Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä olette saaneet ensimmäisen kokoaikaisen vakityöpaikan?
16.09.2017 |
Onko työ tullut suhteiden kautta, vai onko napannut työharjoittelun/kokeilun jälkeen? Vai ensin määräaikaisena x ajan, jonka jälkeen vakinaistettu?
Kiinnostaa tietää senkin takia, kun eräs puolituttu oli ihmetellyt yhteiselle tutullemme n.6kk sitten, että kumma kun * minä * en ole saanut VIELÄKÄÄN vakipaikkaa mistään? Olen nyt siis 23v, oma ala oli aika kausiluonteista, joten silloin mentiin määräaikaisilla sopimuksilla, talvet oli hiljaisempia (työttömänä). Nyt olen toisella alalla, juuri vakinaistettiin. Tämä kyselijä on ollut itse vakinaisena "vasta" pari vuotta, ikää hänellä on 26v (suhteiden kautta saatu työpaikka, varmasti osaava ja ahkera työntekijä, mutta ilman näitä suhteita olis paikka mennyt alunperin jollekkin muulle)
Olen itsekseni miettinyt, kuinka onnekas olen, kun "näin nuorena" sain vakipaikan, vieläpä sellaisen josta tykkään. Tuli kuitenkin sellainen olo, että pitäiskö mun hävetä huonouttani kun sain nyt VASTA vakityön??
Kommentit (140)
54-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin vaihdoin työpaikkaa ja siirryin kahden vuoden määräaikaiseen. En ole koskaan pitänyt toistaiseksi jatkuvaa työsuhdetta minkäänlaisena ihanteena, paljon tärkeämpää on päästä tekemään työtä, josta tykkää ja jossa oppii uutta ja joka on mielekästä.
(Tietysti myös yrittäjyysvuodet aiemmin elämässäni olivat tavallaan vakityötä, mutta silloinkin olin valmis siirtymään myös verokortilla palkkalistoille, jos sopiva tilaisuus tulisi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti ammattikoulun jälkeen juuri 18 täyttäneenä nuorena herrasmiehenä.
Olin menossa inttiin tammikuussa -99, ja otin kuukauden tuurauksen jonka piti loppua paria viikkoa ennen intin alkamista. Viimeisenä viikkona tarjottiin vakipaikkaa, joka odottaisi minua intin jälkeen (olin tehnyt selväksi että aion olla, jos kelpaan, intissä koko vuoden). Näin kävi. Ja työpaikka kiltisti odotti tekijäänsä.
Työpaikkoja olen vaihtanut vuosien varrella monesti, ollut välillä yrittäjä ja taas siirtynyt palkansaajaksi, hyppinyt alojen välillä, tehnyt koulutusta vastaavaa työtä ja rohkeasti opetellut uusiakin aloja.
Nykyään palkkatöissä sekä yrittäjänä. Olen siitä onnellinen, että olen aina voinut siirtyä työpaikasta toiseen, en ole ollut työtön käytännössä koskaan, ainoastaan työn loppumisen ja seuraavan alkamisen välillä on voinut olla joitain viikkoja joskus, mutta ilman työsopimusta en ole ollut sen jälkeen kun olen täyttänyt 18, ja tämä on luonut hyvän taloudellisen ja henkisen turvan.
Ei ole ollut koskaan kokoaikaista vakituista työpaikkaa ja jo kohta 30v :( pätkätöitä ja osa-aikaisuuksia. No pska tuuri ja ei suhteita. Ei voi mitään. Koulutstausta sellainen, että kaikki on aivan samoilla papereilla hakemassa.
27-vuotiaana. Olin puolta vuotta aiemmin valmistunut sairaanhoitajaksi (sain lapset ennen opiskelua ja sen aikana), ja jäin heti valmistumisen jälkeen sijaiseksi paikkaan jossa tein syventävän harjoittelun. Sieltä sitten sain vakipaikankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 24 vuotias. Sitä ennen oli kaksi määräaikaista sopparia samassa työpaikassa, ensin 3kk, ja sitten 6kk. Työskentelen edelleen samassa paikassa, olen 40v. 😊
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin pahimman laman keskellä 1994. Sain kaverini kautta vakituisen työpaikan puoli vuotta valmistumisen jälkeen aivan eri alalta ollessani 23-vuotias. Lähdin siitä puoli vuotta myöhemmin vanhemieni suhteilla järjestämään määräaikaiseen paikkaan omalle alalleni.
Sitten sain elämäni lottovoiton: Kollega jäi eläkkeelle ja minut vakinaistettiin. Olin siinä 12 vuotta, kunnes entinen työkaverini houkutteli parempiin töihin. Siellä vierähti 8 vuotta, kunnes koko toimipiste päätettiin lakkauttaa. Silloin hain ensimmäistä kertaa elämässäni töitä pelkillä omilla ansioillani.
Hain kolmessa kuukaudessa 15 paikkaa, pääsin 6 kertaa haastatteluun ja lopulta sain kaksi työpaikkaa peräkkäisinä päivinä. Vaikka suhteet ovat tärkeitä, niin näköjään omillakin ansioilla voi työllistyä.
Ymmärräthän, että viimeinen lause ei pidä paikkaansa sinun kohdalla? Olet saanut kaiken työkokemuksesi suhteiden kautta, ja suhteiden kautta saatujen työpaikkojen takia sinulle on kertynyt työkokemusta, joita muut eivät välttämättä ikinä saa. Siksi sait tuon viimeisimmän paikan. Et omilla ansioillasi. Sinulle ovat ystäväsi ja vanhempasi pedanneet tien koko työurallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41-vuotiaana. Koulutus FM. Sitä ennen vuosia vuosia vuosia silpputöitä, määräaikaisuuksia, apurahoja ym.
Minä 19v, vanhin tytär 19v, toinen tytär heti yliopistosta valmistuttuaan 25v ja poika samoin. Mies taisi olla 22v
Ei ollut suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-vuotiaana, vuoden määräaikaisen jälkeen kun perustettiin vakituinen tehtäväpohja. Mielestäni varsin hyvin kun kyseessä on pätkätöistä tunnettu hoitoala ja työkokemusta minulla oli yhteensä n. 2-3 vuotta koska olin 25-31v kotiäitinä.
42-vuotiaana, pari vuotta sitten. Paikka edellytti muuttoa 400 km:n päähän. Olin niin kypsynyt työttömyyteen ja muutaman kuukauden satunnaisiin pätkiin, että muutin. Kannatti! Teknillinen ala, DI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
41-vuotiaana. Freenä, sijaisena ja määräaikaisilla vuosikausia ennen sitä. Kulttuurialalla missä työllistyminen tunnetusti vaikeaa. Aionkin sitten roikkua tässä eläkkeeseen saakka jos ei YT:t pyyhkäisen sitä ennen mennessään...
36-vuotiaana ja sama homma, en lähde ennen kuin on pakko. En kyllä usko että eläkeikään asti työt jatkuu. Työpaikan vaihtokaan ei ole onnistunut, välillä olen hakenut muualle mutta en ole päässyt.
Olin yli 30v. Opinnot kestivät kauan. Työpaikan sain hakemalla ja ilmeisesti haastattelussa onnistumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up. Näitä on kiinnostavaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää on yli 40 enkä ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa. Pisin työsopimukseni on ollut neljä kuukautta. Yhteensä työkokemusta taitaa olla alle kolme vuotta.
En elättele toiveita vakituisesta työsuhteesta. Oikeastaan tiedän, että työttömyys on kohtaloni.
Jääpä jollekin muulle työpaikka sitten.
Sitähän se on kun ei kiinnosta kouluttautua alalle jossa olisi töitä. Mikä on koulutuksesi? Paperikoneen käyttäjä ja Helsingissä asustelet?
Vai sukupuolentutkimuksen maisteri?
Ei ole koulutusta. Ei riitä äly.
33 v. Tätä ennen pätkää, keikkaa ja määräaikaisuuksia. Plus tietty opiskelut (tutkija-aste) , eli sinällään en pidä tuota välttämättä kauhean myöhäisenä.
Avokki oli muistaakseni saman ikäinen saadessaan ekan vakipaikan.
24 v, heti valmistumisen jälkeen. Ihan normihaussa oli paikka.
Jaa-a... vakityöpaikkaa odotellessa :D
t. 28v
Eipä ole semmoista ihmettä päässyt tapahtumaan.