Pahimmat kokkausmokat

Vierailija kirjoitti:

Leikkasin chiliä. Silmäkulmaa rupesi kutittamaan, niin menin sitten hieraisemaan chilit silmään. Siihen päälle ruoka oli niin tulista, että roskiin meni.

 Samantapainen tapaus minulla. Olin pilkkonut voimakkaita habaneroja ja en sitten muistanut pestä käsiäni heti. Menin käymään virtsaamassa ja se polte ja kihelmöinti mikä peeniksessäni tuntui, oli jotain todella tympeää. Polte tuntui ainakin tunnin, vaikka koitin parhaani mukaan saada pestyä. Nykyään muistan pestä käteni huolellisesti chilien käsittelyn jälkeen.

Tuo chilipolte on kyllä jotain aivan hirvittävää. Siis kun kunnon ytyä chiliä menee iholle tai herkempään paikkaan kuten silmiin, niin se tuntuu siltä kuin ruumiinosa olisi tulessa ja se tunne voi kestää pitkään. Hanskatkaan ei ole huono idea chilin käsittelyyn. Chili ei lähde pelkässä vesipesussa pois, vaan voi vaan levitä. Ja ennen vessaanmenoa kannattaa kyllä chili miehellä ainakin pestä kunnolla pois! ;) Jos suuta polttaa, kun on syönyt chiliä, maito auttaa.

Mun ensimmäiset pikkupullat turpos uunissa jalkapallon kokoisiksi. Oli siinä isä ihmeissään, kun poikkesi kahville:)

Leikkelin habaneroja ruokaan ja kun olin homman saanut valmiiksi, pyyhkäisin kädellä naamaani ajatuksissani. Jumakeuta sitä poltetta, äkkiä nettiin etsimään apua polteeseen. Oliiviöljy toi pahimpaan tuskaan helpotuksen, sitä hieroin käteeni ja naamaan. Nykyään pidän huivia kasvojen suojana habaneroa ja chiliä leikatessani ja öljyän käteni lopuksi. Hanskat voisi olla viisasta hankkia, kun aika paljon tulista ruokaa teen. :D

Tein kasvissosekeittoa ja laitoin sitä liikaa tehosekoittimeen. Tulikuuma keitto suihkusi käsille ja vähän joka paikkaan.

Harvoin epäonnistun kokatessa, mutta kerran innostuin liikaa sipulin lisäämisestä ruokaan. Olin lukenut, miten terveellistä sipuli on, joten päätin tehdä sipulipyreetä lihapullataikinan sekaan. Ihan hyvä idea muuten, mutta innostuin laittamaan taikinaan niin paljon pyrettä, että paistaessa pullat hajosivat totaalisesti. Yritin pelastaa tilanteen paistamalla loput uunissa. Tuloksena oli pellillinen mössöä. En ollut varmaan koskaan ennen joutunut heittämään teelmiäni roskiin, mutta silloin kävi niin.

Toisen kerran sain vielä tilanteen pelastettua, mutta tuskaisaa se oli. Olin luvannut tehdä kihlajaiskakun ja sovelsin erästä italialaista reseptiä. Täytteenä oli lähinnä kermaa. Tuli mieleen sitten tuunata kakku alkuperäisestä versiosta niin, että lisään päälle suklaakuorrutuksen. Tämä olisi ollut taa hyvä idea, ellen olisi lähtenyt kikkailemaan kakun muodolla eli tehnyt siitä hieman korkeampaa, kapenevaa tornia, ja jos olisin älynnyt jäähdyttää suklaakastiketta enemmän. Kun kaadoin kastikkeen kakun päälle, kerma alkoi sulaa ja kakku lähti vajoamaan. Taistelin aika kauan, että sain tuhot korjattua ja kakun hyvännäköiseksi taas. Koko keittiö ja emäntä myös olivat ihan suklaassa. Sitä oli seinissä ja lattialla ja vaatteissa jne. Opiksi oli sekin kyllä.

Olen kai jonkunsorttinen masokisti, että vaihtelevista ja paikoin kehnoistakin kokkaustaidoistani huolimatta, tykkään kokeilla uusia minulle joskus vaikeitakin reseptejä. Ehkä se, kun onnistuu jossain tai löytää uuden hyvän reseptin on niin mukava kokemus, että unohtaa epäonnistuneet tekeleet.

Ruokapuolelta tulee mieleen esim. jauhelihakastikkeen maustaminen pippurin asemesta reilulla määrällä kanelia. Olisi varmaan ollut aasialaista tai afrikkalaista makumaailmaa, mutta turha tarjota isäukolle ja veljelle, joten bioastiaan meni. Ja uusi pikainen kauppareissu.

Leipomapuolella karmaisevin makuelämys syntyi, kun sekoitin rahkatortun päälliseen ennen paistamista kiivipalasia samaan tapaan kuin tavallisesti ananasta tai persikkaa. Odotin sitten tortun jäähtymistä ja maukasta kahvihetkeä. Kahvissa ei mitään vikaa, mutta se torttu, sitä ei syönyt erkkikään, niin kammottavalta se maistui. Kiivin happo ja hapan rahka reagoivat jotenkin keskenään, näin olen lukenut jostain. Valmiin tretun koristeeksi voi erinomaisesti käyttää kiiviä.   

Tein nakkikastiketta koko perheelle kun teininä opiskelin kokiksi.

Ajattelin vähän soveltaa ja lorautin sekaan konjakkia. Ei sopinut.

Vähin äänin pistin nakit siivilään ja huuhtelin ne. Sitten uusi yritys ilman konjakkia enkä puhunut muille mitään 😀

On muitakin mokia. Päivääkään en ole kokkina työskennellyt ja olen kouluttautunut uudelleen eri ammattiin.

Tekaisin kasvispihvejä, kun vegaaniystävä oli tulossa kylään. Ideana oli tehdä siihen myös vegaaninen "jugurtti"kastike. Pihveistä tuli epämääräistä mössöä, joka ei pysynyt kasassa, ja mössön makukaan ei tehnyt vaikutusta. Kävin ostamassa pakastevalmisfalafelejä ja tein niihin lisukkeeksi kastikkeen. Ne oli oikein maistuvia.

Lasagnereseptin ymmärsin niin, ettei tarvitse tehdä kuin toinen kastikkeista eli jauheliha-tomaattikastike, ei valkokastiketta. Oli hivenen kuiva, voin kertoa.

Leipasin kakkupohjan ja ottaessani kakkua uunista, se lipesi otteestani ja lasinen vuoka rysähti maahan ja meni päreiksi. Kakkupohja näytti täydelliseltä, mutta oli syömäkelvoton lasinsirujen seassa. Suututti niin.

Ehkä se, kun olin lukenut liikaa eläinlääkäri Herriottia ja päätin tehdä rosmariinilla maustettuja possunkyljyksiä.

Laitoin kuivattua rosmariinia sinne kyljysten sekaan kourallisen.

Eihän sitä kukaan syönyt!

Sittemmin tästä on tullut yksi bravuurinumeroistani, vähemmällä rosmariinimäärällä tietty.

Harvoin epäonnistun kokkauksessa ja leipomisessa, mutta kerran tilasin kokeeksi stevia-jauhetta ja valmistin netistä löytyneen ohjeen mukaan stevia-suklaakakun. En ole ikinä maistanut mitään niin kuvottavaa, vaikka tein kaiken ohjeen mukaan. Heitin kakun roskiin. Keittiössä haisi samalta kuin yläasteella kemianluokassa.

Tein köksän tunnilla pinaattikeittoa. Ohjeessa neuvottiin laittamaan 3 tl jauhoja, minä pistin ajatuksissani 3 dl; siitä tuli melkoista sementtiä. Ope oli tarpeettoman raivona :D

Vierailija kirjoitti:

Ruokapuolelta tulee mieleen esim. jauhelihakastikkeen maustaminen pippurin asemesta reilulla määrällä kanelia. Olisi varmaan ollut aasialaista tai afrikkalaista makumaailmaa, mutta turha tarjota isäukolle ja veljelle, joten bioastiaan meni. Ja uusi pikainen kauppareissu.

Leipomapuolella karmaisevin makuelämys syntyi, kun sekoitin rahkatortun päälliseen ennen paistamista kiivipalasia samaan tapaan kuin tavallisesti ananasta tai persikkaa. Odotin sitten tortun jäähtymistä ja maukasta kahvihetkeä. Kahvissa ei mitään vikaa, mutta se torttu, sitä ei syönyt erkkikään, niin kammottavalta se maistui. Kiivin happo ja hapan rahka reagoivat jotenkin keskenään, näin olen lukenut jostain. Valmiin tretun koristeeksi voi erinomaisesti käyttää kiiviä.   

Muistaako kukaan enää muinaista television kokkiohjelmaa nimeltä Makupalat? Siinä kaverukset tekivät kerran jälkiruoaksi kiivirahkaa, johon kaatoivat koko ajan lisää sokeria, kun oli edelleen niin hapanta. Seuraavassa ohjelmassa he varoittivat katsojia koskaan kokeilemasta kyseistä reseptiä, koska siitä oli tullut niin valtavasti huonoa katsojapalautetta.

Vierailija kirjoitti:

Ruokapuolelta tulee mieleen esim. jauhelihakastikkeen maustaminen pippurin asemesta reilulla määrällä kanelia. Olisi varmaan ollut aasialaista tai afrikkalaista makumaailmaa, mutta turha tarjota isäukolle ja veljelle, joten bioastiaan meni. Ja uusi pikainen kauppareissu.

Leipomapuolella karmaisevin makuelämys syntyi, kun sekoitin rahkatortun päälliseen ennen paistamista kiivipalasia samaan tapaan kuin tavallisesti ananasta tai persikkaa. Odotin sitten tortun jäähtymistä ja maukasta kahvihetkeä. Kahvissa ei mitään vikaa, mutta se torttu, sitä ei syönyt erkkikään, niin kammottavalta se maistui. Kiivin happo ja hapan rahka reagoivat jotenkin keskenään, näin olen lukenut jostain. Valmiin tretun koristeeksi voi erinomaisesti käyttää kiiviä.   

"Toinen unohtumaton jälkiruoka on kiivirahka, jonka kokit tekaisivat pääsiäisjaksossa. Ohjaajan mukaan jakson loppuun oli jäämässä viisi minuuttia löysää ja lopuksi voisi valmistaa jälkiruoan. Kaapista löytyi rahkaa ja hedelmiä.

– Sanoin, että pankaa pyörimään. Minä valmistan kiivirahkan, Pekkala sanoo.

Herkulliseksi ajatellusta jälkkäristä hedelmärahkasta tuli hapanta ja kitkerää. Rahka ja kiivi eivät sopineetkaan yhteen niin hyvin kuin voisi kuvitella. Kokki lisäsi rahkaan hieman sokeria. Ja vielä lisää sokeria. Kuvaukset saatiin purkitettua, mutta kiivirahka alkoi hetken seistyään muistuttaa enemmän tapettiliisteriä.

– Jakson jälkeen alkoi tulla aivan hirveästi meiliä, kuinka voimme tällaista esitellä ohjelmassa. Amerikan serkut olivat olleet kylässä ja heidät oli haluttu yllättää, mutta ei kiivirahkaa olisi syönyt edes naapurin koira."

http://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000005278516.html

Tomaattipyrepurkki oli ilmeisesti ottanut jotain osumaa, koska kun painoin siihen purkinavaajan, se kirjaimellisesti räjähti. Paksua tomaattimoskaa oli kattoa myöten ja jokaisessa pikku kolossa vielä kuukausien jälkeen. Miten niin pienestä purkista voikin tulla niin totaalinen tuho. 

Tein suklaamacaronseja. Paistetut pikkuleivät muistuttivat lähinnä koirankakkoja. Taikina ei levinnyt uunissa ollenkaan, oli kait liian tönkköä.

Ostin bolognesekastikkeeseen vahingossa porsaan jauhelihaa, lisäksi tomaattimurska oli chilillä maustettua. Yhdistelmä oli aivan järkyttävän pahaa. Mies haarukoi ruokaa vedet silmissä ja yritti laimeasti vakuutella, että on ihan syötävää.

Itte en mitään kovin dramaattista ole saanut aikaiseksi, mutta kotitaloustunnilla yläasteella eräällä meni sekaisin tl ja rkl, 3/4 tl muuttui kaverin tulkinnassa 3-4 rkl:ksi.  Pikkuinen kakku kupli varsin vauhdilla yli äyräidensä ja pitkin uunia...