Tiedätkö, taistelivatko isovanhempasi Suomen sisällissodassa punaisten vai valkoisten puolella?

Sisällissota on KAIKKEIN idiootein sota muoto. Vähän kun ampuisi omaan jalkaan

Kuinka ikäloppuja täällä oikein in??? itse nelikymppinen ja vanhimmatkin isovanhemmistani syntyeet 20-luvulla, ei siis tosiaankaan mitään sisällissota-ikäisiä

ja luokkanousua on tapahtunut sen verran et jos nyt vastaava tapahtus niin meiltä ammuttas duunareita...

Vierailija kirjoitti:

Punaisuus oli ja on pelkkää kyvyttömien saastaista kateutta ja murhanhimoisuutta kyvykkäitä kateuden kohteita kohtaan. Siitä ovat todisteena n. 80 000 000 kommunismin uhria ympäri maailman. Tämänkin faktan jälkeen jotkut kehtaavat änkyttää natseista ja vähättelevät raukkamaisesti oman ideologiansa kuolonuhreja. Jo se kertoo että kyseessä on rikollinen asenne ja ideologia.

Joo, vasemmiston älyllinen epärehellisyys on kyllä jotain aivan uskomatonta.

Valkoisten puolella ja olen ylpeä siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoisten puolella. Hävettäisi olla punikkien sukua. Näemmä alkaa olla jakaantumimen kansassa samalla mallilla kuin 100 vuotta sitten. Saas nähdä, tuleeko revanssi. Oman puoleni tiedän kyllä.

Äitisi oli huara samoin kuten isoäitisi.

Kummallakohan puolella niitä huoria oli enemmän?

Punaisia olivat kaikki tyynni. Isoisoäiti oli vanhkileirilläkin, koska antoi ruokaa punaisten sotilaille. Selvisi sentään hengissä. Ei silloin tainnut puolueettomia ollakaan, meininki oli vähän "jos et ole meitä, olet heitä".

Olen 60-vuotias ja kirjoitin tuolla aiemmin siitä, että isäni veljeskaarteineen kuuluivat suojeluskuntaan. Isäni oli syntynyt 1904 ja touhusi veljineen suojeluskunnassa lähetteinä jne. Rintamalle olivat liian nuoria. Isä oli sisällissodan syttyessä vain 14 vuotias. Nyt vasta tämän tajusin, kun olen lueskellut näitä kommentteja. Laittoi miettimään.

en tiedä, eikä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoisten puolella ja oli nitistänyt yli 30-punaista saastaa.

Valitettavasti tuo vaikuttaa tänäpäivänä erittäin paljon elämäämme, jos valkoiset olisivat tuolloin puhdistaneet Suomen kunnolla punaisista ilman vähäisintäkään armoa, ei Suomi olisi tänään vihervasemmistolainen totalitaristinen maa.

Milläs valkoisten patruunoiden tehtaita sitten olisi pyöritetty?

Ja miten pienellä armeijalla olisi Neuvostoliittoa vastaan sodittu ilman näitä eloon jääneitä "punaisia saastoja" ja heidän jälkeläisiään?

Isovanhempieni 1800-luvun puolella syntyneet vanhemmat eivät aktiivisesti tietääkseni sotaan osallistuneet. Sitävastoin heidän sisaruksiaan oli mukana ainakin paikallisella tasolla. Yksi teloitettiin melkein kotipihalleen punaisen lentävän komppanianpäällikön toimesta. Yksi teloitettiin valkoisten toimesta kenttäoikeudenkäynnin tuloksena ja pari vietti vankileireillä useita kuukausia ja menettivät kansalaisluottamuksensa useammaksi vuodeksi.

Mäkin ihmettelen, kun luulisi että suurin osa tänne kirjoittavista on vielä aika nuoria, että miten heidän isovanhempansa olisivat voineet olla missään sotimisiässä sata vuotta sitten.  Tännehän voi kirjoittaa vaikka minun 25-vuotias lapsenlapseni ja hänelle siis minä olen se isovanhempi.  Olen syntynyt 1950-luvun alussa.

Minunkin isovanhempani olivat hyvin nuoria kapinan aikaan, juuri ja juuri aikuisia.  Kumpikaan isoisistäni ei osallistunut sisällissotaan.  Täällä meillä päin ei ollut punakaarteja eikä täällä sodittu.  Toinen vaarini asui Karjalassa ja oli parikymppinen silloin, oli valtiolla töissä eikä osallistunut mihinkään.

Siksi on vähän hankala sanoa, kumpia tässä oltaisiin. 

Ei näiden monien nykynuorten isovanhemmat ole olleet edes talvi- tai jatkosodassakaan.  Edes minun lasteni kaikkien ikätovereiden isovanhemmat ei ole välttämättä olleet sodassa, ovat eläneet sen ajan kyllä, mutta olleet liian nuoria rintamalle.

Vanhin mun isovanhemmista syntyi 1914. Eli ei tainnut seistä barrikaadeilla tuolloin. Ainoassa sodassaan taisteli Suomen puolella. Äidin isä ei ehtinyt edes siihen, syntyi -26.

Sukumme osallistui punikkikapinan nujertamiseen. Siksi tänä päivänä sossuna huolehdin, ettei puniikit nauti elämästään.

Eivät kumpienkaan, ei tainnu koskettaa Karjalaa pahemmin toi sota, ja olivat sillon lapsia, mummokin vasta ollut 8v sillon, papat ja toinen mummi suunnilleen samaa ikäluokkaa.

Isovanhemmat on syntyneet 1907-1913, olivat siis lapsia v. 1918  sodan aikaan. Joskus lapsena kysyin äidiltä, että oliko meidän sukulaiset valkoisten vai punaisten puolella sodan aikaan. Äiti ei vastannut siihen kysymykseen yhtään mitään. Päättelin sitten itse, että kaipa punaisten puolella, kun vappumarssilla, jossa me lapsetkin oltiin mukana, kannettiin aina punaisia lippuja.