Lue keskustelun säännöt.
Miksi ammattikorkeakoulussa tehdään melkein joka kurssilla vähintään yksi ryhmätyö?
17.09.2017 |
Alkaa menemään hermot näihin loputtomiin ryhmätöihin. Tekisi mieli jopa keskeyttää opinnot näiden takia. Minkälaisia kokemuksia muilla on?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea, ehkä joku on saman jo kommentoinut. Opiskeluaikana ei ole tarkoitus vain päntätä niitä asioita, vaan myös oppia erilaisia metataitoja sekä verkostoitua. Etenkin tuota viimeistä, se kurssikaveri saattaa parin vuoden päästä olla suosittelemassa hyvää tiimityöskentelijää johonkin työhön.
Verkostoituminen ei ole vain ekstroverteille hösääjille, vaan ihan jokaisen pitäisi tajuta se, että ilman verkostoja ei ainakaan vähänkään koulutetumpi ihminen löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tai ainakin on pirun vaikeaa. Ne jotka jäävät valmistumisen jälkeen työttömiksi ovat juuri näitä, jotka ovat vaan nettikursseja naputelleet kotoa, ehkä käyneet luennoilla hiljaa istuskelemassa.
Tokikaan ryhmätyöt eivät ole ainoa verkostoitumisen muoto, mutta yksi tärkeä sellainen.
Tämä on just sitä yliromantisoitua höttöä. Ei lukemattomista ryhmätöistä verkostoiduta, porukka kokoontuu puoliväkisin kasaan ja homma yritetään hoitaa edes jotenkin alta pois. Toivotaan, ettei ryhmään satu juuri se perästä vedettävä lusmu. Ei ryhmätöiden aikana tutustuta ja verkostoiduta, ei ihmiset lähenny työskentelyn aikana. Siinä vaan hoidetaan pakollinen pois ja toivotaan että se riittää. Epäilemättä jollain koulutusministerillä on tuollainen vaaleanpunainen höttökuvitelma ryhmätöistä, todellisuus on kaukana unelmasta.
No sehän on ihan sun ongelmasi, jos suhtaudut niihin kuin pakkopullaan. Sitten opintojen jälkeen voikin ihmetellä, että mitäs nyt.
Kyllä keskiverto ihminen jonkin mielipiteen siinä työn aikana muodostaa kurssikaverista, vaikkei mitään lähentymistä sinänsä tulisikaan. Kannattaa tietysti antaa positiivinen kuva omasta työskentelystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa sama. Ja aina sitä perustellaan työelämällä. Raskasta kun joka kurssilla on eri ryhmä ja aikataulut on välillä mahdotonta sopia yhteen.
Sitä se on kuule työelämäkin. Jos tekee töitä enemmän kuin yhteen projektiin, aikaa menee aikataulujen yhteensovittamiseen, töiden jakamiseen, raporttien kirjoittamiseen, rahotushakemusten kirjoittamiseen...
Siihen on hyvä opetella jo opiskeluvaiheessa.
Perinteisillä AMK aloilla ei työelämässä ihan tuollaista ole. Kuulostaa tutkimus- ja kehittämistyöltä, johon kouluttaudutaan yliopistosta.
Meinaat, että joku AMK-insinööri ei tee projektihommia lainkaan? Tai sairaanhoitaja ei joudu tekemään tiimityötä?
Joutuu, mutta ei se tuollaista ole, mitä tuo yksi selitti. Ainakaan suurimmalla osalla aloista. Ryhmätyöt eivät ole työelämälähtöistä, vaan tapa säästää kustannuksista. Ihan turha selittää mitään muuta.
Kyllä ainakin kaikissa suunnittelufirmoissa, missä minä olen ollut töissä, kaikki insinöörit on tehneet tiimitöitä. Onhan se nyt kuitenkin selvää, että on eilaista tehdä joku vuoden kestävä projekti, kuin korkeintaan pari viikkoa kestävä ryhmätyö. Ja myös AMK-koulutuksella yletään johtotehtäviin, jolloin tiimityötaidot korostuu entisestään, siinä hommassa kun pitää pystyä tunnistamaan työntekijöiden vahvuuksia ja heikkouksia.
Harvassa on nykypäivänä sellaiset työt, missä et joutuisi tekemään muiden ihmisten kanssa töitä. Ryhmätyöt parhaimmillaan valmentaa juuri siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea, ehkä joku on saman jo kommentoinut. Opiskeluaikana ei ole tarkoitus vain päntätä niitä asioita, vaan myös oppia erilaisia metataitoja sekä verkostoitua. Etenkin tuota viimeistä, se kurssikaveri saattaa parin vuoden päästä olla suosittelemassa hyvää tiimityöskentelijää johonkin työhön.
Verkostoituminen ei ole vain ekstroverteille hösääjille, vaan ihan jokaisen pitäisi tajuta se, että ilman verkostoja ei ainakaan vähänkään koulutetumpi ihminen löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tai ainakin on pirun vaikeaa. Ne jotka jäävät valmistumisen jälkeen työttömiksi ovat juuri näitä, jotka ovat vaan nettikursseja naputelleet kotoa, ehkä käyneet luennoilla hiljaa istuskelemassa.
Tokikaan ryhmätyöt eivät ole ainoa verkostoitumisen muoto, mutta yksi tärkeä sellainen.
Tämä on just sitä yliromantisoitua höttöä. Ei lukemattomista ryhmätöistä verkostoiduta, porukka kokoontuu puoliväkisin kasaan ja homma yritetään hoitaa edes jotenkin alta pois. Toivotaan, ettei ryhmään satu juuri se perästä vedettävä lusmu. Ei ryhmätöiden aikana tutustuta ja verkostoiduta, ei ihmiset lähenny työskentelyn aikana. Siinä vaan hoidetaan pakollinen pois ja toivotaan että se riittää. Epäilemättä jollain koulutusministerillä on tuollainen vaaleanpunainen höttökuvitelma ryhmätöistä, todellisuus on kaukana unelmasta.
No sehän on ihan sun ongelmasi, jos suhtaudut niihin kuin pakkopullaan. Sitten opintojen jälkeen voikin ihmetellä, että mitäs nyt.
Kyllä keskiverto ihminen jonkin mielipiteen siinä työn aikana muodostaa kurssikaverista, vaikkei mitään lähentymistä sinänsä tulisikaan. Kannattaa tietysti antaa positiivinen kuva omasta työskentelystään.
En tiedä luokaltani ketään, joka innostuisi ryhmätöistä. Se sentään yhdistää. Opiskelen alaa, josta ei työpaikat tulevaisuudessa lopu ja pula on tälläkin hetkellä työntekijöistä, joten en jaksa olla kovin huolissani siitä, että en ole yli-innokas ryhmätöiden suhteen. Oman tonttini hoidan aina kaikissa asioissa. Ja teen mm. alani hommia koulun ohessa, uskon sen painavan CV:ssä enemmän, kuin koulun ryhmätyöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa sama. Ja aina sitä perustellaan työelämällä. Raskasta kun joka kurssilla on eri ryhmä ja aikataulut on välillä mahdotonta sopia yhteen.
Sitä se on kuule työelämäkin. Jos tekee töitä enemmän kuin yhteen projektiin, aikaa menee aikataulujen yhteensovittamiseen, töiden jakamiseen, raporttien kirjoittamiseen, rahotushakemusten kirjoittamiseen...
Siihen on hyvä opetella jo opiskeluvaiheessa.
Perinteisillä AMK aloilla ei työelämässä ihan tuollaista ole. Kuulostaa tutkimus- ja kehittämistyöltä, johon kouluttaudutaan yliopistosta.
Meinaat, että joku AMK-insinööri ei tee projektihommia lainkaan? Tai sairaanhoitaja ei joudu tekemään tiimityötä?
Mahtavat olla hallintopuolen ihmisiä tai kehittämisprojektien väkeä nämä perinteiseen ryhmätyötyyliin työskentelevät sairaanhoitajat, ja tietysti osasta opiskelijoita tulee heitäkin. Käytännön sairaanhoitajat tekevät kyllä tiimityötä, mutta erilaista, ja siihen nämä koulun ryhmätyöt eivät valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa sama. Ja aina sitä perustellaan työelämällä. Raskasta kun joka kurssilla on eri ryhmä ja aikataulut on välillä mahdotonta sopia yhteen.
Sitä se on kuule työelämäkin. Jos tekee töitä enemmän kuin yhteen projektiin, aikaa menee aikataulujen yhteensovittamiseen, töiden jakamiseen, raporttien kirjoittamiseen, rahotushakemusten kirjoittamiseen...
Siihen on hyvä opetella jo opiskeluvaiheessa.
Perinteisillä AMK aloilla ei työelämässä ihan tuollaista ole. Kuulostaa tutkimus- ja kehittämistyöltä, johon kouluttaudutaan yliopistosta.
Meinaat, että joku AMK-insinööri ei tee projektihommia lainkaan? Tai sairaanhoitaja ei joudu tekemään tiimityötä?
Joutuu, mutta ei se tuollaista ole, mitä tuo yksi selitti. Ainakaan suurimmalla osalla aloista. Ryhmätyöt eivät ole työelämälähtöistä, vaan tapa säästää kustannuksista. Ihan turha selittää mitään muuta.
Kyllä ainakin kaikissa suunnittelufirmoissa, missä minä olen ollut töissä, kaikki insinöörit on tehneet tiimitöitä. Onhan se nyt kuitenkin selvää, että on eilaista tehdä joku vuoden kestävä projekti, kuin korkeintaan pari viikkoa kestävä ryhmätyö. Ja myös AMK-koulutuksella yletään johtotehtäviin, jolloin tiimityötaidot korostuu entisestään, siinä hommassa kun pitää pystyä tunnistamaan työntekijöiden vahvuuksia ja heikkouksia.
Harvassa on nykypäivänä sellaiset työt, missä et joutuisi tekemään muiden ihmisten kanssa töitä. Ryhmätyöt parhaimmillaan valmentaa juuri siihen.
Epäilemättä joillakin aloilla on noin. Mutta ei läheskään kaikilla eikä se inttämällä muuksi muutu.
Minä kävin hiljattain ensiapukurssin. Verkkokurssi, jossa kaksi läsnäolopäivää jolla käytiin läpi käytäntöä.
Opettaja kertoi että heitä painostettoiin ylemmältä taholta järjestämään myös ensiavun käytäntö netissä... ķoska säästöt o.o
Eivät sentään tuohon vielä taipuneet. Mutta tätä luokkaa tulee tulevaisuuden sairaanhoitajatkin olemaan, netissä opiskellaan elvytystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea, ehkä joku on saman jo kommentoinut. Opiskeluaikana ei ole tarkoitus vain päntätä niitä asioita, vaan myös oppia erilaisia metataitoja sekä verkostoitua. Etenkin tuota viimeistä, se kurssikaveri saattaa parin vuoden päästä olla suosittelemassa hyvää tiimityöskentelijää johonkin työhön.
Verkostoituminen ei ole vain ekstroverteille hösääjille, vaan ihan jokaisen pitäisi tajuta se, että ilman verkostoja ei ainakaan vähänkään koulutetumpi ihminen löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tai ainakin on pirun vaikeaa. Ne jotka jäävät valmistumisen jälkeen työttömiksi ovat juuri näitä, jotka ovat vaan nettikursseja naputelleet kotoa, ehkä käyneet luennoilla hiljaa istuskelemassa.
Tokikaan ryhmätyöt eivät ole ainoa verkostoitumisen muoto, mutta yksi tärkeä sellainen.
Tämä on just sitä yliromantisoitua höttöä. Ei lukemattomista ryhmätöistä verkostoiduta, porukka kokoontuu puoliväkisin kasaan ja homma yritetään hoitaa edes jotenkin alta pois. Toivotaan, ettei ryhmään satu juuri se perästä vedettävä lusmu. Ei ryhmätöiden aikana tutustuta ja verkostoiduta, ei ihmiset lähenny työskentelyn aikana. Siinä vaan hoidetaan pakollinen pois ja toivotaan että se riittää. Epäilemättä jollain koulutusministerillä on tuollainen vaaleanpunainen höttökuvitelma ryhmätöistä, todellisuus on kaukana unelmasta.
No sehän on ihan sun ongelmasi, jos suhtaudut niihin kuin pakkopullaan. Sitten opintojen jälkeen voikin ihmetellä, että mitäs nyt.
Kyllä keskiverto ihminen jonkin mielipiteen siinä työn aikana muodostaa kurssikaverista, vaikkei mitään lähentymistä sinänsä tulisikaan. Kannattaa tietysti antaa positiivinen kuva omasta työskentelystään.
En tiedä luokaltani ketään, joka innostuisi ryhmätöistä. Se sentään yhdistää. Opiskelen alaa, josta ei työpaikat tulevaisuudessa lopu ja pula on tälläkin hetkellä työntekijöistä, joten en jaksa olla kovin huolissani siitä, että en ole yli-innokas ryhmätöiden suhteen. Oman tonttini hoidan aina kaikissa asioissa. Ja teen mm. alani hommia koulun ohessa, uskon sen painavan CV:ssä enemmän, kuin koulun ryhmätyöt.
Et voi koakaan tietää tulevasta.
Itse olen valmistunut TKK:lta jo lähemmäs 10 vuotta sitten. Yksi ehkä merkittävimpiä oppeja oli, kun eräs maailmanlaajuisestikin merkittävä suomalainen johtaja kävi meille luennoimassa. Hän itse sanoi rakentaneensa uransa ja lähiverkostonsa hyvin pitkälle niiden ihmisten ympärille, joiden kanssa opiskeli. Ja heidän suosittelemien tuttujen. Ilmeisen hyvin on toiminut, suomalaisen menestyvän pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtaja tällä hetkellä.
Ei ole väliä verkostoidutko ryhmätöissä, järjestämällä tapahtumia, opiskelijajärjestöjen kautta, bileissä... vaan se, että verkostoidut. 10 vuotta tästä eteenpäin voi se puurtaja sieltä ryhmätyöstä olla rekrytoimassa ja itse olet vailla työpaikkaa. Kyllä sillä on merkitystä kuinka hän sinut muistaa. Viis siitä, oliko se tekeminen mukavaa vai ei.
Ryhmätyöt valmistavat opiskelijoita työelämään, missä harrastetaan varsin paljon tiimityöskentelyä nykyään.
Toinen syy taitaa olla aika raadollinen: sillä korvataan lähiopetustuntien vähentämistä.
Omana opiskeluaikanani yliopistossa teimme jonkin verran ihan vapaaehtoisesti ryhmätyötä, kun esim. valmistauduimme laajaan ja hankalaan tenttiin. Jaoimme tenttialan pienempiin kokonaisuuksiin sen mukaan, kuinka monta meitä sillä kertaa oli. Jokainen opiskeli oman alansa ja opetti sen sitten muille ryhmän jäsenille. Se osoittautui hyödylliseksi, sillä se takasi, että ettei materiaaliin jäänyt ymmärtämättömiä osia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, me jopa aikanaan kauppakorkeassa perustimme firman erään onnistuneen ryhmätyön jälkeen. Firma on olemassa edelleen, vaikka meitä on tässä enää 2/6 jäljellä, muut ostettu ulos. Elättää kuitenkin minut ja yhtiökumppanini edelleen, mukavastikin vielä.
Siksi, että introvertit ja yhteistyökyvyttömät oppisivat sen, että työelämässä on oltava muutakin kuin substanssiosaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt valmistavat opiskelijoita työelämään, missä harrastetaan varsin paljon tiimityöskentelyä nykyään.
Toinen syy taitaa olla aika raadollinen: sillä korvataan lähiopetustuntien vähentämistä.
Omana opiskeluaikanani yliopistossa teimme jonkin verran ihan vapaaehtoisesti ryhmätyötä, kun esim. valmistauduimme laajaan ja hankalaan tenttiin. Jaoimme tenttialan pienempiin kokonaisuuksiin sen mukaan, kuinka monta meitä sillä kertaa oli. Jokainen opiskeli oman alansa ja opetti sen sitten muille ryhmän jäsenille. Se osoittautui hyödylliseksi, sillä se takasi, että ettei materiaaliin jäänyt ymmärtämättömiä osia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että 1+1 on usein enemmän kuin 2.
Tätä työpaikoillakin haetaan. Laitetaan ihmiset pareittain tai tiimeihin ja uskotaan siihen, että siten he tuottavat enemmän. Mikä hyvin usein on totta juuri näin.
Suurin osa ryhmätöistä, joita olen joutunut tekemään yliopistossa, ovat olleet yhtä ajanhukkaa. Tehtävänannot ovat olleet totaalisen ylimalkaisia ja arviointikriteerit samoin. Parhaana esimerkkinä projektin hallinnan kursseilla hyödynnetty tehtävänanto, jossa tehtävänä oli aina väsätä joku rupunen projektisuunnitelma budjetteineen ja aikatauluineen. Paha vain, että mitään reunaehtoja projekteille ei annettu, vaan aivan kaikki saatiin päättää itse.
No, tavallaan se opetti työelämässä uuh niin tärkeitä tiimityötaitoja, mutta ei mitään aikatauluttamisesta ja kikkailusta vähäisten resurssien, aikataulun ja laatuvaatimusten välillä, joka nyt olisi ollut kyseisten kurssien ydinasiaa ja oikeasti hyödyllistä työelämää ajatellen.
Parhaat ryhmätyöt joita olen tehnyt, ovat olleet sellaisia, joita käydään säännöllisesti läpi opettajan kanssa, ne on jaettu pienempiin osa-alueisiin ja ohjausta on ollut saatavilla. Lisäksi osa luennoista oli jyvitetty harjoitustöiden tekemiseen, jolloin ryhmäläisten omien aikataulujen välillä ei tarvinnut kikkailla hirveitä määriä.
Mutta tuo sitten vaatii opettajiltakin panostusta huomattavasti enemmän kuin se että heittää hatusta jonkun tehtävän ja käskee palauttaa lopputuloksen kahden kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että introvertit ja yhteistyökyvyttömät oppisivat sen, että työelämässä on oltava muutakin kuin substanssiosaaja.
Minusta introverttina ryhmätöissä ei ole se ongelma, että pitää tehdä yhteistyötä, vaan se, että työ on tehotonta ja aikaa tärväytyy sellaisiin asioihin, joihin oikeissa töissä ei koskaan jouduttaisi. Töissä kaikki kuitenkin käyttää yhteiseksi ennalta sovittua työaikaa ja myös työpaikan välineitä ja tiloja, eikä tarvitse erikseen ihmetellä, voiko Maija jättää bodypump-tunnin väliin tai onko Pekalla lapsille iltapäiväksi hoitaja ja mistä nyt löydetään tietokoneluokka, josta löytyy oikea tilasto-ohjelma. Myös kaikki muu ihmettely jää paljon vähemmälle, kun kaikilla on valmiiksi tietty osaaminen ja vastuualueet, jonka pohjalta sitten vain laitetaan homma pyörimään.
Jos tällaisia asioita ei olisi ja esimerkiksi ryhmätyöt tehtäisiin selkeästi opiskeluun varattuna aikana, ryhmätöissä ei olisi mielestäni mitään ongelmaa. Se hiton tehoton säätäminen noissa introverttiä ärsyttää. Ihan turhaa harjoitella tuollaista jahkaamista.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea, ehkä joku on saman jo kommentoinut. Opiskeluaikana ei ole tarkoitus vain päntätä niitä asioita, vaan myös oppia erilaisia metataitoja sekä verkostoitua. Etenkin tuota viimeistä, se kurssikaveri saattaa parin vuoden päästä olla suosittelemassa hyvää tiimityöskentelijää johonkin työhön.
Verkostoituminen ei ole vain ekstroverteille hösääjille, vaan ihan jokaisen pitäisi tajuta se, että ilman verkostoja ei ainakaan vähänkään koulutetumpi ihminen löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tai ainakin on pirun vaikeaa. Ne jotka jäävät valmistumisen jälkeen työttömiksi ovat juuri näitä, jotka ovat vaan nettikursseja naputelleet kotoa, ehkä käyneet luennoilla hiljaa istuskelemassa.
Tokikaan ryhmätyöt eivät ole ainoa verkostoitumisen muoto, mutta yksi tärkeä sellainen.
Ryhmätyöt ovat oman kokemukseni mukaan todella onneton verkostoitumisen muoto. Ensin jaetaan tehtävät, jokainen tekee omansa, työ yhdistetään ja palautetaan. Kuukauden päästä muistan hädin tuskin ryhmäläisten nimiä. Opiskelen siis monimuoto-opinnoissa ja en ole koskaan tavannut yhtäkään opiskelutoveria kasvokkain. Verkostoituminen on toki tärkeää, mutta ei noissa kasvokkain tehtävissä ryhmätöissäkään ole juuri tullut verkostoiduttua. Ryhmätyöt on tullut tehtyä joko omien kavereiden kanssa tai tuntemattomien kanssa, jotka ovat jääneet tuntemattomiksi myös ryhmätyön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että introvertit ja yhteistyökyvyttömät oppisivat sen, että työelämässä on oltava muutakin kuin substanssiosaaja.
Minusta introverttina ryhmätöissä ei ole se ongelma, että pitää tehdä yhteistyötä, vaan se, että työ on tehotonta ja aikaa tärväytyy sellaisiin asioihin, joihin oikeissa töissä ei koskaan jouduttaisi. Töissä kaikki kuitenkin käyttää yhteiseksi ennalta sovittua työaikaa ja myös työpaikan välineitä ja tiloja, eikä tarvitse erikseen ihmetellä, voiko Maija jättää bodypump-tunnin väliin tai onko Pekalla lapsille iltapäiväksi hoitaja ja mistä nyt löydetään tietokoneluokka, josta löytyy oikea tilasto-ohjelma. Myös kaikki muu ihmettely jää paljon vähemmälle, kun kaikilla on valmiiksi tietty osaaminen ja vastuualueet, jonka pohjalta sitten vain laitetaan homma pyörimään.
Jos tällaisia asioita ei olisi ja esimerkiksi ryhmätyöt tehtäisiin selkeästi opiskeluun varattuna aikana, ryhmätöissä ei olisi mielestäni mitään ongelmaa. Se hiton tehoton säätäminen noissa introverttiä ärsyttää. Ihan turhaa harjoitella tuollaista jahkaamista.
Mmm, tehotonta säätämistä ja ihmisten ihan oikeita arjen ongelmia on työpaikoillakin. Ei kannata elellä uskossa, että siellä jotenkin olisi huipputehokas ja hiottu maailma odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ryhmätöistä, joita olen joutunut tekemään yliopistossa, ovat olleet yhtä ajanhukkaa. Tehtävänannot ovat olleet totaalisen ylimalkaisia ja arviointikriteerit samoin. Parhaana esimerkkinä projektin hallinnan kursseilla hyödynnetty tehtävänanto, jossa tehtävänä oli aina väsätä joku rupunen projektisuunnitelma budjetteineen ja aikatauluineen. Paha vain, että mitään reunaehtoja projekteille ei annettu, vaan aivan kaikki saatiin päättää itse.
No, tavallaan se opetti työelämässä uuh niin tärkeitä tiimityötaitoja, mutta ei mitään aikatauluttamisesta ja kikkailusta vähäisten resurssien, aikataulun ja laatuvaatimusten välillä, joka nyt olisi ollut kyseisten kurssien ydinasiaa ja oikeasti hyödyllistä työelämää ajatellen.
Parhaat ryhmätyöt joita olen tehnyt, ovat olleet sellaisia, joita käydään säännöllisesti läpi opettajan kanssa, ne on jaettu pienempiin osa-alueisiin ja ohjausta on ollut saatavilla. Lisäksi osa luennoista oli jyvitetty harjoitustöiden tekemiseen, jolloin ryhmäläisten omien aikataulujen välillä ei tarvinnut kikkailla hirveitä määriä.
Mutta tuo sitten vaatii opettajiltakin panostusta huomattavasti enemmän kuin se että heittää hatusta jonkun tehtävän ja käskee palauttaa lopputuloksen kahden kuukauden päästä.
Tottakai se olisi ihanne, että olisi hyvin määritelty projekti ja siitä saisi kunnollisen palautteen. Tämän taas koulujen rahoitus estää, kun kaikki pitää tehdä niin muka-tehokkaasti.
Toisaalta työelämäkin on täynnä huonosti määriteltyjä tehtävänantoja, johon mutulla vedetään jotain ja toivotaan, ettei pomo tai asiakas täysin pillastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea, ehkä joku on saman jo kommentoinut. Opiskeluaikana ei ole tarkoitus vain päntätä niitä asioita, vaan myös oppia erilaisia metataitoja sekä verkostoitua. Etenkin tuota viimeistä, se kurssikaveri saattaa parin vuoden päästä olla suosittelemassa hyvää tiimityöskentelijää johonkin työhön.
Verkostoituminen ei ole vain ekstroverteille hösääjille, vaan ihan jokaisen pitäisi tajuta se, että ilman verkostoja ei ainakaan vähänkään koulutetumpi ihminen löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tai ainakin on pirun vaikeaa. Ne jotka jäävät valmistumisen jälkeen työttömiksi ovat juuri näitä, jotka ovat vaan nettikursseja naputelleet kotoa, ehkä käyneet luennoilla hiljaa istuskelemassa.
Tokikaan ryhmätyöt eivät ole ainoa verkostoitumisen muoto, mutta yksi tärkeä sellainen.
Ryhmätyöt ovat oman kokemukseni mukaan todella onneton verkostoitumisen muoto. Ensin jaetaan tehtävät, jokainen tekee omansa, työ yhdistetään ja palautetaan. Kuukauden päästä muistan hädin tuskin ryhmäläisten nimiä. Opiskelen siis monimuoto-opinnoissa ja en ole koskaan tavannut yhtäkään opiskelutoveria kasvokkain. Verkostoituminen on toki tärkeää, mutta ei noissa kasvokkain tehtävissä ryhmätöissäkään ole juuri tullut verkostoiduttua. Ryhmätyöt on tullut tehtyä joko omien kavereiden kanssa tai tuntemattomien kanssa, jotka ovat jääneet tuntemattomiksi myös ryhmätyön jälkeen.
Sehän on selvää, että niiden verkostoitumishyöty on tasan niin suuri kuin mitä ryhmäläiset työhön panostavat. Mutta siitä ei oikein voi syyttää kuin itseään.
Koska se kuuluu asiaan.
"AMK on kehitysvammaisten kauppakorkee"
Hienoa. Olet ainut henkilö, jolta kuulen tuollaista.