Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempi: miksi ette kutsu lastani vastavierailulle?
15.09.2017 |
Otsikossa siis kysymykseni: miksi tuot oman lapsesi innokkaasti meille leikkimään, mutta minun lapseni ei koskaan saa kutsua teille?
Taustaa: lapseni on 5-vuotias, kiva ja sosiaalinen ihan tavallisen keskiluokkaisen perheen lapsi keskiluokkaisella, pienehköllä asuinalueella kaupungissa. Hänellä on päiväkodissa muutaman lapsen tiivis leikkiporukka, josta olen kutsunut lapsia ainakin parin vuoden ajan meille leikkimään, ainakin joka toinen viikko joku käy. Otan suoraa päiväkodista mukaan, tarjoan ruuan tai jätksiä, leikit sujuvat ja pääsen itsekin helpommalla kun lapsella on seuraa. Nyt olen tosissani alkanut ihmetellä, miksi näistä lapsista vain yksi kutsuu minun lapseni vastavierailulle. En vaan keksi syitä. Lapsen kaverit usein pyytävät päästä meille, eli ovat ihan oikeasti hyviä kavereita ja leikit sujuvat. Luulisi että vanhempikin haluaa pitää yllä ystävyyssuhteita tai edes kohteliaisuudesta kutsuu. Voiko johtua siitä, että meillä on vähän isompi asunto, jossa on hyvin leikkitilaa, eivätkä sitten kehtaa kutsua pienempään kotiinsa (ihan kuin lapset tällaisesta välittäisivät)? Jatkan edelleen lapseni kavereiden ottamista meille, mutta harmittaa lapsen puolesta, kun ei saa kutsuja. Lisään vielä, että synttäreilleen ovat kyllä kutsuneet.
Kommentit (61)
Ei vaan jaksa pyytää ketään. Me arvostamme mieheni kanssa omaa rauhaa. Ei meillä käy omiakaan kavereita, tapaamme aina ravintolassa. Meidän tytär ja poika leikkivät hyvin keskenään, ovat aina leikkineet.
Välillä tuntuu, että nämä kyläilijät eivät edes halua olla omillaan, vaan vaativat jatkuvaa kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on mahdollista vain Suomessa :D
Mun mielestä lapsiperheen elämä on hirveetä säätämistä. Koko ajan mennään ja pitää olla jotain suurta ja mahtavaa tekemistä, paljon kavereita ja isoja synttäreitä, uutta krääsää ja enemmän ja parempaa ja vielä vähän lisää. Eikö jo lapsillekin voisi yrittää opettaa rauhoittumista ja yksinoloa. Yksinkin voisi välillä leikkiä, ei aina tarvii olla kaverin tai vanhemman siinä säätämässä.
Vierailija kirjoitti:
Omani ovat teinejä jo, tää on niin normaalia.
Olen ollut kyllä tosi vihainen asiasta ja katkera.
On se kummaa että sama touhu jatkunut myös kun lapset on isompia.
Osa näitä jotka antaa mennä ja osa suorastaan tietoisesti hakee ilmaista lastenhoitoapua.
Meillä kävi usein vieraita lapsia, teillä aika harvoin.
On yksi kaveri joka ottaa lapseni mukaan pienille matkoille ja minä tietenkin otan sitten hänet, kun arvostan vastavuoroisuutta.
Onneksi on nyt nuorin jo 14 ja vanhin 16 vuotta.
Se on varmaan siten, että jotkut vain etsivät sellaisen perheen , johon voi viedä lapsensa hoitoon. Me ollaan miehen kanssa "kilttejä" ja meille voi aina tulla "hoitoon".
Joskus joku ihan kysyikin, että voiko tulla leikkimään kun mennään kauppaan yms - Ok meille.
Vadtavuoroisuudesta ei tietoakaan ja osalla näistä meillä olleista on kyllä muita kavereita leikkimässä...eli jotkut pääsee ja jotkut ei.
Kyllä edes kohteliaisuussyistä voisi pyytää edes yhden kerran kylään...
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa pyytää ketään. Me arvostamme mieheni kanssa omaa rauhaa. Ei meillä käy omiakaan kavereita, tapaamme aina ravintolassa. Meidän tytär ja poika leikkivät hyvin keskenään, ovat aina leikkineet.
Välillä tuntuu, että nämä kyläilijät eivät edes halua olla omillaan, vaan vaativat jatkuvaa kanssakäymistä.
Mekin ollaan itroverttejä, mutta lapset nauttivat kun joskus joku tulee meillekin leikkimään.
Kotona möllötettäisiin nelistään joten kaverit on ok👍tosin harvakseltaan joku käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laiska ottamaan toisiin vanhempiin yhteyttä ja setvimään aikatauluja, milloin lapset voisivat kyläillä puolin tai toisin. Silloin tällöin näin toki teen, kun kaveri asuu kauempana, eikä lapsi voi mennä ovelle kysymään leikkikaveria tai etukäteen soittaa suoraan kaverille sopiakseen menosta (kun ovat kouluikäisiä). Olen kuitenkin aina sanonut, että kaverit voivat tulla meille milloin tahansa, kun vain kotona ollaan. En siis yleensä kutsu ketään, vaan odotan, että lapsi/lapsen vanhempi kysyy, sopisiko tulla. Miksi ap ei voisi kysyä vanhemmilta, voisiko oma lapsi tulla vuorostaan leikkimään kaverin luo. Ainakin meillä päin on totuttu siihen, että voi myös pyytää päästä kaverin luo leikkimään. Meillä on valitettavasti koettu myös ajanjakso, kun kavereita ei käynyt juuri ikinä (kun niitä ei ollut), ja nyt kun kavereita onneksi on harva se ilta, en ikinä sano, ettei meille saa tulla, jos vain ollaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsellani on isompi sisarus. Kutsun vain sellaisina iltoina kun ei ole harrastuksia. Mä koen itse pääseväni helpommalla kun lapsella on leikkikaveri jonka kanssa touhuta. Voin sitten itse istahtaa kahvikupin kanssa sohvalle :) On meilläkin välillä sotkuista, mutta eivät lapset siitä tunnu välittävän. Mutta kiitos vastauksista, ehkä en ole vaan ymmärtänyt tuota oman rauhan kaipuuta. Mulle se taas on sitä, ettei tarvitse kuunnella lapsen "ei oo tekemistä, mitä tehtäis mihin mentäis"-kitinöitä. t. Ap
Lapsi kitisee tylsyyttään kun olet opettanut sen siihen että kun vähän vinkuu, palvelija hyppää ja keksii tekemistä.
Mikset voi vaan sanoa sille että "jos ei keksi itselleen tekemistä, on tylsää" ja istua sen kahvikuppisi kanssa? Kyllä se lapsi muutaman päivän jälkeen oppii itse viihdyttämään itseään.
Lapsi ei itsenäisty koskaan eikä sen luovuus kehity jos aina on valmista ohjelmaa tai leikkikaveria tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kutsu siksi, etten pidä lasten kanssa olemisesta varsinkaan vieraiden ja meillä on sotkuista.
Jos mietin tilannetta omalle kohdalleni, tulee mieleen, että ehkä vanhemmat eivät yksinkertaisesti vaan jaksa tai heitä ei huvita enää oman työpäivän jälkeen kutsua kotiin perheen ulkopuolisia henkilöitä. Välttämättä kyse ei ole ollenkaan mistään negatiivisesta teidän perhettä kohtaan.
Itse kaipaan työpäivän jälkeen rauhallisuutta ja omaa kotia eikä välttämättä ole energiaa vieraille. Monesti (myös mikäli lapsella on kaveri mukana) joudumme/pääsemme itsekin mieheni kanssa mukaan lasten leikkeihin, halusimme tai emme :) Tämä saattaa korostua, mikäli lapsella ei ole omaa huonetta tai asunto on muuten pieni, jolloin helpommin kaikki viettävät aikaa yhdessä tilassa.
Voin myös kuvitella, että vaikka olisikin halua kutsua lapsen kavereita kylään, se saattaa vain jäädä tekemättä "saamattomuuden" vuoksi. Vähän samalla lailla, kun kahvittelut ystävien kanssa tuppaavat jäämään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsellani on isompi sisarus. Kutsun vain sellaisina iltoina kun ei ole harrastuksia. Mä koen itse pääseväni helpommalla kun lapsella on leikkikaveri jonka kanssa touhuta. Voin sitten itse istahtaa kahvikupin kanssa sohvalle :) On meilläkin välillä sotkuista, mutta eivät lapset siitä tunnu välittävän. Mutta kiitos vastauksista, ehkä en ole vaan ymmärtänyt tuota oman rauhan kaipuuta. Mulle se taas on sitä, ettei tarvitse kuunnella lapsen "ei oo tekemistä, mitä tehtäis mihin mentäis"-kitinöitä. t. Ap
Lapsi kitisee tylsyyttään kun olet opettanut sen siihen että kun vähän vinkuu, palvelija hyppää ja keksii tekemistä.
Mikset voi vaan sanoa sille että "jos ei keksi itselleen tekemistä, on tylsää" ja istua sen kahvikuppisi kanssa? Kyllä se lapsi muutaman päivän jälkeen oppii itse viihdyttämään itseään.
Lapsi ei itsenäisty koskaan eikä sen luovuus kehity jos aina on valmista ohjelmaa tai leikkikaveria tarjolla.
Juuri näin. Jos kitisee niin lyö turpiin niin johan lakkaa. Tai sulje pimeään komeroon kahdeksi viikoksi. Tai käytä metodia ala Erika. Kyllä loppuu.
....ei ihme, että me suomalaiset olemme outoja...hulluja...ilkeitä...,jne jne jne
Meillä jos lasta kysytään kaverille, niin totta kai se sopii mulle, mutta miksi sen tarvitsis tarkoittaa sitä, että mulle sopisi, että meille tullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset ovat väsyneitä ja eristyneitä. Sitten vielä pitää lähteä mökille eristyksiin muista ihmisistä.
Me ollaan kaikki varmaan asbergerer-autismikirjon omaavia erakkoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jos lasta kysytään kaverille, niin totta kai se sopii mulle, mutta miksi sen tarvitsis tarkoittaa sitä, että mulle sopisi, että meille tullaan.
Muista sanoa kun viet lapsesi kylään. Sitten ei huolta. Reippaasti vain, että meille ei voi tulla. Sano se myös lapsellesi, ettei teille voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta ja jos toiselle tulee kaveri on toisellekin hommattava kaveri kylään ettei jää kolmanneksi pyöräksi kiukkuamaan ja sotkemaan leikkejä. Siinä onkin sitten jo sopimista ja säätöä kun pitää sovittaa kolmen perheen menot yhteen. Lisäksi olen päivät töissä lasten ja nuorten kanssa, jiten kotona en enää jaksais iltaa setviä kuka tönäs ketä ja kenen keppi vietiin. Silti pidetään huolta, että vastavuoroisuus toteutuu ja meillä leikitään vuorottain jokaisen lapsivieraan kohdalla.
Tänään meillä mm. on kolme vierasta lasta omilla kylässä ja itse tulin töitten jälkeen istumaan hetkeks kahvilaan, kunnen rankan työviikon jälkeen jaksa enää yhtään ylimäärästä ipanaa. Mieheni siis kotona lapsijengin kanssa. Lähden kun oletan heidät haetun kotiin 😊
Muutama kommentti vastaajille (kiitos kun vastasitte!):
" Nykylapsilla pitää olla suurta ja mahtavaa tekemistä" - mikä on arkisempaa ja edullisempaa kuin kaverikyläily?
" Ei jaksa säätää" - Viesti kaverin äidille: voiko x tulla meille leikkimään huomenna tai tiistaina? Ai ei sovi nämä. No palataan joskus toiste. Ei oo vaikeaa.
" Pitää kutsua sisaruksellekin kaveri" - Sisarukset on hyvä opettaa kunnioittamaan ainakin osan ajasta toisten leikkirauhaa. Siksi aikaa vaikka ohjelma pyörimään tai toisen vanhemman kanssa ulos. Ei oo liikaa vaadittu.
" Halutaan omaa rauhaa" - sinä vai lapsesi? oisko vaikka kerran kuussa liikaa vaadittu. 5 v ei kuitenkaan ole ihan taapero, vaan leikki-ikäinen
" Lapsen pitäis osata leikkiä yksinkin" - edelleen, jos kerran kuussa kutsuu kaverin, jää aika monta iltaa yksin leikkimiseen
" Voi mennä kaverille, mutta meille en jaksa kutsua" - voisitko ajatella itsesi sijasta joskus minunkin lapseni tunteita. Tulisi onnelliseksi kutsusta.
Kaikella rakkaudella kanssaäidit: vähän mörököllejä olette :)
t. ap, joka innostui kirjoittelemaan sen kerran kun teki tänne aloituksen
Moni vanhempi hommaa lapsia, eikä sitten tajua kuinka rankkaa se on. Esimerkkinä kaverini, jolla on kaksoset ja se aina toivoo, että pennut ois hoidossa tai jollain mummolassa. Voin kuvitella, että sysääviä vanhempia on paljon. Ei saisi käyttää "vieraita" vanhempia hyväkseen, että hoitavat samalla meidänkin mukulat.
Kun ite olin pieni, meille sai aina tulla. Asuttiin äidin kanssa me sisarukset, mutta jos faija oli kotona (olivat eronneet) niin ei saanu tulla. Muistan muutamia koteja, joihin pääsy oli rajoitettua, mutta suurimpaan osaan kyllä pääsi. Ja ihan vapaasti. Liekö sitten ajat muuttuneet, mutta johan lapsikin aistii, että tässä on jotain omituista, kun meille tullaan aina, mutta teille ei tulla koskaan.
1) koska olen vuorotöissä
2) meillä on sotkuista
3) kerrostaloasunto on ahtaampi kuin omakotitalo. Omakotitalossa vähemmän meteliä ja enemmän tekemistä. Täällä pitää olla kuin huopatossutehtaassa tai sitten pitää lähteä puistoon
Työaikani on klo 8-16 ja matkoihin menee noin tunti suuntaansa. Lapseni menee päiväkotiin aamulla klo 7 ja haen hänet sieltä noin klo 16:50. Päiväkoti menee kiinni klo 17, joten jos lapseni ei sattuisikaan olemaan viimeinen haettava, muiden lasten vanhemmat ovat parin minuutin sisällä tulossa lapsiaan hakemaan. Tämän jälkeen menemme kotiin, laitan päivällisen ja syömme. Jos lapseni vielä 10-tuntisen päiväkotipäivänsä päälle kaipaa kaveriseuraa, hän menee ulos ja leikkii pihalla taloyhtiön muiden lasten kanssa. Eli en voi ottaa sinun lastasi päiväkodista, koska hän ei ole enää siellä, kun tulen hakemaan omaa lastani.
On teillä surulliset elämät. Ei ketään ihmistä oikeasti koskaan läsnä. Siihen ootte sitten vielä tuominnut lapsetkin. Selittyy paljolti miksi itsemurha ja masennus tilastot on niin suuria, kun "ystävien" näkeminen on noin rankkaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei siis ollut tarkoitus olla tyly, mutta kummasta se nousee , lapsesta vai aikuisesta, että jokainen vuoden arki-ilta ja viikonloppu pitää rauhoittua oman perheen kanssa. En nimittäin tarkoittanut että joka ilta tai viikko pitäisi jossain luuhata, mutta kai nyt edes joskus voi kyläillä ja tässä tapauksessa kutsua kylään! Lapsia voi tietty olla erilaisia. Omani on tosi seurallinen ja aktiivinen, mutta eivät kyllä kaverinsakaan meillä väsymystä itke, vaan marisevat kun liian aikaisin tullaan hakemaan.