Onko kaikki raskaanaolevat paljon sairauslomalla töistä?
Lueskelin erinäisiä vauvapalstoja ja suurin osa tuntuu tarvitsevat useiden viikkojen sairauslomia ihan alkuviikoista lähtien. Itse olen voinut loistavasti ja pystyn olemaan näillä näkymin äitiysloman alkuun töissä ilman ainuttakaan poissaoloa.
Olenko poikkeus? Onko raskaus tosiaan yhtä vaivaa ja särkyä useimmille? Vai käytetäänkö sitä verukkeena poissaoloille, esim. väsymys ja motivaation puute onkin raskaana yhtäkkiä syy jäädä kotiin (ikään kuin ei-raskaanaolevia ei koskaan työssäkäynti väsyttäisi, saati motivaatio olisi hukassa).
Kommentit (36)
Ennätin olemaan 3 viikkoa sairauslomalla kun pikkukeskoseni syntyi. Ja raskausmyrkytys aiheutti tämän.
Flunssassa kyllä raskausaikana mutta sitä ei kai lasketa.
MUTTA tiedän kyllä että kaikilla ei näin hienosti raskaus mene, mm. kaverillani ensimmäisen kerran supisteli kivuliaasti ja joutui sairaslomalle ennen raskauden puolta väliä(!!!), seuraavan kerran rv 33 alkaen vuodelepoon (en muista oliko jo sitä ennen saikulla). Yksi työkaveri joutui jäämään puolen välin jälkeen pois töistä, oli sairaalassakin pitkään ja siltikin vauva syntyi ennen kuin ehti ihan täysiaikaiseksi.
Ei ikinä tulis mieleenkään olettaa että jokainen raskauden takia sairaslomalla oleva olis sitä laiskuuttaan. Toki joukkoon mahtuu niitäkin jotka ovat ja toisaalta niitä jotka hyvin saisivat sairaslomaa koska eivät ole työkykyisiä mutta vaan sinnittelevät töissä.
t. 1 sairauspäivä edellisessä raskaudessa, enkä tarvitse sädekehää pääni päälle.
töistä pois sen takia. Alkuun oli pahoinvointia, sama pahoinvointi olisi ollut kotona (oksentaa ei töissä tarvinnut), liitoskipuja, väsymystä jne. Kaksi kertaa olen kyllä aloittanut äitiysloman 50 pv enne la:a.
Vierailija:
t. 1 sairauspäivä edellisessä raskaudessa, enkä tarvitse sädekehää pääni päälle.
Päätit sitten kuitenkin mainita omat sairauspäiväsi?
Edellisessä raskaudessa jouduin oleen sairauslomalla selkävaivojen takia, joita seisomatyö ei helpottanut.
Nyt en varmaan olisi tarvinnut ainoatakaan sairauspäivää.
Ja monet joutuvat esim. ennenaikaisuuden riskien takia lepoon. Ajatteleppa niitä, se ei ole henkilön päätännässä.
En ollut päivääkään saikulla, vaikka oksensin 3kk aina kaikki aamupäivät ja väsymys oli jotain aivan megalomaanista.
Silloinhan suurin osa ihmisistä voisi jättää työssäkäynnin sikseen. Eri asia ihan oikeat raskausvaivat, en tarkoita vähätellä niitä.
oli 2/3 raskausajastaan sairaslomalla, josta joistakin naureskeli itsekin, että pakkohan sitä on nyt ottaa kun helpolla saa. Oli hyvin energisen oloinen järjestellessään kotia ja käydessään shoppailemassa.
vaikka kuvotusta kestikin nelisen kuukautta. Eiköhän suurinosa kuitenkin ihan oikeassa todellisuudessa jaksa käydä töissä äippäloman alkuun asti :)
olisin nyt sairaslomalla. Niin paljon kuluttavampaa on kolmas raskaus. Aiemmat menneet ilman sairaslomia, mutta nyt olisin kyllä ottanut.
Eikähän ole tapauskohtaista tosiaankin. Toisilla supistelee tai voi olla niin kauhea raskauspahoinvointi ettei kykene muuhun kuin oksentamaan. Itse jouduin olemaan pariin otteeeseen pois supistelujen vuoksi ja jäin pois n. kuukautta aiemmin. Mutta olenkin hoitsu ja töissä fyysisesti raskaalla osastolla ja enpäs kyllä mahani takaa enään voinut oikein mummoja nostellakkaan....
Esikoisesta en ollut sairaslomalla päivääkään. Työ oli kevyehköä, välillä istuen, välillä pääsi kävelemään.
Kuopuksen raskausaikana olin sairaslomalla tosi paljon. Ja kas, työkin oli muuttunut! Olinkin silloin töissä sairaalassa ja työn tekeminen oli ihan muuta, kun esikoisen aikana.
Sitten ihmetellään, miksi synnytysikäisiin naisiin suhtaudutaan joskus nurjasti työmarkkinoilla...
pahoinvoinnin takia. Ja loppuraskaudessa kaksi päivää virtsatietulehduksen takia.
Muuten vointi oli raskauden ajan ihan hyvä.
ryhmäliikuntatunteja on vähän vaikea vetää, kun kävelee kuin ankka liitoskipujen takia..menisin töihin, jos voisin, mutta korvaavaakaan työtä ei ole tarjolla..
raskaana ollessa päivääkään pois. Tein töitä erityisnuorten kanssa.
äijää pienelle jäähylle kunnes pääsen ä-lomalle.
Itselläni ei motivaatio riittänyt siihen, että pahoinvointeineni olisin raahautunut töihin. Ei mitään normaalista poikkeavaa, mutta siis ei huvittanut. En olisi äitiysloman jälkeen jatkanut ko. paikassa kuitenkaan, joten lopetin siis vain etuajassa. Onneksi.