Juuri palkattu vakkari kertoi että yrittävät nyt toista lasta

Ap:lla on moraali kohdillaan. Alapeukuista päätellen suurimmalla osalla täällä ei ole..

Vierailija kirjoitti:

Ppohjanmaalla kirjoitti:

Lestadiolaiset ne vasta homman osaavatkin. 25-30 vuotta äitiyslomalla ja välillä se pieni hetki töissä.

Jos olisin pomo, en luultavasti palkkaisi lestadiolaisnaista vakuituiseen työhön, jos tietäisin uskonnosta ja olisi yhtä hyvä toinen ehdokas tarjolla. Lestadiolaismiehillä sen sijaan on usein kovapalkkainen työ, jotta heillä on varaa elättää isoa perhettä.

Toki parin tonnin lapsilisätkin hieman auttavat.

Tällaisia ne miehet on. Just saa vakkaripaikan ja heti alkaa suunnittelemaan toista lasta perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei todellakaan ole mikään provo! Kirkkain silmin näistä suunnitelmistaan kertoi. Ja joku kysyi että millainen työntekijä olen? Olen lojaali, enkä katso hyvällä että työnantajaani vedätetään.

Ap

Mitäs jos tämä uusi on myös lojaali, aikoo olla työpaikassa vuosikymmeniä? Mitä jos on huipputyyppi ja tosi osaava? Mitä yksi äitiysloma siinä merkkaa!

Joo lojaalilta kuulostaa hankkiutua raskaaksi heti kun on saanut vakkaripaikan.

Yksikään normiälyinen rivityöntekijä ei ole niin lojaali, että uhraa perhesuunnitelmansa työnantajalle. Tavallinen työntekijä on lojaali silloin, kun hän tulee ajoissa töihin, tekee hommansa, ei pidä motivaatiosaikkuja, ei levittele firman asioita ja ilmoittaa hyvissä ajoin aikeista vaihtaa työpaikkaa.

Tottakai ihmisen pitää saada hommata lapsia vaikka 10, mutta jos tietoisesti yrittää tulla raskaaksi samalla hakien uutta vakkarityötä, niin ajoitus on vähän huono, ehkä kannattaisi juuri sillä hetkellä keskittyä toiseen niistä, kumpaa pitää itselleen tärkeämpänä.

Eli naisen tulee valita työ vai lapsi? Eipä ole miehillä tänä tasa-arvon aikana tuollaisia ongelmia.

Normaali ihminen yleensä keskittyy uuteen duuniinsa kun saa sellaisen. Ja kukaan ei sanonut, että lapset eivät mahtuisi työuraan. Edelleen.

Entäs jos nainen on ollut uudessa työssään kolme, viisi tai seitsemän vuotta ja alkaa sitten suunnitella lapsen hankintaa, mutta töissä alkaakin isot organisaatiouudistukset, pitääkö lapsihaave laittaa taas sivuun?

Töissä nyt muutenkin tuntuu aina olevan huono aika poissaoloon, milloin menee huonosti, että yt:t uhkaa, milloin menee niin hyvin, että työntekijöistä on pulaa, milloin työkaveri jää pitkälle sairauslomalla tai toinen jääkin äitityslomalle, kolmas työkaveri irtisanoutuu, kun vaihtaa työpaikkaa tai yksi jää jopa eläkkeelle. Jos työn laittaa aina etusijalle, niin kohta sitä huomaa olevansa niin vanha, että lasta ei tulekaan. Sitten sitä saakin kuulla olevansa itsekäs uranainen, joka ei ajattele kuin itseään.

Uusi työ. Ei. Ole. Ikuisesti. Uusi. Työ.

Tässä keskustelussa puhuimme naisesta, joka oli juuri tullut uuteen työhön. Minä olen koko ajan puhunut uudesta työstä ja samalla sanonut, että lapsi mahtuu kyllä naisen työuraan. En kyllä helvetti soikoon ymmärrä, miten tästä voi saada jatkuvasti kritiikkiä ja väärinymmärrystä. Pointtisi on sinänsä tarkastelun arvoinen, mutta tässä ei puhuttu mistään seitsemästä vuodesta.

Miksi pitää puuttua toisten asioihin ja vasikoida? Ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan Provo. Mutta ihan rehellisesti, mielestäni uusi työpaikka ja lapsen hankinta ovat molemmat omanlaisiaan "projekteja", ja niitä ei pitäisi toteuttaa päällekkäin. Työssäkäyvä nainen saa lisääntyä, mutta tota en arvosta.

Jos nainen on pätkätyössä pätkän toisensa perään 30-vuotiaaksi ja saa sitten vakipaikan, niin missä vaiheessa hän voi ajatella lasten hankintaa? 35-vuotiaana? Entä jos ei tärppää?

Mä sain vakipaikan 34-vuotiaana. Kauanko tässä pitäisi vielä olla töissä ennen kuin uskaltaa yrittää lasta, ettei tule sanomista?

Riippuu siitä, kauanko olet ollut työssä ja minkä ikäinen olet nyt. Vaikea sano, ei selvinnyt viestistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei todellakaan ole mikään provo! Kirkkain silmin näistä suunnitelmistaan kertoi. Ja joku kysyi että millainen työntekijä olen? Olen lojaali, enkä katso hyvällä että työnantajaani vedätetään.

Ap

Mitäs jos tämä uusi on myös lojaali, aikoo olla työpaikassa vuosikymmeniä? Mitä jos on huipputyyppi ja tosi osaava? Mitä yksi äitiysloma siinä merkkaa!

Joo lojaalilta kuulostaa hankkiutua raskaaksi heti kun on saanut vakkaripaikan.

Yksikään normiälyinen rivityöntekijä ei ole niin lojaali, että uhraa perhesuunnitelmansa työnantajalle. Tavallinen työntekijä on lojaali silloin, kun hän tulee ajoissa töihin, tekee hommansa, ei pidä motivaatiosaikkuja, ei levittele firman asioita ja ilmoittaa hyvissä ajoin aikeista vaihtaa työpaikkaa.

Tottakai ihmisen pitää saada hommata lapsia vaikka 10, mutta jos tietoisesti yrittää tulla raskaaksi samalla hakien uutta vakkarityötä, niin ajoitus on vähän huono, ehkä kannattaisi juuri sillä hetkellä keskittyä toiseen niistä, kumpaa pitää itselleen tärkeämpänä.

Eli naisen tulee valita työ vai lapsi? Eipä ole miehillä tänä tasa-arvon aikana tuollaisia ongelmia.

Normaali ihminen yleensä keskittyy uuteen duuniinsa kun saa sellaisen. Ja kukaan ei sanonut, että lapset eivät mahtuisi työuraan. Edelleen.

Entäs jos nainen on ollut uudessa työssään kolme, viisi tai seitsemän vuotta ja alkaa sitten suunnitella lapsen hankintaa, mutta töissä alkaakin isot organisaatiouudistukset, pitääkö lapsihaave laittaa taas sivuun?

Töissä nyt muutenkin tuntuu aina olevan huono aika poissaoloon, milloin menee huonosti, että yt:t uhkaa, milloin menee niin hyvin, että työntekijöistä on pulaa, milloin työkaveri jää pitkälle sairauslomalla tai toinen jääkin äitityslomalle, kolmas työkaveri irtisanoutuu, kun vaihtaa työpaikkaa tai yksi jää jopa eläkkeelle. Jos työn laittaa aina etusijalle, niin kohta sitä huomaa olevansa niin vanha, että lasta ei tulekaan. Sitten sitä saakin kuulla olevansa itsekäs uranainen, joka ei ajattele kuin itseään.

Uusi työ. Ei. Ole. Ikuisesti. Uusi. Työ.

Tässä keskustelussa puhuimme naisesta, joka oli juuri tullut uuteen työhön. Minä olen koko ajan puhunut uudesta työstä ja samalla sanonut, että lapsi mahtuu kyllä naisen työuraan. En kyllä helvetti soikoon ymmärrä, miten tästä voi saada jatkuvasti kritiikkiä ja väärinymmärrystä. Pointtisi on sinänsä tarkastelun arvoinen, mutta tässä ei puhuttu mistään seitsemästä vuodesta.

Työ on uusi, jos samassa työpaikassa joutuu töihin toiselle osastolle tai toisiin tehtäviin. Siinä ei auta, vaikka olisi ollut samalla työnantajalla 10 vuotta. Kyseessä on kuitenkin uusi tehtävä, joka pitää opetella. Monessa työpaikassa on nykyisin "vapaaehtoinen" (= pakollinen) työkierto, joten joko vaihdat tehtäviä tai itket ja vaihdat. Miten tuo ei olisi uusi työ, jos kaikki muu muuttuu paitsi työpaikan osoite?

Kuinka monta vuotta naisen pitää tehdä nykyistä työtään, että se ei enää ole uusi työ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan Provo. Mutta ihan rehellisesti, mielestäni uusi työpaikka ja lapsen hankinta ovat molemmat omanlaisiaan "projekteja", ja niitä ei pitäisi toteuttaa päällekkäin. Työssäkäyvä nainen saa lisääntyä, mutta tota en arvosta.

Miten uutta työtä pitäisi hakea, jos on suunnitelmissa lasten hankinta? Raskaaksi tulemisessa voi kestää vuosikin. Puolen vuoden määräaikaisia hakemaan vain?

Jospa ehtisi oppia uutta työtään sen verran, että kykenee edes sijaisensa perehdyttämään. Jos ja kun naiset haluavat olla työelämässä ja yhteiskunnan pyörittämisessä täysipäisiä ihmisiä siinä missä miehetkin, niin ei voi olla niin, että raskaus ja hormonit määrittää kaikkea mitä teemme. Ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että perehtyy vastaanottamaansa työhön ennen kuin alkaa pukata seuraavaa projektia.

En ymmärrä, miksi naisten pitäisi ottaa henkilökohtaiseksi ongelmakseen työnantajan kukkaro, kun työnantaja ei koskaan joustaisi missään takaisinpäin?

Toki jos kokee työpaikan pelkkänä mammailun taloudellisena mahdollistajana, niin noin sitä varmaan pitää ajatella. Mutta itse saan paljon mielihyvää työstäni ja se on tärkeä osa elämääni.

Jos nainen on työssä samassa paikassa 40 vuotta, niin mitä yksi tai kaksi äitiysvapaata siinä merkkaa?

Suureen ikäluokkaan kuuluvat kaiken helpolla saaneet viisastelijat eivät enää saa lapsia.

Mistä sinä tiedät, kuinka moni nyt työssä aloittava on samalla työnantajalla eläkeikään asti? Voihan tuo aloittajan kauhistelema nainenkin jäädä eläkkeelle nykyisestä työpaikastaan.

Yritän nyt vielä selittää, mikä tässä "omaa moraaliani häiritsee". Unohdan nyt työnantajan näkökulman ja puhun ihan omalta kannalta. En ole ap. Ymmärrän, että on olemassa sellaisia töitä, joita ei ole oikeastaan edes mielekästä tehdä muuten kuin rahan ja elannon takia. Tämä seuraava ei ehkä niin hyvin sovi sellaiseen.

Kun saan uuden työn, niin vau, sehän on jo suuri kunnia, olin paras monista ja minuun uskotaan. Nyt saan rahaa. Nyt pääsen kehittämään itseäni. Nyt pääsen taas toteuttamaan itseäni sillä alalla, johon olen kouluttautunut. Haluan tutustua kollegoihini ja löytää paikkani työyhteisössä. Haluan perehtyä uusiin tehtäviini. Alku on rankkaa. Tarvitaan todella paljon keskittymiskykyä ja hyvää muistia. Kirjoitan muistilappuja ja iltaisin olen väsynyt. Mutta tiedän sen hienon tunteen, kun lopulta osaan. Jonkin ajan kuluttua olen jo asiantuntija. En ole ikuisesti uusi. Mietin kiinnostavia mahdolkisuuksia tässä yrityksessä. Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan... Jos haluan lapsen, kyllä sekin tähän mahtuu. Joissain asioissa pitää olla itsekäs, eikä myöskään luulla olevansa korvaamaton. Sijainen löytyy kyllä. Mutta terve, minä tulin nyt töihin ja näyttämään, kuka olen ja mihin pystyn.

Miltä tämän keskustelun lukeminen on minusta tuntunut? Se on ollut sekä pettymys että silmiä avaavaa. Olen pettynyt sukupuoleeni. Luulin, että meillä on edes vähän kunnianhimoa ja selkärankaa. Että hormonipäät on yksittäistapauksia. Toisaalta, mitä pelättävää minulla on? Eiköhän asenteeni erotu edukseen työmarkkinoilla. Meni viimeisetkin halut olla solidaarinen.

Useimmilla täällä ei tunnu uuden työn saanti herättävän mitään muita fiiliksiä kuin "jippijaijee, nyt siementä vakoon!!!"

Sain vakkaripaikan, käytännössä samana päivänä kun sain tietää asiasta, tein myös positiivisen raskaustestin. Olisiko pitänyt jättää ottamatta paikka vastaan?

Tätä ennenhän olin ollut samassa työssä samassa työpaikassa viisi vuotta määräaikaisena. Jos työnantaja haluaa lojaaliutta, olisi voinut kyllä vakinaistaa jo aikaisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei todellakaan ole mikään provo! Kirkkain silmin näistä suunnitelmistaan kertoi. Ja joku kysyi että millainen työntekijä olen? Olen lojaali, enkä katso hyvällä että työnantajaani vedätetään.

Ap

Mitäs jos tämä uusi on myös lojaali, aikoo olla työpaikassa vuosikymmeniä? Mitä jos on huipputyyppi ja tosi osaava? Mitä yksi äitiysloma siinä merkkaa!

Joo lojaalilta kuulostaa hankkiutua raskaaksi heti kun on saanut vakkaripaikan.

Yksikään normiälyinen rivityöntekijä ei ole niin lojaali, että uhraa perhesuunnitelmansa työnantajalle. Tavallinen työntekijä on lojaali silloin, kun hän tulee ajoissa töihin, tekee hommansa, ei pidä motivaatiosaikkuja, ei levittele firman asioita ja ilmoittaa hyvissä ajoin aikeista vaihtaa työpaikkaa.

Tottakai ihmisen pitää saada hommata lapsia vaikka 10, mutta jos tietoisesti yrittää tulla raskaaksi samalla hakien uutta vakkarityötä, niin ajoitus on vähän huono, ehkä kannattaisi juuri sillä hetkellä keskittyä toiseen niistä, kumpaa pitää itselleen tärkeämpänä.

Eli naisen tulee valita työ vai lapsi? Eipä ole miehillä tänä tasa-arvon aikana tuollaisia ongelmia.

Normaali ihminen yleensä keskittyy uuteen duuniinsa kun saa sellaisen. Ja kukaan ei sanonut, että lapset eivät mahtuisi työuraan. Edelleen.

Entäs jos nainen on ollut uudessa työssään kolme, viisi tai seitsemän vuotta ja alkaa sitten suunnitella lapsen hankintaa, mutta töissä alkaakin isot organisaatiouudistukset, pitääkö lapsihaave laittaa taas sivuun?

Töissä nyt muutenkin tuntuu aina olevan huono aika poissaoloon, milloin menee huonosti, että yt:t uhkaa, milloin menee niin hyvin, että työntekijöistä on pulaa, milloin työkaveri jää pitkälle sairauslomalla tai toinen jääkin äitityslomalle, kolmas työkaveri irtisanoutuu, kun vaihtaa työpaikkaa tai yksi jää jopa eläkkeelle. Jos työn laittaa aina etusijalle, niin kohta sitä huomaa olevansa niin vanha, että lasta ei tulekaan. Sitten sitä saakin kuulla olevansa itsekäs uranainen, joka ei ajattele kuin itseään.

Uusi työ. Ei. Ole. Ikuisesti. Uusi. Työ.

Tässä keskustelussa puhuimme naisesta, joka oli juuri tullut uuteen työhön. Minä olen koko ajan puhunut uudesta työstä ja samalla sanonut, että lapsi mahtuu kyllä naisen työuraan. En kyllä helvetti soikoon ymmärrä, miten tästä voi saada jatkuvasti kritiikkiä ja väärinymmärrystä. Pointtisi on sinänsä tarkastelun arvoinen, mutta tässä ei puhuttu mistään seitsemästä vuodesta.

Työ on uusi, jos samassa työpaikassa joutuu töihin toiselle osastolle tai toisiin tehtäviin. Siinä ei auta, vaikka olisi ollut samalla työnantajalla 10 vuotta. Kyseessä on kuitenkin uusi tehtävä, joka pitää opetella. Monessa työpaikassa on nykyisin "vapaaehtoinen" (= pakollinen) työkierto, joten joko vaihdat tehtäviä tai itket ja vaihdat. Miten tuo ei olisi uusi työ, jos kaikki muu muuttuu paitsi työpaikan osoite?

Kuinka monta vuotta naisen pitää tehdä nykyistä työtään, että se ei enää ole uusi työ?

Tilanne on sikäli eri, että työnantaja tuntee työpanoksen ja henkilön. Ei ole kyse otsikon juuri palkatusta.

Ekalla sivulla mainitsin, että kuten lapsenhankinta, myös uusi työ on eräänlainen "projekti". Siihen kuuluu työyhteisöön tutustuminen & sopeutuminen sekä työtehtävien omaksuminen. Jossakin vaiheessa työ ei enää ole uusi, vaan rutiinia. Turha tähän on mitään kalenteripäivää laittaa, mutta heitin siellä ekalla sivulla myös, että esim. silloin kun olisit kykenevä perehdyttämään sijaisesi.

Olen halunnut lapsia jo kolme vuotta mutta en voi hankkia niitä koska opiskelen, rahaa ei ole ja tulevaisuus on epävarma. Haluan töitä jotta voisin vihdoin saada lapsen. Muuten ei ura kiinnosta, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Kunnianhimo on miehekäs ominaisuus enkä käsitä miksi kaikkien naisten pitäisi pyrkiä olemaan miehekkäitä kun kuitenkaan kaikki naiset eivät ole sellaisia luonnostaan. Kaipaan turvallisuutta, vakautta, vapaa aikaa, ystäviä, romanttista rakkautta ja perhe-elämää. En työstressiä, pitkiä päiviä, vapaa-ajan puuttumista, kilpailua ja arvioitavana olemista. Olen juuri sellainen nainen kuin haluan ja muiden "pettymys" naiseuteeni ei vaikuta minuun millään lailla, koska en ole mukana statuskilpailussa.

Jos saisin töitä aloittaisin lapsen yrittämisen vasta koeajan päätyttyä kahdesta syystä. Silloin työpaikka säilyy varmemmin enkä siis joudu rahavaikeuksiin, ja toiseksi pystyn silloin sopeutumaan työhöni paremmin kun en ole heti lähdössä. Työnantajalla on silloin koeaika+raskausaika eli noin vuosi aikaa hyötyä minusta ennen lähtöäni. Hedelmällisyyteni laskee vuosi vuodelta enkä voi uhrata montaa vuotta jokaiselle työnantajalle kun potkut voi tässä taloustilanteessa saada milloin vain itsestä riippumattomista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Sain vakkaripaikan, käytännössä samana päivänä kun sain tietää asiasta, tein myös positiivisen raskaustestin. Olisiko pitänyt jättää ottamatta paikka vastaan?

Tätä ennenhän olin ollut samassa työssä samassa työpaikassa viisi vuotta määräaikaisena. Jos työnantaja haluaa lojaaliutta, olisi voinut kyllä vakinaistaa jo aikaisemmin. 

Viisi vuotta määräaikaisena ollut ei ole "juuri palkattu". Olet ollut heidän palkkalistoillaan jo aiemmin, sinut tunnetaan, ja työpanoksesi tiedetään niin arvokkaaksi, että sinut kannattaa pitää. Onnea, mutta ei liittynyt tähän.

Käy kyllä sääliksi työnantajaa. Toisaalta ei käy, koska työnantaja ei selvästi ollut tehtäviensä tasalla. Kyllä itsekin n. 30 naisen esimiehenä ainakin pyrin säilyttämään "touchin" niiden todennäköisimpien raskaaksi tulijoiden tilanteeseen, jotta voin sitten varautua ennalta ja hankkia korvaavaa osaamista kun aika koittaa.

Ei nyt mitään Excel taulukkoa tarvitse tehdä, mutta kyllä työnantajana on hyvä vähän kuulostella kahvipöytäkeskusteluja ja kysellä nuorilta naistyöntekijöiltä, että onko ollut menekkiä viikonlopun baarireissulla tai onko uudessa harrastuksessa tullut tapailtua miellyttäviä miehiä. Ja jos on, niin onko muistettu ehkäisy tai vähintäänkin onko ns. ruuti vaikuttanut kuivalta, onko sitä ollut paljon, ja mihin ränniin rojut on heitetty jne.

Vierailija kirjoitti:

Käy kyllä sääliksi työnantajaa. Toisaalta ei käy, koska työnantaja ei selvästi ollut tehtäviensä tasalla. Kyllä itsekin n. 30 naisen esimiehenä ainakin pyrin säilyttämään "touchin" niiden todennäköisimpien raskaaksi tulijoiden tilanteeseen, jotta voin sitten varautua ennalta ja hankkia korvaavaa osaamista kun aika koittaa.

Ei nyt mitään Excel taulukkoa tarvitse tehdä, mutta kyllä työnantajana on hyvä vähän kuulostella kahvipöytäkeskusteluja ja kysellä nuorilta naistyöntekijöiltä, että onko ollut menekkiä viikonlopun baarireissulla tai onko uudessa harrastuksessa tullut tapailtua miellyttäviä miehiä. Ja jos on, niin onko muistettu ehkäisy tai vähintäänkin onko ns. ruuti vaikuttanut kuivalta, onko sitä ollut paljon, ja mihin ränniin rojut on heitetty jne.

Sinun osastolla käy vilske, kun naiset etsivät uutta työtä vaikka kiven takaa. Pervo sinä olet.

Ap:n kaltaisia työ"kavereita" inhoan yli kaiken. Kunnon selkäänpuukottaja. Lasten teko on ihan normaali asia elämässä ja monet muut asiat. Ja kuten joku aiemmin jo mainitsi, että työ on vain välttämätön paha. Se on myös minulle. Teen tätä duunarin hommaa vain ja ainoastaan rahan takia. Jos saisin parempaa palkkaa tai olisin paremmassa asemassa työpaikalla niin asenne olisi eri. Duunarina voin vain tehdä työni ja saada palkkaa, ja tehdä lapsia jos niin haluan.

Kiva nähdä miten itsekästä porukkaa täällä on. :(

Minulla on oikeus tehdä sitä ja tätä! Ok mutta entäs velvollisuudet työnantajaa ja firmaa kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiva nähdä miten itsekästä porukkaa täällä on. :(

Minulla on oikeus tehdä sitä ja tätä! Ok mutta entäs velvollisuudet työnantajaa ja firmaa kohtaan?

Sinä et sitten koskaan vaihda työpaikkaa, koska työnantaja joutuisi pulaan. Sitten, kun firmalla on tarve vähentää väkeä, ilmoitat, että sinulle kyllä sopii ja mielelläsi teet töitä irtisanomisaikana ja samalla opetat työkavereitasi tekemään hommiasi, niinkö?

Lapsia nyt ei synny, jos naiset eivät niitä tee. Voihan ne avaintyöntekijät vaikka joutua liikenneonnettomuuteen, kuten muutama vuosi sitten sattui. Äitiysloman alkamisen ajankohta on kuukausia aikaisemmin työnantajan tiedossa. Äitiysloman sijaisuudella on moni saanut työkokemusta, siitä se minunkin urani aikoinaan alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Pomona katsoisin kantelijaa kuin halpaa makkaraa. Sanoisin "niin....oliko muuta asiaa...Tiedän kyllä tästä ja olen iloinen aina kun joku saa vauvan"

Minä taas pomona järjestäisin kaikille kolmipäiväisen viikonlopun ja hattarakoneen ja palkakorotuksen ja ja... Mutta et ole pomo, joten fantasiointisi on turhaa.

Eli mun pitäis nyt sitten hävetä! Yritimme lasta pitkään, tuloksetta. Hain uutta vakityötä ja kappas, raskauduin! Lisäksi sain vakipaikan. Uusi esimieheni oli onnellinen puolestani. Elämä on kuulkaas sellaista, että meillä jokaisella on oikeus päättää elämästämme. Naiset voisivat tukea toisiaan enemmän, eikä sorsia ja syytellä selän takana. Raskaus on aina ihana asia, älkää välittäkö urakiihkoilijoista.