Juuri palkattu vakkari kertoi että yrittävät nyt toista lasta
Paljastanko tämän esimiehelle ennen koeajan loppumista? Törkeää aloittaa työt kun kohta on pitkä äitiysloma edessä!
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa ne lapset olisi pitänyt tehdä?
- 18-22-vuotiaana ei miestä, opiskelijana soluasunnossa
- 22-28-vuotiaana opiskelut ja samalla kokopäivätyö määräaikaisella sopimuksella pienyrittäjällä
- 29-32-vuotiaana itse yrittäjänä, työllistin muitakin, menin naimisiin
- 32-34-vuotiaana muutto ulkomaille toisen palvelukseen, vakisopimus, mutta en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä
- 35-36-vuotiaana YT-neuvottelujen tuloksena kenkää vakipaikasta, uusi paikka määräaikaisella sopimuksella, miehellä myös määräaikainen sopimus
- 37-vuotiaana uusi vakipaikka, en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä, firma meni konkkaan, ulosNyt sain uuden vakipaikan ja olen 38-vuotias. Kuinka pitkään vielä pitäisi odottaa ja kuinka lojaali olla? Itse olen työllistänyt tai joustanut firmojen mukana nyt yli 15 vuotta. Olen alalla joka muuttuu jatkuvasti, nyt kuitenkin isossa, vakavaraisessa firmassa.
Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään jäädä miehen palkan varassa mammailemaan, vaan ollaan odotettu miehen kanssa, että molemmilla on hyvä vakipaikka. Ja asutaan maassa, jossa kumpi vain voi jäädä hetkeksi kotiin perheverotuksen takia (tienataan yhtä paljon).
Saako nyt jo hitto vie yrittää? Vai olenko jo palstan parjaama mummoäiti?
Tottakai saat yrittää eikä kukaan ei voi sinulta sitä kieltää! Jos haluat pitää vakkaripaikkasi mammaloman jälkeen, kannattaa asiasta ilmoittaa myös työnantajalle. Jos pelkäät ilmoittamisen vaikuttavan työpaikkasi pysyvyyteen, on vaikutus suurempi mammalomalta palatessasi. Tämä on ok jos haluat vain maksajan mammalomasi ajaksi. Itse tein niin enkä kadu.
En lukenut muita viestejä mutta raskauden yrittäminen on kyllä todella eri asia kuin raskaus. Ja raskauskin on vielä eri asia kuin vauva. Nimimerkillä paljon yritystä ja keskenmenoja.
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa ne lapset olisi pitänyt tehdä?
- 18-22-vuotiaana ei miestä, opiskelijana soluasunnossa
- 22-28-vuotiaana opiskelut ja samalla kokopäivätyö määräaikaisella sopimuksella pienyrittäjällä
- 29-32-vuotiaana itse yrittäjänä, työllistin muitakin, menin naimisiin
- 32-34-vuotiaana muutto ulkomaille toisen palvelukseen, vakisopimus, mutta en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä
- 35-36-vuotiaana YT-neuvottelujen tuloksena kenkää vakipaikasta, uusi paikka määräaikaisella sopimuksella, miehellä myös määräaikainen sopimus
- 37-vuotiaana uusi vakipaikka, en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä, firma meni konkkaan, ulosNyt sain uuden vakipaikan ja olen 38-vuotias. Kuinka pitkään vielä pitäisi odottaa ja kuinka lojaali olla? Itse olen työllistänyt tai joustanut firmojen mukana nyt yli 15 vuotta. Olen alalla joka muuttuu jatkuvasti, nyt kuitenkin isossa, vakavaraisessa firmassa.
Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään jäädä miehen palkan varassa mammailemaan, vaan ollaan odotettu miehen kanssa, että molemmilla on hyvä vakipaikka. Ja asutaan maassa, jossa kumpi vain voi jäädä hetkeksi kotiin perheverotuksen takia (tienataan yhtä paljon).
Saako nyt jo hitto vie yrittää? Vai olenko jo palstan parjaama mummoäiti?
Unohdit tärkeän ajanjakson listastasi. Olen itse tullut tämän keskustelun perusteella siihen tulokseen, että paras aika saada lapset on 16-18-vuotiaana. Kuluja ei ole, kun asuu vanhempien luona ja koulun voi käydä loppuun. Yksikään työnantaja tai työkaveri ei tule itkemään itsekkyyttäsi, mutta muuten saa kyllä kuraa niskaan. Pitäisi vain löytää kunnollinen mies, joka pysyy rinnalla, mutta sekään ei ole ongelma. Vai mitä, palstamiehet?
Olisiko sitten se ok että tämä juuri palkattu nainen olisi töissä vaikka vuoden ja kaksi ja sitten pamahtaisi paksuksi? Miten se eroaa tästä tilanteesta? Nyt vain raskausaika osuisi työsuhteen alkuun. Naiset nyt vaan ovat se sukupuoli, jonka on pakko tulla raskaaksi jos lapsia haluavat. Ennemmin tai myöhemmin. Deal with it.
Missähän vaiheessa ne lapset olisi pitänyt tehdä?
- 18-22-vuotiaana ei miestä, opiskelijana soluasunnossa
- 22-28-vuotiaana opiskelut ja samalla kokopäivätyö määräaikaisella sopimuksella pienyrittäjällä
- 29-32-vuotiaana itse yrittäjänä, työllistin muitakin, menin naimisiin
- 32-34-vuotiaana muutto ulkomaille toisen palvelukseen, vakisopimus, mutta en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä
- 35-36-vuotiaana YT-neuvottelujen tuloksena kenkää vakipaikasta, uusi paikka määräaikaisella sopimuksella, miehellä myös määräaikainen sopimus
- 37-vuotiaana uusi vakipaikka, en halunnut heti aloittaa esikoisen yritystä, firma meni konkkaan, ulosNyt sain uuden vakipaikan ja olen 38-vuotias. Kuinka pitkään vielä pitäisi odottaa ja kuinka lojaali olla? Itse olen työllistänyt tai joustanut firmojen mukana nyt yli 15 vuotta. Olen alalla joka muuttuu jatkuvasti, nyt kuitenkin isossa, vakavaraisessa firmassa.
Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään jäädä miehen palkan varassa mammailemaan, vaan ollaan odotettu miehen kanssa, että molemmilla on hyvä vakipaikka. Ja asutaan maassa, jossa kumpi vain voi jäädä hetkeksi kotiin perheverotuksen takia (tienataan yhtä paljon).
Saako nyt jo hitto vie yrittää? Vai olenko jo palstan parjaama mummoäiti?