Lue keskustelun säännöt.
Asumiskulujen jakaminen avoliitossa. Apua?
12.09.2017 |
Olemme molemmat 30-vuotiaita, ja opiskelut jo takana. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta vuokralla, ja nyt avomieheni sai uuden hyväpalkkaisen työpaikan, ja puhuttiin että ehkä kannattaisi ostaa asunto. Minulla on selvästi pienempi palkka, ja opintolainaakin vielä maksettavana. Mies voisi käytännössä ostaa asunnon yksin, hän saisi lainaa siihen yksin, minä taas en oikein pysty maksamaan puolta niin isosta lainasta. Jos mies ostaa meille asunnon yksin eli vain hän omistaa sen asunnon ja laina on vain hänen, niin miten meidän olisi parasta jakaa sitten asumiskulut? Nyt vuokralla ollaan maksettu kaikki puoliksi.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Ymmärtääkseni puoliso voi myöhemmin rahatilanteen niin salliessa vaikka ostaa siitä asunnosta puolet. Tässä kun ollaan parisuhteessa, ei bisnessuhteessa.
Ajatteletteko te ihmiset siinä parisuhteessanne päivittäin/kuukausittain/vuosittain sitä kuka maksaa mistäkin eniten ja meneekö kulut nyt varmasti kaikki tasan, etten minä vaan maksa tuon omaisuudesta yhtään mitään? Meillä ainakin kymmenen vuoden aikana on maksettu asioita sen mukaan, miten kummallakin on varaa, ja välillä toinen on lyhentänyt yhteistä lainaa enemmän, kun toinen on ollut työttömänä. Prioriteettina kun on ollut se, että oma koti säilyy, ei se kumpi maksaa siitä nyt enemmän.
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Näin sanoo aina ne naiset jotka ovat olleet tuuliajolla jo vuosikausia... Kun talousasioita tarkemmin katsotaan, niin selviää että mies on tehnyt taloudelliset ratkaisut ja hyötynyt niistä, akka on ollut ihan pihalla asioista ja tehnyt vaan mitä mies on neuvonut ja lopputulemana sitten nainen on mukavasti rahoittanut mukavasti miehen omaisuuden kasvattamista.
Ei ole oikeasti vaikeaa yhdistää parisuhdetta ja fiksua taloudenhoitoa. Naisille se joskus tuntuu olevan ylivoimaista vaikka ei pitäisi.
No, meillä on yhteinen kämppä ja yheinen asuntolaina, mutta molemmat ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla aikoja, jolloin toisen maksukyky esim. lainanlyhennysten ja muiden kulujen suhteen voi muuttua vaikka työttömyyden tai sairastumisen vuoksi. Me ei eletä parisuhdetta oma etu edellä, vaan tämä on yhteistä elämää, jossa toisen tilanne vaikuttaa toisen tilanteeseen ja silloin pitää keskustella ja päättää, miten asia hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Niin samaa mieltä!!
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Joo, kerro toki miten n. 500€/kk tuloilla säästetään helpommin 55 000 euroa kahdessa vuodessa "ylimääräistä" ? En tietenkään oleta, että olen seuraavat kaksi vuotta työtön ja kelan tuella, vaan toivon että saisin töitä ja palkkatuloja. Enkä ole säästänyt yksin tuota käsiraha osuutta vaan yhdessä. Ja kyllä mieheni saa myös palkkaa n.2500€/kk mutta en silti mitenkään osaa laskea, miten voimme säästää ylimääräsitä tuon 45 00€ 24kk.
Kerro se minulle, minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
vierailika 63/79 kirjoitti:
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Niin samaa mieltä!!
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Joo, kerro toki miten n. 500€/kk tuloilla säästetään helpommin 55 000 euroa kahdessa vuodessa "ylimääräistä" ? En tietenkään oleta, että olen seuraavat kaksi vuotta työtön ja kelan tuella, vaan toivon että saisin töitä ja palkkatuloja. Enkä ole säästänyt yksin tuota käsiraha osuutta vaan yhdessä. Ja kyllä mieheni saa myös palkkaa n.2500€/kk mutta en silti mitenkään osaa laskea, miten voimme säästää ylimääräsitä tuon 45 00€ 24kk.
Kerro se minulle, minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
Millä sä nyt olet tehnyt 55 000e sijoitusvoittoa kahdessa vuodessa? Avaa hieman tätä kuviota. Aiempien viestiesi perusteella sä kerroit antaneesi säästöt miehelle, joka osti nimiinsä asunto-osakkeen. Sulla ei ole mitään omaisuutta, joten miten sä teet sijoitusvoittoa yhtään millään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, että minkälainen taloudellinen tilanteesi on noin muuten, jos sinulle ei ole varaa maksaa puolia asunnosta, eli ilmoittamiesi lukujen mukaan 425€ kk? Se on todella pieni summa, jonka suuri osa opiskelijoistakin maksaa vuokraa.
Kyllä minä pystyn tuon maksamaan ,mutta en saa niin isoa lainaa kuin pitäisi jotta voisin ostaa asunnosta puolet. Jos taas maksan puolet kaikesta asumisesta kuukaudessa eli tuon reilu 400, niin maksan siinä sitten miehen lainaa ja miehen nimissä olevaa asuntoa. Ap.
Asunto jo sitten katsottuna ja pankista lainaa kyselty? Voisiko sitä asunnon vaatimustasoa laskea ja katsoa asuntoa johon sinullakin voisi olla varaa?
Voisi tietenkin vaatimustasoa laskea, mutta koska mies pystyy isolla palkallaan rahoittamaan paljon parempaa asuntoa kuin minun palkan tasoinen asunto, niin miksi emme ostaisi silloin sitä parempaa, kun miehellä kerran on siihen kuitenkin varaa? Ap.
Koska siinä käy helposti niin että köyhempi osapuoli päätyy rahoittamaan toisen omaisuuden kasvattamista, joka vie köyhältä mahdollisuuden oman omaisuuden kasvattamiseen. Tämä on huono juttu niissä parisuhteissa, joissa rahat pidetään erillään ja kumpikin kasvattaa omaa omaisuuttaan.
Sinun elämäsihän se on, joten saat tehdä ihan niin tyhmiä päätöksiä kuin haluat, mutta jos täältä kysyt niin saat neuvoja pyrkivät säästämään sinua typeryyksiltä.
Siis onko vuokralla asuminen nyt jotain kauheaa riistetyksi tulemista? Varallisuuden kasvattaminen vaatii aina riskinottoa. Jos mies ottaa riskin asunnon ostamisesta, hänen kuuluukin hyötyä. Naisen eli vuokralaisen hyöty taas tulee siitä, että hänen ei tarvitse ottaa sijoitusriskiä, maksaa vain vuokran. En ymmärrä ajatusta, että miehen pitäisi ottaa kaikki riski mutta jakaa tuotto naisen/vuokralaisen kanssa.
Mun puolisoni ei ainakaan ole vuokralaisena meidän parisuhteessa. Pidän myös huolellisesti valittua asunto-osaketta kasvukeskuksessa yhtenä riskittömimmistä sijoitusvaihtoehdoista, joten siitä riskistä voi puoliso maksaa palaneen puupennin vuodessa, jos ehdottomasti haluaa.
Totta kai jokainen voi asuttaa toista vaikka ilmaiseksi, jos haluaa. Tietoinen valinta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lompakkoloinen ostavat asunnon omistussuhteessa 95%/5%. Kumpikin maksaa oman lainansa. Lompakkoloinen saa siis puolet asunnosta viiden prosentin panostuksella. Tätä ei pidettäisi oikeudenmukaisena, jos roolit käännettäisiin toisinpäin.
No kuka näin on ehdottanut?
Tuo esimerkki on ehkä helpompi ymmärtää kuin jokin 70/30-vaihtoehto. Olennaista on, että jos käyttää asunnosta puolet omistamatta siitä puolta, hyötyy toisen omistajan kustannuksella. Eli nimenomaan sen pienemmän siivun omistaja on se, jonka on helpompi vaurastua, koska voi sijoittaa varojaan tuottavammin kuin siihen yhteiseen asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailika 63/79 kirjoitti:
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Niin samaa mieltä!!
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Joo, kerro toki miten n. 500€/kk tuloilla säästetään helpommin 55 000 euroa kahdessa vuodessa "ylimääräistä" ? En tietenkään oleta, että olen seuraavat kaksi vuotta työtön ja kelan tuella, vaan toivon että saisin töitä ja palkkatuloja. Enkä ole säästänyt yksin tuota käsiraha osuutta vaan yhdessä. Ja kyllä mieheni saa myös palkkaa n.2500€/kk mutta en silti mitenkään osaa laskea, miten voimme säästää ylimääräsitä tuon 45 00€ 24kk.
Kerro se minulle, minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
Ja miten ajattelit tämän kuvion jatkuvan? Mies myy asunnon, käytetään välirahana omakotitaloon. Sitten puhut että sinä ostat isomman osan siitä omakotitalosta. No millä rahalla? Tiedäthän että avopuolisot eivät voi vain antaa toisilleen rahaa tai osuuksia talosta, vaan se katsotaan lahjaksi, josta verottaja vie osuutensa? Eli mies ei voi vain maksaa osuutta talosta ja antaa sitä sinulle, paitsi maksamalla turhat verot (mikä tietysti on typerää!).
Meillä on tehty niin, että omistan uuden asunnon yksin ja laina on 100% mun. Muija maksaa puolet vastikkeesta ja koroista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vierailika 63/79 kirjoitti:
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Niin samaa mieltä!!
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Joo, kerro toki miten n. 500€/kk tuloilla säästetään helpommin 55 000 euroa kahdessa vuodessa "ylimääräistä" ? En tietenkään oleta, että olen seuraavat kaksi vuotta työtön ja kelan tuella, vaan toivon että saisin töitä ja palkkatuloja. Enkä ole säästänyt yksin tuota käsiraha osuutta vaan yhdessä. Ja kyllä mieheni saa myös palkkaa n.2500€/kk mutta en silti mitenkään osaa laskea, miten voimme säästää ylimääräsitä tuon 45 00€ 24kk.
Kerro se minulle, minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
Millä sä nyt olet tehnyt 55 000e sijoitusvoittoa kahdessa vuodessa? Avaa hieman tätä kuviota. Aiempien viestiesi perusteella sä kerroit antaneesi säästöt miehelle, joka osti nimiinsä asunto-osakkeen. Sulla ei ole mitään omaisuutta, joten miten sä teet sijoitusvoittoa yhtään millään?
Onko sulla olla riitaisa ero, mies kussu aamumuroihin vai mikä on? Entäpä jos yheiselle säästötilille mies olisikin säästänyt vaikka 3800€ ja minä 200€? Olisi epäreilua käyttää ne asunnon käsirahaan, koska siinä on minun rahaa mukana?
On myös epäreilua, että mies kantaa taloudellisen riskin lainasta, mihin minulla ei ole varaa? Harmi että sun parisuhde/parisuhteet on ollut noin paskoja, joissa lasketaa että jokainen sentti, eikä toiseen voi yhtään luottaa. (pettikö se sua, lähtikö jonkun toisen mukaan?) Kyllä mä ihan lasken, että saadaan 55 000€ kun myydään asunto.
Olisiko tämä tilanne av-mammoille ok, jos tilanne olisi toisin päin. Vai olisiko mieheni munaton nössykkä, kun ei ole varaa maksaa asuntolainaa?
Vierailija kirjoitti:
Joka viikko jossain muodossa sama kulujenjakamiskeskustelu...
Mies ostaa asunnon, sinä maksat vuokrana sopivaksi katsomanne summan, esim. hoitovastike, sähkö ja muita juoksevia kuluja. Yksinkertaista.
Ei todellakaan kannata ruveta puolison kanssa vuokrasuhteeseen. Been there, done that, ja lopulta suhde olikin pelkkä vuokranantajan ja vuokralaisen suhde, vaikka meillä oli yhteinen lapsi ja minulla pelkkä muutaman satasen kotihoidontuki. Puolisoni "korotti" vuokraa muutaman kuukauden välein, ryhtyi kiskojaksi siis ja vielä väkivaltaiseksi. Jouduin lähtemään 1-v. kanssa turvakotiin ja olin asunnoton 2kk.
Oikeasti minun ei olisi tarvinnut maksaa mitään "vuokraa" tai kerryttää hänen omaisuuttaan. Osallistua vain asumiskuluihin. Eli max puolet vastikkeesta, sauna- sähkö, jäte- yms. maksuista. Muu on puolisosi omaisuutta ja hän siitä vastaa ja hänhän sen myös pitää eron tullen. Jos maksat yhtään mitään muuta, vaikkapa esim. 30%, vaadi PAPERILLA, että se prosenttiosuus on sitten myös sinun, jos eroatte. Muuten jäät puille paljaille lehdellä soittelemaan, kuten minä. Nyt saan asumistuen, jota en silloin puolison varallisuuden takia saanut, ja asumiskuluni ovat yli puolet pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Miksi sä olet kerännyt rahaa säästöön, jotta voit maksaa miehen omistaman asunnon käsirahan?
Samaa olin kysymässä. Lisäksi: ymmärsinkö nyt oikein, että tämä kirjoittaja on omin käsin remontoinut miehen omistamaa asuntoa ja tuntee vielä kiitollisuuden velkaa siitä että mies on antanut tätä varten hänelle remonttitarvikkeisiin rahaa??
Minäkin remontoin ex-mieheni asuntoa itse, mutta todellakin oli itsestääselvyys että mies maksaa siihen tarvikkeet ja lisäksi elinkustannuksia minunkin puolestani, koska minun työlläni säästettiin useamman remonttireiskan palkka, ja kasvatettiin miehen omaisuuden arvoa. Ei jäänyt erotessa sitten harmittamaan, että asunto jäi miehen omaisuudeksi kauniine, sliipattuine pintoineen, jotka minä olin sinne tehnyt.
Ei noita asumiskuluja voi jakaa järkevästi muuten kuin niin että ostetaan ja maksetaan se asunto yhdessä. Jos vain toinen omistaa niin ei oikein ole sellaisia vaihtoehtoja kustannusten jakamiseen joita ei joltain kantilta tarkasteltuna voisi pitää jommankumman kannalta huonona.
Osuudettoman kannalta olisi tietysti äkkiseltään oikein maksaa vain puolet kaikista kuluista (mahdollisesti mukaanlukien lainankorot, koska ne voi tulkita asumiskuluksi), mutta siinä unohtuu se, että tuossa tilanteessa sen asunnon omistajan asunnostaan saamasta taloudellisesta hyödystä merkittävä osa siirtyy vastikkeetta toiselle. Tämä on ehkä helpoin ymmärtää jos ajattelee tilannetta, jossa kummallakin on oma omistusasunto joista toiseen muutetaan ja toinen laitetaan vuokralle.
Toisaalta sekään ei tunnu kovin reilulle, että mahdollisesti maksaa lyhennyksistä puolet ("vuokrana") ja eron jälkeen käteen ei jää mitään vaikka asunto on käytännössä maksettu puoliksi. Kylmän laskennallisesti tämä vaihtoehto toki on oikeudenmukaisempi, mutta kylmä laskelmointi ei oikein kannattele parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Ymmärtääkseni puoliso voi myöhemmin rahatilanteen niin salliessa vaikka ostaa siitä asunnosta puolet. Tässä kun ollaan parisuhteessa, ei bisnessuhteessa.
Ajatteletteko te ihmiset siinä parisuhteessanne päivittäin/kuukausittain/vuosittain sitä kuka maksaa mistäkin eniten ja meneekö kulut nyt varmasti kaikki tasan, etten minä vaan maksa tuon omaisuudesta yhtään mitään? Meillä ainakin kymmenen vuoden aikana on maksettu asioita sen mukaan, miten kummallakin on varaa, ja välillä toinen on lyhentänyt yhteistä lainaa enemmän, kun toinen on ollut työttömänä. Prioriteettina kun on ollut se, että oma koti säilyy, ei se kumpi maksaa siitä nyt enemmän.
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
No jaa, mietihän esim. ap:n tilannetta. Mies ostaisi nyt yksin kalliin asunnon ja maksaisi lainaa ja korkoa. Ap maksaisi vaikka muut asumiskulut yksin. 5 vuotta ja ero tulee. Mitää jää viivan alle? Miehelle asunto ja naiselle ei mitään. Rahat menneet juokseviin kuluihin. Mielestäni täytyy olla kaukaa viisas näissä. Tyhmyydestä sakotetaan.
Jos mies ostaa asunnon, siitä vaan. Makselee lainansa. Ja muut asumiskulut puoliksi, kuten muutenkin yhteiselämässä suurin piirtein tehdään. Ja mitään vuokraa en lähtisi miehelle maksamaan. Jos niin vaatisi, niin vuokrasopimus kehiin ja verottajalle sit vuokratuotoista ilmoitus. Jos halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka viikko jossain muodossa sama kulujenjakamiskeskustelu...
Mies ostaa asunnon, sinä maksat vuokrana sopivaksi katsomanne summan, esim. hoitovastike, sähkö ja muita juoksevia kuluja. Yksinkertaista.
Ei todellakaan kannata ruveta puolison kanssa vuokrasuhteeseen. Been there, done that, ja lopulta suhde olikin pelkkä vuokranantajan ja vuokralaisen suhde, vaikka meillä oli yhteinen lapsi ja minulla pelkkä muutaman satasen kotihoidontuki. Puolisoni "korotti" vuokraa muutaman kuukauden välein, ryhtyi kiskojaksi siis ja vielä väkivaltaiseksi. Jouduin lähtemään 1-v. kanssa turvakotiin ja olin asunnoton 2kk.
Oikeasti minun ei olisi tarvinnut maksaa mitään "vuokraa" tai kerryttää hänen omaisuuttaan. Osallistua vain asumiskuluihin. Eli max puolet vastikkeesta, sauna- sähkö, jäte- yms. maksuista. Muu on puolisosi omaisuutta ja hän siitä vastaa ja hänhän sen myös pitää eron tullen. Jos maksat yhtään mitään muuta, vaikkapa esim. 30%, vaadi PAPERILLA, että se prosenttiosuus on sitten myös sinun, jos eroatte. Muuten jäät puille paljaille lehdellä soittelemaan, kuten minä. Nyt saan asumistuen, jota en silloin puolison varallisuuden takia saanut, ja asumiskuluni ovat yli puolet pienemmät.
Eli lompakkoloisen pitää saada asua toisen omistamassa asunnossa lähes ilmaiseksi? Toinen ostaa asunnon, ja lompakkoloinen sitten maksaa armollisesti puolet vastikkeesta? Ei hyvää päivää. Hommaatko autonkin niin, että toinen ostaa sen sulle ja sä maksat puolet bensasta?
Väkivaltaisuus kurjaa mutta epärelevanttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnon omistavaa miestä pitää kupata puoli-ilmaisella asumisella ihan sosialismin hengessä, jotta ei tulisi liian paha mieli siitä, että suhteen päätyttyä mies yhä omistaa sen asuntonsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailika 63/79 kirjoitti:
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Niin samaa mieltä!!
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Joo, kerro toki miten n. 500€/kk tuloilla säästetään helpommin 55 000 euroa kahdessa vuodessa "ylimääräistä" ? En tietenkään oleta, että olen seuraavat kaksi vuotta työtön ja kelan tuella, vaan toivon että saisin töitä ja palkkatuloja. Enkä ole säästänyt yksin tuota käsiraha osuutta vaan yhdessä. Ja kyllä mieheni saa myös palkkaa n.2500€/kk mutta en silti mitenkään osaa laskea, miten voimme säästää ylimääräsitä tuon 45 00€ 24kk.
Kerro se minulle, minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä.
Millä sä nyt olet tehnyt 55 000e sijoitusvoittoa kahdessa vuodessa? Avaa hieman tätä kuviota. Aiempien viestiesi perusteella sä kerroit antaneesi säästöt miehelle, joka osti nimiinsä asunto-osakkeen. Sulla ei ole mitään omaisuutta, joten miten sä teet sijoitusvoittoa yhtään millään?
Onko sulla olla riitaisa ero, mies kussu aamumuroihin vai mikä on? Entäpä jos yheiselle säästötilille mies olisikin säästänyt vaikka 3800€ ja minä 200€? Olisi epäreilua käyttää ne asunnon käsirahaan, koska siinä on minun rahaa mukana?
On myös epäreilua, että mies kantaa taloudellisen riskin lainasta, mihin minulla ei ole varaa? Harmi että sun parisuhde/parisuhteet on ollut noin paskoja, joissa lasketaa että jokainen sentti, eikä toiseen voi yhtään luottaa. (pettikö se sua, lähtikö jonkun toisen mukaan?) Kyllä mä ihan lasken, että saadaan 55 000€ kun myydään asunto.
Olisiko tämä tilanne av-mammoille ok, jos tilanne olisi toisin päin. Vai olisiko mieheni munaton nössykkä, kun ei ole varaa maksaa asuntolainaa?
Sun koko talous on miehen hyväntahtoisuuden varassa. Ei mikään ideaali tilanne naiselle näin vuonna 2017. Toivottavasti miehesi onnistuu noin hyvin sijoituksessaan, että saa sen 55 000 voittoa kahdessa vuodessa asunto-osakkeella kuten sinun tuottolaskelmasi ovat osoittaneet ja toivottavasti hän hyväntahtoisuudessaan haluaa jatkossa antaa omaisuuttaan sinulle, jotta pärjäät.
Kannattaa ainakin pitää huolta siitä parisuhteesta, kun hyväntahtoisuudella on yleensä tapana loppua siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia ja riitoja.
Kirjoitan ketjuun juuri siksi että jos yksikin nainen näistä ketjuista ymmärtäisi ottaa vastuun omasta taloudestaan, eikä roikkuisi miehen varassa, olisi kerrankin tehty palstailemalla edes jotain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
"ostettiin oma osake" siis miehesi osti, mutta sinä annoit hänelle siihen lahjana rahaan. Jos ero joskus tulee jää asunto kokonaisuudessaan miehellesi, sinä et saa penniäkään, vaikka kuinka olet remontoinut. Kai ymmärrät tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Ymmärtääkseni puoliso voi myöhemmin rahatilanteen niin salliessa vaikka ostaa siitä asunnosta puolet. Tässä kun ollaan parisuhteessa, ei bisnessuhteessa.
Ajatteletteko te ihmiset siinä parisuhteessanne päivittäin/kuukausittain/vuosittain sitä kuka maksaa mistäkin eniten ja meneekö kulut nyt varmasti kaikki tasan, etten minä vaan maksa tuon omaisuudesta yhtään mitään? Meillä ainakin kymmenen vuoden aikana on maksettu asioita sen mukaan, miten kummallakin on varaa, ja välillä toinen on lyhentänyt yhteistä lainaa enemmän, kun toinen on ollut työttömänä. Prioriteettina kun on ollut se, että oma koti säilyy, ei se kumpi maksaa siitä nyt enemmän.
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
No jaa, mietihän esim. ap:n tilannetta. Mies ostaisi nyt yksin kalliin asunnon ja maksaisi lainaa ja korkoa. Ap maksaisi vaikka muut asumiskulut yksin. 5 vuotta ja ero tulee. Mitää jää viivan alle? Miehelle asunto ja naiselle ei mitään. Rahat menneet juokseviin kuluihin. Mielestäni täytyy olla kaukaa viisas näissä. Tyhmyydestä sakotetaan.
Jos mies ostaa asunnon, siitä vaan. Makselee lainansa. Ja muut asumiskulut puoliksi, kuten muutenkin yhteiselämässä suurin piirtein tehdään. Ja mitään vuokraa en lähtisi miehelle maksamaan. Jos niin vaatisi, niin vuokrasopimus kehiin ja verottajalle sit vuokratuotoista ilmoitus. Jos halutaan.
Sinulta unohtuu vaihtoehtoiskustannus. Ei nainen ilmaiseksi elä yksinäänkään, miksi miehen kanssa pitäisi? Mikäli nainen maksaa asumisestaan vähemmän kuin puolet vastaavan asunnon markkinavuokrasta niin kyseessä on käytännössä suora tulonsiirto mieheltä naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
"ostettiin oma osake" siis miehesi osti, mutta sinä annoit hänelle siihen lahjana rahaan. Jos ero joskus tulee jää asunto kokonaisuudessaan miehellesi, sinä et saa penniäkään, vaikka kuinka olet remontoinut. Kai ymmärrät tämän?
Et tajunnut, siis sehän meni niin että "ME ostettiin asunto-osake ja ME tehdään voittoa 55 000 kun myydään MEIDÄN asunto-osake"
Totuus= Mies myy omistamansa asunto-osakkeen ja tekee itselleen voittoa.
Maailma on sellainen minkälaisena sen näet. ;D
Raha-asioiden pyörittely on usein parisuhteessa jopa sitovampaa, kuin käsite avioliitto / avoliitto. Jos et usko olevasi kumppanin kanssa lopun ikääsi, älä missään nimessä lähde tekemään yhteisiä isoja investointeja. Pienet kulut (auto yms.) on ihan ymmärrettäviä ja eron sattuessa niiden kanssa pärjää. Mikäli kuitenkin tosissasi puolisosi kanssa olet yhdessä, silloin koen ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi perustaa yhteinen tili, jonne molempien palkat tulevat. Ette ole enää sinkkuja ja vastuussa vain itsestänne, vaan olette pariskunta, joka elää, tekee ja suunnittelee pariskuntana. Olen pienellä hymyllä seurannut niitä keskusteluja vierestä, kun pariskunnat pohtivat paljonko kumpikin laittaa yhteiselle tilille omista varoistaan, jotta yllättäen rikkoutunut jääkaappi tai yllättävä kulu voitaisiin kattaa. Järkevintä siis on yhtenäistää ja yhdistää sekä varat, että kulut, kuitenkin siten että menot ovat tasapuoliset molemmilla (ei niin että toinen kuluttaa arviolta 600 euroa kuussa hyvinvointiinsa, kun toinen kärvistelee 50 eurolla kuussa).
Tämän vaiheen jälkeen on helppoa kelata myös asunnon ostoa. Isot ostot tottakai puoliksi 50/50 omistussuhteella. Laina olisi tällöin yhteisvastuullinen. Miehesi maksaa käytännössä kuitenkin enemmän, mutta toisaalta jos hän haluaa kanssasi elellä, ei tuon pitäisi olla mikään ongelma.
Jos taas puhtaasti kaveripohjalta asuntoa mietitte, niin silloin tottakai otatte asunnon omistussuhteet maksukykyjen mukaan. Ts. pienempituloisempi maksaa "vuokraa" toiselle. Tämä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen. Kaverisuhteissa ja kämppisten kanssa tämä on paljon mielekkäämpi
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa antaudutaan rahallisesti kusetettavaksi.
Todellinen lompakkoloinen on se joka maksattaa elämisensä kulut pienituloisella puolisollaan kasvatellen omaa massikasaansa (mähän maksan tätä itse omistamani asunnon lainaa, hei).