Tiedätkö, taistelivatko isovanhempasi Suomen sisällissodassa punaisten vai valkoisten puolella?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lukion historian tunnilla opettaja kertoi erilaisista tämän sodan nimityksistä: sisällissota, kansalaissota, punaisten ja valkoisten sota, työväestön itsepuolustustaistelu, vapaussota... Meidän aikana 90-luvulla viralliseen käyttöön oppitunneille ja kirjoihin oli valikoitunut kansalaissota, myöhemmin on vakiinnutettu sisällissota.

Työväestön itsepuolustustaistelu... :D On taas vasemmiston uhriutumista oikein urakalla. Mielestäni vapaussota on kuvaavin termi, koska jos lopputulema olisi ollut toisin perin niin ei olisi itsenäisyyttä ja toimiston seinillä Kekkosen kuvan tilalla eräs "itäsuomalainen" viiksivallu.

Nimimerkki Elina kirjoitti:

Ei kummankaan puolella, mutta puoli valittiin puolesta. "Punikki" oli ainakin isoisoäitini, koska sattui asumaan väärässä kaupungissa.

Jos jo pelkkä asuinkaupunki määräsi puolen, miksi sitten kyseinen kahakka tunnetaan myös nimellä "veljessota?"

Tiedän :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoisten puolella. Hävettäisi olla punikkien sukua. Näemmä alkaa olla jakaantumimen kansassa samalla mallilla kuin 100 vuotta sitten. Saas nähdä, tuleeko revanssi. Oman puoleni tiedän kyllä.

Ylpeästi köyhiä sortamassa? Minulla on suvussa molempia ja enempi hävettää ne valkoisten puolella taistelleet, vaikken itse vasemmistolainen nykypäivän Suomessa olekaan.

Aika vasemmistolaista retoriikkaa tuo "köyhien sortaminen". Maksettiin palkkaa ja elätettiin työläisiä ja vastineeksi oletettiin työpanosta kuten nykyäänkin. Heti, kun mahdollistat jonkun elämisen niin olet köyhien sortaja. Justiinsa joo.

Lähinnä tuo alkuperäisen kirjoittajan retoriikka hämmensi minua: "Valkoisten puolella. Hävettäisi olla punikkien sukua. Näemmä alkaa olla jakaantumimen kansassa samalla mallilla kuin 100 vuotta sitten. Saas nähdä, tuleeko revanssi. Oman puoleni tiedän kyllä."

Jäi mietityttämään, mikä siinä punaisuudessa (oman siihen aikaan ihan aidosti sorretun yhteiskuntaluokan oikeuksien puolustamisessa) nyt oli niin häpeällistä?

Huonoja valintoja ja julmuuksia tehtiin molemmin puolin.

En vaan ymmärrä alkuperäisen kirjoittajan tyyppistä valkoista uhoa tämän päivän Suomessa. Köyhät joutavatkin pysyä kyykyssä ja raataa 18-tuntista raskasta työpäivää vaarallisissa oloissa onnettoman pienellä palkalla?

Itse en kehtaisi ikipäivänä sanoa, että taistelisin tuommoisen jatkumisen puolesta. Olkoon miten vasemmistoretoriikkaa hyvänsä, mutta kyllä minä kutsun tuollaista ihmisten sortamiseksi.

Nykypäivänä työolot ovat suht. asiallisella mallilla entisaikoihin verrattuna ja tärkeämpiä kysymyksiä on esim. ympäristö ja tasa-arvo, joita toki vasemmistokin ajaa, mutta omalla puolueellani (joka on Vihreät) on mielestäni vähän realistisemmat talouspoliittiset näkemykset, kun yritysmaailmaakin ymmärretään (välistä jopa paljon paremmin kuin perinteisiksi yritysmaailman puolueiksi mielletyillä tahoilla, jotka esim. vääristävät taloudellista kilpailua tukemalla kannattamattomia yrityksiä valtion verovaroilla) ja perustulomalli on sen verran maltillinen, että se paitsi vähentäisi eriarvoisuutta, myös kannustaisi menemään töihin..

Jos tänä päivänä syttyisi sisällissota, niin minä olisin sillä puolella, joka kannattaa homojen oikeutta mennä naimisiin, päästöjen vähentämistä, eriarvoisuuden vähenemiseen tähtääviä toimia, ihmisoikeuksia, tehotuotannon lopettamista, vihreää talouskasvua...

Noista vanhoista asioista ei kannattaisi tänä päivänä enää taistella, koska asiat ovat siltä osin paljon paremmin. (Eivät täydellisiä, mutta nollatuntityösopimukset ja 4kk koeaika eivät ole sellaisia kysymyksiä, että pitäisi lähteä pyssyt paukkuen ihmisiä tappamaan.)

Isä ja hänen veljeksensä kuuluivat kaikki suojeluskuntaan. Sain tietää asiasta vasta hiljattain, kun löysin sekalaisten tavaroiden laatikosta suojeluskunnan harrastusmerkin. En ole koskaan äänestänyt vasemmalle kallellaan olevaa vaaleissa.

Punaiset ampuivat isoisän asettoman siviiliveljen tuntemattomasta syystä. Perhe ei edes omistanut maata eikä ollut kummallalaan puolella. On vaikuttanut näkemyksiin sen jälkeen.

Isovanhemmat oli liian nuoria sotimaan... Syntyneet 1910 ja 1920 -luvulla. Kuolleita kyllä jo. Isoisän (syntynyt 1911) isoveli yritti olla punaisissa, koska isoisä oli kertonut, kun isoveli piilotteli "lahtareita". Tosin se leikki loppui nopeasti, kun valkoset tuli hakemaan ja teki tarjouksen "josta ei voi kieltäytyä" eli joko valkoisiin mukaan tai kuoppaan. 18-vuotiaalle valinta oli helppo.

Eli ainoa lähisuvusta osallistunut oli valkoisten puolella...

Vierailija kirjoitti:

Sisällissota on tuoreen Neuvostoliiton agitoimaa, tarkoitus oli hyväuskoisten torpparihölmöjen avulla liittää Suomi siihen.

Neuvostoliittoa ei tuolloin vielä ollut olemassakaan.

Isän puolen isovanhempien vanhemmat olivat sekä että. Isovanhempani eivät antaneet sen haitata. Eikä suvuissa ole ikinä muutenkaan entiset "puolet" näkyneet, vaan menty ihmisyys edellä. Vaikka ollaankin sieltä kovimpien kahinoiden alueelta. Sotavuodethan saivat menneet kaunat viimeistään unohtumaan.

Pappani pisti punikkeja kylmäksi Tampereella. Teki homman reilusti ja ammattitaidolla. Olihan hän teurastaja ammatiltaan. Ei vihaannut punikkeja vaan suhtautui lahtaamiseen työnä töiden joukossa. Sai monia mitaleja ammattitaidosta tällä saralla. 

Vierailija kirjoitti:

Punaiset ampuivat isoisän asettoman siviiliveljen tuntemattomasta syystä. Perhe ei edes omistanut maata eikä ollut kummallalaan puolella. On vaikuttanut näkemyksiin sen jälkeen.

Näitä on paljon. Sekä sodan että sen "jälkihoidon" aikana teloitettiin pärstäkertoimella ihmisiä, jotka olisivat halunneet pysyä erossa koko touhusta. Lopputuloksena ihmiset todellakin identifioivat itsensä vuosikymmeniä vihollistensa vihollisiksi.

Isänisä oli Lapualta isotalollisen poika, turha lienee siis vastata.

Tampere tapahtumapaikkana.

Äitini taasen kertoi, että hänen lapsuudessaan 30-40 -luvuilla kevään 1918 tapahtumat olivat kielletty aihe, tabu.

Äiti ystävystyi luokkakaverinsa Varvun kanssa ja toi tämän kotiin. Äitini isoäiti sai jonkinlaisen hermokohtauksen tyttärentyttärensä uuden ystävän nähdessään. Tyttöparka säikähti niin,että jo eteisessä käännähti kannoillaan ja juoksi pois. Ystävyys jatkui ilman kotivierailuja.

Isoisoäiti oli äidilleni illalla selittänyt, että Varvun kengistä jäi pahat jäljet eteisen lattiaan, sitähän oli kauhuissaan huudahtanut.

Pahinta lienee ollut perheissä ja suvuissa, joissa veljekset tai serkukset ovat jakautuneet eri puolille. Lapualainen isoisäni vaimo, miun isoäitini, kuoli hyvin nuorena. Isoisä avioitui myöhemmin uudelleen naisen kanssa, jonka veljet olivat olleet punaisten puolella.

Tuskin järjestivät sukutapaamisia. Minä en ainakaan heistä kuullut mitään,en tiennyt olemassa olostaankaan.

Onneksi ja toivottavasti olemme olleet viimeistään Talvisodan jälkeen ihan vaan suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällissota on tuoreen Neuvostoliiton agitoimaa, tarkoitus oli hyväuskoisten torpparihölmöjen avulla liittää Suomi siihen.

Neuvostoliittoa ei tuolloin vielä ollut olemassakaan.

Ei ollut tietenkään, mutta proletariaatti oli kaapannut vallan venäjällä. Ja siitä oltiin tekemässä sosialistista valtiota kovaa vauhtia, kunhan rojalistit saataisiin maanpakoon tai tapettua. Ja myös Suomen köyhälistöä agitoitiin sieltä käsin vahvasti. Eli kyllä se ihan totta on.

Luojan kiitos valkoiset voittivat, olimme muuten osa Venäjää.

En tiedä. On omalle isälleni kipeä asia ja vaikuttanut hänen lapsuudessaan, kun ihmisiä luokiteltiin punaisten ja valkoisten lapsiin. Isäni vanhemmat ovat sisällissodan aikaan olleet noin 10-vuotiaita, joten eivät vielä mukana asiassa. Jos arvata pitää puentilalliset suurperheeliset ovat olleet punaisia.

Vierailija kirjoitti:

Valkoisten puolella. Hävettäisi olla punikkien sukua. Näemmä alkaa olla jakaantumimen kansassa samalla mallilla kuin 100 vuotta sitten. Saas nähdä, tuleeko revanssi. Oman puoleni tiedän kyllä.

Joo.... nettinatsien virtuaalinen etätaistelukomppania :D

Jos katsotaan Suomen nykyisin menestyneimpiä yrityksiä, niin yllättäen niiden taustalla on ns. valkoisia sukuja. Miksi ihmeessä punaisten jälkeläiset eivät ole suostuneet kantamaan vastuutaan maan menestymiseksi?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällissota on tuoreen Neuvostoliiton agitoimaa, tarkoitus oli hyväuskoisten torpparihölmöjen avulla liittää Suomi siihen.

Neuvostoliittoa ei tuolloin vielä ollut olemassakaan.

Ei ollut tietenkään, mutta proletariaatti oli kaapannut vallan venäjällä. Ja siitä oltiin tekemässä sosialistista valtiota kovaa vauhtia, kunhan rojalistit saataisiin maanpakoon tai tapettua. Ja myös Suomen köyhälistöä agitoitiin sieltä käsin vahvasti. Eli kyllä se ihan totta on.

Luojan kiitos valkoiset voittivat, olimme muuten osa Venäjää.

Luojan kiitos valkoiset voittivat Suomessa ja punaiset Venäjällä. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat estäneet tämän nyt vietettävän juhlavuoden.

Lopulta me olemme olleet historian hannuhanhia, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Toinen maailmansotakin meni melko hyvin.

Suomen sisällissota käytiin 1918 ja suurin osan tämän päivän isovanhemmista on syntynyt tuon ajan jälkeen tai aikaisintaan 1900-luvun alussa. Näin oli myös isovanhemmillani, joka on syntynyt 1919 eli täyttäisi 98 vuotta.

Asevelvollisuus ikäraja on ollut 18v ja sisällissotaan osallistuneiden on pitänyt olla syntyneitä 1800-luvulla. Ehkä jotain värvättyjä oli nuorempia.

Vähän epäilen joidenkin kommenteja, jotka kertovat isovanhempien osallistuneen tai sitten ovat yli 80v

Aikanaan on varmasti toimittu kuten on parhaaksi koettu molemmilla puolilla, mutta nykypäivänä meillä ei ole varaa näin pienellä porukalla pitää yllä jakoa eri ryhmiin näin pienen maan sisällä. Tosi heikoilla ollaan jos suomalaiset eivät ole keskenään samalla puolella, niinkuin nytkin on nähtävissä. Ulkopuolisten kuten itänaapurin on tosi helppo ruokkia Suomen sisäistä epävakautta ja eripuraa, mikä taas heikentää meitä entisestään.

Isoisovanhemmat olivat valkoisten puolella. Omassa elämässä olen huomannut sisällissodan vaikutuksen ainoastaan kerran. Muutama kesä sitten olin mummulassa ja pänttäsin hissan ylppäreihin. Mummu kysyi, mitä siinä historiankirjassa kerrotaan. Sattumalta luin juuri sillä hetkellä kappaletta, jossa kerrottiin, kuinka monta punaista sai surmansa valkoisten toimesta. Kommentoin suurta lukua sen kummempia ajattelematta. Paha virhe. Mummu kuulosti ensin siltä, että meinasi saada jonkin kohtauksen. Sen jälkeen alkoi pitkä selostus siitä, miten koko suku ollaan valkoisia ja enkai vaan ole punaisten puolella, miten kamalaa olisi, jos olisin punaisten puolella. Tähän vielä muistelua siitä, kuinka monta sukulaista menetettiin punaisten takia + miten joku kaukainen sukulainen oli riskeerannut henkensä vakoillessaan punaisia. Tuli ainakin ihan kunnolla opittua, että vanhempi ikäpolvi ei noita tapahtumia unohda, vaan muistaa edelleen kaiken.