Lue keskustelun säännöt.
Kysyin mieheltä, milloin on minun vuoroni nukkua viikonloppuna pitkään
16.09.2017 |
Miehen vastaus oli: mikäs pakko sun on nousta ylös. Meillä siis kaksi pientä lasta, joiden kanssa herään yleensä seiskaan mennessä. Mies itse vetelee unia vielä tunnin pari sen jälkeen joka viikonloppu, molempina aamuina. Ajatteli varmaan, että vaipat vaihtuu itsekseen ja aamupalat päätyy pöytään samoin itsestään...
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Ittellä nuorempi on nyt 4 ja silti joudun toisinaan heräilemään öisin.
Univelkaa on järkyttävästi, eikä mies ole jakanut missään vaiheessa heräämisen taakkaa. Eikä kyllä mitään muutakaan taakkaa, joka liittyy perhe-elämän velvollisuuksiin.
Monivuotinen (omassa tapauksessa jo 7 vuotta) huonounisuus katkeroittaa takuuvarmasti, jos vain toinen joutuu heräilemään ja tinkimään palauttavasta unesta.
Meillä on seuraava virstanpylväs on varmasti avioero.
Kannattaa siis tukea kumppanin nukkumista.
Katkeroitumista on vaikea välttää jos itse tekee kaiken eikä toinen osallistu ja pahimmillaan on aina poissa. Näin meilläkin. Sitten eräänä aamuna herätin miehen ja itkua vääntäen kerroin, että haluan erota koska koen olevani yksinäinen ja vastaan yksin kaikesta enkä enää jaksa. Sanoin, että aloitin terapian jokin aika sitten ja olen todella väsynyt kaikkeen. Mies teki ryhtiliikkeen, ottaa vastuusta puolet ja antaa minulle omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te koskaan yrittäneet puhua suoraan noille yksinkertaisille miehillenne?
Naiset pitävät itsestäänselvyytenä, ettei kotityöt vaan tapahdu, mutta osalle miehistäpä ne vaan tuntuu tapahtuvan. Eihän nuo sitä sitten osaa ajatella, että ne joku tekee hampaat irvessä. Ehkä jopa luulevat, että kaikki nauttii siitä piikomisesta.
Ei tuommoisella piilovittuilulla ja ympäripyöreitä kysymyksiä esittämällä saavutetaan mitään. Sanokaahan suoraan, että huomenna sä heräät lasten kanssa ja mä sitten nukun vuorostani pitkään.
Siinä on tietty se vaara, ettei mies herää niihin lasten ääniin, vaan se pitää herättää. Toinen vaara on se, ettei se tiedä mitä niiden lasten kanssa tehdään aamuisin, kun ei ole koskaan tehnyt.
Mä en kyllä antaisi miehenkään nukkua, jos noin mulkku olisi! Kiskoisin sängystä petivaatteet pyykkiin ja jos äijä siirtyy sohvalle niin imurin kanssa sohvan kimppuun. Tai lapset hyppimään "isän" päälle, ihan mitä vaan! Musta tulisi ainakin niin v*ttumainen jos en saisi nukkua! Oma mies tietää, että kenelläkään ei ole kivaa, jos en saa tarpeeksi unta.
Meillä oli käytössä uniaamu-systeemi, kun lapset olivat pieniä. Toinen nukkui toisen vapaa aamun ja toinen toisen. Suosittelen lämpimästi.
Tottakai meilläkin pari ekaa vuotta heräiltiin, mutta nykyään ei. Lapsille on aina viikonloppuina croissanttia ja naposteluporkkanaa aamupalaksi, laittavat itse TV:n päälle ja ottavat ruoat. Herättävät vanhemmat tiettyyn aikaan tai jos on hätä. Koulutin isomman hyvin, nyt on helppoa ollut jo monta vuotta. Mitään ei ole koskaan sattunut. Palkintona aamu-unista äiti jaksaa roudailla uimahalliin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ex oli samaa mieltä: Miksi nouset, nuku sinäkin. Sama kaikessa muussakin: Misi sitten siivoat, älä siivoa. Älä laita ruokaa jos et halua. Mikä vattu näitä idiootteja oikein vaivaa, ihan oikeinko ovat sitä mieltä että lapset hoitaa itsensä, kokkikeiju laittaa sapuskat ja tonttuarmeija putsaa huushollin ennenkuin se muistuttaa kaatopaikkaa. En ikinä enää asu yhdenkään vastuuttoman laiskurin kanssa, jonka ajatusmaailma pyörii vain oman vatsanseudun ympärillä.
Nää on niitä, jotka tottuneet äitin passaukseen, mut evät ole tajunneet, et nyt ei ole äiti käytössä. Itsenäistyminen vielä ihan lasten kengissä.
Vierailija kirjoitti:
Eropaperivene kirjoitti:
Meillä sama meno, jatkunut jo neljä vuotta. Mies ympäripuhui minut hankkimaan lapsia, olin aluksi itse sitä mieltä, että en ehkä ole hyvää äitimateriaalia. Vakuutteli auttavansa ja että yhdessä selvitään, että hän aivan ehdottoman varmasti haluaa osallistuvaksi isäksi. Noo, asiasta on kerta toisensa jälkeen puhuttu, olen pyytänyt apua yöheräämisiin sekä viikonloppuaamuihin; siis jonkinlaista vuorosysteemiä (että molemmat saisivat edes yhden rauhallisen aamun viikossa, koska itsekin olen kokopäivätyössä, ja olin kahden lapsemme äitiyslomien välissäkin). Miehen kommentti on "Nallekarkit ei mee aina tasan, lapset tekee tollasia sulle mulle-sopimuksia kun eivät muuten osaa asioita järjestää" ja että "jos mä teen tollasia vuorolistoja, niin tuntuu siltä, että oon kotonakin vaan töissä". Ahaa. Lisäksi hän on kuulemma "niin huono lasten kanssa aamuisin". Kotitöistä en viitsi edes sanoa mitään enää.
Olen tullut siihen tulokseen, että meillä asuu kahden alle kouluikäisen lisäksi aikuisen miehen kroppaan joutunut 15-vuotias. Vielä.
Sopiva mies tuollaiselle urpottarelle. Onneksi tuon kaltaiset miehet osuvat AINA sun kaltaisillesi ja ne mukavat kiltit miehet jäävät meille jotka vähän katsovat kenet ottavat.
Eikun ne mukavat kiltit miehet jäävät ilman naista useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te koskaan yrittäneet puhua suoraan noille yksinkertaisille miehillenne?
Naiset pitävät itsestäänselvyytenä, ettei kotityöt vaan tapahdu, mutta osalle miehistäpä ne vaan tuntuu tapahtuvan. Eihän nuo sitä sitten osaa ajatella, että ne joku tekee hampaat irvessä. Ehkä jopa luulevat, että kaikki nauttii siitä piikomisesta.
Ei tuommoisella piilovittuilulla ja ympäripyöreitä kysymyksiä esittämällä saavutetaan mitään. Sanokaahan suoraan, että huomenna sä heräät lasten kanssa ja mä sitten nukun vuorostani pitkään.
Siinä on tietty se vaara, ettei mies herää niihin lasten ääniin, vaan se pitää herättää. Toinen vaara on se, ettei se tiedä mitä niiden lasten kanssa tehdään aamuisin, kun ei ole koskaan tehnyt.
Niin se on. Mutta oppii siinä kun tekee. Kasasin itse ekan vuoden aina lapsen kassin kun jpnnekin lähdettiin. Sitten tajusin ettei minun ole aina tehtävä sitä, vaan mieskin voi. Ja toki sen teki kun en automaattisesti tehnytkään. Alkuun vaan kyseli niin pirusti että epäilin olisiko pienemmällä vaivalla tehnyt jo itse. Mutta siitä se oppi kun teki ja kyseli. Kuten monen muunkin asian. Ja kuka kuolee jos joku juttu unohtuukin? Aamulla kun itse herään saatan kysäistä muistiko antaa d-vitamiinit lapsille (unohtuu useimmiten) ja jos ei, niin annetaan ne sitten. Elossa ovat vaikka aamurutiinit ovat saattaneet mennä hiukka eri järjestyksessä kuin minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
En muista että mies olisi ikinä meillä herännyt ennen minua. Siis, koskaan, ennen lapsiakaa. Herätään lapsen kanssa aikaisemmin kun hän lähtee edes töihin 😂
Mä en edes muista milloin olisin herännyt ennen miestä. Tai saatan olla joskus ekana hereillä, mutta mies meillä nousee ylös keittämään kahvit ja laittamaan aamupalat. Hyvin harvoin noustaan samaan aikaan ja vielä harvemmin mulla on ollut herätyskello soimassa ennen miehen kelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta mies herää viikolla töihin?
Aika lailla samaan aikaan kuin minä lasten kanssa. Silti vain hän saa nukkua viikonloppuisin pidempään rauhassa. Muuta kysyttävää?
Ap
No vastaa nyt ensin tuohon ekaan. _Monelta_?!
Meillä oli samaa. Sitten lopetin siivoamasta muiden jälkiä ja heräämästä aikaisin viikonloppuisin. Mies jäkättää, mutta itsepähän sanoi ettei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama juttu, mutta vaan toisinpäin. Eli minä miehenä joudun aina heräämään.
Olen kokeillut, että en herää. Sitten on jossain vaiheessa hirveä riehuminen tai tappelu päällä, lapset huutaa aamupalaa ja ainut, ketä tämä tuntuu koskettavan, olen minä. Sen takia koen helpommaksi nousta ihan suosiolla ylös, laittaa aamupalat ja leikkiä lasten kanssa. Eihän se nyt mitenkään kamalaa ole, vaan olisi kiva joskus ihan vaan nukkua tekemättä mitään.
Ne harvat kerrat, kun vaimoke herää ennemmin, menevät yleensä niin, että hän heittää lapsille jotkut leivät ja mehulasit ja käy itse sohvalle nukkumaan. Ja sitten kohta taas leikit menee tappeluksi ja huutajia on lasten lisäksi vielä vaimo, joka sieltä sohvan pohjalta huutaen komentaa. Eli ei tarvi haaveilla rauhallisesta aamusta.
Vaikea vaan mennä toista neuvomaan ja vähän kuin kertomaan, miten huono äiti oletkaan...
Hankkikaa lastenhoitaja. Lapset lauantaiksi hoitoon ja iskälle / äiskälle lepopäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te koskaan yrittäneet puhua suoraan noille yksinkertaisille miehillenne?
Naiset pitävät itsestäänselvyytenä, ettei kotityöt vaan tapahdu, mutta osalle miehistäpä ne vaan tuntuu tapahtuvan. Eihän nuo sitä sitten osaa ajatella, että ne joku tekee hampaat irvessä. Ehkä jopa luulevat, että kaikki nauttii siitä piikomisesta.
Ei tuommoisella piilovittuilulla ja ympäripyöreitä kysymyksiä esittämällä saavutetaan mitään. Sanokaahan suoraan, että huomenna sä heräät lasten kanssa ja mä sitten nukun vuorostani pitkään.
Siinä on tietty se vaara, ettei mies herää niihin lasten ääniin, vaan se pitää herättää. Toinen vaara on se, ettei se tiedä mitä niiden lasten kanssa tehdään aamuisin, kun ei ole koskaan tehnyt.
Niin se on. Mutta oppii siinä kun tekee. Kasasin itse ekan vuoden aina lapsen kassin kun jpnnekin lähdettiin. Sitten tajusin ettei minun ole aina tehtävä sitä, vaan mieskin voi. Ja toki sen teki kun en automaattisesti tehnytkään. Alkuun vaan kyseli niin pirusti että epäilin olisiko pienemmällä vaivalla tehnyt jo itse. Mutta siitä se oppi kun teki ja kyseli. Kuten monen muunkin asian. Ja kuka kuolee jos joku juttu unohtuukin? Aamulla kun itse herään saatan kysäistä muistiko antaa d-vitamiinit lapsille (unohtuu useimmiten) ja jos ei, niin annetaan ne sitten. Elossa ovat vaikka aamurutiinit ovat saattaneet mennä hiukka eri järjestyksessä kuin minun kanssani.
D-vitamiinit, huutonaurua.
Kaikki miehet ei vaan älyä. Me sovittiin ammoin miehen kanssa lasten ollessa pieniä, että joka toinen aamu viikonloppuna saa nukkua pitkään. Jos nukuin tänä viikonloppuna la-aamuna, niin ensi viikonloppuna saan nukkua sitten su-aamuna. Tämä systeemi oli toimiva, ja levisi koko kaveripiiriimme.
Ap? Kuka nukku tänään ja mihin asti?
Minua ei mieheni määräile milloin herään. Herään silloin kun huvittaa ja useimmin hän on jo laittanut kahvin ym. En ymmärrä tuollaista "milloin-minun-vuoroni-nukkua-viikonloppuna-pitkään".
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun hoidin vauvaa kotona niin oli ihan itsestäänselvää että viikonloppuisin sain nukkua vähintään toisena päivänä niin pitkään kuin nukutti. Lapsi herätteli monta kertaa yössä parivuotiaaksi ja olin todella väsynyt välillä. Silloin kun vielä imetin, pumppasin maitoa miehelle valmiiksi aamua varten. Vaikka mies kävi töissä, osallistui myös hän välillä yöherätysten hoitamisiin, vaikka pääasiassa minä hoidin ne.
Kiva kun oli miehelle maitoeväs valmiina, niin jaksoi sitten ;) :D
Vierailija kirjoitti:
Minua ei mieheni määräile milloin herään. Herään silloin kun huvittaa ja useimmin hän on jo laittanut kahvin ym. En ymmärrä tuollaista "milloin-minun-vuoroni-nukkua-viikonloppuna-pitkään".
No tuota...Entäs jos todellakin on niitä pieniä lapsia, niin onhan jommankumman herättävä kuitenkin aikaisemmin. Se on harmi jos toinen aina ajattelee noin kysymättä toiselta. Ellei toinen ole luontaisesti aamuvirkku ja herää mielellään ja vapaaehtoisesti aamulla.
Minä en ole vaatinut miestä heräämään aamulla aikaisin, mutta joskus ärsyttää hänen vähättelevä suhtautuminen siihen että olen iltaisin väsynyt ja haluan aikaisin nukkumaan. Mies valvoo puoleenyöhön ja ärsyyntyy kun itse väsyn jo klo 22 aikoihin. Minä kuitenkin herään vauvan kanssa vähintään 2 x yössä ja aamulla vauva herää klo 6-7. Viikonloppu ei tee tästä poikkeusta eli jos haluan viikonloppuna valvoa myöhempään, niin kerään itselleni vain univelkaa. Mies sen sijaan nukkuu kun haluaa, viikonloppuisin halutessaan myös päiväunia. Nukkumisen hyväksyn, mutta minun unentarpeen väheksymistä on vaikea hyväksyä.