Ketään muita joita ahdistaa viedä lapset päiväkotiin, kun sielä pyörii kaikki taudit ja loiset?

Mua ei ahdistanut monen pk-vuoden aikana juuri muu kuin vatsatauti. No, siedätyshoito on auttanut siihen. Nyt ahdistaa vain täit, joita on saatu kerran vuosi sitten, ja se oli painajaismaista. Niitä oli jopa itselläni. Kihomadot ei ahdista, ne on kumminkin aika helppo hoitaa pois. Täikammalla oman pään raastaminen kyllä jätti tukkaan joksikin aikaa jäljet...

Alkuun joo. Ei mulla ole ollut lapsena täitä, kihomatoja tai märkärupia... Eikä siinä kaikki, kun noista osa vielä sitten saatiin. Nyt ei ihan niin enää hetkauta, lapsetkin on isompia. Ovat ainakin altistuneet monenlaiselle ja toivon mukaan jotain vastustuskykyä on muodostunut.

Vierailija kirjoitti:

Nukkuuko ne päikyssä sängyissä mihin nyt sattuu kellahtaan vai onko omat?

Omat.

Infektioastmaisen lapsen äitinä todellakin pelottaa, etenkin kun viime vuonna oli enemmän sairaspäiviä kuin hoitopäiviä, ja monta kertaa oltiin erilaisten infektioiden takia sairaalahoidossakin. Ei ollut hääviä! Jotkut täit tuntuvat aika pieniltä asioilta vaikeiden hengitysongelmien rinnalla, vaikka mukavaa ei ole tietysti mikään sairastelu.

No, en ole stressannut. Ei meillä ole sairasteltu erityisesti päikyssä ja ylipäätään... mitä ihmeellisen likaista toisissa ihmisissä muka on? Meneehän lapset kouluunkin, aikuiset töihin jne.

Mitä loisiin tulee, niin meille tuli esikoiselle täitä pari kertaa eskarissa. Ekala kerralla ehti tulla mullekin. Olihan se ällöttävää, mutta ei siitä mitään traumaa tullut. Tytöllä ne asui pitkässä tukassa, pojan tukka on sen verran lyhyt, ettei siihen loiset pääse niin helposti. Eikä mies saanut myöskään samasta syystä tartuntaa.

Pitkään selvittiin ilman loisia hyvän käsihygienian ja maalaisjärjen (ei lainailla toisten hattuja tai muitakaan vaatekappaleita) ansiosta, mutta sitten eräästä päiväkodista Espoosta saatiin täitartunta. Jälkeenpäin muistin ajatelleeni lasten naulakoiden ohi kulkiessa, että eikö ole epähygieenistä kun vaatteet ja pipot olivat aivan liian ahtaassa naulakossa kosketuksissa toisiinsa. Harmittaa etten nostanut asiasta isompaa juttua päiväkodin johtajan kanssa, mutta olin juuri silloin läpikäymässä avioeroni alkuvaiheita joten energiaa ei enää siihen riittänyt. Kyse oli nimittäin aivan selvästä päiväkodin laiminlyönnistä. Aivan liian paljon lapsia liian pienissä tiloissa.