Vanhempi: miksi ette kutsu lastani vastavierailulle?

Teen aika paljon töitä kotona, ja jos talossa on vieraita lapsia, meteli ja juoksentelu yleensä on melkoisen paljon tavallista suurempaa. Tosin lapseni on joka päivä päiväkodissa 6-7 tuntia ja lisäksi hänellä on kolme harrastusta iltaisin, joten hänellä kyllä on puuhaa ja kavereita. Omaa lastani ei ole koskaan kutsuttu muualle kylään, mutta viitisen kertaa olen ottanut erään toisen perheen lapsen meille pariksi tunniksi, kun heillä on ollut lastenhoitopulma ylitöiden takia. Se ei ole ollut minulle ongelma.

t. ope

Ei ole pakko kutsua arkena, lapsi tulee viikonloppunakin mielellään:) t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei siis ollut tarkoitus olla tyly, mutta kummasta se nousee , lapsesta vai aikuisesta, että jokainen vuoden arki-ilta ja viikonloppu pitää rauhoittua oman perheen kanssa. En nimittäin tarkoittanut että joka ilta tai viikko pitäisi jossain luuhata, mutta kai nyt edes joskus voi kyläillä ja tässä tapauksessa kutsua kylään! Lapsia voi tietty olla erilaisia. Omani on tosi seurallinen ja aktiivinen, mutta eivät kyllä kaverinsakaan meillä väsymystä itke, vaan marisevat kun liian aikaisin tullaan hakemaan.

Tuliko mieleesi, että on paljon perheitä, jossa ei todellakaan olla vuoden jokainen arki-ilta ja viikonloppu perheen kanssa. Sitä kutsutaan vuorotyöksi. 

Meillä on vähän erilainen tilanne mutta minäkin olen se kutsuja. Lapseni ovat vain puolipäiväisinä hoidossa, ja usein varsinkin eskarista tulee joku meille iltapäiväksi leikkimään. Ja olen erikseen sanonut parille lapsen kavereiden vanhemmalle että saa kysyä jos hoitotunnit paukkuu tai työpäivä venyy.

Mutta voin kuvitella että asetelma olisikin toisin päin jos esikoinen tai molemmat olisi kokopäiväisiä. Sen jälkeen esikoinen ei enää kavereita jaksaisi, ja vähän sama pätee meihin vanhempiin: kuopusta lukuun ottamatta koko perhe kaipaa myös latautumisaikaa ilman vieraita! Joten voin kuvitella tilanteen jossa tuo loputtoman seurallinen kuopus olisi se kyläluuta... jos kutsutaan, oletan että se kyläily on toivottua ja omakin etu (niin kuin meillä nyt) johon ei odoteta takaisinmaksua. Ja toisaalta - en näe ongelmallisena sanoa että "E tulisi mielellään joskus teille päin leikkimään", vastapuoli voi tarttua tai olla tarttumatta.

Itselläni on tällä hetkellä aika vähän aikaa ja mahdollisuuksia kutsua tänne muita lapsia kylään, vaikka sitten kun heitä on, onkin mukavaa.

Mutta juuri nyt.. Teen kolmivuorotyötä (epäsäännölliset työajat) mikä jo yksistään on ajoittain ongelma, eikä kaikki aikuisvieraatkaan oikein meinaa tajuta että jos olen yön töissä, haluan tosiaan nukkua seuraavana päivänä sen verran kuin nukuttaa, heräillä rauhassa ja olla vain perheen kanssa - enkä herätä siihen, että meillä on vieraita. Sitten, kun vapaita on, näen mielelläni ystäviä ja sukulaisia, lasten kaveritkin on meille tervetulleita. Tosin nyt kun lapset on päiväkodissa, ajattelen, ettei aina ole välttämätöntä leikkiä iltaisin.

Mä olen ottanut ihan mielelläni kavereita meillekin leikkimään, mutta mies tekee vuorotyötä ja on yleensä päivävuorojen jälkeen väsynyt ja "hermoheikko" ja ennen yövuoroja nukkuu. Kiva sitten hyssytellä vieraita lapsia olemaan hiljempaa. Joitain en ole kutsunut uudelleen, koska en pidä siitä, ettei meidän sääntöjä noudateta, esim. notkutaan jääkaapilla ja haetaan omin luvin kaapista sipsejä sen sijaan että leikittäisiin mun lapsen kanssa.

Koululaiset yleensä jo itse päättävät kenen luo mennään. Me asumme kerrostalossa, joten usein päätyvät kavereille, kun heillä piha ja tramppa. Jollain myös koira, joka pitää ulkoiluttaa, niin helpompi jäädä sinne.

Vinkki vielä pienissä asunnoissa asuville: viekää se kaveri vaikka vastavuoroisesti puistoon teidän mukana tai johonkin lastentapahtumaan.

Up

Todella pitkin hampain annan lapsen mennä jollekin kaverille päiväkotipäivän jälkeen, yleensä vasta sitten, kun kaverin äiti on moneen kertaan kerjännyt, että heidän Arde-Karell niiiiiin kaipaa seuraa ja leikkikaveria. Eikä käy edes mielessä, että vastavuoroisesti kutsuisin jonkun lapsen meille, koska lapsella on päiväkodin ulkopuolella paljon seuraa. On naapureiden lapset, muskari- ja urheiluseurakaverit ja omat sisarukset, joten ei ole tarvetta sen lisäksi kärttää päiväkotikaverin seuraa.

Meillä on iso talo, mutta lapsivieraat ovat tervetulleita vain eteiseen ja keittiöön. En todellakaan viitsi mennä jonkun 5v:n perässä, joka ei usko, kun lapseni sanoo,että ei saa koskea tavaroihin, ei saa availla suljettuja ovia, ei saa sotkea. Siksi saa olla vain keittiössä, siellä pystyn kieltelemään ja komentelemaan vaivatta.

Hienoa, nro 27! Onpa mukavaa nähdä kerrankin hyvää kieltä ja lukijoita kunnioittavaa asennetta. Olet hyvä kirjoittaja ja osaat kirjakielen: osaat sanan "milloin":

Vierailija kirjoitti:

Olen laiska ottamaan toisiin vanhempiin yhteyttä ja setvimään aikatauluja, milloin lapset voisivat kyläillä puolin tai toisin; Olen kuitenkin aina sanonut, että kaverit voivat tulla meille milloin tahansa, kun vain kotona ollaan.

Väärin olisi: "...koska lapset voisivat / koska tahansa..."

Kirjoittakaa rakkaat palstalaiset kirjoittajan nro 27 erinomaisen esimerkin mukaan!

Olen kyllä yllättynyt näistä vastauksista! Mutta eipä ainakaan tarvitse ihmetellä miksei kutsuja tule. Enkä toki aio rankaista lapsia vanhempiensa törppöydestä ja sosiaalisen pelisilmän puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko kutsua arkena, lapsi tulee viikonloppunakin mielellään:) t. Ap

En jätä edes omaa 5-vuotiastani yksin kotiin, saati sitten samanikäisen kaverinsa kanssa. Viikonloppuisin hoidetaan kauppareissut, tavataan isovanhempia ja muita sukulaisia sekä ollaan ihan vaan perheen kesken. 50 tuntia viikossa kavereiden kanssa on ihan oikeasti lapsellekin aika paljon. Tuskin itsekään vietät noin paljon aikaa ystäviesi kanssa. Mutta kunhan lapsi menee kouluun eikä enää tarvitse aikuisen jatkuvaa valvontaa, kavereita saa koulun jälkeen tulla vaikka joka päivä  talo täyteen.

Mutta lapsesi toki mielellään tuot meille...?

Meillä on monta lasta. Joka ilta toinen kuskaa harrastuksiin ja toinen on pienempien kanssa kotona. Pihassa asuu paljon lapsia, ja leikkivät ja kyläilevät iltaisin heidän kanssaan. Emme myöskään ehdi sopia mitään kyläilyjä, juuri saadaan hoidettua tämä meidän perusarki. Monesti kyllä harmittaa juurikin näiden tarhaikäisten puolesta, mutta kouluikäiset kyläilevät sitten jo itse.

Lapseni koulukavereilla n.pari perhettä kymmenestä on sellaisia mihin ei koskaan saa mennä. Jollain siihen ihan hyvä syy ( tosi ahdas tilapäisasunto), mutta kyllä tulee mieleen että eivät tue lasten kaverisuhteita yhtä paljon kuin muut perheet joihin voi vapaammin mennä.

Itse alle kouluikäisten kanssa kyse oli saamattomuudesta, aina oli mielessä että pekka pitäisi kutsua vastavierailulle mutta usein se jäi. Lisäksi pienten vanhemmissa selviä hyväksikäyttäjiä, kerran jos otti he olivat aina tuputtamassa lastaan.

Koululaiset osaavat itse kutsua ja hakea ja totta kai useimmiten meille voi tulla- vaikka sitten tunniksi. Outoa liika jyrkkyys että koskaan ei sopisi vierailu- onhan tämä lapsenkin koti.

Itse tunnen välillä syyllisyyttä kun meillä ei myöskään paljon lapsivieraita käy. Asutaan maalla, joten ensimmäinen ongelma on aina kuljetukset. Oma työmatkani on melkein tunti suuntaansa, joten olen käytännössä viideltä kotona, mies menee taas myöhemmin töihin, jotta voi aamulla olla lasten kanssa kotona, hän tulee kotiin vasta kuudelta. Vaikka omat kolme lastani ovat jo kouluikäisiä ja voisivat olla keskenäänkin kavereiden kanssa kotona, eivät he oikein pääse tänne. Ja iltaisin on sitten jo kiirettä kun on harrastukset (jokaisella yksi, mutta osalla useampia kertoja viikossa).

Viikonloput ovat pyhitettyä kotitöille, joita ei todellakaan ehdi arkena tehdä, sukulaisten tapaamiselle (kuten niiden isovanhempien tapaamiselle), synttäreille, pelireissulle ja ihan vaan rentoutumiselle.

Nuorimmalla on kaksi kaveria kenen kanssa kyläilevät silloin tällöin. Olen kummankin lapsen äidille todennut, että vastavuoroisuus on vähän haastavaa ja kumpikin on sanonut ettei heitä haittaa. Toinen on kotiäitinä ja toisen koti on ihan koulun vieressä ja tekee lyhyttä työpäivää. Käytännössä silloin kun pyydän lapsia meille, mummi joutuu hakemaan lapset koulusta (koulutaksissa ei saa muita tulla) ja laittaa vielä heille jotain syötävää. En kovin usein halua mummia vaivata tälläisella asialla vaikka kuulemma ihan mielellään sen tekeekin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni koulukavereilla n.pari perhettä kymmenestä on sellaisia mihin ei koskaan saa mennä. Jollain siihen ihan hyvä syy ( tosi ahdas tilapäisasunto), mutta kyllä tulee mieleen että eivät tue lasten kaverisuhteita yhtä paljon kuin muut perheet joihin voi vapaammin mennä.

Itse alle kouluikäisten kanssa kyse oli saamattomuudesta, aina oli mielessä että pekka pitäisi kutsua vastavierailulle mutta usein se jäi. Lisäksi pienten vanhemmissa selviä hyväksikäyttäjiä, kerran jos otti he olivat aina tuputtamassa lastaan.

Koululaiset osaavat itse kutsua ja hakea ja totta kai useimmiten meille voi tulla- vaikka sitten tunniksi. Outoa liika jyrkkyys että koskaan ei sopisi vierailu- onhan tämä lapsenkin koti.

Oma lapseni on ns.kiltti lapsi eli hyvää seuraa, koska hän ei vieraillessaan tuhoa mitään, keksi sotkuleikkejä tai kiusaa. Siksi hän on helppona peräänkatsottavana ja kaikkien kanssa toimeen tulevana lapsena toivottua leikkiseuraa. Valitettavasti kutsujakaverit eivät ole samanlasia ja lapseni onkin usein todennut, että hän ei halua meille Jytyä tai Rynniä vieraisille, koska nämä hajottaisivat hänen lelunsa eivätkä tottelisi pyyntöjä. Tämä on lapsenikin koti ja juuri siksi en kutsu meille lapsia, joiden seura ei ole omalle lapselleni mieluista.

Minulla on 8-vuotias poika ja yhden kaverin luona ei ole koskaan käynyt. Tämä ihmetyttää kun meillä käy joka viikko ja välillä monta kertaa. Saa mennä toisille kylään mutta poikakaan ei tiedä miksi heille ei saa mennä. Tiedän kokemuksesta omasta lapsuudestani että jos kavereita ei saa kotiin tulla niin kohta niitä ei enää ole. Miettikää siis kaksi kertaa, kumpi on tärkeämpää lapsen kaverit vai oma mukavuudenhalu?. Minä otan mielelläni pojan kavereita meille ja niin muut kavereiden vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lapset kyllä välillä leikkivät keskenäänkin, mutta ovat eri sukupuolta, joten myös ne ihan omat kaverit ovat tärkeitä. En mä uuvuksiin saakka vieraita lapsia passaa :D Enkä ehkä kutsuisi niin usein, mutta usein hakiessani päiväkodista lapsen kaverit oikein pyytävät päästä meille ja muistavat vielä seuraavanakin päivänä kysyä, että koska sopii. Olen ehkä totuttanut heidät liian hyvään :) Luulisi, että omilta vanhemmiltaankin sitten kinuavat leikkikaveria ja kysyvät milloin pääsevät X:n luo ja vanhemmalle saattaisi välillä mieleen juolahtaa että hei, kutsutaas välillä x meille. Vai ovatko vanhempansa niin tympeitä kuin osa tässä ketjussa, että tiuskaisevat vaan että sitten vasta kun olet koulussa, ei käy nyt. t. ap

Vaikutat erittäin ekstrovertilta!