Kysy jotain entiseltä pro-anorektikolta

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö lihomista? Minä pelkään. Olin jotain anoreksian ja bulimian välimaastosta ja edelleen kammoan lihomista, vaikka periaatteessa syön huolettomasti.

Inho on parempi sana kuin pelko.

Paino kun on 60-62kg niin on ok, jos menee 63kg niin inhottaa lihominen ja syön niin että laihdun viikossa sen kilon pois.

Et kyllä voi sanoa itseäsi pro-anaksi, jos olet kuitenkin pitänyt painoindeksin kahdeksassatoista. Anorektikoksi joo, mutta et pro-anaksi.

Jäivätkö kuukautiset pois? Jäikö seksuaalisuus pois? Tuliko hammasvaurioita? Olitko koskaan nenämahaletkussa?

Olin myöhäisteini-iässä nykyisen pituisena (178 cm) pahimmillaan 56 kiloinen. Muistan hyvin, miten koko elämä pyöri ruoan ympärillä. Mietin jatkuvasti, mitä saisin seuraavalla aterialla syödä ja nautin aina kun onnistuin pidättäytymään jostakin ruoasta. Kävin jatkuvasti lenkkeilemässä, vaikka pahimpaan aikaan voimat meinasivat loppua normaalin kävelylenkin aikana. En nauttinut muiden seurasta, en juuri nauranut enkä hymyillyt. Halveksin ihmisiä, jotka eivät kyenneet olemaan syömättä paskaa.

Muistan hyvin, miten toipuminen lähti liikkeelle, kun sain lahjaksi julmetusti suklaata (koska kaikki olivat jo huolissaan painostani). Söin suklaat ja huomasin, miten minulle tuli energisempi olo, eikä peilistäkään katsonut läski takaisin. Siitä sain ahaa-elämyksen, että silloin tällöin voi herkutellakin, eikä kyseessä ole maailmanloppu.

Oivalluksesta tosin alkoi toisenlainen syömishäiriökausi. Söin edelleen liian vähän ja hyvin vähäkalorisesti valtaosan ajasta, mutta otin mukaan mättöpäivät, jolloin söin järjettömiä määriä makeita tuotteita. Esimerkiksi Daim-kakku, jäätelökakku, pari suklaalevyä ja pari munkkia päivässä. En koskaan oksentanut. En kuitenkaan lihonut, koska valtaosan ajasta söin liian vähän ja urheilun myös kovaa.

Nyttemmin olen tervehtynyt tuostakin. Olen nykyisin 178/92 lihaksikas mies. Syön monipuolisesti ja riittävästi. En koe mitään himoa mihinkään niin sanottuihin herkkuihin (karkit, suklaat, sipsit, munkit, kakut jne.), koska syön tarpeeksi perusruokavaliossani. Silti kyllä syön noita epäterveellisiäkin ruokia suht säännöllisesti pieniä määriä, koska energiantarpeeni on suuri. Huomaan vähentäväni ruoan määrää automaattisesti, jos minulla on pidempi ajanjakso, etten pääse urheilemaan.

Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen tilaani. Olen käynyt kolkuttelemassa sen verran helvetin portteja syömisten suhteeni että olen oppinut tuntemaan itseni, kroppani ja rajani.

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä voi sanoa itseäsi pro-anaksi, jos olet kuitenkin pitänyt painoindeksin kahdeksassatoista. Anorektikoksi joo, mutta et pro-anaksi.

Ai miksi en? Pro-anan ja anan ero on se, että pro pitää anoreksiaa tavoiteltavana ja ihanteellisena tilana, minkä vuoksi laihduttaa. Anorektikko taas näkee itsensä lihavana, ja siksi laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jäivätkö kuukautiset pois? Jäikö seksuaalisuus pois? Tuliko hammasvaurioita? Olitko koskaan nenämahaletkussa?

Ei pitkäksi aikaa, mutta häiriöitä tuli.

Silloin en vielä harrastanut seksiä tms.

Ei, anorektikot ei oksenna. En ollut kun tein kaiken salassa.