Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sai kotitehtäväksi kehua kiusaajaansa. Miten voin pelastaa hänet tällaiselta nöyryytykseltä?
11.09.2017 |
Kolmannella luokalla olevaa lastani kiusataan koulussa. Kiusaamisesta on koko ajan vastannut lähinnä 4 poikaa, joista yksi on selvästi ns. pääkiusaaja. Muut kiusaa lastani lähinnä tämän pääkiusaajan mukana tai yllyttämänä.
Nyt opettaja antoi koko luokalle tehtäväksi kirjoittaa kehuja yhdestä luokkakaveristaan. Kohde valittiin arpomalla ja poikani kohdalle osui tämä pääkiusaaja. Hänen on tietysti vaikea keksiä hyvää sanottavaa kiusaajasta jota hän on pelännyt koko kouluajan. Pahinta kuitenkin on, että hän täytyy myöhemmin lukea kehut ääneen koko luokan edessä. Minun ja lapseni mielestä se on paitsi nöyryyttävää, myös altistaa lapseni jatkossa entistä enemmän kiusaamiselle.
Keskustelin asiasta opettajan kanssa, mutta hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Jos lapseni ei tee tehtävää kunnolla loppuun asti, hän saa jälki-istuntoa ja toisenlaisen julkisen nöyryytyksen, kun tieto leviää.
Lähetin äsken rehtorille viestiä, mutta tiedän aiempien kokemusten perusteella että häntä ei kiinnosta.
Onko mitään tehtävissä, jotta lapseni välttyisi tulevalta nöyryytykseltä?
Kommentit (160)
Kertoo totuuden, mutta neutraalisti:
X on johtajatyyppiä, jolla on vaikutusvaltaa ikätovereihin.
X:n ei tarvitse olla kaikille mieliksi, vaan hän uskaltaa ilmaista mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran koko luokka tekee tehtävän ja kohteet on arvottu, niin en näkisi tilanteessa mitään erityistä. Eli koulutehtävät on vaan tehtävä, vaikka ei niin mieluisia aina olisikaan. Kurjimmassakin kaverissa on ihan varmasti jotain positiivistä sanottavaa, kun vähän miettii. Ehkäpä hyvä jossain urheilulajissa? Taitava jossain kouluaineessa? Kaunis lauluääni? käyttää "mageita" vaatteita?
Minusta tehtävä kannattaa tehdä ihan neutraalisti eli ei mitään perseennuolemista, mutta ei hattuilia tai vittuiluakaan.
Kiusaajasta, joka tekee niin paljon pahaa toiselle, on kieltämättä vaikea keksiä yhtään mitään hyvää. Kannustaisin lasta pitämään kantansa, ettei kiusaajaa kehuta, mielummin käytöksen alentamista vaikka sitten, ketään kuspäätä tarvitse alkaa kehumaan, varmaan saisi siitäkin kuittailun ja kiusaamisen aihetta. "Kiusaajia ei mielestäni tarvitse kehua" siinä lapselle hyvä kommentti.
Ajattelen samoin, kuin edelliset, lapsi tekee kolutehtävän asiallisesti, mutta ehkä ei ihan halutun hengen mukaisesti.
Eihän sitä tiedä, jos tuosta kehumisesta jotain hyvääkin seuraisi.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä Iltasanomiin asiassa. Ilmoita kouluun rehtorille että asia on Iltasanomissa. Kun rehtori ei osaa hävetä asiassa ja kouluterveydenhoitajan kanssa pakottaa lapsen tällaiseen, vaihtaisin koulua. Ei ole enää muuta tehtävissä. Ota vielä yhteys Opetushallitukseen ja ilmoita rehtorin nimi. Tällaista kiusaajansa kehumista ei kukaan aikuinenkaan pysty tekemään. Sama kuin tappaisi lapsen henkisesti. Tappele lapsesi puolesta; kukaan muu ei sitä tee jos sinä et sitä tee.
Aihe on tärkeä ja vakava, mutta nyt vähän jäitä hattuun. Tää on kyllä tässä some-ajassa ärsyttävää kun kaikesta mielenpahoituksesta pitää tehdä julkinen spektaakkeli "saa ja pitää jakaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
Onko mahdoton ajatus, että kiusaaja lopettaisi kiusaamisen saatuaan tukea ja kaikilla olisi parempi olla.
Kiusatut sitä tukea tarvitsee
Mutta kiusaajat eivät?
Ei. Kiusaajat tarvitsevat vaihdon toiseen kouluun ja sielä sitten voi tukea harkita siihen että muuttaa huonot tapansa. Jos samaan kouluun jää niin kiusatulle tuki ja rangaistuksia kiusaajalle
Näin ei kuitenkaan tapahdu. Jos joku vaihtaa koulua, niin se on yleensä aina kiusattu. Ja ehkä parempi niin, uudessa koulussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä ilman kiusatun leimaa.
Se että kiusattu vaihtaa koulua jättää kiusaajalle voittaja fiiliksen ja voimatripin. Valta-asetelma vahvistuu ja etsitään uusi kiusattava. Kun kiusaaja vaihtaa koulua yleensä klikki rikkoontuu ja kiusaaja saa viestin ettei kiusaus ole ok. Lisäksi uudessa koulussa on hankalampi kerätä kiusaajajoukkoa taakse uusiksi
Kamala koulutehtävä muutenkin! Vielä luokan eteen pitää mennä lukemaan ääneen D: Tällainenhan on oikein kunnolla vettä myllyyn kiusaajille ja ivaajille. Miettikää vaikka oppilasta joka tulee köyhästä perheestä ja vaatteet kirpparilta, niin hänestä joku kirjoittaa että "kivat ja muodikkaat vaatteet", eikä opettaja tietenkään tajua mitään mutta kyseinen oppilas kyllä.. Tai joku kiusattu tai epäsuosittu saa pariksi just sen suositun oppilaan, johon on ihastunut, ja punastellen lukee kirjoituksensa ja saa kuulla asiasta koko lukuvuoden. Jne jne.
Miksi ap tätä kiusaamista ei ole saatu kuriin? Eikö opettajaa ja rehtoria vain kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene puhumaan rehtorin ja opettajan kanssa kasvokkain. Suutu.
Lisäksi vielä kerro, että AVI:n ovet heilahtaa kohta ja, että se ei ole uhkaus, se on lupaus! Siis, jos jotain noin pöyristyttävää tapahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
Onko mahdoton ajatus, että kiusaaja lopettaisi kiusaamisen saatuaan tukea ja kaikilla olisi parempi olla.
Kiusatut sitä tukea tarvitsee
Mutta kiusaajat eivät?
Pari varoitusta ja siirtäminen toiseen kouluun ovat riittävät tukitoimet kiusaajalle. Toki jos hänellä on huonot kotiolot tai mielenterveysongelmia niin tukea voi saada myös lastensuojelulta tai lastenpsykiatriselta osastolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Silloin oli joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan ajaman ja ihannoiman vapaan kasvatuksen tulos.
Niinpä, koulukiusaamisia ei ennen todellakaan ollut, mutta ne ilmestyivät heti vapaan kasvatuksen yleistyttyä.
Pidät lapsen kyseisenä päivänä kotona ja ilmoitat koululle että et todellakaan aio suostua siihen että kiusattua lastasi nöyryytetään luokan edessä tuolla tavalla.
Parempi versio tuosta tehtävästä olisi sellainen että ketään yksilöä ei kommentoitaisi mitenkään vaan oppilaat saisivat anonyymisti kirjoittaa että mikä meidän luokassa on hyvää. Sitten opettaja lukisi laput tai jakaisi laput randomisti oppilaille niin että jokainen lukisi jonkun toisen lapun. Näin kukaan ei voisi joutua nöyryytyksen kohteeksi jos ope etukäteen tarkistaisi ettei lapuissa ole mitään sopimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen yksi vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Tuolloin tapahtui joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan aikaansaama vapaan kasvatuksen tulos.
Vapaan kasvatuksen seurausta, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan auttaisin lasta keksimään jotain positiivista kiusaajasta, jotta saisi tehtävän tehdyksi kunnialla. En vaatisi kehumaan häntä ihmisenä, mutta voi kai sitä muuta kertoa. Jos nyt ajattelen omaa pääkiusaajaani kouluajoilta, niin vaikken juuri mitään hyvää äkkiseltään keksisi, niin voisin totuudenmukaisesti sanoa vaikka, että hän oli suosittu poika, hänellä oli kavereita molemmista sukupuolista, hän oli pitkä ja liikunnallisesti lahjakas. Nuo on kaikki totta, vaikka hän kiusaaja pahinta laatua olikin. Missään nimessä ei tarvitse alkaa ylistämään tai valehtelemaan, että tyyliin hän on kiva ja mukava kaikille kun ei kerran ole. Mutta kyllä yleensä jokaisessa ihmisessä on jotain hyvääkin, vaikkakin miten pientä ja kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä.
Haluaisin kyllä vastaisuuden varalle keskustella sekä opettajan että rehtorin kanssa tällaisista jutuista. Heillä on varmaan ollut tarkoituksena se, että lapset oppisivat miettimään että jokaisessa on jotain hyvää, mutta aika raa'alta tuntuu että kiusatun pitäisi julkisesti kehua kiusaajaansa. Ehkä jatkossa se riittäisi, että vain opettaja näkee vastaukset ja kokoaa niistä sitten yhteenvedon, jossa näkyy se hyvä mitä jokaisesta on sanottu, mutta ei sitä kuka sen on sanonut. Siis tyyliin "Matti, luokkatovereidesi mielestä olet suosittu ja liikunnallisesti lahjakas. Minna, luokkatovereidesi mielestä olet kiva ja hyvä piirtämään. Saara, luokkatovereidesi mielestä olet avulias ja ystävällinen." Tuolla tavalla ope voisi myös kontrolloida sitä, millaisia kehuja julkaisee, voi esim jättää ulkonäköön liittyvät asiat kokonaan pois. Tuolla tavalla ei myöskään pääsisi tapahtumaan sellaista, että joku idiootti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja alkaa mollaamaan toista koko luokan edessä.
Ja näin toimieasa taas lakaistaisiin se kiusaaminen maton alle ja annetaan sen jatkua. Sen sijaan että nyt nostettaisiin kissa pöydälle ja puututaan siihen että toisella on paha olla kun toinen kiusaa. Minusta ei pidä lasta pakottaa kehumaan ihmistä joka tekee koulussa olosta helevettiä.
Ymmärsit viestini väärin. Siis nimenomaan en vaatisi lasta kehumaan kiusaajaa vaan auttaisin keksimään jotain ns. yleisellä tasolla hyväksi katsottua, jotta ei tarvitse kehua eikä jäädä jälki-istuntoon. Siis tyyliin hän on hyvä matikassa/liikunnassa tms. Ja nimenomaan puuttuisin asiaan ja vaatisin asiasta keskustelua sekä opettajan että rehtorin kanssa ja kyseenalaistaisin julkisen kehumisen opetusmenetelmänä. Mutta jos tästä yhdestä tehtävästä selvittäisiin ilman jälkkää ja siitä mahdollisesti koituvaa lisäkiusaamista sanomalla toisesta jotain yleisesti ns. hyvää, niin mitä kauheaa siinä on? Katsoisin että ainakin lapseni on sitten yrittänyt parhaansa ja tehnyt sen mitä opettaja on pyytänyt ja minun asiani vanhempana olisi sitten kyseenalaistaa opettajan toimintatavat, ei lapseni. Sen ainakin tiedän, että lapseni (joka on jo aikuinen) ei olisi uskaltanut alkaa julkisesti kiusaajaansa haukkumaan tai muuten näpäyttelemään, kuten tässä ketjussa on ehdotettu. Ja siitä jos jostain häntä olisi kiusattu entistä enemmän. Jos olisin jo ollut yhteydessä opettajaan ilman tulosta, en muuta voisi kuin auttaa lasta selviämään tehtävästä kunnialla ja sitten vaatia kunnollista keskustelua asiasta opettajan ja rehtorin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Silloin oli joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan ajaman ja ihannoiman vapaan kasvatuksen tulos.
Niinpä, koulukiusaamisia ei ennen todellakaan ollut, mutta ne ilmestyivät heti vapaan kasvatuksen yleistyttyä.
On ollut. Kuulin jo 90-luvulla, kuinka eräs rouva (jo silloin vanha, nyt lienee jo kuollut) kertoi kokemastaan pahasta, pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta. Ja olen myös lukenut vastaavia kokemuksia.
Kiusaamisessa lienee juuret ihan ihmisluonteessa, eikä siitä päästä eroon millään yhdellä yksinkertaisella ratkaisulla.
Mutta jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan auttaisin lasta keksimään jotain positiivista kiusaajasta, jotta saisi tehtävän tehdyksi kunnialla. En vaatisi kehumaan häntä ihmisenä, mutta voi kai sitä muuta kertoa. Jos nyt ajattelen omaa pääkiusaajaani kouluajoilta, niin vaikken juuri mitään hyvää äkkiseltään keksisi, niin voisin totuudenmukaisesti sanoa vaikka, että hän oli suosittu poika, hänellä oli kavereita molemmista sukupuolista, hän oli pitkä ja liikunnallisesti lahjakas. Nuo on kaikki totta, vaikka hän kiusaaja pahinta laatua olikin. Missään nimessä ei tarvitse alkaa ylistämään tai valehtelemaan, että tyyliin hän on kiva ja mukava kaikille kun ei kerran ole. Mutta kyllä yleensä jokaisessa ihmisessä on jotain hyvääkin, vaikkakin miten pientä ja kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä.
Haluaisin kyllä vastaisuuden varalle keskustella sekä opettajan että rehtorin kanssa tällaisista jutuista. Heillä on varmaan ollut tarkoituksena se, että lapset oppisivat miettimään että jokaisessa on jotain hyvää, mutta aika raa'alta tuntuu että kiusatun pitäisi julkisesti kehua kiusaajaansa. Ehkä jatkossa se riittäisi, että vain opettaja näkee vastaukset ja kokoaa niistä sitten yhteenvedon, jossa näkyy se hyvä mitä jokaisesta on sanottu, mutta ei sitä kuka sen on sanonut. Siis tyyliin "Matti, luokkatovereidesi mielestä olet suosittu ja liikunnallisesti lahjakas. Minna, luokkatovereidesi mielestä olet kiva ja hyvä piirtämään. Saara, luokkatovereidesi mielestä olet avulias ja ystävällinen." Tuolla tavalla ope voisi myös kontrolloida sitä, millaisia kehuja julkaisee, voi esim jättää ulkonäköön liittyvät asiat kokonaan pois. Tuolla tavalla ei myöskään pääsisi tapahtumaan sellaista, että joku idiootti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja alkaa mollaamaan toista koko luokan edessä.
Ja näin toimieasa taas lakaistaisiin se kiusaaminen maton alle ja annetaan sen jatkua. Sen sijaan että nyt nostettaisiin kissa pöydälle ja puututaan siihen että toisella on paha olla kun toinen kiusaa. Minusta ei pidä lasta pakottaa kehumaan ihmistä joka tekee koulussa olosta helevettiä.
Ymmärsit viestini väärin. Siis nimenomaan en vaatisi lasta kehumaan kiusaajaa vaan auttaisin keksimään jotain ns. yleisellä tasolla hyväksi katsottua, jotta ei tarvitse kehua eikä jäädä jälki-istuntoon. Siis tyyliin hän on hyvä matikassa/liikunnassa tms. Ja nimenomaan puuttuisin asiaan ja vaatisin asiasta keskustelua sekä opettajan että rehtorin kanssa ja kyseenalaistaisin julkisen kehumisen opetusmenetelmänä. Mutta jos tästä yhdestä tehtävästä selvittäisiin ilman jälkkää ja siitä mahdollisesti koituvaa lisäkiusaamista sanomalla toisesta jotain yleisesti ns. hyvää, niin mitä kauheaa siinä on? Katsoisin että ainakin lapseni on sitten yrittänyt parhaansa ja tehnyt sen mitä opettaja on pyytänyt ja minun asiani vanhempana olisi sitten kyseenalaistaa opettajan toimintatavat, ei lapseni. Sen ainakin tiedän, että lapseni (joka on jo aikuinen) ei olisi uskaltanut alkaa julkisesti kiusaajaansa haukkumaan tai muuten näpäyttelemään, kuten tässä ketjussa on ehdotettu. Ja siitä jos jostain häntä olisi kiusattu entistä enemmän. Jos olisin jo ollut yhteydessä opettajaan ilman tulosta, en muuta voisi kuin auttaa lasta selviämään tehtävästä kunnialla ja sitten vaatia kunnollista keskustelua asiasta opettajan ja rehtorin kanssa.
Minusta ei pidä pakottaa etsimään edes mitään yleishyvää sanottavaa vaan lapsi saa se päivän sitten vaikka lomaa jos opettaja ei suostu siihen että kehuttavaa kohdetta vaihdetaan tai tehtävä perutaan.
Parempi vaan mielistellä ja ylistää sitä kiusaajaa, siten saa olla rauhassa ehkä sen iltapäivän. Varmasti lapsi tietää tämän ja toimii juuri näin.
Joo, pistäkää alapeukkuja, mutta näinhän se oikeassa maailmassa vaan menee, vaikka perseestä onkin.
No minäpä kerron miten tulee toimia. Menet sinne lapsesi kouluun, ja luokkaan, ja sanot että nyt vittu riittää. Osoitat lapsesi kiusaajaa luokan edessä, ja haukut hänet sen seitsemisen sanakääntein. Sanot opettajalle, että mikä perkele se sinunkin päässä viiraa, kun näin idioottimaista "kotitehtävää" olet ollut värkkäämässä?
Silloin kun omaa lastani kiusattiin ala-asteella, menin koulun ähelle väijyyn, ja kun näin kiusaajan lähtevän koulusta, uhkailin siltä paskat housuun. Siihen loppui kiusaaminen, ja apseni sai rauhassa käydä koulunsa loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Kamala koulutehtävä muutenkin! Vielä luokan eteen pitää mennä lukemaan ääneen D: Tällainenhan on oikein kunnolla vettä myllyyn kiusaajille ja ivaajille. Miettikää vaikka oppilasta joka tulee köyhästä perheestä ja vaatteet kirpparilta, niin hänestä joku kirjoittaa että "kivat ja muodikkaat vaatteet", eikä opettaja tietenkään tajua mitään mutta kyseinen oppilas kyllä.. Tai joku kiusattu tai epäsuosittu saa pariksi just sen suositun oppilaan, johon on ihastunut, ja punastellen lukee kirjoituksensa ja saa kuulla asiasta koko lukuvuoden. Jne jne.
Miksi ap tätä kiusaamista ei ole saatu kuriin? Eikö opettajaa ja rehtoria vain kiinnosta?
Meillä oli yläasteella vuosituhannen vaihteessa tunteja, jotka oli tarkoitettu ihan luokkahengen vahvistamiseen (en muista, miksi niitä kutsuttiin). Yhdellä tunnilla saatiin vähän tämän tapainen tehtävä. Jokainen laittoi vihkonsa kiertoon, ja muut kirjoittivat siihen yhdellä sanalla vihkon omistajan hyviä puolia.
Kun sain vihkoni, oli suurin osa kehuista "hyvä koulussa", mitä kyllä olinkin. Seassa oli myös sellaiset kehut kuin "ruma", "tylsä", ja pilkalla pantu "urheilullinen" (oikeasti olin kaukana siitä). Ehkäpä pitäisi olla onnellinen, ettei sen pahemmin kuitenkaan sanottu.
Joo ei kauheasti sekään luokkahenkeä nostattanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Silloin oli joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan ajaman ja ihannoiman vapaan kasvatuksen tulos.
Niinpä, koulukiusaamisia ei ennen todellakaan ollut, mutta ne ilmestyivät heti vapaan kasvatuksen yleistyttyä.
On ollut. Kuulin jo 90-luvulla, kuinka eräs rouva (jo silloin vanha, nyt lienee jo kuollut) kertoi kokemastaan pahasta, pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta. Ja olen myös lukenut vastaavia kokemuksia.
Kiusaamisessa lienee juuret ihan ihmisluonteessa, eikä siitä päästä eroon millään yhdellä yksinkertaisella ratkaisulla.
Mutta jatkakaa.
Kyllä, kyllä. Ja olethan sinä nähnyt lentäviä vaaleanpunaisia elefanttejakin helsingissä.
Että silläviisii.
Näin ei kuitenkaan tapahdu. Jos joku vaihtaa koulua, niin se on yleensä aina kiusattu. Ja ehkä parempi niin, uudessa koulussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä ilman kiusatun leimaa.