koko elämä pois. Siinä menee kaverit ja yhteisö, mitä tulee tilalle?
Sitä miten noihin saisi kohdistettua tuen, en tiedä.Tilanteesi on pienituloisilla varsin tavallinen. Kuitenkin myös keskituloisissa perheissä lapset joutuvat lopettamaan rakkaan harrastuksensa, jos vanhempien rahat eivät enää riitä. Useimmissa järkevästi rahaa käyttävissä perheissä lapselle ei edes oteta sellaista harrastusta, josta tiedetään, että jatkossa ei pystytä kustantamaan harrastusta, ja sen vuoksi harrastuksen joutuu lopettamaan vain, jos vanhempien tulotaso laskee merkittävästi.
Jos keskituloisen joutuu lopettamaan lapsen harrastuksen, niin silloin selkeästi joku muu menee sen edelle. Ja todellakin tiedän, että harrastus on ylellisyyttä. Siksi en itselleni rahaa ruinaakaan. Mutta seurasin tuttuni lapsen musiikkiharrastusta joka vaati kaiken mitä vanhemmalta liikeni. Nyt se on ammatti. Onnellinen ihminen eikä katkeruuttaan juova ja toisia mollaava. Itselläni lapsen harrastus on arvojärjestyksessä korkealla. Mutta meillä harrastus tosiaan on lapsen intohimo. Jos ei olisi noin tärkeä, niin eihän sen lopettaminen mikään ongelma olisi.
Katsos, pitkä avautumiseni poistettiin.... kiva juttu.
T. Se joka laittoi sähköpostiosoitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihanalta ihmiseltä!
Itse olen vuosia sitten konkurssin tehnyt yh, jolle jäi eron jälkeen lapset ja puolet yrityksen veloista. Velat on kohta maksettu ja pahin on takana, joten neuvoisin itse tukemaan juuri lasten harrastustoimintaa. Mulle oli iso apu kun sain sossusta maksusitoumuksen lasten muskareihin. Ei tosin ollut vuosien ajan rahaa mihinkään, joskus säästin vessapaperissa ja kahvissakin kun tiesin ettei tuttuja ole tulossa kylään.
Myös miehen yksityisen puolen hoitoon (alkoholismi) kerättiin rahaa vuosikausia, kun kunnalliselta ei toimivaa hoitoa löytynyt. Ero ehti tulla ennen kuin hoitoon pääsi, mutta nyt hän on jo vuosia elänyt täysraittiina ja on hyvä isä ja veronmaksaja.
Noin iso summa yhdelle perheelle kerralla voi mennä kankkulan kaivoon, mutta toisaalta päätät itse mikä on sinulle tärkeää ja etsit hyvän kohteen jolle lahjoittaa. Hyviäkin järjestöjä on. Ihanaa että on kaltaisiasi ihmisiä!
Huonoiten taitaa mennä niillä, joilla on mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia, mutta pärjäävät kuitenkin laitoksen ulkopuolella eivätkä ole kehitysvammaisia, joten ei ole oikeutta edunvalvojaan. Muutamia tuttuja on ja ikävähän sitä on katsoa, kun muuten fiksut ihmiset, joilla oli jopa kulissit kunnossa, päätyivät lopulta kirjaimellisesti kadulle. Vaikka itsekin tiedostivat ongelmansa, olivat jopa lakkauttaneet pankkikorttinsa, jotteivat voineet ex-tempore tyhjentää tiliään maniassa/humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisena olen huomannut ainakin kaksi epätoivoiselta tuntuvaa tilannetta. Ensimmäinen on juuri sairaalalaskut tai hampaidenhoitokulut. Jos laskennallisesti tulot on yli minimin, niin maksusitoomuksia ei saa. Esim. Omalla lapsella on rakas harrastus joka maksaa 200/kk. Sitä ei lasketa menoksi ja sen verran sitten jään plussalle. Käytännössä lapsen identiteetti ja itsetunto tulee harrastuksesta, niin se on viimeinen meno jonka teiniässä karsin.
Toinen juuri harrastukset. Yleensä ne aloitetaan pienenä ja ne on halpoja muutaman ensimmäisen vuoden. Eli meillä 50/kk joka tuntui isolta , mutta oli ok. Sitten kun harrastus on tullut tärkeäksi kaikin puolin jo kavereidenkin takia, hinnat nousee järjettömästi. Vaikea ottaa teiniltä koko elämä pois. Siinä menee kaverit ja yhteisö, mitä tulee tilalle?
Sitä miten noihin saisi kohdistettua tuen, en tiedä.Tilanteesi on pienituloisilla varsin tavallinen. Kuitenkin myös keskituloisissa perheissä lapset joutuvat lopettamaan rakkaan harrastuksensa, jos vanhempien rahat eivät enää riitä. Useimmissa järkevästi rahaa käyttävissä perheissä lapselle ei edes oteta sellaista harrastusta, josta tiedetään, että jatkossa ei pystytä kustantamaan harrastusta, ja sen vuoksi harrastuksen joutuu lopettamaan vain, jos vanhempien tulotaso laskee merkittävästi.
Jos keskituloisen joutuu lopettamaan lapsen harrastuksen, niin silloin selkeästi joku muu menee sen edelle. Ja todellakin tiedän, että harrastus on ylellisyyttä. Siksi en itselleni rahaa ruinaakaan. Mutta seurasin tuttuni lapsen musiikkiharrastusta joka vaati kaiken mitä vanhemmalta liikeni. Nyt se on ammatti. Onnellinen ihminen eikä katkeruuttaan juova ja toisia mollaava. Itselläni lapsen harrastus on arvojärjestyksessä korkealla. Mutta meillä harrastus tosiaan on lapsen intohimo. Jos ei olisi noin tärkeä, niin eihän sen lopettaminen mikään ongelma olisi.
Kyllä, juuri näin. Jos toinen vanhemmista jää esim työttömäksi, yleensä ei ensimmäisenä lähdetä vaihtamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon. Eikä myöskään olla nälässä tai ilman lääkkeitä sen vuoksi, että lapsen harrastus maksaa liikaa. Kyse on nimenomaan priorisoinnista. Mihin rahat riittävät ja mitkä ovat ne kuluerät, joista voidaan tinkiä. Joku tinkii mieluummin ruuasta kuin lapsen harrastuksista ja se on ihan ok.
Trolleista trollein, mutta jos joku oikeasti haluaisi lahjoittaa niin kannattaisi nimenomaan lahjoittaa kurssimaksuja, koulukirjoja, vuokravakuuksia, terveyskeskusmaksuja, bussilippuja, kaupan ruokakortteja jne. Eli ei rahaa alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikään ei ole paljoa, mutta annoin ystävälleni rahaa henkkareihin. Hän joi ne rahat. No, eipä tosin yllättänyt hänen kohdallaan. Koomisinta on se, että ilman henkkareita hän ei saa tukirahojaan pankista, eikä kukaan suostu enää antamaan hänelle rahaa henkkareihin.
Siksi jos haluaa auttaa niin maksaa jonkun vataava laskun suoraan. Silloin autettava ei voi käyttää apua väärin ja saa mitä tarvitsee. Ikävää, että ystäväsi on noin pahasti alkoholisoitunut, eikä pystynyt ottamaan apuasi vastaan niin kuin oli tarkoitettu.
On se kiva lukea kun muilla on rahaa jaella. Itse pienen lapsen äiti ja mies opiskelee ja pulaa rahasta.
Tällä hetkellä yritän myydä tavaraa tori.fi, mutta ei kukaan osta kumminkaan :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonne voinee lähettää rahalahjoituksia.
Nuo köyhät ovat aina rahaa vailla. https://www.rothschildfoundation.org.uk/
anna omille lapsillesi. Eihän pieni lapsi ymmärrä että vaatteet on kirppareilta, mutta kun vähän ikää tulee niin on aivan varma traumatisoiva asia, jos aina käyttää jonkun vaikka luokkakaverin roskiin viskaamia vanhoja kuteita. Ollu vaikka just sen kaverin yllä edellisenä vuona. Mikähän ihmeen valehtelija sinäkin olet? Kuljitkos sinäkin luokkakavereittesi virttyneissä reikäisissä kuteissa koko nuoruutesi muka. ELä valehtele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikään ei ole paljoa, mutta annoin ystävälleni rahaa henkkareihin. Hän joi ne rahat. No, eipä tosin yllättänyt hänen kohdallaan. Koomisinta on se, että ilman henkkareita hän ei saa tukirahojaan pankista, eikä kukaan suostu enää antamaan hänelle rahaa henkkareihin.
Siksi jos haluaa auttaa niin maksaa jonkun vataava laskun suoraan. Silloin autettava ei voi käyttää apua väärin ja saa mitä tarvitsee. Ikävää, että ystäväsi on noin pahasti alkoholisoitunut, eikä pystynyt ottamaan apuasi vastaan niin kuin oli tarkoitettu.
Tai sitten voi vain ilahduttaa toista välittämättä lainkaan,mihin raha menee. Teen etätöitä ja mulla on lounassetelit, joten varsin usein haen ruokaa paikallisesta lähiöravintolassa. Siellä on usein istumassa sama kantaporukka ja he ovat tulleet tutuiksi. Kerran olin tilaamassa tiskiltä ruokaa ja kuulin, miten selkäni takana olevassa pöydässä eräs heistä sanoi toiselle, että olisipa edes kerran elämässä 100 euroa ylimääräistä rahaa. Jouluun oli vain pari viikkoa ja olin juuri saanut veronpalautukset, joten tilauksen tehtyäni menin tämän miehen luokse, toivotin hyvää joulua ja annoin hänelle 100 €. Arvelin, että antamani raha menee kokonaisuudessaan alkoholiin, mutta seuraavana päivänä mies tuli lounasaikaan viereisestä ruokakaupasta vastaani ja hänellä oli iso läpinäkyvä muovipussi täynnä hedelmiä. Olin ilahtunut, että kaikki antamani raha ei mennytkään alkoholiin vaan hän osti sentään jotain järkevääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikään ei ole paljoa, mutta annoin ystävälleni rahaa henkkareihin. Hän joi ne rahat. No, eipä tosin yllättänyt hänen kohdallaan. Koomisinta on se, että ilman henkkareita hän ei saa tukirahojaan pankista, eikä kukaan suostu enää antamaan hänelle rahaa henkkareihin.
Siksi jos haluaa auttaa niin maksaa jonkun vataava laskun suoraan. Silloin autettava ei voi käyttää apua väärin ja saa mitä tarvitsee. Ikävää, että ystäväsi on noin pahasti alkoholisoitunut, eikä pystynyt ottamaan apuasi vastaan niin kuin oli tarkoitettu.
Niinpä. Ruokaa olen joskus ostanutkin. Laskuja hänellä ei ole, koska ei saa enää mitään laskulle. Hänet pitäisi taluttaa sinne poliisilaitokselle, mutta itselläni ei ole aikaa, kun sentään työpaikka vielä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
On se kiva lukea kun muilla on rahaa jaella. Itse pienen lapsen äiti ja mies opiskelee ja pulaa rahasta.
Tällä hetkellä yritän myydä tavaraa tori.fi, mutta ei kukaan osta kumminkaan :((
Ei mullakaan ollut rahaa jaettavaksi silloin, kun olin opiskelija tai lapset olivat pieniä. Nyt on lapset aikuisia, heillä omat työpaikkansa, mulla asuntolaina maksettuna enkä mä yksin paljon kuluta. Nyt voi välillä jakaakin rahaa tarvitsijoille.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo mihinkään riitä jos paha päivä tulee. Altruismista ei ole kuin haittaa joten ajattele lapsiasi ja säästä heille sen sijaan että roudaat kalaa jollekulle jonka oikeasti pitäisi saada onki ja oppia kalastamaan.
Säästä 100 000 itsellesi ja lapsillesi ja rahan sijaan mene vaikka miettimään niiden rahapulaisten kanssa konkreettisia toimia sen rahapulan taltuttamiseksi. Rahan syytäminen voi olla karhunpalvelus sellaselle jonka taloustaidot ovat nolla.Eivät ne siitä opi muuta kuin se että joku aina pelastaaa kun pärsse on suossa.