Kysyin mieheltä, milloin on minun vuoroni nukkua viikonloppuna pitkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Sinkkumies osallistuisi kimppaveneeseen tai kimppahevoseen, niin häntä ei haittaisi, jos muut vain purjehtisivat tai ratsastaisivat, mutta sä hoitaisit ylös- ja vesillelaskut, pohjanhoidot ja lannanluonnin? Oisithan sä veneeseen tai heppaan sitoutunut.

Olen ihan yksinäni hoitanut veneeni pohjamaalaukset, hionnat yms. En ole koskaan vaatinut silloista naistani osallistumaan asioihini. En työssä, en rahallisesti, koska itse olen valintani tehnyt.

Sinkkumies

Jospa sä nyt painuisit muualle täältä vauvapalstalta. Ketään ei kiinnosta sun mielipiteet.

En lukenut koko pitkää ketjua, mutta niille jotka sanoo että kohta ne lapset on isoja ja saat nukkua rauhassa: minulla kävi niin, että vuosien univaje vaikutti pysyvästi nukkumiseeni. Mies ei siis koskaan noussut yöllä lasten takia enkä saanut koskaan nukkua viikonloppuisinkaan univelkoja pois. Minulla on varmasti kuukausien univaje. En osaa enää nukkua kunnolla vaikka voisin. Herään KAIKKEEN häiriöön yöllä. Enkä nukahda helposti uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan mainitse tätä vaihtoehtoa: Äiti tai isi käy kaatamassa lapsille lautasille muroja ja maitoa. Sen jälkeen kömpii takaisiin nukkumaan. Niin omassa kodissani kuulema tapahtui. Minä katsoin sitten sen jälkeen aamun piirrettyjä tai pelailin pelejä. Vanhemmat nousivat sitten varsinaiselle aamupalalle 10 maissa.

Tuollainen voi toimia vain, kun lapset ovat isompia. Ei silloin kun on pieniä, kuten apllä.

Vierailija kirjoitti:

En halua loukata, mutta teit itse päätöksen nukkua huonosti.

Sinkkumies

Niin teki se mieskin, lapsi hoidetaan yhdessä. Kuinka urpo olet?

- Varattu mies

Vierailija kirjoitti:

En muista että mies olisi ikinä meillä herännyt ennen minua. Siis, koskaan, ennen lapsiakaa. Herätään lapsen kanssa aikaisemmin kun hän lähtee edes töihin 😂

Mutta onko mies hereillä töihin lähtiessään?

Just tällaisten juttujen takia en koskaan tee yhden yhtä lasta kenenkään miehen kanssa.

N20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että mies olisi ikinä meillä herännyt ennen minua. Siis, koskaan, ennen lapsiakaa. Herätään lapsen kanssa aikaisemmin kun hän lähtee edes töihin 😂

Mutta onko mies hereillä töihin lähtiessään?

Öö on? Herää 10min ennen kuin lähtee.

Huoh eksäni kanssa oli sama ongelma. Puheissa oli niin osallistuvaa isää, sitten kun sain väenvängällä puhuttua itselleni aamu vapaan ja mies herää lasten kanssa hän hoiti tasan aamupalan, ja minut herätettiin kumminkin hetken päästä, en saanut kertaakaan nukkua aamulla. Vaikka minäkin kävin töissä.

Tutulta kuullostaa, mikset nuku myös pitempään?

Ap:n ongelma on se, että vaikka lapset on hankittu yhdessä ja sitä myöten on päätetty jakaa lastenhoito, kuten normaalia on, niin mies luistaa velvollisuuksistaan eikä ap saa sanottua asiaa miehelle tarpeeksi jämäkästi.

Katkeroituminen, marttyyrius, ja vuosien univajeen niskoilleen ottaminen ovat merkki siitä, että nainen ei kunnioita itseään vaan ikään kuin suostuu miehen löysäilyyn ja vaan märehtii asiaa itsekseen ja AV;lla.

Tärkeintä on esittää asia miehelle niin jämäkästi, ettei laiskapappa pääse tilanteesta kuin koira veräjästä. Ja jos puhe ei tehoa, sitten on ryhdyttävä tekoihin.

Ap:n pitäisi sanoa ihan rauhallisesti mutta päättäväisesti että hän haluaa nukkua pitkään sunnuntaiaamuna. Jos mies ei vastaa tähän ottamalla vastuuta lapsista, sitten ap menee nukkumaan toiseen huoneeseen, joten lapset menevät herättämään isän makuuhuoneeseen.

Jos sekään ei toimi, sitten mies sohvalle yöksi ja lapsille kehotus että aamulla isi hoitaa. Tai sitten ääritapauksessa ap nousee aamulla, pukeutuu ja hakee lapset isän luo makkariin ja poistuu itse talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sääki niin määki. Kohta alkaa nillitys että kaikki kotityöt puoliksi. Punnitaan pyyhityt leivänmurutkin että varmasti tehdään puoliksi. Näin saa eron helposti alulle.

Ja täällä nyt kovasti näpäyttelet niin näpäytä myös miehellesi. Sanot että minä nukun huomenna myöhään. Piste. Eikä mitään v*tun nelivuotiaan ruikutusta "miks määää eeeen ssaaaa".

Joo tai jos toinen saa jatkuvasti nukkua pidempään ja paremmin, niin silläpä sitä saadaan äidin väsähtäminen helposti alulle. Ja menen kyllä pakostakin aikaisin nukkumaan, silläkin mies perusteli omaa nukkumistaan. Pakkohan minun on mennä aikaisin nukkumaan, jos meinaan jaksaa yöheräilyt ja vielä herätä aina aikaisin lasten kanssa. Ja minä hoidan kyllä pääsääntöisesti suurimman osan kotitöistä, että metsään meni tuo arvaus.

Ap

Mä kyllä kysyn saman kysymyksen kun miehesikin

Miksi sä heräät etkä nuku?

Veikkaanpa että kyse on taas kerran siitä että itse pitää tehdä kaikki, mikään pakko ei olisi mutta silti itse tehdään, mies on tämän huomannut ja nukkuu sen takia pidempään. Vaikka mies heräisi aikaisemmin, hän saisi valitusten ryöpyn kuinka tekee asiat "väärin" ja on helpompi tehdä itse. Mutta miehen täytyisi silti herätä samaan aikaan että olis reilua. Siis katsomaan vierestä sitä häärimistä.

Mitä jos lapsetkin menisivät vähän myöhemmin nukkumaan ja saisitte kaikki nukkua pidempään. Toimii!

Olen aina ihmetellyt miten naiset ottavat miehekseen niitä yksilöitä, jotka eivät kunnioita omaa puolisoaan sen vertaa ettei pitäisi tätä itsestään selvänä kotiorjana. Meillä arki jaetaan tasan. Molemmat kunnioittavat toistaan eikä toiselle kasata ylimäärästä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapsetkin menisivät vähän myöhemmin nukkumaan ja saisitte kaikki nukkua pidempään. Toimii!

Meillä ainakin tilanne on se, että lapsi on hoidossa arjet ja silloin pitää herätä suht varhain. Vuorokausirytmiä ei viitsisi noin pienellä kovin paljoa myöhäistää, ettei tarvitsisi aamuisin ihan kesken uniensa herätellä.

Hän ehkä voisi nukkua välillä viikonloppuisin lasten huoneessa. Kyllä lapset herättää, kehitat heitä vielä etukäteen vain jatkamaan iskän herättelyä, jos ei meinaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miten naiset ottavat miehekseen niitä yksilöitä, jotka eivät kunnioita omaa puolisoaan sen vertaa ettei pitäisi tätä itsestään selvänä kotiorjana. Meillä arki jaetaan tasan. Molemmat kunnioittavat toistaan eikä toiselle kasata ylimäärästä.

Lapset muuttavat monia. Kyllä minunkin ex osallistui arjen pyörittämiseen tasavertaisesti silloin, kun olimme vielä kahdestaan. Mutta kun lapsia sitten tuli, hänestä tuli koko ajan väsyneempi ja avuttomampi, migreenikin laukesi todella usein, jolloin hän lukittautui pimeään makuuhuoneeseen päiviksi ja muun perheen piti olla hipihiljaa, ilman migreeniäkin illat hän vain nukkui. Ok, hän kävi siinä vaiheessa töissä ja minä olin kotona, ja yritin helpottaa hänen oloaan varmistamalla, että hän sai aina tulla valmiiseen ruokapöytään ja siivottuun kotiin. Mutta ei se auttanut. Ajattelin, että jos hänen ei tarvitsisi käydä töissä niin ehkä hän jaksaisi paremmin, joten sovimme, että hän jää hoitovapaalle ja minä käyn töissä. No, kyllä hän lapset hengissä piti (peukku sille) mutta minä sain ensitöikseni alkaa siivota (talo oikeasti kuin pommin jäljiltä joka päivä) ja kokata töistä tullessani. En olisi voinut arvata silloin aikana ennen lapsia, minkälainen vätys sieltä kuoriutuisi. No nyt on ex, enkä päivääkään ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt huomenna aamulla ennen sängystä nousemista (kun lapset heräilee), voiko mies hoitaa lasten aamutoimet, kun sinä hoidit eilen. Jos mies on fiksu, se vastaa kyllä ja nousee sängystä. Sinä jäät nukkumaan.

Jos mies ei ole fiksu ja vastaa ei, huomauta kipakasti että sinä olet herännyt lasten kanssa jo x monena päivänä sinullakin on oikeus nukkua/rötvätä aamulla sängyssä. Vaadi miestä nousemaan. Vaikket saisi enää nukuttuakaan, makoile sängyssä kunnes aamutoimet on tehty ja toista seuraavana viikonloppuna.

Vaadi vaadi ja vaadi. Itse jos olisin halunnut lapsia tehdä (kaksi naista on kysynyt) niin nousisin ylös reippain mielin, enkä vaatimaan.

Kannattaa miettiä mihin on _itse_ sitoutunut.

Sinkkumies

Eli jos olisit halunnut lapsia, sinua ei haittaisi, että toinen ei tee heidän hoidossaan mitään?

Tietenkin teen itse ne asiat, joita olen halunnut. Jos en tykkää jääkiekosta, niin en osta luistimia. Jos en tykkää lasten kanssa olemisesta, niin en hanki lapsia. Ja niin edelleen.

Eli sä annat itsesi olla hyväksikäytettävä hölmö, jos haluat jotain. Tämä selvä.

Miksi kukaan ei syyllistä miestä lastenhankkimisesta? Ap:n miehen se olis pitänyt olla ryhtymättä isäksi, kun ei kerran lapsistaan voi huolehtia. Miksi teidän agumentit koskee vain ap:ta????

Kaverilla on tuollainen mies. Kerran kaveri sitten jäi nukkumaan - ei pystynyt kovin kauan kuuntelemaan lasten itkua - äijä tyynesti luki lehteä ja söi omaa aamupalaansa, lapset märissä vaipoissa ja itkivät nälkäänsä... täysin empatiakyvytön itsekäs m**kku. Ei voi käsittää että omasta jälkikasvusta huolehtiminen on niin vierasta 🤤

Vierailija kirjoitti:

Miehen vastaus oli: mikäs pakko sun on nousta ylös. Meillä siis kaksi pientä lasta, joiden kanssa herään yleensä seiskaan mennessä. Mies itse vetelee unia vielä tunnin pari sen jälkeen joka viikonloppu, molempina aamuina. Ajatteli varmaan, että vaipat vaihtuu itsekseen ja aamupalat päätyy pöytään samoin itsestään...

Miksi sitten mukuloita väänsit maailmaan jos et niitä ite halua hoitaa? Ei miehet koskaan oikeasti halua pentuja tehdä, syy naisen ottamiseen löytyy säännöllisestä pesän saamisesta tai ainakin toiveesta siihen. Jos akka penskoja haluaa niin hoitakoon ne kans.

Mitä on käynyt kunnon vanhanaikaiselle raivarille? Kyllä ne miehet toimivat, kun ne pistää toimimaan. Äiti saa nukkua, jos isukki tietää kokemuksesta, ettei äidin herääminen pitkäännukkumisaamuna ole hänelle ollenkaan kiva kokemus.

En tarkoita ollenkaan, että miehen kelvottomuus olisi naisen vika, mutta haluan rohkaista pitämään puolensa paremmin. Kyllä vätykselle saa suuttua ja saa huutaa niin että ikkunat helisevät. Okei se on lapsille hiukan ikävä juttu just sillä hetkellä, mutta ikävää on myös vätysisän ja marttyyriäidin kanssa, ei se kunnollinen terve raivostuminen silloin tällöin niitä lapsia riko. Ja antaa se myös sellaista mallia, että ei mikä tahansa käy päinsä. Perhe-elämään kuuluu myös se, että joskus pitää uskaltaa riidellä.

Eropaperivene kirjoitti:

Meillä sama meno, jatkunut jo neljä vuotta. Mies ympäripuhui minut hankkimaan lapsia, olin aluksi itse sitä mieltä, että en ehkä ole hyvää äitimateriaalia. Vakuutteli auttavansa ja että yhdessä selvitään, että hän aivan ehdottoman varmasti haluaa osallistuvaksi isäksi. Noo, asiasta on kerta toisensa jälkeen puhuttu, olen pyytänyt apua yöheräämisiin sekä viikonloppuaamuihin; siis jonkinlaista vuorosysteemiä (että molemmat saisivat edes yhden rauhallisen aamun viikossa, koska itsekin olen kokopäivätyössä, ja olin kahden lapsemme äitiyslomien välissäkin). Miehen kommentti on "Nallekarkit ei mee aina tasan, lapset tekee tollasia sulle mulle-sopimuksia kun eivät muuten osaa asioita järjestää" ja että "jos mä teen tollasia vuorolistoja, niin tuntuu siltä, että oon kotonakin vaan töissä". Ahaa. Lisäksi hän on kuulemma "niin huono lasten kanssa aamuisin".  Kotitöistä en viitsi edes sanoa mitään enää.

Olen tullut siihen tulokseen, että meillä asuu kahden alle kouluikäisen lisäksi aikuisen miehen kroppaan joutunut 15-vuotias. Vielä.

Sopiva mies tuollaiselle urpottarelle. Onneksi tuon kaltaiset miehet osuvat AINA sun kaltaisillesi ja ne mukavat kiltit miehet jäävät meille jotka vähän katsovat kenet ottavat.