Lue keskustelun säännöt.
Taas asumiskulujen jakamisesta! Perustapausta monimutkaisempi kysymys
13.09.2017 |
Harkitsemme miesystäväni kanssa yhteen muuttoa. Miehellä on jonkin verran minua suuremmat tulot, mutta yksinkertaisuuden vuoksi voidaan ajatella että tulotasomme on sama.
Minä omistan asunnon, joka on tällä hetkellä vuokrattuna ulkopuoliselle. Vuokraa saan asunnosta 820 euroa kuussa. Lainanlyhennys korkoineen on 270 euroa ja yhtiövastikkeet 250 euroa. Asun itse vuokralla niin pienessä asunnossa, että sinne emme mahdu miehen kanssa yhdessä.
Mies asuu toisessa kaupungissa ja haluaa muuttaa sieltä tähän kaupunkiin, jossa minä asun ja jossa myös tuo omistamani asunto on. Miehellä on jonkin verran säästöjä kerättynä sitä varten, että hän ostaisi asunnon, kunhan asettuu aloilleen. Suhteemme on kuitenkin tuore ja kummankin pitkän tähtäimen työkuviot hieman auki, joten olemme alustavasti katselleet tarjolla olevia vuokra-asuntoja. Vuokrat tuntuvat tosi kalliilta niissä vaihtoehdoissa, joissa olisi yhtä hyvä sijainti kuin tuossa omistamassani asunnossa (olen ilmeisesti ollut liian avokätinen vuokranantaja ja tuo 820 euroa on liian edullinen vuokra asunnostani), joten houkutteleva vaihtoehto olisi irtisanoa siitä vuokralainen ja muuttaa sinne. Minulla on kaksi kysymystä:
1. Jos muutamme minun asuntooni, nettokuukausituloni laskevat sen 820 euroa. Asumiskulut 520,- jakaisimme varmaan puoliksi, mutta onko reilua pyytää miestä kompensoimaan myös tuota tulonmenetystäni osittain? Olen kyllä halukas kärsimään jonkin suuruisen menetyksen siitä hyvästä että saamme miehen kanssa asua mieleisessä asunnossa - mutta eikö olisi kuitenkin reilua että mieskin osallistuisi tähän jotenkin? Millä perusteella tuo summa kannattaisi määritellä?
2. Asunnon markkina-arvo on noin 240 000 euroa. Jos mies haluaa minun laillani myös omistajaksi ja ostaa minulta puolet tästä asunnosta, hänen pitäisi siis maksaa minulle 120 000,- . Tuosta verot maksettuani minulle jäisi 95 000,-, minkä käyttäisin varmaankin käsirahaksi uuteen sijoitusasuntoon. Näin siis kartuttaisimme molemmat omaisuuttamme maksamalla kuukausittaisia lainanlyhennyksiä ja muut kulut jaettaisiin puoliksi, mikä olisi sinänsä reilua. Minä olen kuitenkin aikanaan maksanut asunnostani alle 100 000,- euroa. Onko reilua maksattaa miehellä huimasti suurempi summa? Olisiko minun mahdollista myydä hänelle asunnosta puolikas pienemmällä summalla, jos haluaisin tehdä niin?
Olin ajatellut pitää tämän asunnon myymättä kunnes jään eläkkeelle, koska työurani on ollut huomattavan katkonainen ja tuloni niin pienet ja epäsäännölliset, että minulle ei ole juurikaan kertynyt eläkettä. Asunto on ollut hyvä sijoitus ja uskon, että sen arvo pysyy myös tulevina vuosina. Mietin, onko edes hyvä idea ehdottaa, että mies ostaisi asunnostani puolet - silloinhan en pysyisi tässä pitkän tähtäimen sijoitussuunnitelmassani.
Olisin kiitollinen kommenteista ja ajatuksista aiheeseen liittyen.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Olisiko mielestäsi reilua, että vain minun omaisuuteni jaetaan, kun samaan aikaan miehen säästöt (plus mahdollinen muu omaisuus) puolestaan jäävät hänelle itselleen?
ap
No ei tietenkään. Nythän puhuttiin vain sinun asunnostasi. Jos hänellä on myös omaisuutta, niin tietysti nekin jaetaan samalla logiikalla.
Mutta ilmeisesti suhde ei nyt ole niin vakavalla pohjalla, että omaisuuksia kannattaisi lähteä jakamaan. Ihmettelen kyllä, miksi edes suunnittelet asunnon puolikkaan myymistä miehelle, jonka kanssa et haluakaan jakaa omaisuuttasi. Olisi varmaan helpointa pitää asunto omissa nimissä ja pyytää mieheltä "vuokraa", jos omaisuuden jakaminen tuntuu noin epäreilulta ja vastenmieliseltä. En minä ainakaan tuossa tilanteessa miettisi mitään yhteisiä asuntolainoja.
Miehellä on kuulemma mm. säästöjä, joita hänen on tarkoitus käyttää asunnon ostoon. En tiedä vielä minkä verran niitä on. Lisäksi hänellä on muuta omaisuutta ulkomailla. Erilaisten omaisuusmuotojen jakaminen puoliksi ei liene käytännössä järkevää muuten kuin menemällä naimisiin ilman avioehtoa. Tällainen järjestely ei varmaan ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen.
Pohdin asunnon puolikkaan myymistä miehelle siksi, että olisi miehen kannalta epäreilua joutua asumaan vuokralla omistamassani asunnossa, siinä tapauksessa että hän ei halua asua vuokralla vaan haluaa mieluummin omistaa asunnon jossa asuu. Mikä olisi siinä tapauksessa reilu kauppahinta? Pohdin toisaalta myös sitä vaihtoehtoa, että mies asuisi vuokralla mielellään eikä haluaisi ostaa osuutta juuri tästä kyseisestä asunnosta, vaikka noin muuten asunnon ostoa suunnitteleekin. Mikä olisi silloin reilu vuokran suuruus, jonka mies maksaisi kuukausittain?
ap
Miksi miehen pitäisi maksaa osa sinun asuntolainasta? Eihän hän kuitenkaa saa asunnosta mitään itselleen, jos teidän suhde kariutuu. Törkeää kuppaamista tuollainen. Toivottavasti mies tajuaa ajoissa minkälaiseen liriin on itsensä laittamassa.
Asumiskulut puoliksi ja sillä siisti. Jos ei kelpaa niin sitten on parasta unohtaa koko homma ja asua erillään.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap ilmeisesti nuorehko, siinä ehkä 3-kympin kieppeillä. Täältä tulisi nyt hieman vanhemman naisen neuvo: Älä missään nimessä myy omistamaasi asuntoa osaksi miehelle, äläkä edes harkitse sitä ensimmäiseen 7 vuoteen. Asuntosi on liki velaton ja erittäin hyvä taustaturva kaikelle, mitä elämässäsi voi vielä tapahtua. On parempi hallita itse kokonaan ennen suhdetta/liittoa hankittua omaisuuttaan, näin säilytät myös tietyn omavaraisuutesi ja itsenäisyytesi. Vastaavassa tilanteessa vain harva mies olisi halukas myymään omaansa kumppanilleen, varsinkin kun myynnistä ottaa takkiin ylimääräisten kulujen takia.
Jos haluatte mennä nyt suoraan asumaan asuntoosi, mielestäni reilu mies ehdottaa itse, että maksaa puolet yhtiövastikkesta/kuluista + jonkun sopivan kompensaation asumisestaan muuten ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Ehkä voit myös itse ehdottaa, että mies maksaisi kokonaan vastikkeen/kulut muuten ilmaisesta asumisestaan. Missäänhän kukaan ei ilmaiseksi asuisi muutenkaan, joten ei ole kohtuuton ehdotus.
Jos itselläni olisi vastaava tilanne, että olisin muuttamassa miehen omistamaan osakkeeseen, voisin ehdottaa maksavani kokonaan vastikkeet ja kulut (en kuitenkaan lainanlyhennystä). Onhan se huippuhalpaa kuitenkin verrattuna normivuokraan.
Sinulla on ap tilanne, jota ei pysty ja ei ehkä kannatakkaan optimoida viimeisen päälle. Tekstisi perusteella olet talousasioissa tarkka ja analyyttinen - hyvä niin. Tuleva yhdessäasuminen kertoo sinulle miehesi suuntautumisen näissä asioissa. Jos mies yrittää päästä asumisessaan mahdollisimman halvalla omista lähtökohdistaan, pitäisi hälykellojen silloin sinulla soida. Jos hän taas suhtautuu kuluihin REILUN pelin hengessä, teillä on helpompaa. Talousasiat ovat yleensä keskeisiä riidan aiheita. Jos ette kumpikaan elä ns. kädestä suuhun, on silloin varaa kummallakin olla toista kohtaan reilu ja kohtuullinen. Tällöin eurolleen laskemisella ei ole niin merkitystä. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Mutta pidä kiinni omistusoikeudestasi asuntoosi kokonaan. Turvaat sillä selustasi pahan päivän varalle.
Kiitos sinulle hyvästä näkemyksestä! Olen talousasioissa ehkä vähän liiankin tarkka, suorastaan itsekkyyteen taipuvainen, joten koen että parisuhteessa minulla on riski ns. "pilata kaikki" alkamalla viilaamaan pilkkua liian tarkasti. Mieheni luultavasti on puolestaan liiankin avokätinen ja epäitsekäs. Yritän siksi häntä suojellakseni tässä etukäteen viilata sitä pilkkua sydämeni kyllyydestä, jotta minun ei tarvitse tehdä sitä miehen edessä.. :D Haluan toisaalta samalla myös varmistaa, että kun pyrin olemaan miestä kohtaan reilu, en tulisi menneeksi liian pitkälle toiseen ääripäähän ja menettäneeksi onnistunutta sijoitustani, jonka on tosiaan tarkoitus turvata epävarmassa elämässäni kohtuullinen elintaso eläkevuosiksi.
Kommentistasi oli paljon apua.
ap
Kun avopuolisot tai avioehdon tehnyt aviopari asuvat toisen puolison omistamassa asunnossa, lasketaan varsinaisiksi asumiskuluiksi:
-hoitovastike
-vesimaksut
-asuntolainen korko
-sähkölasku
-kotivakuutus
-muut asunnon kulut, esim. ylläpitokorjaukset
Ne lasketaan yhteen ja jaetaan tasan molempien puolisoiden kesken.
Asunnon omistava puoliso maksaa asuntolainan lyhennykset itse ja ne ovat tavallaan säästöä, lisäksi asunnon mahdollinen arvonnousu jää hänen voitokseen. Toisaalta asunnon omistajalta sitoutuu pääomaa asuntoon, jolle voisi jossain muussa sijoituskohteessa olla tuottoa, nyt asunto tuottaa asumishyötynä puolisoille, jolle on vaikea laskea rahallista arvoa muuten kuin vertaamalla sitä vastaavan asunnon vuokratasoon.
Puoliso joka ei omista asuntoa, voi tulotasonsa mukaan osallistua muihin yhteisiin elinkustannuksiin suuremmalla osuudella tai maksaa vaikkapa lomamatkasta suuremman osuuden tavallaan hyvityksenä asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Olisiko mielestäsi reilua, että vain minun omaisuuteni jaetaan, kun samaan aikaan miehen säästöt (plus mahdollinen muu omaisuus) puolestaan jäävät hänelle itselleen?
ap
No ei tietenkään. Nythän puhuttiin vain sinun asunnostasi. Jos hänellä on myös omaisuutta, niin tietysti nekin jaetaan samalla logiikalla.
Mutta ilmeisesti suhde ei nyt ole niin vakavalla pohjalla, että omaisuuksia kannattaisi lähteä jakamaan. Ihmettelen kyllä, miksi edes suunnittelet asunnon puolikkaan myymistä miehelle, jonka kanssa et haluakaan jakaa omaisuuttasi. Olisi varmaan helpointa pitää asunto omissa nimissä ja pyytää mieheltä "vuokraa", jos omaisuuden jakaminen tuntuu noin epäreilulta ja vastenmieliseltä. En minä ainakaan tuossa tilanteessa miettisi mitään yhteisiä asuntolainoja.
Miehellä on kuulemma mm. säästöjä, joita hänen on tarkoitus käyttää asunnon ostoon. En tiedä vielä minkä verran niitä on. Lisäksi hänellä on muuta omaisuutta ulkomailla. Erilaisten omaisuusmuotojen jakaminen puoliksi ei liene käytännössä järkevää muuten kuin menemällä naimisiin ilman avioehtoa. Tällainen järjestely ei varmaan ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen.
Pohdin asunnon puolikkaan myymistä miehelle siksi, että olisi miehen kannalta epäreilua joutua asumaan vuokralla omistamassani asunnossa, siinä tapauksessa että hän ei halua asua vuokralla vaan haluaa mieluummin omistaa asunnon jossa asuu. Mikä olisi siinä tapauksessa reilu kauppahinta? Pohdin toisaalta myös sitä vaihtoehtoa, että mies asuisi vuokralla mielellään eikä haluaisi ostaa osuutta juuri tästä kyseisestä asunnosta, vaikka noin muuten asunnon ostoa suunnitteleekin. Mikä olisi silloin reilu vuokran suuruus, jonka mies maksaisi kuukausittain?
ap
No siinä tapauksessa ihan eri juttu, jos on monenlaista omaisuutta ja nyt ei ollutkaan tarkoitus laittaa sillä tavalla hynttyitä yhteen, että tavoitteena on avioliiton kaltainen tila ja ehkä perheen perustaminen. Eli kyse oli pelkästään asumisesta. Siinä tapauksessa olen ehdottomasti sitä mieltä, että ette vielä jaa asunnonkaan omistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap ilmeisesti nuorehko, siinä ehkä 3-kympin kieppeillä. Täältä tulisi nyt hieman vanhemman naisen neuvo: Älä missään nimessä myy omistamaasi asuntoa osaksi miehelle, äläkä edes harkitse sitä ensimmäiseen 7 vuoteen. Asuntosi on liki velaton ja erittäin hyvä taustaturva kaikelle, mitä elämässäsi voi vielä tapahtua. On parempi hallita itse kokonaan ennen suhdetta/liittoa hankittua omaisuuttaan, näin säilytät myös tietyn omavaraisuutesi ja itsenäisyytesi. Vastaavassa tilanteessa vain harva mies olisi halukas myymään omaansa kumppanilleen, varsinkin kun myynnistä ottaa takkiin ylimääräisten kulujen takia.
Jos haluatte mennä nyt suoraan asumaan asuntoosi, mielestäni reilu mies ehdottaa itse, että maksaa puolet yhtiövastikkesta/kuluista + jonkun sopivan kompensaation asumisestaan muuten ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Ehkä voit myös itse ehdottaa, että mies maksaisi kokonaan vastikkeen/kulut muuten ilmaisesta asumisestaan. Missäänhän kukaan ei ilmaiseksi asuisi muutenkaan, joten ei ole kohtuuton ehdotus.
Jos itselläni olisi vastaava tilanne, että olisin muuttamassa miehen omistamaan osakkeeseen, voisin ehdottaa maksavani kokonaan vastikkeet ja kulut (en kuitenkaan lainanlyhennystä). Onhan se huippuhalpaa kuitenkin verrattuna normivuokraan.
Sinulla on ap tilanne, jota ei pysty ja ei ehkä kannatakkaan optimoida viimeisen päälle. Tekstisi perusteella olet talousasioissa tarkka ja analyyttinen - hyvä niin. Tuleva yhdessäasuminen kertoo sinulle miehesi suuntautumisen näissä asioissa. Jos mies yrittää päästä asumisessaan mahdollisimman halvalla omista lähtökohdistaan, pitäisi hälykellojen silloin sinulla soida. Jos hän taas suhtautuu kuluihin REILUN pelin hengessä, teillä on helpompaa. Talousasiat ovat yleensä keskeisiä riidan aiheita. Jos ette kumpikaan elä ns. kädestä suuhun, on silloin varaa kummallakin olla toista kohtaan reilu ja kohtuullinen. Tällöin eurolleen laskemisella ei ole niin merkitystä. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Mutta pidä kiinni omistusoikeudestasi asuntoosi kokonaan. Turvaat sillä selustasi pahan päivän varalle.
Kiitos sinulle hyvästä näkemyksestä! Olen talousasioissa ehkä vähän liiankin tarkka, suorastaan itsekkyyteen taipuvainen, joten koen että parisuhteessa minulla on riski ns. "pilata kaikki" alkamalla viilaamaan pilkkua liian tarkasti. Mieheni luultavasti on puolestaan liiankin avokätinen ja epäitsekäs. Yritän siksi häntä suojellakseni tässä etukäteen viilata sitä pilkkua sydämeni kyllyydestä, jotta minun ei tarvitse tehdä sitä miehen edessä.. :D Haluan toisaalta samalla myös varmistaa, että kun pyrin olemaan miestä kohtaan reilu, en tulisi menneeksi liian pitkälle toiseen ääripäähän ja menettäneeksi onnistunutta sijoitustani, jonka on tosiaan tarkoitus turvata epävarmassa elämässäni kohtuullinen elintaso eläkevuosiksi.
Kommentistasi oli paljon apua.
ap
Vaikutat sen verran fiksulta, että tuskin pahasti menee pieleen.
Mutta minä varmaan suosittelisin uuden vuokra-asunnon ja myöhemmin uuden omistusasunnon ostoa. Sinulla on hyvä sijoitusasunto, turha siitä on luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän miehen kerralla sitä osuuttaan asunnosta tarvitse sinulle maksaa. Ainoastaan puolet siitä, mikä on ostohinnan ja jäljellä olevan lainan erotus (eli puolet siitä, mitä sinä itse siitä oikeasti omistat). Ja sitten sen lisäksi puolet siitä lainasta.
Eli jos olet sen ostanut 100 000 eurolla ja sinulla on lainaa jäljellä vaikka 60 000 euroa, sinä olet sitä tähän mennessä lyhentänyt 40 000 euroa, niin hän maksaa tietysti vain puolet siitä ja se jäljellä oleva velka laitetaan puoliksi. Tietysti, jos olet tehnyt jotain isoja remontteja, niin lisäät sen tuohon hankintahintaan.
Tuoreessa suhteessa tuo on ihan järjetöntä, kun kukaan ei voi tietää, miten suhde etenee.
No siihen en nyt halunnutkaan ottaa kantaa. Kommentoin vain tuohon omistuksen reiluun jakamiseen. Jos ap on itse maksanut asunnosta x, niin minusta on ihan selvää, että mies maksaa x/2 eikä y/2.
Jos ostan vaikka valuuttaa. Sen arvo muuttuu vuosien mukaan vaikka kaksinkertaiseksi. Nyt minun pitäisi se myydä sillä vuosien takaisella kurssilla? Nykyarvo
Niin, mutta nyt onkin kyse puolisolle myymisestä. Miksi omalta puolisolta pitäisi saada myyntivoittoa, joka on syntynyt ainoastaan ajan kulumisesta eikä esim lisäsijoituksista?
Miksi oman puolison vuoksi pitäisi luopua omaksi eläkerahastoksi suunnitellusta sijoituksesta lähes ilmaiseksi? Eikö se ole sen puolisonkin kannalta aika typerä teko, että toinen jättäytyy puille paljaille, vs. että pienituloisen kumppanin eläkepäivät olisi taloudellisesti turvattu?
Mihin "lisäsijoituksiin" viittaat tässä? Jos ap omistaisi asunnon sijaan osakkeita ja olisi käynyt niillä aktiivisesti kauppaa, olisiko mielipiteesi jotenkin eri? Millä perusteella? Sijoituksia ne molemmat ovat ja niistä tuleva arvonnousu on ihan sama asia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti sijoituksia on järjestelty uudelleen.
No ajattelin lähinnä siten, että jos se asunto kuitenkin halutaan jakaa sen puolison kanssa, niin voisi tavallaan ottaa puolison mukaan takautuvasti siihen sijoitukseen, ikään kuin hän olisi ollut mukana alusta asti. Vähän niin kuin avioliitossakin omaisuus jaetaan, ellei tehdä avioehtoa.
Lisäsijoituksilla tarkoitin remontteja ja esimerkiksi omalla työllä hankittua arvonnousua, jota ei näy remonttikuluissa. En puhunut mistään osakkeista, vaan sijoituksista nimenomaan tähän asuntoon.
Ei avioliitossakaan tarvitse kaikkea jakaa. Ap:n ei tarvitse jakaa sijoitusasuntoaan ja jos miehellä on vaikka pörssiosakkeita, ne ovat hänen vielä avioliiton solmimisen jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi maksaa osa sinun asuntolainasta? Eihän hän kuitenkaa saa asunnosta mitään itselleen, jos teidän suhde kariutuu. Törkeää kuppaamista tuollainen. Toivottavasti mies tajuaa ajoissa minkälaiseen liriin on itsensä laittamassa.
Asumiskulut puoliksi ja sillä siisti. Jos ei kelpaa niin sitten on parasta unohtaa koko homma ja asua erillään.
Mies saa oikeuden asua asunnossa, josta hän normaalitilanteessa maksaisi 500 euroa kuukausivuokraa - tai 410 euroa vähintään, jos oikein höveli vuokranantaja löytyisi.
Minäkin ajattelen, että ei olisi oikein reilua maksattaa hänellä tuota summaa sellaisenaan. Mutta ei sekään ole mielestäni reilua, ettei hän maksaisi asumisesta muuta kuin vastikkeista ja muista kuluista puolet (tässä tapauksessa alle 150 euroa kaikkine sähkö- ja vesimaksuineenkin). Johonkin tuohon välimaastoon se reiluin ratkaisu asettuu mielestäni. Laskin tuolla aiemmin itse reiluna pitämilläni perusteilla ja sain tulokseksi 300 euroa kuussa. Silloin hän kompensoisi minun pääomatulojen menetystäni puolikkaalla siitä, ja maksaisi lisäksi puolet yhtiövastikkeesta (ja nolla prosenttia rahoitusvastikkeesta). Hänelle jäisi näin vielä 200 euroa kuussa käytettäväksi omaan sijoittamiseen, kun verrataan tuohon tilanteeseen että vuokraisimme vastaavan asunnon ulkopuoliselta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun avopuolisot tai avioehdon tehnyt aviopari asuvat toisen puolison omistamassa asunnossa, lasketaan varsinaisiksi asumiskuluiksi:
-hoitovastike
-vesimaksut
-asuntolainen korko
-sähkölasku
-kotivakuutus
-muut asunnon kulut, esim. ylläpitokorjaukset
Ne lasketaan yhteen ja jaetaan tasan molempien puolisoiden kesken.
Asunnon omistava puoliso maksaa asuntolainan lyhennykset itse ja ne ovat tavallaan säästöä, lisäksi asunnon mahdollinen arvonnousu jää hänen voitokseen. Toisaalta asunnon omistajalta sitoutuu pääomaa asuntoon, jolle voisi jossain muussa sijoituskohteessa olla tuottoa, nyt asunto tuottaa asumishyötynä puolisoille, jolle on vaikea laskea rahallista arvoa muuten kuin vertaamalla sitä vastaavan asunnon vuokratasoon.
Puoliso joka ei omista asuntoa, voi tulotasonsa mukaan osallistua muihin yhteisiin elinkustannuksiin suuremmalla osuudella tai maksaa vaikkapa lomamatkasta suuremman osuuden tavallaan hyvityksenä asumisesta.
Opon tuotto puuttuu, niinkuin suurin piirtein jokaisesta muustakin tämän laatuisesta laskelmasta. Helpointa olisi vaan verrata suoraan markkinavuokraan. Tästä voi tietysti vähän tinkiä kun ottaa huomioon verohyödyn ja pienentyneen vuokraustoimintaan liittyvän riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avopuolisot tai avioehdon tehnyt aviopari asuvat toisen puolison omistamassa asunnossa, lasketaan varsinaisiksi asumiskuluiksi:
-hoitovastike
-vesimaksut
-asuntolainen korko
-sähkölasku
-kotivakuutus
-muut asunnon kulut, esim. ylläpitokorjaukset
Ne lasketaan yhteen ja jaetaan tasan molempien puolisoiden kesken.
Asunnon omistava puoliso maksaa asuntolainan lyhennykset itse ja ne ovat tavallaan säästöä, lisäksi asunnon mahdollinen arvonnousu jää hänen voitokseen. Toisaalta asunnon omistajalta sitoutuu pääomaa asuntoon, jolle voisi jossain muussa sijoituskohteessa olla tuottoa, nyt asunto tuottaa asumishyötynä puolisoille, jolle on vaikea laskea rahallista arvoa muuten kuin vertaamalla sitä vastaavan asunnon vuokratasoon.
Puoliso joka ei omista asuntoa, voi tulotasonsa mukaan osallistua muihin yhteisiin elinkustannuksiin suuremmalla osuudella tai maksaa vaikkapa lomamatkasta suuremman osuuden tavallaan hyvityksenä asumisesta.
Opon tuotto puuttuu, niinkuin suurin piirtein jokaisesta muustakin tämän laatuisesta laskelmasta. Helpointa olisi vaan verrata suoraan markkinavuokraan. Tästä voi tietysti vähän tinkiä kun ottaa huomioon verohyödyn ja pienentyneen vuokraustoimintaan liittyvän riskin.
Sinulta erityisesti haluaisin kuulla, miten huomioisit nuo mainitsemasi asiat. Markkinavuokrasta puolet olisi mielestäni siis liikaa miehen maksettavaksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avopuolisot tai avioehdon tehnyt aviopari asuvat toisen puolison omistamassa asunnossa, lasketaan varsinaisiksi asumiskuluiksi:
-hoitovastike
-vesimaksut
-asuntolainen korko
-sähkölasku
-kotivakuutus
-muut asunnon kulut, esim. ylläpitokorjaukset
Ne lasketaan yhteen ja jaetaan tasan molempien puolisoiden kesken.
Asunnon omistava puoliso maksaa asuntolainan lyhennykset itse ja ne ovat tavallaan säästöä, lisäksi asunnon mahdollinen arvonnousu jää hänen voitokseen. Toisaalta asunnon omistajalta sitoutuu pääomaa asuntoon, jolle voisi jossain muussa sijoituskohteessa olla tuottoa, nyt asunto tuottaa asumishyötynä puolisoille, jolle on vaikea laskea rahallista arvoa muuten kuin vertaamalla sitä vastaavan asunnon vuokratasoon.
Puoliso joka ei omista asuntoa, voi tulotasonsa mukaan osallistua muihin yhteisiin elinkustannuksiin suuremmalla osuudella tai maksaa vaikkapa lomamatkasta suuremman osuuden tavallaan hyvityksenä asumisesta.
Opon tuotto puuttuu, niinkuin suurin piirtein jokaisesta muustakin tämän laatuisesta laskelmasta. Helpointa olisi vaan verrata suoraan markkinavuokraan. Tästä voi tietysti vähän tinkiä kun ottaa huomioon verohyödyn ja pienentyneen vuokraustoimintaan liittyvän riskin.
Sinulta erityisesti haluaisin kuulla, miten huomioisit nuo mainitsemasi asiat. Markkinavuokrasta puolet olisi mielestäni siis liikaa miehen maksettavaksi.
ap
Sitten annat opon tuoton tulevalle poikaystävällesi. Jos kuvitteellisesti eläisit täysin vapaassa maailmassa, niin miksi tyytyisit täysin nolla korkoiseen tuottoon? Luulen että oikeasti yrittäisit myydä sijoituksen ja vaihtaa johonkin tuottavampaan kohteeseen. Sinuna jättäisin asunnon edelleen vuokratuksi ja muuttaisin johonkin toiseen sopivaan vuokra-asuntoon.
Itse sanoit että olet pitänyt nykyisellä vuokralaisella matalaa 820€ vuokraa, sillä hän on hyvä vuokralainen. Täten rinnastaisin miesystäväsi myös ns. hyväksi vuokralaiseksi ja tyytyisin 410€ vuokraan.
Kolmanneksi kysyisin vielä että mitä omien sijoitustensa tuottaja miesystäväsi aikoo suoraan tilittää sinulle? Tasapuolisuuden nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi maksaa osa sinun asuntolainasta? Eihän hän kuitenkaa saa asunnosta mitään itselleen, jos teidän suhde kariutuu. Törkeää kuppaamista tuollainen. Toivottavasti mies tajuaa ajoissa minkälaiseen liriin on itsensä laittamassa.
Asumiskulut puoliksi ja sillä siisti. Jos ei kelpaa niin sitten on parasta unohtaa koko homma ja asua erillään.
Mies saa oikeuden asua asunnossa, josta hän normaalitilanteessa maksaisi 500 euroa kuukausivuokraa - tai 410 euroa vähintään, jos oikein höveli vuokranantaja löytyisi.
Minäkin ajattelen, että ei olisi oikein reilua maksattaa hänellä tuota summaa sellaisenaan. Mutta ei sekään ole mielestäni reilua, ettei hän maksaisi asumisesta muuta kuin vastikkeista ja muista kuluista puolet (tässä tapauksessa alle 150 euroa kaikkine sähkö- ja vesimaksuineenkin). Johonkin tuohon välimaastoon se reiluin ratkaisu asettuu mielestäni. Laskin tuolla aiemmin itse reiluna pitämilläni perusteilla ja sain tulokseksi 300 euroa kuussa. Silloin hän kompensoisi minun pääomatulojen menetystäni puolikkaalla siitä, ja maksaisi lisäksi puolet yhtiövastikkeesta (ja nolla prosenttia rahoitusvastikkeesta). Hänelle jäisi näin vielä 200 euroa kuussa käytettäväksi omaan sijoittamiseen, kun verrataan tuohon tilanteeseen että vuokraisimme vastaavan asunnon ulkopuoliselta.
ap
Homma on reilua siinä tapauksessa, että mies haluaisi asua asunnossa siinäkin tapauksessa, että olisitte vuokranneet sen yhdessä.
Hassua, että toisessa yhteydessä puhutaan "vain" uudesta poikaystävästä, mutta tämän poikaystävän kanssa ollaan nyt kuitenkin sitoutumassa taloudellisesti aika isosti. Jos kyse on nyt oikeasti siitä, että yhtäkkiä tuosta noin vain elämään on tullut joku random-mies, niin ehkä ei kannata edes miettiä mitään asunnon puolikkaan myyntiä tai edes yhteen muuttamista.