Kysy jotain entiseltä pro-anorektikolta
Mietityttääkö joku asia anoreksiassa tai pro-anoreksiassa? Nyt voit kysyä, minä vastaan. :)
Ja siis todellakin olen entinen pro-ana, nykyään on kaikki kunnossa ja syön ihan normaalisti normaalia ruokaa kaloreita laskematta. :)
Kommentit (26)
Miksi anorektikot ovat niin ylimielisiä?
Oletko samaa mieltä siitä, että anoreksiaan sairastuvilla on samanlaisia luonteenpiirteitä, esim. suorituskeskeisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko joskus sitä tunnetta kun olit syömättä herkkuja ja ruokaa vaikka muut söivät? Ts. Olit paljon vahvempi ja parempi kuin muut. Minä kaipaan :)
Välillä joo, mutta nykyään ei niin kiinnosta mitä muut ajattelee, joten syön ihan hyvillä mielin jos joku on hyvää vaikka se lihottaisi :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi anorektikot ovat niin ylimielisiä?
Oletko samaa mieltä siitä, että anoreksiaan sairastuvilla on samanlaisia luonteenpiirteitä, esim. suorituskeskeisyyttä?
Ylimielisiä?? Mihin tämä perustuu? Mulle ei ole semmosia tullut vastaan. :D
Juu kyllä varmasti on ns täydellisyyttä tavoittelevia ja kunnianhimoisia/suorituskeskeisiä moni, kuten myös itse olen 90% asioista joita teen. :D
Pystyykö oikeasti joskus vielä syömään normaalisti ilman pakkoajatuksia?
Olen paranemassa, olen jo normaalipainoinen, mutta ajatukset vaivaavat yhä. Syöminen on pakottamista yhä, suurin piirtein itken. Syömisen jälkeen ahdistunut olo ja haluaa vaan kaloreista eroon.
Osoittivatko miehet suhun aiempaa enemmän kiinnostusta kun olit hoikimmillasi?
Etkö pelännyt kuolemaa?
Etkö inhonnut karvan kasvua? Sitä hentoa nukkaa, joka anorektikoille yleensä tulee.
Näitkö toisten kauhistelevat katseet? Mitä ajattelit niistä?
mikä sun bmi oli alimmillaan? olin tänään lukion terkkatarkastukses ja se kauhisteli ku 4kg pudonnu viime vuodesta oon nyt 42kg ja bmi 16 vaikka oon mielestäni just syöny enemmän kun ennen :D nyt se teki mulle jonku ruokasuunnitelman ja salaa siinä virnuilin sen eessä kun olinkin laihtunu enkä lihonu, olihan se kiva kuulla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö oikeasti joskus vielä syömään normaalisti ilman pakkoajatuksia?
Olen paranemassa, olen jo normaalipainoinen, mutta ajatukset vaivaavat yhä. Syöminen on pakottamista yhä, suurin piirtein itken. Syömisen jälkeen ahdistunut olo ja haluaa vaan kaloreista eroon.
Sama vika täällä. ❤
Näetkö itsesi normaalisti vai vääristääkö vielä?
Täällä kans entinen anorektikko, bmi oli alimmillaan 14,5 jolloin näin itseni valtavana. 10 vuotta suht normaalia syömistä ja ajatusmaailmaa takana, koen parantuneeni täysin, mutta silti on vaikeaa nähdä itseään oikein. Tiedän kyllä olevani tosi hoikka edelleen, enkä ajattele olevani lihava. Kuvia katsoessa aina hätkähdän että noinko laiha mä olenkin, huhhuh.
^10:lle, mulla on vähän päin vastoin, nyt terveenä BMI:ni on 19.5, mutta kuvittelen olevani hoikempi mitä oikeesti oonkaan, olin niin kauan tosi laiha että tuntuu oudolta ostaa koon 40 housut jostain H&M:stä kun pienemmät ei mahdu päälle. Sellasina päivinä on kyllä vaikeeta, ja kaipaa niitä aikoja kun oli pienikokoinen.
Mistä kaikki alkoi? Mistä löysit niin sanotun vertaisryhmäsi? Eikö tuo ole yksinäistä touhua?
Vierailija kirjoitti:
^10:lle, mulla on vähän päin vastoin, nyt terveenä BMI:ni on 19.5, mutta kuvittelen olevani hoikempi mitä oikeesti oonkaan, olin niin kauan tosi laiha että tuntuu oudolta ostaa koon 40 housut jostain H&M:stä kun pienemmät ei mahdu päälle. Sellasina päivinä on kyllä vaikeeta, ja kaipaa niitä aikoja kun oli pienikokoinen.
Mitä väliä niiden housujen numerolla on? Nehän ovat käyttötavaraa, joita ei saa mukaan täältä lähtiessään.
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö oikeasti joskus vielä syömään normaalisti ilman pakkoajatuksia?
Olen paranemassa, olen jo normaalipainoinen, mutta ajatukset vaivaavat yhä. Syöminen on pakottamista yhä, suurin piirtein itken. Syömisen jälkeen ahdistunut olo ja haluaa vaan kaloreista eroon.
Sä et parane ennen kun päätät parantua - se on ihan omasta mielestä kiinni onko ne ajatukset vai ei :)
Mulle autto selvä kiloraja, kun pääsin siihen, lupasin parhaalle ystävälle jota en halunnut pettää lopettaa laihduttamisen ja palasin normaaliin painoon. Nykyään muutama vuosi myöhemmin ajatuksia tulee vain jos lihon yli kilon lyhyessä ajassa, mutta sillonkin riittää kun lopetan herkkujen syönnin (vaikka myönnän kyllä että käyn vaa'alla joka päivä) kunnes laihdun sen mitä lihoin :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Osoittivatko miehet suhun aiempaa enemmän kiinnostusta kun olit hoikimmillasi?
Ei laihuuden takia.
Pro-anoreksia oli mulle tapa saada huomiota ja joku huolehtimaan musta kun mä aina huolehdin kaikista, mutta hain huomiota myös alusvaatekuvilla - joilla sitä myös sain.
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelännyt kuolemaa?
Etkö inhonnut karvan kasvua? Sitä hentoa nukkaa, joka anorektikoille yleensä tulee.
Näitkö toisten kauhistelevat katseet? Mitä ajattelit niistä?
Mulla on sen verran kuitenkin tietoa terveyteen liittyen, että vedin rajan sellaiseen painoon joka ei vahingoittanut elimistöä = en voinut kuolla anoreksiaan.
Ne vähäiset nukat sheivasin pois. :)
Muut eivät nähneet minua ilman vaatteita, eli myöskään niitä katseita ei tullut. Mulla oli jo silloin lihasta reilusti, joten en kuitenkaan ollut riutunut kukkakeppi edes pienimmilläni.
Pelkäätkö lihomista? Minä pelkään. Olin jotain anoreksian ja bulimian välimaastosta ja edelleen kammoan lihomista, vaikka periaatteessa syön huolettomasti.
Vierailija kirjoitti:
mikä sun bmi oli alimmillaan? olin tänään lukion terkkatarkastukses ja se kauhisteli ku 4kg pudonnu viime vuodesta oon nyt 42kg ja bmi 16 vaikka oon mielestäni just syöny enemmän kun ennen :D nyt se teki mulle jonku ruokasuunnitelman ja salaa siinä virnuilin sen eessä kun olinkin laihtunu enkä lihonu, olihan se kiva kuulla
En muista, mutta paino oli tasan 52kg, ja olen aina ollut pitkä, sillonkin muistaakseni jo olin 170cm ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Näetkö itsesi normaalisti vai vääristääkö vielä?
Täällä kans entinen anorektikko, bmi oli alimmillaan 14,5 jolloin näin itseni valtavana. 10 vuotta suht normaalia syömistä ja ajatusmaailmaa takana, koen parantuneeni täysin, mutta silti on vaikeaa nähdä itseään oikein. Tiedän kyllä olevani tosi hoikka edelleen, enkä ajattele olevani lihava. Kuvia katsoessa aina hätkähdän että noinko laiha mä olenkin, huhhuh.
Näen ihan normaalina, kuitenkin hyvin tiedostan jos on tullut vähänkin läskiä mahaan ja kun turvottaa niin tekee pahaa kun maha on niin iso.
Mittanauhaa en enää käytä, mutta painon pidän tarkasti siinä 60-62 alueella, jos menee 63kg niin lopetan kaikki herkut kunnes on taas se 62kg. :)
Vierailija kirjoitti:
Mistä kaikki alkoi? Mistä löysit niin sanotun vertaisryhmäsi? Eikö tuo ole yksinäistä touhua?
Olin pari vuotta huolehtinut monesta ihmisestä (masennusta, läheisen sairautta jne heillä) kunnes paloin loppuun, ja halusin että joku huolehtii ja on huolissaan minusta.
Siitä se alkoi, en halunnut viillellä tms, joten "valitsin" pro-anoreksian, aina kun olen anorektikoita tietyllä tapaa kadehtinut (se itsekurin määrä on uskomaton).
Netistä löysin kik-nimiä, joiden kautta pääsin anorektikko ryhmiin. Netissä on myös paljon ns thinspiratiota. :)
Kaipaatko joskus sitä tunnetta kun olit syömättä herkkuja ja ruokaa vaikka muut söivät? Ts. Olit paljon vahvempi ja parempi kuin muut. Minä kaipaan :)