Lue keskustelun säännöt.
Taas asumiskulujen jakamisesta! Perustapausta monimutkaisempi kysymys
13.09.2017 |
Harkitsemme miesystäväni kanssa yhteen muuttoa. Miehellä on jonkin verran minua suuremmat tulot, mutta yksinkertaisuuden vuoksi voidaan ajatella että tulotasomme on sama.
Minä omistan asunnon, joka on tällä hetkellä vuokrattuna ulkopuoliselle. Vuokraa saan asunnosta 820 euroa kuussa. Lainanlyhennys korkoineen on 270 euroa ja yhtiövastikkeet 250 euroa. Asun itse vuokralla niin pienessä asunnossa, että sinne emme mahdu miehen kanssa yhdessä.
Mies asuu toisessa kaupungissa ja haluaa muuttaa sieltä tähän kaupunkiin, jossa minä asun ja jossa myös tuo omistamani asunto on. Miehellä on jonkin verran säästöjä kerättynä sitä varten, että hän ostaisi asunnon, kunhan asettuu aloilleen. Suhteemme on kuitenkin tuore ja kummankin pitkän tähtäimen työkuviot hieman auki, joten olemme alustavasti katselleet tarjolla olevia vuokra-asuntoja. Vuokrat tuntuvat tosi kalliilta niissä vaihtoehdoissa, joissa olisi yhtä hyvä sijainti kuin tuossa omistamassani asunnossa (olen ilmeisesti ollut liian avokätinen vuokranantaja ja tuo 820 euroa on liian edullinen vuokra asunnostani), joten houkutteleva vaihtoehto olisi irtisanoa siitä vuokralainen ja muuttaa sinne. Minulla on kaksi kysymystä:
1. Jos muutamme minun asuntooni, nettokuukausituloni laskevat sen 820 euroa. Asumiskulut 520,- jakaisimme varmaan puoliksi, mutta onko reilua pyytää miestä kompensoimaan myös tuota tulonmenetystäni osittain? Olen kyllä halukas kärsimään jonkin suuruisen menetyksen siitä hyvästä että saamme miehen kanssa asua mieleisessä asunnossa - mutta eikö olisi kuitenkin reilua että mieskin osallistuisi tähän jotenkin? Millä perusteella tuo summa kannattaisi määritellä?
2. Asunnon markkina-arvo on noin 240 000 euroa. Jos mies haluaa minun laillani myös omistajaksi ja ostaa minulta puolet tästä asunnosta, hänen pitäisi siis maksaa minulle 120 000,- . Tuosta verot maksettuani minulle jäisi 95 000,-, minkä käyttäisin varmaankin käsirahaksi uuteen sijoitusasuntoon. Näin siis kartuttaisimme molemmat omaisuuttamme maksamalla kuukausittaisia lainanlyhennyksiä ja muut kulut jaettaisiin puoliksi, mikä olisi sinänsä reilua. Minä olen kuitenkin aikanaan maksanut asunnostani alle 100 000,- euroa. Onko reilua maksattaa miehellä huimasti suurempi summa? Olisiko minun mahdollista myydä hänelle asunnosta puolikas pienemmällä summalla, jos haluaisin tehdä niin?
Olin ajatellut pitää tämän asunnon myymättä kunnes jään eläkkeelle, koska työurani on ollut huomattavan katkonainen ja tuloni niin pienet ja epäsäännölliset, että minulle ei ole juurikaan kertynyt eläkettä. Asunto on ollut hyvä sijoitus ja uskon, että sen arvo pysyy myös tulevina vuosina. Mietin, onko edes hyvä idea ehdottaa, että mies ostaisi asunnostani puolet - silloinhan en pysyisi tässä pitkän tähtäimen sijoitussuunnitelmassani.
Olisin kiitollinen kommenteista ja ajatuksista aiheeseen liittyen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Mies, jonka kanssa on seurustellut jonkin aikaa, ei ole mikään puoliso vaan miesystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, oletko joskus asunut itse siinä sijoitukasunnossasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ostaisi puolikkaan markkinahintaan, häneltä verotettaisiin ostohetken jälkeen tullutta myyntivoittoa sitten kun asunto myydään. Minulta taas verotettaisiin myyntivoitto sen puolikkaan osalta niistä rahoista, jotka mies minulle ostohetkellä maksaisi. Minulle jäävän puolikkaan myyntivoitto verotettaisiin kokonaisuudessaan sitten joskus jos päätyisimme asunnon myymään muille. Näin olen ainakin ymmärtänyt että se menisi.
ap
Paitsi että omassa käytössä olleesta asunnosta ei mene luovutusvoitosta veroa. Jos myyt miehelle puolikkaan nyt ja asutte siinä pari vuotta, miehen ei tarvitse maksaa veroa mahdollisesta arvonnoususta. Eikä sinun tarvitse maksaa veroa siitä jäljelle jäävästä puolikkaasta. Ensimmäisestä puolikkaasta joudut toki verot maksamaan, ja koska ne ovat ihan merkittävät ja suhde vasta alkutekijöissään, en edes harkitsisi puolikkaan myyntiä tässä kohtaa. Asukaa ensin siinä yhdessä pari vuotta ja jos suhde jatkuu, voit myydä miehelle puolikkaan. Tai jos päätätte muuttaa jonnekin muualle, voit myydä sen asunnon ilman veroseuraamuksia.
Ehkä teistä tuleekin kiinteistösijoittajapariskunta? Asutte kämpässä aina kaksi vuotta ja sitten seuraava kehiin. Näin saatte vuosikymmenten saatossa kerättyä kivan sijoitusasuntoportfolion, jonka kaikki asunnot ovat myytävissä verovapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Mies, jonka kanssa on seurustellut jonkin aikaa, ei ole mikään puoliso vaan miesystävä.
Kyllä hänestä tulee avopuoliso, kun yhteen muutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua tässä mietityttää se, että millainen vuokrasopimus sillä vuokralaisella on. Toistaiseksi vai määräaikainen? Jos irtisanot vuokralaisen muuttaaksesi itse asuntoon ja vuokralainen on asunut siinä yli vuoden niin irtisanomisaika on 6kk. Vuokralainen voi tosin irtisanoa sen aiemminkin jos ei määräaikaista sopimusta ole.
Sopimus on toistaiseksi voimassaoleva ja vuokralainen on todella hyvä ja luotettava (tässä syy siihen, miksi en ole korottanut vuokraa). Pahimmillaan sopparin irtisanomisesta tulisi useamman kuukauden sataprosenttinen vuokratulon menetys, koska se pitäisi irtisanoa minun puoleltani puoli vuotta ennen kuin olisimme miehen kanssa muuttamassa asuntoon, mutta vuokralainen voisi kuitenkin muuttaa muualle jo kuukauden kuluttua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua tässä mietityttää se, että millainen vuokrasopimus sillä vuokralaisella on. Toistaiseksi vai määräaikainen? Jos irtisanot vuokralaisen muuttaaksesi itse asuntoon ja vuokralainen on asunut siinä yli vuoden niin irtisanomisaika on 6kk. Vuokralainen voi tosin irtisanoa sen aiemminkin jos ei määräaikaista sopimusta ole.
Mikä tuossa sitten mietityttää? Onko 6 kuukautta sinusta jotenkin ylivoimaisen pitkä aika odottaa yhteenmuuttoa ja se, että puhutaan kymmenien vuosien päähän jatkuvasta suhteesta ja omistuksesta on vain ihan sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Arvonnousun perusteella ap on ostanut tuon asunnon jo ammoisina aikoina ja maksanut isosta lainasta korot yli vuosikymmenen ajalta. Etkö tätä ajatellut ollenkaan ottaa huomioon viisaissa laskelmissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Olisiko mielestäsi reilua, että vain minun omaisuuteni jaetaan, kun samaan aikaan miehen säästöt (plus mahdollinen muu omaisuus) puolestaan jäävät hänelle itselleen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit, että et halua ottaa näitä asioita esille miehen kanssa, koska ne ovat hankalia asioita. Ette ole siinä tapauksessa valmiita asumaan yhdessä, edes vuokralla, jos ette ole valmiita keskustelemaan hankalista asioista.
Höpö höpö. Aika mustavalkoista ajattelua. Vuokrakämpän irtisanomiseen ja erilleen muuttamiseen menee se kuukausi aikaa ja muutama satanen rahaa (jos tulee kiire muuttaa ja tarvitaan ulkopuolista apua) - eipä ole kovin iso kustannus jos sukset menevätkin ristiin.
Keskustelisitko itse uudehkon kumppanisi kanssa taloudellisista kysymyksistä tällä pilkunviilaustasolla? Itse haluan ensin selvittää itselleni, mitä ajattelen asiasta ja millä perusteilla, jotta olen sitten aikanaan valmis käymään tämän keskustelun rauhallisesti kumppanini kanssa.
ap
Minä olen keskustellut uuden kumppanini (yhdessä 3 kk) kanssa vastikään talousasioista, hyvinkin avoimesti ja rehellisesti, puolin ja toisin. Keskustelu ei tarkoita asioista päättämistä.
Hienoa! Minäkin olen kohta valmis käymään keskustelua miehen kanssa. Keskustelu täällä on auttanut selkeyttämään ajatteluani näissä asioissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua tässä mietityttää se, että millainen vuokrasopimus sillä vuokralaisella on. Toistaiseksi vai määräaikainen? Jos irtisanot vuokralaisen muuttaaksesi itse asuntoon ja vuokralainen on asunut siinä yli vuoden niin irtisanomisaika on 6kk. Vuokralainen voi tosin irtisanoa sen aiemminkin jos ei määräaikaista sopimusta ole.
Sopimus on toistaiseksi voimassaoleva ja vuokralainen on todella hyvä ja luotettava (tässä syy siihen, miksi en ole korottanut vuokraa). Pahimmillaan sopparin irtisanomisesta tulisi useamman kuukauden sataprosenttinen vuokratulon menetys, koska se pitäisi irtisanoa minun puoleltani puoli vuotta ennen kuin olisimme miehen kanssa muuttamassa asuntoon, mutta vuokralainen voisi kuitenkin muuttaa muualle jo kuukauden kuluttua.
ap
Mikä vuokratulon menetys? Voithan sinä menettää ne vuokratulot muutenkin koska tahansa, jos vuokralainen irtisanoo sopimuksen, etkä löydä heti uutta vuokralaista. Ja jos vuokralainen lähtisi, niin mikä teitä sitten estäisi muuttamasta heti siihen asuntoon. Eikö teilläkin ole se kuukauden irtisanomisaika omissa asunnoissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko joskus asunut itse siinä sijoitukasunnossasi?
Olen asunut siinä yli 2 vuotta yhtäjaksoisesti (mutta en siis asu tällä hetkellä). Oliko se niin, että myyntivoittoa ei tässä tapauksessa verotettaisi ollenkaan?
ap
Luvut eivät ole uskottavia. Ei hinnannousu eikä lainanmaksu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua tässä mietityttää se, että millainen vuokrasopimus sillä vuokralaisella on. Toistaiseksi vai määräaikainen? Jos irtisanot vuokralaisen muuttaaksesi itse asuntoon ja vuokralainen on asunut siinä yli vuoden niin irtisanomisaika on 6kk. Vuokralainen voi tosin irtisanoa sen aiemminkin jos ei määräaikaista sopimusta ole.
Sopimus on toistaiseksi voimassaoleva ja vuokralainen on todella hyvä ja luotettava (tässä syy siihen, miksi en ole korottanut vuokraa). Pahimmillaan sopparin irtisanomisesta tulisi useamman kuukauden sataprosenttinen vuokratulon menetys, koska se pitäisi irtisanoa minun puoleltani puoli vuotta ennen kuin olisimme miehen kanssa muuttamassa asuntoon, mutta vuokralainen voisi kuitenkin muuttaa muualle jo kuukauden kuluttua.
ap
Mikä vuokratulon menetys? Voithan sinä menettää ne vuokratulot muutenkin koska tahansa, jos vuokralainen irtisanoo sopimuksen, etkä löydä heti uutta vuokralaista. Ja jos vuokralainen lähtisi, niin mikä teitä sitten estäisi muuttamasta heti siihen asuntoon. Eikö teilläkin ole se kuukauden irtisanomisaika omissa asunnoissanne?
Meillä on vähän monimutkaisemmat järjestelyt edessä ennen kuin voimme muuttaa - liittyy mm. miehen työkuvioihin. Tuo kämpän seisominen tyhjillään ei kuitenkaan ole keskeinen asia tässä keskustelussa, koska siitä tulevat kulut olisivat kertaluonteisia.
ap
Olet ap ilmeisesti nuorehko, siinä ehkä 3-kympin kieppeillä. Täältä tulisi nyt hieman vanhemman naisen neuvo: Älä missään nimessä myy omistamaasi asuntoa osaksi miehelle, äläkä edes harkitse sitä ensimmäiseen 7 vuoteen. Asuntosi on liki velaton ja erittäin hyvä taustaturva kaikelle, mitä elämässäsi voi vielä tapahtua. On parempi hallita itse kokonaan ennen suhdetta/liittoa hankittua omaisuuttaan, näin säilytät myös tietyn omavaraisuutesi ja itsenäisyytesi. Vastaavassa tilanteessa vain harva mies olisi halukas myymään omaansa kumppanilleen, varsinkin kun myynnistä ottaa takkiin ylimääräisten kulujen takia.
Jos haluatte mennä nyt suoraan asumaan asuntoosi, mielestäni reilu mies ehdottaa itse, että maksaa puolet yhtiövastikkesta/kuluista + jonkun sopivan kompensaation asumisestaan muuten ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Ehkä voit myös itse ehdottaa, että mies maksaisi kokonaan vastikkeen/kulut muuten ilmaisesta asumisestaan. Missäänhän kukaan ei ilmaiseksi asuisi muutenkaan, joten ei ole kohtuuton ehdotus.
Jos itselläni olisi vastaava tilanne, että olisin muuttamassa miehen omistamaan osakkeeseen, voisin ehdottaa maksavani kokonaan vastikkeet ja kulut (en kuitenkaan lainanlyhennystä). Onhan se huippuhalpaa kuitenkin verrattuna normivuokraan.
Sinulla on ap tilanne, jota ei pysty ja ei ehkä kannatakkaan optimoida viimeisen päälle. Tekstisi perusteella olet talousasioissa tarkka ja analyyttinen - hyvä niin. Tuleva yhdessäasuminen kertoo sinulle miehesi suuntautumisen näissä asioissa. Jos mies yrittää päästä asumisessaan mahdollisimman halvalla omista lähtökohdistaan, pitäisi hälykellojen silloin sinulla soida. Jos hän taas suhtautuu kuluihin REILUN pelin hengessä, teillä on helpompaa. Talousasiat ovat yleensä keskeisiä riidan aiheita. Jos ette kumpikaan elä ns. kädestä suuhun, on silloin varaa kummallakin olla toista kohtaan reilu ja kohtuullinen. Tällöin eurolleen laskemisella ei ole niin merkitystä. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Mutta pidä kiinni omistusoikeudestasi asuntoosi kokonaan. Turvaat sillä selustasi pahan päivän varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Olisiko mielestäsi reilua, että vain minun omaisuuteni jaetaan, kun samaan aikaan miehen säästöt (plus mahdollinen muu omaisuus) puolestaan jäävät hänelle itselleen?
ap
No ei tietenkään. Nythän puhuttiin vain sinun asunnostasi. Jos hänellä on myös omaisuutta, niin tietysti nekin jaetaan samalla logiikalla.
Mutta ilmeisesti suhde ei nyt ole niin vakavalla pohjalla, että omaisuuksia kannattaisi lähteä jakamaan. Ihmettelen kyllä, miksi edes suunnittelet asunnon puolikkaan myymistä miehelle, jonka kanssa et haluakaan jakaa omaisuuttasi. Olisi varmaan helpointa pitää asunto omissa nimissä ja pyytää mieheltä "vuokraa", jos omaisuuden jakaminen tuntuu noin epäreilulta ja vastenmieliseltä. En minä ainakaan tuossa tilanteessa miettisi mitään yhteisiä asuntolainoja.
Outoa, että monen mielestä aloittajan pitäisi tuosta vaan lahjoittaa uudelle poikaystävälle sadan tuhannen euron omaisuus. Eri tilanne, jos mennään naimisiin ilman avioehtoa, ja sovitaan, että kaikki on yhteistä, mutta tuo yksipuolinen lahjoittaminen tekisi lahjoittajasta vähän epätoivoisen vaikutelman.
Miksi tehdä asiasta monimutkaista. Markkinavuokra on tiedossa 820€ ja mies maksaa sinulle siitä puolet eli 410€.
Asunnon markkinahinta on se, josta osuuden myyt jos myyt. Olet aikoinasi tehnyt hyvän sijoituksen, joten et tietystikään miehelle millään alehinnalla puolta asuntoa myy. Ethän myisi koko asuntoakaan enää 100 000 egellä, jos kerran voit siitä saada 240 000 egee.
Eli vuokratkaa yhteinen asunto ja pitäkää aiemmin hankittu omaisuus erillään. Sinä pidät sijoitusasunton ja mien omat säästönsä. Jos päätätte jossain vaiheessa ostaa yhteisen asunnon, on helpointa ostaa kokonaan uusi asunto, jonka ostatte puoliksi.
Jos päädyt myymään miehelle puolet sun sijoitusasunnosta, niin markkinahintaan tietysti. Ei mitään alkuperäistä alehintaa. Älytön ajatus.
Eniten mua tässä mietityttää se, että millainen vuokrasopimus sillä vuokralaisella on. Toistaiseksi vai määräaikainen? Jos irtisanot vuokralaisen muuttaaksesi itse asuntoon ja vuokralainen on asunut siinä yli vuoden niin irtisanomisaika on 6kk. Vuokralainen voi tosin irtisanoa sen aiemminkin jos ei määräaikaista sopimusta ole.