Lue keskustelun säännöt.
Mikä "titteli" minulle, kun aviomiehestäni tulee isoisä?
13.09.2017 |
Mieheni tytär saa joulukuussa lapsen ja tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Ollaan kaikki todella innoissamme asiasta ja tänään mietittiin, että tuleeko miehestäni pappa vai vaari tai joku muu. No mietittiin myös, että mikä minä olisin tälle lapselle? Isoäiti tai mamma/mummi ym menee tyttären äidille niin kuin kuuluukin. Haluaisin kuitenkin olla joku muu, kuin pelkkä etunimi vaikka kyllä sekin käy. Miten muut ovat tittelöineet isoisän vaimon lapsen syntyessä? Tai vastaavasti isoäidin aviomiehen?
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päättävät lapsen vanhemmat.
Meillä ainakin kysyttiin lapsen isovanhemmilta, mitä nimeä he haluavat itsestään käytettävän. Asia voi olla yllättävänkin tärkeä. Isovanhemmat sanoivat saman tien, mitä nimitystä he olivat ajatelleet.
Tässä nimenomaan ei ole kyse isovanhemmasta. Onko jotain vaikeuksia luetun ymmärrätämisessä?
Lapselle isovanhemman puoliso on käytännössä isovanhempi. Jos puoliso haluaa olla siinä rinnalla "isovanhempana" tai isovanhempana, niin ei siinä kannata ainakaan tarkoituksellisesti alkaa erotella ja haastaa riitaa.
No tietysti sanotaan että tulet vaarin luo ja paikalla on myös vaarin kaveri Leena. Ei isoäiti eikä mummo koska se asuu Tampereella. Tai vaikka vaari ja naapurista Kaisa.
Vaari asuu Leena-mummon kanssa ja Tampereella on Kaisa-mummu ja Matti-pappa, ja Turussa on vielä Antti-ukki ja Minna-mummi. Jos näin on ollut koko lapsen elinajan, eikä kukaan aikuisista tee siitä numeroa, niin tilanne on lapselle täysin luonteva. Niin, ja tietysti nykyään on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että Kaisa-mummu onkin naimisissa Tiina-mummun kanssa. Kyllä lapsi siihenkin tottuu.
Ihan jees mutta nuo mummu ja pappa loppukaneetit pitää pudottaa pois niiltä jotka eivät ole biologista sukua. Mummuksi ei tulla olemalla papan panokaveri.
Onneksi myös muille kuin biologisille jälkeläisille voi olla hyvä vanhempi tai isovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meillä asia on hoidettu niin että äidin miestä lapset sanovat ihan etunimellä. Ja heillä on todella läheinen suhde, siitä ei ole kysymys mutta mielestäni olisi outoa kutsua häntä papaksi, vaariksi yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päättävät lapsen vanhemmat.
Meillä ainakin kysyttiin lapsen isovanhemmilta, mitä nimeä he haluavat itsestään käytettävän. Asia voi olla yllättävänkin tärkeä. Isovanhemmat sanoivat saman tien, mitä nimitystä he olivat ajatelleet.
Tässä nimenomaan ei ole kyse isovanhemmasta. Onko jotain vaikeuksia luetun ymmärrätämisessä?
Lapselle isovanhemman puoliso on käytännössä isovanhempi. Jos puoliso haluaa olla siinä rinnalla "isovanhempana" tai isovanhempana, niin ei siinä kannata ainakaan tarkoituksellisesti alkaa erotella ja haastaa riitaa.
No tietysti sanotaan että tulet vaarin luo ja paikalla on myös vaarin kaveri Leena. Ei isoäiti eikä mummo koska se asuu Tampereella. Tai vaikka vaari ja naapurista Kaisa.
Vaari asuu Leena-mummon kanssa ja Tampereella on Kaisa-mummu ja Matti-pappa, ja Turussa on vielä Antti-ukki ja Minna-mummi. Jos näin on ollut koko lapsen elinajan, eikä kukaan aikuisista tee siitä numeroa, niin tilanne on lapselle täysin luonteva. Niin, ja tietysti nykyään on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että Kaisa-mummu onkin naimisissa Tiina-mummun kanssa. Kyllä lapsi siihenkin tottuu.
Ihan jees mutta nuo mummu ja pappa loppukaneetit pitää pudottaa pois niiltä jotka eivät ole biologista sukua. Mummuksi ei tulla olemalla papan panokaveri.
Surullista tuo. Olet trolli tai sinulta ei ole koskaan puuttunut vanhempaa tai isovanhempaa.
Minulla on sekä biologiset isovanhemmat että vanhemmat kuolleet. Olen silti saanut kutsua kasvatusvanhempiani isäksi ja äidiksi, heidän vanhempiaan isovanhemmiksi. Kuka sen tietää tai välittää onko biologisia vai ei.
On vain suotavaa rakastaa muitakin kuin omia biologisia sukulaisiaan. Lapsille se on vain etu.
Miten se sinulta on pois jos jollain lapsella on tuplamäärä huolehtivia mummoja ja vaareja? Vai onko sinun itsesi vaikea rakastaa ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päättävät lapsen vanhemmat.
Meillä ainakin kysyttiin lapsen isovanhemmilta, mitä nimeä he haluavat itsestään käytettävän. Asia voi olla yllättävänkin tärkeä. Isovanhemmat sanoivat saman tien, mitä nimitystä he olivat ajatelleet.
Tässä nimenomaan ei ole kyse isovanhemmasta. Onko jotain vaikeuksia luetun ymmärrätämisessä?
Lapselle isovanhemman puoliso on käytännössä isovanhempi. Jos puoliso haluaa olla siinä rinnalla "isovanhempana" tai isovanhempana, niin ei siinä kannata ainakaan tarkoituksellisesti alkaa erotella ja haastaa riitaa.
Lapsi nimenomaan ei hahmota sukulaisia niin tarkkaan. Muun serkkuni ovat selvästi vanhempia. Yhdestä pariskunnasta en pitkään tiennyt kumpi heistä on serkkuni ja kumpi serkun puoliso. Ei sillä ollut mitään käytännön merkitystä.
Olen aika nuori täti ja siskontyttöni ei pitkään tajunnut että se kiva Minna joka heillä käy onkin äidin sisko. Ei silläkään ollut mitään merkitystä. Ongelma se on lapselle vain jos aikuiset tekevät siitä sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta tulee mumma ja se isoisä kannattaa vaihtaa puppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nobody-mummo, feikki-mummo, wannabe-mummo, tyrkky-mummo. Oikeasti, sä et ole mitään sukua niille lapsille, niillä on ihan biologiset isovanhemmat. Ja jos ei ole elossa enää, sä et tule niitä koskaan korvaamaan. Aivan sama miten itseäsi nimität, perhe kutsuu sua miten haluaa ja iskostaa sen myös lapsiin. Riippuen vähän siitä millä tyylillä olet sukuun ollut tunkeutumassa.
Katkeraa tekstiä. Minun vaarini kuoli ennen syntymääni. Äidinäitini mies oli se ainoa vaari, jonka opin tuntemaan ja rakastamaan, ihan kuten hänkin minua. Hän oli lapseton ja hän oli tuosta pariskunnasta se, joka jaksoi ja halusi puuhata suvun lasten kanssa.
Terveisiä sinne pilvenreunalle kaikille kolmelle vaarille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta mitä kommentteja. Huudatteko te lapsenlapsellenne, jos he kutsuvat ei-verisukua olevia "mummujaan" mummuiksi? "ET SANO SITÄ MUMMUKSI, MINÄ OLEN SUN MUMMU, SE EI OLE SUN MUMMU JOTEN PUHUT SIITÄ NAISESTA VAAN SEN ETUNIMELLÄ! YMMÄRRÄTKÖ SE EI OLE SUN OIKEA MUMMUS VAAN PIRJO!"
Jessus, jos oma äitini olisi yhtä kahjo, että suuttuisi tuollasesta, niin jäisi mummulakäynnit aika vähiin.
No onhan se liikaa että naikkoset on jo sotkeneet lasten elämän ja vielä iskisivät kyntensä lapsenlapsiinkin. Vieläpä kieroillakseen itselleen mummon arvonimen mikä on ihan yhtä loukkaavaa kuin että naikkonen sanoo itseään miehen lapsen äidiksi. Voisivat keskittyä siipeilyyn ja kaljankittaamiseen ja makuuhuonepuuhiin ja jättää ipanat rauhaan.
Mitä sä sekoilet. Oma mieheni oli eronnut ensimmäisestä puolisostaan yli 20 vuotta aikaisemmin, kun me ensimmäisen kerran kohtasimme.
Olisiko hänenkin pitänyt pysyä loppuelämä yksin ja pystyttää kyynelten alttari ex rouvalle? Onneksi heidän aikuiset lapsensa ovat hyvissä ruumiin ja hengen voimissa ja olemme ystävystyneet.
Tittelistä taas, lapsenlapset ovat vielä pikkuisia ja minulle käy hyvin etunimellä kutsuminen. Olen sen verran miestäni nuorempi, ettei mummot ja mummit oikein tunnu omalta, mutta jos lapset haluaisivat jollain nimellä kutsua, niin toki saisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa tuossa tilanteessa saa Vitjamunan tittelin.
Itse olen miehen lapsenlapsille vaan etunimelläni. Vanhin heistä oli 2- vuotias, kun tulin kuvioihin. Hänet kuten myös seuraavat viisi olen kanniskellut ja hoivaillut vauvasta asti, yhdessä muiden läheisten kanssa, ja hyvin on sujunut. Onneksi ollaan kaikki keskustelukykyisiä ja sopuisiakin.. aluksi olin varuillasi, etten ns astu mieheni eksän eli oikean isoäidin varpaille. Mutta vuosien kuluessa ollaan hoidettu näitä lapsia yhdessäkin.
Omilla lapsillani ei ole vielä lapsia, mutta ensimmäistä odotellaan. Vävylläni eli tulevan lapsen isällä on nelivuotias lapsi, jolla on mummi ja mummo. Minä saan olla hänelle mamma, koska halusimme, että tuleva isosisko saa kokea yhteenkuuluvuutta edelleen vauvan syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Universaalista näkökulmasta katsoen titteli näyttää todeksi yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Lopeta se sienien nappailu.
Vierailija kirjoitti:
Miehen isän vaimo oli laittanut onnittelukorttiiin että vaari ja "mummi'. Yhteisesti sovittiin kun seuraavan kerran nähtiin, että lainausmerkit saa pudottaa pois, kyllä hän on meille ihan oikea mummi.
Miettikää yhdessä mikä on sellainen nimi, joka sopii kaikkien suuhun!
Puikula
Meillä miehen isän vaimo oli etunimi-mummu. Kun tämä kuoli ja muutamaa vuotta myöhemmin ilmaantui uusi, niin tämä oli vain etunimellä, jäi muutenkin etäiseksi.
Äitini mies oli etunimi-pappa, veljentyttöni oli tämän jo päättänyt. Isäni halusi olla pappa. Ja kun miehen isäkin oli jo kaikille muille lapsenlapsilleen pappa, niin käytettiin sitten kaikista etunimi-pappaa silloin kuin sekaantumisen vaara oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta mitä kommentteja. Huudatteko te lapsenlapsellenne, jos he kutsuvat ei-verisukua olevia "mummujaan" mummuiksi? "ET SANO SITÄ MUMMUKSI, MINÄ OLEN SUN MUMMU, SE EI OLE SUN MUMMU JOTEN PUHUT SIITÄ NAISESTA VAAN SEN ETUNIMELLÄ! YMMÄRRÄTKÖ SE EI OLE SUN OIKEA MUMMUS VAAN PIRJO!"
Jessus, jos oma äitini olisi yhtä kahjo, että suuttuisi tuollasesta, niin jäisi mummulakäynnit aika vähiin.
No onhan se liikaa että naikkoset on jo sotkeneet lasten elämän ja vielä iskisivät kyntensä lapsenlapsiinkin. Vieläpä kieroillakseen itselleen mummon arvonimen mikä on ihan yhtä loukkaavaa kuin että naikkonen sanoo itseään miehen lapsen äidiksi. Voisivat keskittyä siipeilyyn ja kaljankittaamiseen ja makuuhuonepuuhiin ja jättää ipanat rauhaan.
Mitä sä sekoilet. Oma mieheni oli eronnut
Ei näkynyt koko tekstisi. Vastaan myös tuohon edelliseen sekopään viestiin. Miten ihmeessä kukaan voi olla noin katkera ja vihainen, että kykenee murentamaan toisen ihmisen arvon pohjalukemiin?! Minäkin olen aikoinani pistänyt lapseni isän pellolle jo lapseni ollessa vauva. Syynä lapseni isän kaljoittelu lapseni syntymän jälkeen. Lähti ku leppäkeihäs. Olin yksinäinen yh pitkään, kunnes tapasin nykyisen aviomieheni, joka otti mielellään sen rakastavan ja huolehtivan miehen/isän roolin kasvattaakseen lapsestani tasapainoisen minun rinnallani. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi. Lapset ovat yhdenvertaisia. Asiaan, ensimmäinen lapseni on palkinnut oman lapsuutensa ja muutoin turvallisen elämän lapsuuden kodissaan. Olemme mummu ja pappa.
Meillä äitini on mummu ja äitipuoleni, siis isäni vaimo, on mummu. Äidilläni ja äitipuolellani sattuu olemaan vielä sama etunimi, joten etunimi-mummu ei auta asiaa. Asuvat kuitenkin eri paikkakunnilla, joten lapselle mummut ja mummulat ovat yhden paikkakunnan mummulla ja toisen paikkakunnan mummula.
Meillä miehen isä-puoli on meidän lapsille pappa (samoin, kuin minun isäni). Meillä tietysti sillä lailla helppo tilanne, että miehen biologinen isä ei ole millä lailla kuvioissa ja isäpuoli on ollut kuvioissa jo paljon ennen lastemme syntymää.