Lue keskustelun säännöt.
Asumiskulujen jakaminen avoliitossa. Apua?
12.09.2017 |
Olemme molemmat 30-vuotiaita, ja opiskelut jo takana. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta vuokralla, ja nyt avomieheni sai uuden hyväpalkkaisen työpaikan, ja puhuttiin että ehkä kannattaisi ostaa asunto. Minulla on selvästi pienempi palkka, ja opintolainaakin vielä maksettavana. Mies voisi käytännössä ostaa asunnon yksin, hän saisi lainaa siihen yksin, minä taas en oikein pysty maksamaan puolta niin isosta lainasta. Jos mies ostaa meille asunnon yksin eli vain hän omistaa sen asunnon ja laina on vain hänen, niin miten meidän olisi parasta jakaa sitten asumiskulut? Nyt vuokralla ollaan maksettu kaikki puoliksi.
Kommentit (153)
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja lompakkoloinen ostavat asunnon omistussuhteessa 95%/5%. Kumpikin maksaa oman lainansa. Lompakkoloinen saa siis puolet asunnosta viiden prosentin panostuksella. Tätä ei pidettäisi oikeudenmukaisena, jos roolit käännettäisiin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, että minkälainen taloudellinen tilanteesi on noin muuten, jos sinulle ei ole varaa maksaa puolia asunnosta, eli ilmoittamiesi lukujen mukaan 425€ kk? Se on todella pieni summa, jonka suuri osa opiskelijoistakin maksaa vuokraa.
Kyllä minä pystyn tuon maksamaan ,mutta en saa niin isoa lainaa kuin pitäisi jotta voisin ostaa asunnosta puolet. Jos taas maksan puolet kaikesta asumisesta kuukaudessa eli tuon reilu 400, niin maksan siinä sitten miehen lainaa ja miehen nimissä olevaa asuntoa. Ap.
Asunto jo sitten katsottuna ja pankista lainaa kyselty? Voisiko sitä asunnon vaatimustasoa laskea ja katsoa asuntoa johon sinullakin voisi olla varaa?
Voisi tietenkin vaatimustasoa laskea, mutta koska mies pystyy isolla palkallaan rahoittamaan paljon parempaa asuntoa kuin minun palkan tasoinen asunto, niin miksi emme ostaisi silloin sitä parempaa, kun miehellä kerran on siihen kuitenkin varaa? Ap.
Koska siinä käy helposti niin että köyhempi osapuoli päätyy rahoittamaan toisen omaisuuden kasvattamista, joka vie köyhältä mahdollisuuden oman omaisuuden kasvattamiseen. Tämä on huono juttu niissä parisuhteissa, joissa rahat pidetään erillään ja kumpikin kasvattaa omaa omaisuuttaan.
Sinun elämäsihän se on, joten saat tehdä ihan niin tyhmiä päätöksiä kuin haluat, mutta jos täältä kysyt niin saat neuvoja pyrkivät säästämään sinua typeryyksiltä.
Siis onko vuokralla asuminen nyt jotain kauheaa riistetyksi tulemista? Varallisuuden kasvattaminen vaatii aina riskinottoa. Jos mies ottaa riskin asunnon ostamisesta, hänen kuuluukin hyötyä. Naisen eli vuokralaisen hyöty taas tulee siitä, että hänen ei tarvitse ottaa sijoitusriskiä, maksaa vain vuokran. En ymmärrä ajatusta, että miehen pitäisi ottaa kaikki riski mutta jakaa tuotto naisen/vuokralaisen kanssa.
Ei vuokralaisuudessa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta kun eletään yhteistä elämää, niin aika kakka juttu pahan paikan tullen huomata, että hetkinen, "mä oon asunut tässä vuosia... maksanut isoja summia asuessani täällä... mut en omista mitään ja joudun pihalle puille paljaille". Näitä mummeleita on. Jotka luuli, että rakkausside riittää ja jatkuu kuolemankin jälkeen.
Minulla se on aika eri asia, kun asun vuokralla jonkun tuntemattoman sijoitusasunnossa.
Tietenkään ei omista mitään, jos on tarkoituksella välttänyt sijoittamista ja ulkoistanut riskit puolisolleen. Eihän vuokralainenkaan asuntoa saa omistukseensa, vaikka asuisi siinä sata vuotta. Kyse on valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Miksi sä olet kerännyt rahaa säästöön, jotta voit maksaa miehen omistaman asunnon käsirahan?
Älä ainakaan maksa yhtä paljon asumiskuluja, jos et saa siitä samaa verotushyötyä ja omaisuuden karttumishyötyä kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, että minkälainen taloudellinen tilanteesi on noin muuten, jos sinulle ei ole varaa maksaa puolia asunnosta, eli ilmoittamiesi lukujen mukaan 425€ kk? Se on todella pieni summa, jonka suuri osa opiskelijoistakin maksaa vuokraa.
Kyllä minä pystyn tuon maksamaan ,mutta en saa niin isoa lainaa kuin pitäisi jotta voisin ostaa asunnosta puolet. Jos taas maksan puolet kaikesta asumisesta kuukaudessa eli tuon reilu 400, niin maksan siinä sitten miehen lainaa ja miehen nimissä olevaa asuntoa. Ap.
Asunto jo sitten katsottuna ja pankista lainaa kyselty? Voisiko sitä asunnon vaatimustasoa laskea ja katsoa asuntoa johon sinullakin voisi olla varaa?
Voisi tietenkin vaatimustasoa laskea, mutta koska mies pystyy isolla palkallaan rahoittamaan paljon parempaa asuntoa kuin minun palkan tasoinen asunto, niin miksi emme ostaisi silloin sitä parempaa, kun miehellä kerran on siihen kuitenkin varaa? Ap.
Koska siinä käy helposti niin että köyhempi osapuoli päätyy rahoittamaan toisen omaisuuden kasvattamista, joka vie köyhältä mahdollisuuden oman omaisuuden kasvattamiseen. Tämä on huono juttu niissä parisuhteissa, joissa rahat pidetään erillään ja kumpikin kasvattaa omaa omaisuuttaan.
Sinun elämäsihän se on, joten saat tehdä ihan niin tyhmiä päätöksiä kuin haluat, mutta jos täältä kysyt niin saat neuvoja pyrkivät säästämään sinua typeryyksiltä.
Siis onko vuokralla asuminen nyt jotain kauheaa riistetyksi tulemista? Varallisuuden kasvattaminen vaatii aina riskinottoa. Jos mies ottaa riskin asunnon ostamisesta, hänen kuuluukin hyötyä. Naisen eli vuokralaisen hyöty taas tulee siitä, että hänen ei tarvitse ottaa sijoitusriskiä, maksaa vain vuokran. En ymmärrä ajatusta, että miehen pitäisi ottaa kaikki riski mutta jakaa tuotto naisen/vuokralaisen kanssa.
Mun puolisoni ei ainakaan ole vuokralaisena meidän parisuhteessa. Pidän myös huolellisesti valittua asunto-osaketta kasvukeskuksessa yhtenä riskittömimmistä sijoitusvaihtoehdoista, joten siitä riskistä voi puoliso maksaa palaneen puupennin vuodessa, jos ehdottomasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lompakkoloinen ostavat asunnon omistussuhteessa 95%/5%. Kumpikin maksaa oman lainansa. Lompakkoloinen saa siis puolet asunnosta viiden prosentin panostuksella. Tätä ei pidettäisi oikeudenmukaisena, jos roolit käännettäisiin toisinpäin.
No kuka näin on ehdottanut?
Ei, ei ja ei, et mene miehen kanssa asumaan ja maksa asumiskuluja, muuta kuin vettä ja sähköä omalta osaltasi jos et omista palaakaan asunnosta. Joko muutatte asuntoon joka sopii molempien budjettiin tai mies maksaa asunnosta enemmän mutta se on silti "puoliksi" omistettu. Näin naiset ja miehet vältätte kodittomuutta ja huijatuksi tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Tämä oli toivottavasti vaan provo. Miten joku nainen olisi näin typerä, vielä herran vuonna 2017 ei tajua talousasioista hölkäsen pöläystä.
Oletteko muuten kuulleet miehestä, joka säästi ja antoi rahat puolisonsa omistaman asunnon käsirahaksi? Niin, ei kukaan ole, koska niin ei ikinä ikinä ole tapahtunut.
Jos et ota osuutta asunnosta, et maksa siitä lainasta MITÄÄN. Jos otat jonkun osuuden, maksat sen verran. Eli jos vaikka omistaisit 20%, otat lainasta 20% ja maksat sen 20%. Mies ottaa silloin 80, 80 ja 80. Älä ole tyhmä nainen ja maksa toiselle suoraan rahaa, vaan ota aina oma osuus. Jos et maksa lainaa, maksa esim puolet vastikkeesta tai vähemmän, jos asunto ei esim ole täydellinen juuri sinulle (esim työmatkat tai itse et ottaisi asuntoa niin suurella vastikkeella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, että minkälainen taloudellinen tilanteesi on noin muuten, jos sinulle ei ole varaa maksaa puolia asunnosta, eli ilmoittamiesi lukujen mukaan 425€ kk? Se on todella pieni summa, jonka suuri osa opiskelijoistakin maksaa vuokraa.
Kyllä minä pystyn tuon maksamaan ,mutta en saa niin isoa lainaa kuin pitäisi jotta voisin ostaa asunnosta puolet. Jos taas maksan puolet kaikesta asumisesta kuukaudessa eli tuon reilu 400, niin maksan siinä sitten miehen lainaa ja miehen nimissä olevaa asuntoa. Ap.
Asunto jo sitten katsottuna ja pankista lainaa kyselty? Voisiko sitä asunnon vaatimustasoa laskea ja katsoa asuntoa johon sinullakin voisi olla varaa?
Voisi tietenkin vaatimustasoa laskea, mutta koska mies pystyy isolla palkallaan rahoittamaan paljon parempaa asuntoa kuin minun palkan tasoinen asunto, niin miksi emme ostaisi silloin sitä parempaa, kun miehellä kerran on siihen kuitenkin varaa? Ap.
Koska siinä käy helposti niin että köyhempi osapuoli päätyy rahoittamaan toisen omaisuuden kasvattamista, joka vie köyhältä mahdollisuuden oman omaisuuden kasvattamiseen. Tämä on huono juttu niissä parisuhteissa, joissa rahat pidetään erillään ja kumpikin kasvattaa omaa omaisuuttaan.
Sinun elämäsihän se on, joten saat tehdä ihan niin tyhmiä päätöksiä kuin haluat, mutta jos täältä kysyt niin saat neuvoja pyrkivät säästämään sinua typeryyksiltä.
Siis onko vuokralla asuminen nyt jotain kauheaa riistetyksi tulemista? Varallisuuden kasvattaminen vaatii aina riskinottoa. Jos mies ottaa riskin asunnon ostamisesta, hänen kuuluukin hyötyä. Naisen eli vuokralaisen hyöty taas tulee siitä, että hänen ei tarvitse ottaa sijoitusriskiä, maksaa vain vuokran. En ymmärrä ajatusta, että miehen pitäisi ottaa kaikki riski mutta jakaa tuotto naisen/vuokralaisen kanssa.
Ei vuokralaisuudessa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta kun eletään yhteistä elämää, niin aika kakka juttu pahan paikan tullen huomata, että hetkinen, "mä oon asunut tässä vuosia... maksanut isoja summia asuessani täällä... mut en omista mitään ja joudun pihalle puille paljaille". Näitä mummeleita on. Jotka luuli, että rakkausside riittää ja jatkuu kuolemankin jälkeen.
Minulla se on aika eri asia, kun asun vuokralla jonkun tuntemattoman sijoitusasunnossa.
Tietenkään ei omista mitään, jos on tarkoituksella välttänyt sijoittamista ja ulkoistanut riskit puolisolleen. Eihän vuokralainenkaan asuntoa saa omistukseensa, vaikka asuisi siinä sata vuotta. Kyse on valinnoista.
Toki, mekanismi on sama. Mulle on ihan ok asua tässä jonkin aikaa vuokralla, käyttäköön vuokranantaja nuo rahat mihin lystää. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti haluaisi perustaa parisuhdetta ja yhteistä elämää tuolle pohjalle. Toki, ideaalitilannehan tuossa on, että mennään sitten naimisiin ja ollaan ikuisesti yhdessä, nou hätä naiselle. Mutta ei kiitos, haluan kerryttää omaakin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, että minkälainen taloudellinen tilanteesi on noin muuten, jos sinulle ei ole varaa maksaa puolia asunnosta, eli ilmoittamiesi lukujen mukaan 425€ kk? Se on todella pieni summa, jonka suuri osa opiskelijoistakin maksaa vuokraa.
Kyllä minä pystyn tuon maksamaan ,mutta en saa niin isoa lainaa kuin pitäisi jotta voisin ostaa asunnosta puolet. Jos taas maksan puolet kaikesta asumisesta kuukaudessa eli tuon reilu 400, niin maksan siinä sitten miehen lainaa ja miehen nimissä olevaa asuntoa. Ap.
No onpa outoa ettette edes yhdessä saa lainaa, minä olen hoitovapaalla ja saatiin 200 000e lainaa.
Saadaan me varmasti yhdessä laina, mutta jos otetaan 200 000 euroa lainaa, niin en selviä siitä 100 000 euron osuudestani. Ap.
Sitten ei kannata lähteä ostamaan asuntoa, jos ei noin pienestä lainasta selviä.
Ja jos miehelle ihan oikeasti sattuisi jotain millä ap yksin selviäsi koko lainasta?! Ai niin asunnonhan voi aina myydä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin hullu, että maksaisi vain toisen nimissä olevat asunnon lainanlyhennyksiä. Jos teille tulee ero, ne rahat hyödyttää vain miestä. Ja sinä olet taivasalla.
Näin tekee kaikki vuokralaiset. Se on korvausta siitä, että asunnossa saa asua sijoittamatta siihen rahaa ja sitoutumatta siihen vuosiksi.
Vuokralainen asuu asunnossa yksin, ei vuokraajan kanssa. Minusta kohtuullinen osuus tässä tapauksessa olisi puolet sen kokoisen asunnon vuokrasta kuin heillä oli eli oliko se 375 e. Jos mies haluaa ostaa kalliimman asunnon kuin mihin naisella on varaa, mies maksaa erotuksen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Miksi sä olet kerännyt rahaa säästöön, jotta voit maksaa miehen omistaman asunnon käsirahan?
Ihan siitä syystä, että ei olisi saatu yhdessä yhtään sen enempää lainaa koska minulla ei ole tuloja. (mies ollut samassa työpaikassa 5v) olisimme haluneet omakotitalon, mutta pankki ei antanut siihen lainaa, koska se oli pankin mukaan liian riskialtis sijoitus. Mutta asunto-osake oli pankille ok. Tässä asunnossa on tarkoitus asua kaksi vuotta, ja hakea sitten uutta lainaa omakotitaloa varten. Tämä osake toimii siis käsirahana uutta asuntoa varten joka tulee molempien nimiin. (Minulle suurempi, kun olen sitten kyisesen lainan "ensiasunnon ostaja")
Kun molemmat lainat ottaa "ensiasunnon ostaja" on lainan edut myös paremmat.
Jos nykyinen osake ei mene kaupaksi, laitamme sen vuokralle. Mutta osake käy silti pankille "takuusta/käsirahasta" ei muuten mitenkään pystyttäisi parissa vuodessa "säästämään" näin paljoa rahaa, kuin tällä taktiikalla.
+Rahasta ei ole koskaan tarvinnut tapella tai olla eri mieltä. Oli sitten ollut mikä elämän tilanne tahansa. Ei koskaan olla laskettu kaikkea 50/50, vaan sen mukaan kummalla on varaa maksaa.
Mikähän tämän arvoisan alapeukuttajan motiivi on? Usko ikuiseen rakkauteen vai halu höynäyttää naisia? :D Sun diili ei ole hyvä enää 2017.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Miksi sä olet kerännyt rahaa säästöön, jotta voit maksaa miehen omistaman asunnon käsirahan?
Ihan siitä syystä, että ei olisi saatu yhdessä yhtään sen enempää lainaa koska minulla ei ole tuloja. (mies ollut samassa työpaikassa 5v) olisimme haluneet omakotitalon, mutta pankki ei antanut siihen lainaa, koska se oli pankin mukaan liian riskialtis sijoitus. Mutta asunto-osake oli pankille ok. Tässä asunnossa on tarkoitus asua kaksi vuotta, ja hakea sitten uutta lainaa omakotitaloa varten. Tämä osake toimii siis käsirahana uutta asuntoa varten joka tulee molempien nimiin. (Minulle suurempi, kun olen sitten kyisesen lainan "ensiasunnon ostaja")
Kun molemmat lainat ottaa "ensiasunnon ostaja" on lainan edut myös paremmat.
Jos nykyinen osake ei mene kaupaksi, laitamme sen vuokralle. Mutta osake käy silti pankille "takuusta/käsirahasta" ei muuten mitenkään pystyttäisi parissa vuodessa "säästämään" näin paljoa rahaa, kuin tällä taktiikalla.
+Rahasta ei ole koskaan tarvinnut tapella tai olla eri mieltä. Oli sitten ollut mikä elämän tilanne tahansa. Ei koskaan olla laskettu kaikkea 50/50, vaan sen mukaan kummalla on varaa maksaa.
Sun puolelta todella typerä veto kun ette ole edes naimisissa. Jos ukko löytää paremman, niin kaikki sun säästämät rahat jää miehelle ja sä voit pakata tavarasi ja lähteä. Jos olisitte säästäneet vaan rahaa omakotitaloa varten, niin eron sattuessa sulla olisi ollut säästöt turvassa omalla tilillä.
Toiseksi, ensiasunnon ostajan verohyöty on tietysti suurempi, mitä kalliimpi asunto on (eli okt.). Olisitte molemmat käyttäneet verohyötynne suoraan siihen.
Tyhmiä,tyhmiä ratkaisuja nainen sinulta. Nyt kirjastoon ja hiukan lukemaan talousjuttuja lisää. Tai kysy edes mieheltäsi, se näköjään tietää niistä jotain kun osaa hyötyä sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Ymmärtääkseni puoliso voi myöhemmin rahatilanteen niin salliessa vaikka ostaa siitä asunnosta puolet. Tässä kun ollaan parisuhteessa, ei bisnessuhteessa.
Ajatteletteko te ihmiset siinä parisuhteessanne päivittäin/kuukausittain/vuosittain sitä kuka maksaa mistäkin eniten ja meneekö kulut nyt varmasti kaikki tasan, etten minä vaan maksa tuon omaisuudesta yhtään mitään? Meillä ainakin kymmenen vuoden aikana on maksettu asioita sen mukaan, miten kummallakin on varaa, ja välillä toinen on lyhentänyt yhteistä lainaa enemmän, kun toinen on ollut työttömänä. Prioriteettina kun on ollut se, että oma koti säilyy, ei se kumpi maksaa siitä nyt enemmän.
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla ja avopuolisollani sama tilanne. Ostettiin juuri oma osake. Olen tällä hetkellä työtön ja saan vain kelan tuen, ja mies töissä ok-palkalla. Koko laina on hänen nimissään samoin asunto. (ollaan oltu yhdessä 8v)
Minä maksan: asunnon vastike, mikä sisältää veden kulutuksen mukaan. (maksan vesiennakon) oman puhelinlaskun. + muut omat kulut mitä on.. vaikkapa jos käyn hammaslääkärissä tms. Maksan myös ruokia meille, sekä ostan koiramme ruuat.
Puoliso maksaa: Lainan, vakuutukset, netin, auton (käyttää sitä myös töissä. auto on maksettu eikä siitä ole lainaa, vain käyttökulut) ja ruuat. ( + eläinlääkärikulut, mitä ei ole onneksi tarvittu vielä. Koiralla on oma säästötili sitä varten)
Puolisoni antaa minulle myös joskus rahaa, jos on tarvetta. Esim uudessa asunnossa maalasin ja tapetoin uuden asunnon pinnat ennen muuttoa.. Niin hän antoi minulle rahaa siihen. Ostaa muutenkin minulle välillä pieniä juttuja ilman erikseen pyytämistä. Sama on myös toisin päin, kun minä tienaan enemmän.. Että minä maksan enemmän kuluja. Mennyt aina näin, että kumpikin osallistuu ja kummallekin jää vähän "taskurahaa" jokaisesta ostoksesta ei tarvitse erikseen keskustella saako ostaa vaiko ei.. Mutta kyllä me isommista ostoksista keskustellaan että onko ok.. Esim itse ostin reilu pari vuotta sitten vajaa 1000€ maksavan kameran.
Kumpikin laittaa säästötilille rahaa haluamansa summan kuukausittain 20-500€/kk. Summa päätetään ydessä mihin käytetään. Nyt kerätyt meni asunnon käsirahaan.
Eli teillä oli yhteinen säästötili, jonne olitte molemmat säästäneet rahaa. Sinne oli kertynyt rahaa, joka käytettiin asunnon käsirahaan. Kuitenkin asunto on yksin miehesi nimissä. Eli sinun säästöt meni sinne miehen nimiin, ne oli lahja sinulta miehelle.
Ymmärtääkseni puoliso voi myöhemmin rahatilanteen niin salliessa vaikka ostaa siitä asunnosta puolet. Tässä kun ollaan parisuhteessa, ei bisnessuhteessa.
Ajatteletteko te ihmiset siinä parisuhteessanne päivittäin/kuukausittain/vuosittain sitä kuka maksaa mistäkin eniten ja meneekö kulut nyt varmasti kaikki tasan, etten minä vaan maksa tuon omaisuudesta yhtään mitään? Meillä ainakin kymmenen vuoden aikana on maksettu asioita sen mukaan, miten kummallakin on varaa, ja välillä toinen on lyhentänyt yhteistä lainaa enemmän, kun toinen on ollut työttömänä. Prioriteettina kun on ollut se, että oma koti säilyy, ei se kumpi maksaa siitä nyt enemmän.
En yhtään ihmettele riitaisia eroja, jos jo parisuhteessa eletään siten, etten vaan tule rahallisesti kusetetuksi.
Näin sanoo aina ne naiset jotka ovat olleet tuuliajolla jo vuosikausia... Kun talousasioita tarkemmin katsotaan, niin selviää että mies on tehnyt taloudelliset ratkaisut ja hyötynyt niistä, akka on ollut ihan pihalla asioista ja tehnyt vaan mitä mies on neuvonut ja lopputulemana sitten nainen on mukavasti rahoittanut mukavasti miehen omaisuuden kasvattamista.
Ei ole oikeasti vaikeaa yhdistää parisuhdetta ja fiksua taloudenhoitoa. Naisille se joskus tuntuu olevan ylivoimaista vaikka ei pitäisi.
Ei vuokralaisuudessa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta kun eletään yhteistä elämää, niin aika kakka juttu pahan paikan tullen huomata, että hetkinen, "mä oon asunut tässä vuosia... maksanut isoja summia asuessani täällä... mut en omista mitään ja joudun pihalle puille paljaille". Näitä mummeleita on. Jotka luuli, että rakkausside riittää ja jatkuu kuolemankin jälkeen.
Minulla se on aika eri asia, kun asun vuokralla jonkun tuntemattoman sijoitusasunnossa.