Herkuttomat! Miten palkitsette itseänne?

En mitenkään!

 

Syön ihan tavallisesti aina ja koko ajan.

Jos tekee pullaa mieli, ostan sen, oli juhla tai ei.

Tommonen "palkitseminen" on...typerää.

Eipä ole koskaan kuulunut tapoihin käyttää ruokaa tunteiden käsittelyn välineenä. Muutenkin syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Tuosta palkitsemisesta ja lohduttamisesta ruoalla juuri pitää päästä eroon. Tosin palkita voi panostamalla siihen terveelliseen ruokaan. 

Ostamalla kaikkea ylellistä ja kaunista. Vaatteita, kenkiä, laukkuja, sisustusjuttuja, astioita, kukkia... 

Käteen vedolla yleensä.

Jos itseänsä palkitsee jollain ylimääräisellä niin silloin on päässä pahasti vikaa.

Ennen sain palan kuivattua maksaa jos tottelen kiltisti enkä räksytä. Pikkuhiljaa se on kuitenkin loppunut ja enää saan vain pienen rapsutuksen tai kehun. Joskus kun pitää opetella uusia juttuja saan taas kuivattua maksaa.

Raskaan päivän jälkeen lämmin suihku, iltatee ja nukkumaan.

Surut surraan, ja sitten mennään eteenpäin, siihen mitään herkkuja tarvita.

Juhlintaan löytyy myös terveellisiä vaihtoehtoja, eikä niitä juhlia ole niin usein, etteikö juhlissa voisi vähän jotain epäterveellistäkin nauttia. Juhla on sitten oikeasti sellainen juhla, joka on oikeasti juhla, eikä aleta keksimään milloin mitäkin kissanristiäistä herkkujen himossa. Juhlissakaan ei pidä mättää ähkyyn, pitää osata kursailla.

Jaksamiseen lepoa tai jotain kevyttä ajatukset muualle vievää aktiviteettia.

Kurjan työpäivän aikana vaan kärsitään ja tehdään työt. Jo se itsessään on palkitsevaa, kun saa tehtyä työt ja lopulta pääsee pois töistä. 

Palkitsen itseni vaikka hyvällä kirjalla, albumin kuuntelulla, käsitöillä... Oman olan taputtaminen ei liity syömiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen sain palan kuivattua maksaa jos tottelen kiltisti enkä räksytä. Pikkuhiljaa se on kuitenkin loppunut ja enää saan vain pienen rapsutuksen tai kehun. Joskus kun pitää opetella uusia juttuja saan taas kuivattua maksaa.

Mulla tuli myös mieleen, että ap on kuin ruualla/makupalalla koulutettu pentu! Ei aikuinen mitään palkintoja tarvitse arkisista askareista.

Alkoholilla.

Parasta mitä tiedän, on mennä salille. Ja sen päälle ravitseva ruokailu. Venytykset. Ja tv sohvalta.

Siis onko ap:n oletusarvo se, että noissa tilanteissa palkitaan ruoalla? Tosi tervettä. En osallistu keskusteluun tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään!

 

Syön ihan tavallisesti aina ja koko ajan.

Jos tekee pullaa mieli, ostan sen, oli juhla tai ei.

Tommonen "palkitseminen" on...typerää.

Palkitseminen voi olla muutakin kuin syömistä. Esim. tanssimista, hiihtolenkki tai elokuvan katselu. Etkö iloitse mistään?

Jotenkin ihan älytön kysymys, ei aikuisen kuulu itseään ruoalla palkita.

Oli sitten raskas työpäivä tai ei niin syön kaksi ateriaa vuorokaudessa, klo 12 ja noin klo 18. Jälkiruoat ja ns. välipalat on turhia kun koostaa muut ateriat oikein. Omat herkkuni eli tuoreet marjat, oliivit, juustot ja pähkinät on yleensä osa ateriaa.

Juoksulenkki ja sauna. Lasillinen shampanjaa.

Jos haluan erityisesti nautiskella, ehdotan miehelleni seksiä. Joskus riittää ihan vaan kainalossa istuskelu ja pussailukin. Palkitsemista en oikein harrasta. 

En ole koira, minua ei tarvitse palkita, jotta opin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sain palan kuivattua maksaa jos tottelen kiltisti enkä räksytä. Pikkuhiljaa se on kuitenkin loppunut ja enää saan vain pienen rapsutuksen tai kehun. Joskus kun pitää opetella uusia juttuja saan taas kuivattua maksaa.

Mulla tuli myös mieleen, että ap on kuin ruualla/makupalalla koulutettu pentu! Ei aikuinen mitään palkintoja tarvitse arkisista askareista.

Lapsen valinta ei ole koskaan se, kuinka vanhemmat hänet kasvattavat. Se on vanhempien valinta, jos tuputtavat lapselle ruokaa ja herkkuja joka tilanteessa. Eikä ap mainitse, että hänet olisi kasvatettu noin.

En osaa yhdistää ruokaa palkitsemiseen.

Yliopistossa palkitsin itseni hyvistä arvosanoista ostamalla lasin eräästä Iittalan mallistosta.