Onko yleistä, että tyttärien lapsia paapotaan enemmän kuin poikien?
Niille ostetaan enemmän vaatteita ja leluja, niiden luona vieraillaan useammin, heille poimitaan marjat, mehustetaan, käydään kokkaamassa ruokaa kysymättä, tarjotaan hoitoapua jne. Ja poikien lapset jäävät näiden isovanhempien puolesta lähes täysin vaille huolenpitoa ja huomiota. Yleistä?
Kommentit (27)
sorry, hoopo virhe: Minä USKON, että miniä koetaan vieraammaksi. Ja EN usko, että kyse on sinänsä tyttärien tai poikien eriarvoisuudesta lapsina.
1
Aika lailla yleistä. Toisaalta sitä tyttären vauvaa pääsee katsomaan jo sairaalaan, pojan vauvan näkee ensimmäisen kerran ristiäisissä. Tyttären lasta saa pidellä sylissä, pojan vauvaa sylitelläkseen pitää lukea ensin 20-sivuinen hoito-ohje. Tytön lapselle saa leperrellä, pojan lapselle tulee puhua artikuloiden kirjakieltä. Tyttären lapselle saa ostaa vaatteita, pojan lapselle ei, koska anopin maku on aina surkea. Tytär tulee käymään koko perheen voimin, pojan perhe ei tule käymään, ellei ole pakko. Poika käy salaa vaimoltaan, koska kaikki yhteydenpito äitiin on läheisriippuvuutta.
Siksi sitä tyttären lasta tulee hellittyä enemmän.
Mikä tuossa on paapomista, ap? Minusta tuollainen kanssakäyminen ja apu ovat normaaleita läheisissä perhesuhteissa, ei mitään "paapomista" eli hemmottelua.
Meillä ainakin noin. Taloudellisesta avusta, hoitoavusta ja välittämisestä/yhteydebpidosta 100% menee tyttärelle ja 0% pojalle. Meillä anoppi sanoi ihan suoraan että aikoo auttaa vain tyttärensä perhettä ja pojan perhe hommatkoon apunsa muualta. Tämän mummon välittäminen on se että tulee joulukortti. Koskasn ei käy, tule lasten juhliin, noteeraa mitenkään.
Mutta, asia oli tiedossa ja ei tullut yllätyksenä. Syy ei ole miniän, vaan anopin omassa äitiydessä joka oli aika häiriintynyttä. Anoppi jo lapsena kohteli omia lapsiaan räikeän eriarvoisesti ja sama jatkunut läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla yleistä. Toisaalta sitä tyttären vauvaa pääsee katsomaan jo sairaalaan, pojan vauvan näkee ensimmäisen kerran ristiäisissä. Tyttären lasta saa pidellä sylissä, pojan vauvaa sylitelläkseen pitää lukea ensin 20-sivuinen hoito-ohje. Tytön lapselle saa leperrellä, pojan lapselle tulee puhua artikuloiden kirjakieltä. Tyttären lapselle saa ostaa vaatteita, pojan lapselle ei, koska anopin maku on aina surkea. Tytär tulee käymään koko perheen voimin, pojan perhe ei tule käymään, ellei ole pakko. Poika käy salaa vaimoltaan, koska kaikki yhteydenpito äitiin on läheisriippuvuutta.
Siksi sitä tyttären lasta tulee hellittyä enemmän.
Ei kaikilla ole tuollaista anoppivihaa. Minä kyllä pidän anopistani, mutta silti hän menee aina mielummin auttelemaan tyttärensä perhettä. Meillä tulee vain käymään pikaisesti kahvilla ja leikkii vähän lasten kanssa. Omat vanhempani ovat alkoholisteja, joten heiltä ei paljon ystävällistä avunantoa voi odottaakaan.
Kaikissa tietämissäni tapauksissa tytär itsekin pitää enemmän yhteyttä äitinsä kuin veljensä.
Tuntuu siltä, että jos äidillä on läheiset välit appiperheeseen, niin lapselle tulee automaattisesti hyvät välit. Näin meillä ainakin.
Tuosta on joku tutkimuskin.
Tyttären lapset on varmemmin samaa sukulinjaa, joten niitä on biologisesti kannattavampaa suosia.
Jos nyt mietin tuntemiani isovanhempia, joiden pojalla ja tyttärellä on molemmilla samanikäinen lapsi, molemmat lapset ovat selvästi yhtä rakkaita ja molemmat olisivat tervetulleita yhtä usein, mutta koska tyttären lapsi asuu naapurissa, tietenkin tämä käy useammin. Tytär on hyvin köyhä ja yksinhuoltaja, pojan lapsen äiti varakas, tytär ei juuri siivoa, pojan perheessä siivotaan säännöllisesti, joten siksi tytärtä autetaan enemmän.
Täytyy myöntää, etten ollut aiemmin edes ajatellut, että tuollaista ap:n mainitsemaan ilmiötä voisi olla olemassa, koska olen niin naisvaltaisesta suvusta, että käytännössä kaikki ovat niitä tyttären lapsia.
Äidit päättävät lasten asioista enemmän. Miniä on harvoin hyvin läheinen anoppinsa kanssa, vaan kääntyy oman äitinsä puoleen apua tarvitessaan.
Minusta tämä on biologisesti ihan selitettävissä. Jos tyttäreni saa vauvan, hän pyytää minua avukseen, jos poikani tyttöystävä saisi vsuvan, hän kääntyisi oman äitinsä puoleen.
Mulla ei ole omaa äitiä. Anoppi onneksi on, ja hän on erinomainen mummo. Mutta tiettyä arkuutta (tai hienotunteisuutta) hänessä on, kysyi esimerkiksi, että pahastunko jos hän neuloo lapsille sukkia. Itsekin reagoin sitten vähän niin, että kotona pitää olla siistiä ja ruoat valmiina, kun hän tulee käymään.
Välillä minä kaipaan sellaista ronskia äitiä tai anoppia, joka tulisi omilla avaimilla sisään ja alkaisi pestä lattioita. Mutta kaverillani on sellaisia 2 kpl, ja hän on aivan raivoissaan näiden sanomisista ja tekemisistä harva se päivä...
Meillä kyllä vanhempani paapovat paljon enemmän veljeni lapsia kuin mun. Veljen hyvinvoinnista ollaan muutenkin enemmän kiinnostuneita ja huolissaan kuin minun.
terveisin pikkuveljen isosisko
Mummot rakastavat varmasti poikiensa ja tyttäriensä lapsia yhtä paljon. Miniät ja anopit eivät kuitenkaan ole juuri koskaan yhtä läheisiä kuin äidit ja tyttäret. Vaikka anopin ja miniän välit olisivat hyvät, nainen kääntyy aina ensimmäisenä oman äitinsä puoleen, jos hänellä on avun tarvetta. Eivätkä anopit varmaan edes kehtaa tuppautua miniän kotiin samalla tavalla kuin oman tyttären katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta on joku tutkimuskin.
Tyttären lapset on varmemmin samaa sukulinjaa, joten niitä on biologisesti kannattavampaa suosia.
Tämä on se perimmäinen syy. Muu on asian kaunistelua. Ne pojan lapset voivat olla naapurin Penan.
Vierailija kirjoitti:
Mummot rakastavat varmasti poikiensa ja tyttäriensä lapsia yhtä paljon. Miniät ja anopit eivät kuitenkaan ole juuri koskaan yhtä läheisiä kuin äidit ja tyttäret. Vaikka anopin ja miniän välit olisivat hyvät, nainen kääntyy aina ensimmäisenä oman äitinsä puoleen, jos hänellä on avun tarvetta. Eivätkä anopit varmaan edes kehtaa tuppautua miniän kotiin samalla tavalla kuin oman tyttären katon alle.
Ei se mene aina noin. Anoppini tietää että pahasti mt ongelmainen äitini ei ole elämässäni mitenkään mukana eikä varsinkaan millään lailla apuna. Tietää hyvin että olen äiditön. Silti auttaa vain tytörtään, meitä ei auta edes harvoin pyydettäessä eikä edes pahassa kriisitilanteessa. Anoppi on sanou pojalleen että tyttären lapset vaan on niin paljon rakkaampia että haluaa kohdentaa kaiken panostuksensa tyttären perheeseen. Mieheni loukkaantui tästä syvästi, mutta sekään ei anoppia haittaa kun saa mummoilla siellä rakkaamman lapsen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omaa äitiä. Anoppi onneksi on, ja hän on erinomainen mummo. Mutta tiettyä arkuutta (tai hienotunteisuutta) hänessä on, kysyi esimerkiksi, että pahastunko jos hän neuloo lapsille sukkia. Itsekin reagoin sitten vähän niin, että kotona pitää olla siistiä ja ruoat valmiina, kun hän tulee käymään.
Välillä minä kaipaan sellaista ronskia äitiä tai anoppia, joka tulisi omilla avaimilla sisään ja alkaisi pestä lattioita. Mutta kaverillani on sellaisia 2 kpl, ja hän on aivan raivoissaan näiden sanomisista ja tekemisistä harva se päivä...
Meillä tulee kyllä se anoppi omilla avaimilla sisään. Mutta ei kyllä pese lattioita. Hänellä on yli puolet isompi talo kuin meillä, eli siivoamista riittää siellä kotonaankin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa tietämissäni tapauksissa tytär itsekin pitää enemmän yhteyttä äitinsä kuin veljensä.
Miniä ei pidä miehensä ja tämän äidin liian läheisistä väleistä.
Tämä on kuulemma se napanuora , joka on jäänyt katkeamatta.
Tyttärellä ei kuulemma tuollaista napanuoraa ei voi äitiinsä ollakaan.
Palstan totuuksia...
Vierailija kirjoitti:
sorry, hoopo virhe: Minä USKON, että miniä koetaan vieraammaksi. Ja EN usko, että kyse on sinänsä tyttärien tai poikien eriarvoisuudesta lapsina.
1
Niin se miniähän pitää yleensä tiiviit suhteet omaan lapsuuden perheeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla yleistä. Toisaalta sitä tyttären vauvaa pääsee katsomaan jo sairaalaan, pojan vauvan näkee ensimmäisen kerran ristiäisissä. Tyttären lasta saa pidellä sylissä, pojan vauvaa sylitelläkseen pitää lukea ensin 20-sivuinen hoito-ohje. Tytön lapselle saa leperrellä, pojan lapselle tulee puhua artikuloiden kirjakieltä. Tyttären lapselle saa ostaa vaatteita, pojan lapselle ei, koska anopin maku on aina surkea. Tytär tulee käymään koko perheen voimin, pojan perhe ei tule käymään, ellei ole pakko. Poika käy salaa vaimoltaan, koska kaikki yhteydenpito äitiin on läheisriippuvuutta.
Siksi sitä tyttären lasta tulee hellittyä enemmän.
Omassa tuttavapiirissäni on anoppi, joka alkuun osti poikansa lapselle innokkaana vaatteita. Miniä kuitenkin kielsi kaikki lahjat ja ilmoitti, että haluaa vain tiettyjä värejä ja haluaa valita itse kaikki tavarat vauvalle. Nyt, kun lapsi on isompi, edelleenkään anoppi ei saa ostaa mitään lahjoja lapselle.
En tiedä IRL yhtään tuollaista tapausta. Mutta av:lla moni väittää asioiden olevan noin.
Minä en usko, että kyse on - jos tuollainen tilanne jossakin on - siitä, että miniä koetaan vieraammaksi, ja nuo mainitsemasi asiat kumminkin monessa suvussa/perheessä ovat vielä naisten kesken sovittavia ja organisoituja asioita. Eli oman tyttären kotiin kehdataan herkemmin mennä ja oman tyttären kanssa voidaan jopa riidellä tarvittaessa asioista ilman, että välit katkeavat.
Miniää moni anoppi arastelee, jos miniäkin arastelee anoppia. Pelätään, miten miniä suhtautuu lahjoihin ja apuun. Ottaako miniä itseensä, jos teen asiat omalla tavallani? Ja jos nyt taas jotain päättelee av-palstan keskusteluista, niin OTTAAHAN SE... ;-D