Onko joskus ollut hankalia omaisia vanhuksilla? Miten olette

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako joku omainen oikeasti määrätä miten hoitajat tekee työtä?! Olisi kauheaa olla hoitaja jos ei saisi omaisten vuoksi työrauhaa! Huh huh!

Luulisi että esimiehet tukevat työntekijöitään vaikeissa tilanteissa.

Miksi te hoitajat nyökyttelette ja myöntelette yhteisessä palaverissa, kun hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan esimerkiksi vanhuksen kynsien leikkaaminen, mutta jätätte kuitenkin ne leikkaamatta?

Kyllä omainen kehtaa vaatia hoitajia toteuttamaan sitä suunnitelmaa, jonka he itse olivat hyväksymässä! Miksi ei kehtaisi? Vai onko se oikein, että vanhuksen samanikäinen sisko ne kynnet leikkaa, kun henkilökunta jättää sen tekemättä?

Esimiehen pitäisi tukea henkilökuntaa vaikeassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan sovi, että johtava hoitaja sanoo omaiselle kahden kesken kansliassa " enhän minä tiedä kun en ole siellä osastolla, kysykää hoitajilta" ja kun kysytään hoitajalta, tämä vastaa " kysykää johtajalta".  Vasta myöhemmin selvisi, että juuri kyseinen hoitaja oli vanhuksemme omahoitaja. Siitä tuli vähän suurempi selkkaus, mutta ei siitä tässä enempää.

Terveisin se hankala omainen.

Kynsienleikkuu on tavallisilta hoitajilta kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako joku omainen oikeasti määrätä miten hoitajat tekee työtä?! Olisi kauheaa olla hoitaja jos ei saisi omaisten vuoksi työrauhaa! Huh huh!

Luulisi että esimiehet tukevat työntekijöitään vaikeissa tilanteissa.

Miksi te hoitajat nyökyttelette ja myöntelette yhteisessä palaverissa, kun hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan esimerkiksi vanhuksen kynsien leikkaaminen, mutta jätätte kuitenkin ne leikkaamatta?

Kyllä omainen kehtaa vaatia hoitajia toteuttamaan sitä suunnitelmaa, jonka he itse olivat hyväksymässä! Miksi ei kehtaisi? Vai onko se oikein, että vanhuksen samanikäinen sisko ne kynnet leikkaa, kun henkilökunta jättää sen tekemättä?

Esimiehen pitäisi tukea henkilökuntaa vaikeassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan sovi, että johtava hoitaja sanoo omaiselle kahden kesken kansliassa " enhän minä tiedä kun en ole siellä osastolla, kysykää hoitajilta" ja kun kysytään hoitajalta, tämä vastaa " kysykää johtajalta".  Vasta myöhemmin selvisi, että juuri kyseinen hoitaja oli vanhuksemme omahoitaja. Siitä tuli vähän suurempi selkkaus, mutta ei siitä tässä enempää.

Terveisin se hankala omainen.

Miksi et itse leikkaa sen omaisesti kynsiä? Suomessa kun vanhukset jätetään laitokseen , niin siellä käydään jeesustelemassa kuinka huonoa hoito on, mutta sen oman isän tai äidin eteen ei enää tehdä mitään.Mikään laki ei esimerkiksi kiellä viemästä sitä omaista kotilomille , ei se vanhus hoitajia kaipaa, vaan omia omaisiaan.

Jos tilaat ja maksat tavaran x ja se ei koskaan tule sinulle niin todellako itse rakennat sen?

Sinun mielestäsi ihmisten hoito on verrattavissa tavaraan, silloin varaston kiertokin pitää kai olla optimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako joku omainen oikeasti määrätä miten hoitajat tekee työtä?! Olisi kauheaa olla hoitaja jos ei saisi omaisten vuoksi työrauhaa! Huh huh!

Luulisi että esimiehet tukevat työntekijöitään vaikeissa tilanteissa.

Miksi te hoitajat nyökyttelette ja myöntelette yhteisessä palaverissa, kun hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan esimerkiksi vanhuksen kynsien leikkaaminen, mutta jätätte kuitenkin ne leikkaamatta?

Kyllä omainen kehtaa vaatia hoitajia toteuttamaan sitä suunnitelmaa, jonka he itse olivat hyväksymässä! Miksi ei kehtaisi? Vai onko se oikein, että vanhuksen samanikäinen sisko ne kynnet leikkaa, kun henkilökunta jättää sen tekemättä?

Esimiehen pitäisi tukea henkilökuntaa vaikeassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan sovi, että johtava hoitaja sanoo omaiselle kahden kesken kansliassa " enhän minä tiedä kun en ole siellä osastolla, kysykää hoitajilta" ja kun kysytään hoitajalta, tämä vastaa " kysykää johtajalta".  Vasta myöhemmin selvisi, että juuri kyseinen hoitaja oli vanhuksemme omahoitaja. Siitä tuli vähän suurempi selkkaus, mutta ei siitä tässä enempää.

Terveisin se hankala omainen.

Miksi et itse leikkaa sen omaisesti kynsiä? Suomessa kun vanhukset jätetään laitokseen , niin siellä käydään jeesustelemassa kuinka huonoa hoito on, mutta sen oman isän tai äidin eteen ei enää tehdä mitään.Mikään laki ei esimerkiksi kiellä viemästä sitä omaista kotilomille , ei se vanhus hoitajia kaipaa, vaan omia omaisiaan.

Jos tilaat ja maksat tavaran x ja se ei koskaan tule sinulle niin todellako itse rakennat sen?

Sinun mielestäsi ihmisten hoito on verrattavissa tavaraan, silloin varaston kiertokin pitää kai olla optimi?

Jos kynsienleikkuu kuuluu hoitosuunnitelmaan ja hintaan ja sitä ei tehdä, pitää se poistaa hoitosuunnitelmasta ja vähentää hinnasta.

Hankala omainen voi myös pelastaa omaisensa hengen. Hoitopäätös tehdään nopeammin.  Esim 1. viikonloppu ei ole syy siirtää tarpeellista hoitoa myöhemmäksi, silloin kun potilas heikkenee koko ajan! Esim. 2.  Potilaspaperit on luettava, kun uusi potilas saapuu ja on tarkistettava, että kaikki se tullaan varmasti tekemään, mitä niissä lukee.

Tuo yli 5000 €/kk kuulostaa kyllä aika paljolta vaikka hoito olisi hyvääkin. Tuohan tarkoittaa sitä, että ihmisen on tehtävä kolme kuukautta töitä pelkästään maksaakseen kuukauden hoidon. Tuleeko tuolla hinnalla todella vastinetta niille viimeisillekin euroille?

Kaikista ihanimpia omaisia ovat he jotka käyvät usein, vievät omaistaan ulos, auttavat ruokailussa, tuovat hänelle herkkuja ja sopivia kivoja vaatteita, vievät kotilomille ja kylille ja pitävät muutenkin seuraa. Ja tekevät tämän kaiken siksi, että omainen on heille tärkeä ja haluavat olla läsnä hänen elämässään viimeiseen asti. Heidän kanssaan myös yhteistyö sujuu hyvin, jutellaan useasti paljon muustakin kuin omaisen hoidosta. Luojan kiitos tällaisia ihmisiä on olemassa vastapainoksi niille toisille. Näitä muistelen lämmöllä vielä vuosienkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukkalinjaus,että näin tehdään meillä ja lisää palveluita saa yksityiseltä ostamalla

Mitä palveluita pitää ostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako joku omainen oikeasti määrätä miten hoitajat tekee työtä?! Olisi kauheaa olla hoitaja jos ei saisi omaisten vuoksi työrauhaa! Huh huh!

Luulisi että esimiehet tukevat työntekijöitään vaikeissa tilanteissa.

Miksi te hoitajat nyökyttelette ja myöntelette yhteisessä palaverissa, kun hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan esimerkiksi vanhuksen kynsien leikkaaminen, mutta jätätte kuitenkin ne leikkaamatta?

Kyllä omainen kehtaa vaatia hoitajia toteuttamaan sitä suunnitelmaa, jonka he itse olivat hyväksymässä! Miksi ei kehtaisi? Vai onko se oikein, että vanhuksen samanikäinen sisko ne kynnet leikkaa, kun henkilökunta jättää sen tekemättä?

Esimiehen pitäisi tukea henkilökuntaa vaikeassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan sovi, että johtava hoitaja sanoo omaiselle kahden kesken kansliassa " enhän minä tiedä kun en ole siellä osastolla, kysykää hoitajilta" ja kun kysytään hoitajalta, tämä vastaa " kysykää johtajalta".  Vasta myöhemmin selvisi, että juuri kyseinen hoitaja oli vanhuksemme omahoitaja. Siitä tuli vähän suurempi selkkaus, mutta ei siitä tässä enempää.

Terveisin se hankala omainen.

Miksi et itse leikkaa sen omaisesti kynsiä? Suomessa kun vanhukset jätetään laitokseen , niin siellä käydään jeesustelemassa kuinka huonoa hoito on, mutta sen oman isän tai äidin eteen ei enää tehdä mitään.Mikään laki ei esimerkiksi kiellä viemästä sitä omaista kotilomille , ei se vanhus hoitajia kaipaa, vaan omia omaisiaan.

Jos tilaat ja maksat tavaran x ja se ei koskaan tule sinulle niin todellako itse rakennat sen?

Oikeastiko vertaat omaistasi ja tavaraa? Järjen käyttö on sallittua myös omaisilla. Onko niin vaikea tehdä jotakin läheisensä eteen silloin tällöin, vaikka kuinka asia olisi kirjattu hoitosuunnitelmaan? Itse omaisena kun käyn katsomassa isääni, saatan ajaa jopa parran vaikka se on hoitosopimukseen kirjattu.

Kyllä vertasin. Oma äiti jo edesmennyt, mutta kyllä usein syötimme jne ihan senkin takia kun olimme siellä niin turhaa siihen sitoo silloin hoitajaa. Äidin (yksityisestä)vanhainkodista ei ole kyllä mitään moitittavaa ja oli toimintaa ja hyvät hoitajat. Lahjoitimme paljon hyvää tavaraa heille äidin kuollessa ja jopa iso kakku vietiin hoitajille kiitoksena hyvästä hoidosta. Tiedän kuitenkin ettei kaikki paikat ole yhtä hyviä ja kyllä kuitenkin itse maksettiin jokaisesta asiasta erikseen niin todellakin oletamme että ne saa kerta lasku kyllä tulee. Ihan normaalia verrata palvelun tilaamista ja tavaran tilaamista. Mutta kerta ei kelvannut teille niin mitä jos menet parturiin ja hiusten värjäyksen, mutta parturi vain leikkaa ja pesee. Maksat kuitenkin leikkauksesta, pesusta ja siitä väristä. Oletko hiljaa ja värjäät hiukset itse kotona?

Mun käsitys kyllä on, että yksityisiä hoivakoteja valvotaan paljon tarkemmin, kun kaupungin paikkoja. Ainakin täällä meidän alueella. Kaupunki kun ostaa yksityiseltä hoivapalveluita, niin ne myös vahtii sitä palvelua tosi tarkasti.

Molemmilla puolilla olen työtä tehnyt ja kyllä yksityisellä töitä paiskitaan paljon enemmän, koska kaupunki vaatii yksityiseltä enemmän, kun omilta paikoiltaan.

Oman omaiseni kyllä haluan yksityiselle puolelle hoitoon, kun sen aika koittaa. Siellä hoitajat tuntuvat olevan motivoituneempia työhön, kuin kaupungilla.

Oma vanhusomaiseni on hoidossa tehostetussa palveluasumisessa ollut yli vuoden. Siellä on hyvä perushoito, ruoka on monipuolista ja tulee säännöllisesti. Jonkin verran on tapahtumia, mutta ei omakseni halua ja jaksa kaikkiin osallistua.

Eihän hän kotona asuessaankaan osallistunut päivittäin johonkin virikeralliin. Tuolla hoitokodissa pelkästään monen ihmisen (hoitajat, muut asukkaat, toisten ja omia omaisia) tapaaminen päivittäin on jo virikkeellistä ja lisää sosiaalisia kohtaamisia. Ei niitä kotona ollu moneen vuoteen!

On totta, että hoitajissa on niitä kivoja hoitajia ja niitä, joiden kanssa usein keskustellaan vain pakolliset asiat. Mutta näinhän on kaikkien elämässä. Kaikkien kemiat eivät kohtaa, mutta pääasia, että hoito toteutuu. En viitsi valittaa joka asiasta, koska haluan keskittyä omaiseen sen sijaan, että vain etsisin epäkohtia vieraillensani hoitokodissa.

Kauhulla kuuntelen toisen asukkaan neljän lapsen vierailuja, kun he vuorotellen käydessään unohtavat vanhuksensa ja valittavat ns sivistyneesti ihan kaikesta mahdollisesta; ruoka ei ravitsevaa, sitä ei ole tarpeeksi, ei pestä asukasta hyvin, ei ulkoiluteta, lääkäri on huono, hoitajat eivät osaa ammattiaan jne.

Hoitajat kuuntelevat asiallisesti kaikki palautteet ja koettavat ystävällisesti tuoda esiin myös tämän asukkaan muistisairauden aiheuttamat epäkohdat aiheissa, jotka kaikki omaiset uskovat.

Eihän tuossa voi kuin nostaa kädet pystyyn ja tehdä vain työnsä niin kuin sen osaa tehdä. Teet hyvin tai et, niin joka tapauksessa perästä kuuluu. Sen lisäksi nämä omaiset ovat säännöllisesti yhteydessä kunnan perusturvajohtajaan ja valviraan. Sen he kertoivat itse minulle.

Oma näkemykseni on, että tällaista asukasta hoitaessa hoitajien käytös muuttuu hyvin suorituspainotteiseksi, koska he tietävät saavansa haukut omaisilta joka tapauksessa. Vaikka hoitajat tekevät työnsä hyvin, niin siitä puuttuu lämpö ja spontaanius. Mutta sitä ne omaiset varmaa haluavat.

Tätä seuratessani, keskityn omaan vanhukseeni vieläkin intensiivisemmin ja haluan että hänellä on hyvä olla.

Jos minulla olisi keinot, niin tekisin näistä omaisista valituksen jonnekin näiden hoitajien puolesta.

Hoitajien työ on arvokasta, joten annettaisi heille mahdollisuus keskittyä sen toteuttamiseen!

Kaikki omaiset eivät tunnu ymmärtävän sitä, miten huonossa kunnossa heidän omaisensa oikeasti on. Joudutaan vääntämään esimerkiksi siitä, miksi rollaattorilla liikkuvan muistisairaan huoneeseen ei kannata laittaa mattoa lattialle. Omainen haluaisi maton eikä tajua, että hänen äitinsä voi kompastua mattoon. Samanlaista vääntämistä on mm. vaippojen käytön, pukeutumisen ja hygienian suhteen. Omaiset eivät ymmärrä, miksi hoitaja pukee mummolle vaipan ja housut. "Kyllähän äiti saa olla omassa huoneessaan vaikka alasti." No saa toki, mutta kun mummo kastelee ja laitosoloissa pitäisi pitää yllä hyvää hygieniaa. 

Hoitotahdon mainitseminen herättää närkästystä. Eräs omainen luuli hoitotahdon tarkoittavan sitä, että aiomme tappaa hänen mummonsa. Ilmeisesti hän kuvitteli 95-vuotiaan mummonsa elävän ikuisesti.

Raportit ja palaverit kuuluvat hoitajien työhön olennaisena osana.

Tuskinpa hoidettavat yksin olivat; eiköhän paikalla ollut ainakin 1 hoitaja. Jos kyseistä hoitajaa ei näkynyt niin olisiko ollut ihan hoitotyössä. Tätä hoitotyötä varten me paikalla olemme, emmekä omaisten ryöpytystä kuuntelemassa.

Kiitos siitä jos olet asiallisesti asioista hoitajien kanssa keskustellut. Muistetaanhan käytöstavat ja asiallinen kohtelu puolin ja toisin.

Joo ja niitä kädettömiä omaisia. Ei anneta vanhukselle vesimukia tai juoteta tai auteta vessaan, vaan soitetaan kelloa (sairaalassa.) Ymmärrän JOS ei uskalleta antaa vettä sen takia, jos leikkaus tulossa jne, mutta muuten ihan kädetöntä. 

"Voisiko joku mennä pöyhimään tyynyä??? Ja vatsa ei ole toiminut 6h voisiko sille saada JUURI NYT HETI vatsantoimituslääkettä, vaikka viereisessä huoneessa elvytys. Ja sitten kytätään ja ihmetellään, kun JUURI NYT HETI ei nousta penkistä sitä tekemään, kun toisen potilaan kipulääkityskirjaus kesken. 

Ja haetaan suunnilleen lakimies, kun lähes 100v ihminen tekee kuolemaa, eikä sitä sairaanhoito pysty estämään! Pitää PYSTYÄ! Siirtäkää Sveitsiin! 

Siis kaikenlaista tulee vastaan. Ja ne kuormittavat omaiset, joita on 15 jotka kaikki luulevat että jokaiselle soitetaan ja joka hetki. Ja sitten niistä jokainen soittaa erikseen. Eikä vain se yhteyshenkilö. Yhden ihmisen työaika menee vastatessa, että vointi ennallaan ja siirretään jatkohoitoon. Ja sitten siitä jatkohoitopaikasta käydään valittamaan, vaikka sitä ei meillä päätetä vaan se koordinaattori, minne tahansa HVA sisällä. Ja esim lähellä oleva paikka on omaisille parempi, kun kuntoutuspaikka. Se, että pääsee KÄTEVÄSTI vierailemaan on tärkeämpää kun että omainen kuntoutuu. Ja sitten kitistään kun kuolee sänkyyn kun ei liiku. 

Mietin joskus olenko hankala omainen, kun käyn katsomassa usein vanhempiani, joilla käy kotihoito. Jotenkin vaikuttaa että osa hoitajista on jotenkin vihamielisiä. Suurin osa vakihoitajista on mukavia ja ei pahaa sanottavaa, mutta sitten on nämä, jotka tekevät mitä sattuu ja sitten jos siitä sanoo, asiaan ei tule korjausta ja kosto kohdistuu siihen puolustuskyvyttömään vanhukseen. Luulisi että muilla hyvillä hoitajilla ei ole kivaa töissä kun muutama sabotoi hoitoa joka käänteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikista pikku jutuista, kuten nyt noista kynsien leikkaamisesta pitää nostaa karmea äläkkä? Jos omainen ehtii kynnet leikata, miksi tehdä siitä joku numero? Hienoa ,että kynnet tuli leikattua! Maailma on muuttunut. Miksi jotkut omaiset eivät tee yhteistyötä hoitajien kanssa, vaan pomottelevat älyttömillä vaatimuksillaan muutenkin kiireisiä työntekijöitä. Ja se kiire ei ole hoitajien syytä. Jos osaat ajatella, löydät ison ongelman, josta ei puhuta...

 

Kylläpä sinä olet suloisen sinisilmäinen, jos kuvittelet että jonkun vanhuksen kohdalla vain kynsien leikkaus olisi ollut AINOA ongelma. Ei, niitä oli niin paljon että kirjan voisi kirjoittaa.

Sinun mielestäsi on siis oikein, että 87-vuotiaan vanhuksen kynsi ei henkilökunta leikkaa, vaikka se on erikseen mainittu hoito- ja palvelusuunnitelmassa, vaan ne leikkaa hänen 85-vuotias sisarensa?

Onk

Olen nähnyt omaiseni likareunaiset kotkankynnet, joihin oli vedetty päälle kynsilakkaa. Näillä kynsillä hänen kerrottiin raapineen selkänsä ja niskansa verille, vaikka toinen käsi oli toimimaton ja toinenkin siinä kunnossa, ettei juuri pöytää pidemmälle noussut. Syyksi kerrottiin, että ei ole ollut saunapäivä. Käsiä ei siis voi muuten pestä kuin saunassa eikä kynsiä leikata.

On yllättävää, miten vähän hoivakodit varautuvat omaisiin. Tärkeintä on tottakai isäni hyvä hoiva, josta kiitän ja jota työtä hoitajissa kunnioitan vilpittömästi. Ei tulisi mieleenikään arvostella ja  vaatia, koska kaikki ajallaan isän pitkiä varpaankynsiä myöten.

Hoitajat eivät varaudu siihen, että jos vanhuksen kuoleminen pitkittyy ja aikaa vierahtää omaiset kulkevat ikävä kyllä siinä mukana. Vanhuksen lisäksi omaistenkin naamat ja tavat tulevat tutuiksi. Ja niitä omaisia voi lasten ominaisuudessa olla useampia niin kuin meillä.

Jos mistään ei saa sanoa/pyytää/kysyä on sekin väärin. Omaisena haluan auttaa hoitajia eli pitää isästäni huolen myöskin, mutta jos rugbypelaajan kokoinen hoitsu asettuu tielleni ei voi kuin väistää.

Hoitajilla on tietenkin paljon työtä vastuullaan, joten heitä tuskin perehdytetään työssään surun ja luopumisen kohtaamiseen omaisissa. KÄynnit ovat raskaita , koska jokainen kerta voi olla viimeinen. Ainakin, jos suhde on ollut hyvä ja lämmin niin kuin isämme on ollut meille lapsille. Me rakastamme häntä, hyväksymme  hänen lähtönsä, mutta surua se silti teettää.

Koska suru ilmenee ihmisillä eri tavoin se voi olla jollakin kiukuttelua, jollakin kääntymistä hiljaisuuteen, jollakin rehvakasta äänekkyyttä, jollakin totuuden väistelyä tai jotakin muuta. Tämä kaikki on isäni hoivakodissa hyvin vierasta hoitajille ja tulee olo kuin heille olisi ison hämmästyksen aihe, että lapsi voi surra vanhempaansa. Joskus voi äänensävy olla kireämpi, vihaisempi, mutta se ei tarkoita että se kohdentuisi hoitajaan. 

Olen siksi joutunut kieltämään hoitajien  kaiken vuorovaikutuksen kanssani isäni hoivakodissa, koska en yksinkertaisesti kestä hoitajien asennetta ja ymmärtämättömyyttä surussani. En kuvittele olevani ainoa, vaan kuvittelen että hoitajilla olisi muutakin tekemistä kuin juoruilla omaisista. 

Äitini oli jonkin aikaa hoitokodissa kuntoutettavana. Kokemus oli sekä hyvä että huono. Kuntoutuspuoli toimi mahtavasti, fyssari opetti äitiä rollaattorin käytössä ja treenautti jalkoja ja kävelyä. Äidin kotiutuksen suunnittelu oli myös ammattimaista; ensin palvelukartoitus, jossa katsottiin mitä palveluita hän tarvitsee. Omaiset saivat olla mukana. Sitten kotona käytiin katsomassa että hän pärjää siellä rollaattorin kanssa ja hänelle hommattiin sinne tarvittavat apuvälineet. Mutta sitten se päivittäinen hoito. Usein kun hoitajille soitti, vastaamassa oli vieras hoitaja, joka ei tiennyt äidin asioista, luki vain toisten kirjaukset. Edellisenä päivänä sovittuja toimenpiteitä ei välttämättä oltu tehty (esim. virtsanäytteen otto). Hoitojakson aikana sattui kaikennäköistä, emmekä me omaiset saaneet tukea hoitajilta. Esimerkiksi äidin sekavuuteen suhtauduttiin siten, että no sehän on nyt ihan normaalia, outo ympäristö ja lääkkeet jne. Hoitajille varmaan joo, mutta täysin skarpin henkilön yllättävä sekavuus on kamala paikka omaisille. Emme me ole ammattilaisia, meille pitäisi kertoa asiasta tarkemmin. Olemme huolissamme ja haluamme tietää, mitä asialle voi tehdä. Empatia ei myöskään olisi pahitteeksi. Onneksi oli mahdollisuus varata soittoaikaa lääkärille. Lääkärit olivat kyllä mahtavia ja selittivät asiaa. Omaisina olimme välillä aivan pihalla siitä, mitä tapahtuu. On vaikea paikka, kun oma läheinen on kuukausia potilaana, etkä tiedä lainkaan, miten elämä jatkuu sen jälkeen. Pitääkö harkita hoitokotia vai pärjääkö kotona. Stressi oli aivan kamala. Emme saaneet hoitokotiasiaankaan mitään opastusta, vieläkään en tiedä, miten sellaiseen julkiselle puolelle on mahdollista päästä. Omaisten aktiivisuudesta se ei ainakaan jäänyt kiinni, kyselimme kyllä niin paljon kuin voimme. 

Jotkut hoitajat olivat kyllä supermahtavia, tsemppasivat äitiä ja soittivat kotiinkin, että äidille olisi hyvä tilata jalkahoitaja, kun heillä ei ole soveltuvia välineitä. Näin sitten tehtiinkin ja jalkahoitajan käynti piristi koko osaston väkeä, kun hoitajat tulivat katsomaan, miten koppurakynsiä hoidetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli jonkin aikaa hoitokodissa kuntoutettavana. Kokemus oli sekä hyvä että huono. Kuntoutuspuoli toimi mahtavasti, fyssari opetti äitiä rollaattorin käytössä ja treenautti jalkoja ja kävelyä. Äidin kotiutuksen suunnittelu oli myös ammattimaista; ensin palvelukartoitus, jossa katsottiin mitä palveluita hän tarvitsee. Omaiset saivat olla mukana. Sitten kotona käytiin katsomassa että hän pärjää siellä rollaattorin kanssa ja hänelle hommattiin sinne tarvittavat apuvälineet. Mutta sitten se päivittäinen hoito. Usein kun hoitajille soitti, vastaamassa oli vieras hoitaja, joka ei tiennyt äidin asioista, luki vain toisten kirjaukset. Edellisenä päivänä sovittuja toimenpiteitä ei välttämättä oltu tehty (esim. virtsanäytteen otto). Hoitojakson aikana sattui kaikennäköistä, emmekä me omaiset saaneet tukea hoitajilta. Esimerkiksi äidin sekavuuteen suhtauduttiin siten, että no sehän on nyt ihan normaalia, outo ympäristö ja lääkkeet jne. Hoita

Viestini lähti vähän keskeneräisenä. Halusin vielä sanoa, että arvostin ja arvostan edelleen kovasti hoitajien työtä. Ehkä hoivakodeissa pitäisi olla vielä joku dedikoitu omaisten yhteyshenkilö, joka paneutuisi näihin tiedotustyyppisiin asioihin ja hoitajille jäisi aikaa keskittyä itse hoitotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus olenko hankala omainen, kun käyn katsomassa usein vanhempiani, joilla käy kotihoito. Jotenkin vaikuttaa että osa hoitajista on jotenkin vihamielisiä. Suurin osa vakihoitajista on mukavia ja ei pahaa sanottavaa, mutta sitten on nämä, jotka tekevät mitä sattuu ja sitten jos siitä sanoo, asiaan ei tule korjausta ja kosto kohdistuu siihen puolustuskyvyttömään vanhukseen. Luulisi että muilla hyvillä hoitajilla ei ole kivaa töissä kun muutama sabotoi hoitoa joka käänteessä. 

Hoitajia todellakin on moneen lähtöön. Mutta kerroit olevasi usein paikalla, kun kotihoitokin on. Voisiko siinä olla syy? Monesti ne käynnit venyy omaisten vuoksi ja muutenkin tiukalla aikataululla se voi tietää karseaa loppupäivää.

Asiasta saa maanitella pitempään pesuille ja kuulumisia täytyy vaihtaa. Omainen voisi antaa lääkkeet, sillä aikaa kun hoitaja siivoaa wc:n, mutta kun istuu tumput suorana katselemassa kun hoitaja tekee työtään. Kokeile ensi kerralla helpottaa hoitajan työtä ja saata omaisesi vaikka keittiön pöydän ääreen tai wc:hen valmiiksi? Tai sano että voit lämmittää ruoan. Tai bonusnumero, peru koko käynti ajoissa kun olet itse siellä niin sitä ei välttämättä edes laskuteta?

Osa omaisista kyttää hoitajien työtä, en todellakaan tarkoita että sinä niin tekisit mutta osa todella tekee. Se minuakin riepoo välillä kun omainen istuu kuin tatti kysymässä samoja asioita 3 x viikossa ja kysyy samat kysymykset muistisairaalta vanhukselta. Aivan kun hän muistaisi kuka viimeksi suihkutti ja kuivattiinhan varpaan välit varmasti... 15min käynti on äkkiä 25min ja hoitaja vaikuttaa kiireiseltä ja kireältä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikista pikku jutuista, kuten nyt noista kynsien leikkaamisesta pitää nostaa karmea äläkkä? Jos omainen ehtii kynnet leikata, miksi tehdä siitä joku numero? Hienoa ,että kynnet tuli leikattua! Maailma on muuttunut. Miksi jotkut omaiset eivät tee yhteistyötä hoitajien kanssa, vaan pomottelevat älyttömillä vaatimuksillaan muutenkin kiireisiä työntekijöitä. Ja se kiire ei ole hoitajien syytä. Jos osaat ajatella, löydät ison ongelman, josta ei puhuta...

Koska niitä pikkujuttuja kertyy viikossa useampia: kynnet ovat leikkaamatta, tekohampaat hukassa, vaatteet päällä nurin päin, ruokaa kaatunut lattialle edellisellä viikolla ... Onko sinusta tosiaan älytön vaatimus, että toimitaan sen hoito- ja palvelusuunnitelman mukaan, jonka henkilökunta on itse allekirjoittanut? Ai niin, eihän siihen ole kirjattu, että lattialle tipahtanut ruoka on siivottava tietyssä ajassa, mutta kynsien leikkaus, hiusten kampaaminen ja tekohampaitten käyttö oli.

Ja kyllä, huomasin että ketju on vanha, mutta nämä ongelmat vaan lisääntyvät ja pahenevat kaiken aikaa.