Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sai kotitehtäväksi kehua kiusaajaansa. Miten voin pelastaa hänet tällaiselta nöyryytykseltä?
11.09.2017 |
Kolmannella luokalla olevaa lastani kiusataan koulussa. Kiusaamisesta on koko ajan vastannut lähinnä 4 poikaa, joista yksi on selvästi ns. pääkiusaaja. Muut kiusaa lastani lähinnä tämän pääkiusaajan mukana tai yllyttämänä.
Nyt opettaja antoi koko luokalle tehtäväksi kirjoittaa kehuja yhdestä luokkakaveristaan. Kohde valittiin arpomalla ja poikani kohdalle osui tämä pääkiusaaja. Hänen on tietysti vaikea keksiä hyvää sanottavaa kiusaajasta jota hän on pelännyt koko kouluajan. Pahinta kuitenkin on, että hän täytyy myöhemmin lukea kehut ääneen koko luokan edessä. Minun ja lapseni mielestä se on paitsi nöyryyttävää, myös altistaa lapseni jatkossa entistä enemmän kiusaamiselle.
Keskustelin asiasta opettajan kanssa, mutta hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Jos lapseni ei tee tehtävää kunnolla loppuun asti, hän saa jälki-istuntoa ja toisenlaisen julkisen nöyryytyksen, kun tieto leviää.
Lähetin äsken rehtorille viestiä, mutta tiedän aiempien kokemusten perusteella että häntä ei kiinnosta.
Onko mitään tehtävissä, jotta lapseni välttyisi tulevalta nöyryytykseltä?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Silloin ennenvanhaan opet löivät oppilaita käsille karttakepillä. Isäni kertoi että hänen lapsuudessaan joillekin tehtiin näin. Nyt lyödään henkisesti antamalla tällaisia mahdottomia tehtäviä. Voisi opet tehdä toisistaan siellä opettajienhuoneessa. Kuka on missäkin 'hyvä'. Ei lapsille tällaisia tehtäviä. Ne on kuitenkin keksittyjä ja joistakin valheita suorastaan. Muitatteko te koulussa tällaista tehtävää?
Jokainen normaali ihminen tietää minne tuollaisten opettajien kuuluisi se karttakeppinsä työntää. Mutta aika harva keksii mikä sopisi tuolle henkisesti nöyryyttävälle ap:n lapsen opettajalle herätykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surusilmä kirjoitti:
Kannattaa vaan vaihtaa koulua mikäli lasta kiusataan. Meillä lapsen kiusaamiseen osallistuivat oppilaiden lisäksi opettajat. Ja syyttivät lasta siitä että häntä hakattiin porukalla, syljettiin ruokalassa ruokaan, oli uhattu tappaa, vedettiin housuja alas, pidettiin kuka vihaa ×××××× -äänestyksiä, potkittiin, tökittiin kynällä, piilotettiin kenkiä,haukuttiin idiootiksi, tyhmäksi ym ym. Tätä riitti eka luokan keväästä tokaluokan kevääseen. Kesän aikana vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa koulua. Nyt lapsella on ihana opettaja ja paljon kavereita. Kukaan ei ole kiusannut. Jos on pienintäkään sanomista ollut oppilaiden kesken on opettaja heti puuttunut. Entisessä koulussa jokainen päivä päättyi kyyneliin, nyt kouluun lähtee ja koulusta palaa kotiin iloinen, onnellinen lapsi.
Sen voin vannoa että koskaan, ikinä ei kukaan tule kiusaamaan mun lastani.
Uskomatonta että ihmistä saa kohdella noin ja mitään seuraamuksia ei tule. Toinen vaan vaihtaa koulua.
Hyvä että asia sentään sillä korjautui sinun lapsesi kohdalla. Pahoin vaan pelkään, että tuossa "apinatarharaatelijaeläinyhdyskunta"koulussa on otettu lapsesi tilalle seuraava uhri.
Vielä 60-luvun puolessa välissä opettajan reaktio raakaankin, fyysiseen kiusaamiseen oli: kantelupukki se kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaan.
Eli kiusaamisilmiö tuntuu vain suuremmalta, koska pieneenkin syrjinnän aihioon puututaan nykyisin.
Ihan yksin tunteineen jäivät kiusatut. Tiedän jopa pojan, joka sai isältään remmillä selkään, kun kehtasi kertoa tulleensa hakatuksi koulumatkalla.
Muistan vielä isän sanat: opettele s-atanan vätys pitämään puolesi. Olin paikalla ja traumaattinen kokemus. Kerroin kotona, mutta kohauttelivat olkapäitään. Nykyään jokainen tervepäinen aikuinen nostaisi asian esille ja tarvittaessa tekisi lasun.
Itselläni oli väkivallaton koti, mutta kavereita hakattiin kuin vierasta sikaa vähän joka perheessä. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan hyvä, hyvä aihe, herkullinen alkuasetelma ja hyvä pohjustus, mutta jälki-istunto pilas.
2/5
Vähän ot, mut mun luokalla sai tavallaan jälkkää jos tärkeimpiä läksyjä ei ollut tehnyt... eli piti jäädä koulun jälkeen ne tekemään. V 2003-2011
Jos lapsesi löytää tästä kiusaajasta yhdenkin oikeasti positiivisen piirteen, hän on voittaja. Kannusta häntä miettimään, millainen tämä kiusaaja on omia kavereitaan kohtaan. Löytyykö sieltä jotain hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negaa kiusaajista ja positiivista kaikista muista (tehtävänannosta poiketen).
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi löytää tästä kiusaajasta yhdenkin oikeasti positiivisen piirteen, hän on voittaja. Kannusta häntä miettimään, millainen tämä kiusaaja on omia kavereitaan kohtaan. Löytyykö sieltä jotain hyvää?
Perustelisitko huomioiden että tässä puhutaan 3-luokkalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä olisi totta ja käyttäisin aikuisena tilaisuuden vimpan päälle hyväksi. Kirjoittaisin yhdessä lapsen kanssa todella rankan tilityksen siitä mitä kiusaaja on tehnyt. Lopettaisin sen sanoihin ...ja tämä on se missä Eemi on todella hyvä.
Eemi siksi että se on todellinen kiusaajan nimi.
Ja yhdessä myös astuisit lapsesi kanssa luokan eteen? Ideana muuten ihan hyvä, mutta ei kiusatulta harvemmin on noin paljon munaa.
Tässä nyt ehdotetaan ongelmien ratkaisuksi samoja lääkkeitä, jotka on ongelman aiheuttanutkin. Lapsi aikuisen avustuksella syyttämään lasta teoista vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Kaikki ihmissuhteet kun on kahden kauppaa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Minua kiusattiin, koska sairastin syöpää ja olin kalju. Selvästi minun vikani. Olisi siis pitänyt miettiä, kuinka traumatisoivaa se oli kiusaajallenikin. Oikeastaan ihan ymmärrettävää, että kiusasi.
Häpeäisit aivopierujasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
Ei pidä yleistää liikaa. Kiva-kouluja on varmasti moneen lähtöön, ja osassa kiusaamiseen suhtaudutaan vakavasti kiusatun kokemuksia lainkaan vähättelemättä.
Kiusaajaa pitää yrittää ymmärtää, etenkin silloin kun kyseessä on alakouluikäinen lapsi, jonka ei voi odottaa itse ymmärtävän kiusaamisensa vakavuutta. Tällä tarkoitan nyt sanallista haukkumista, porukan ulkopuolelle sulkemista, pientä tönimistä jne. enkä kunnon hakkaamista ja muuta sellaista, jonka lapsikin ymmärtää olevan vakava loukkaus toista kohtaan. Joskus kiusaaminen saadaan loppumaan, kun esim. kiusaajan huonoihin kotioloihin tai sen kasvatuksessa tehtyihin virheisiin puututaan. Toki tällöinkin täytyy muistaa, että vaikka kiusaaja olisi kuinka kovia kokenut ja ymmärtämätön tahansa, se on silti syyllinen tekoihinsa ja kiusattu on sen uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eiköhän kiusaaja kiusaa tehtävällä muitakin eli keksii rumia juttuja olevinaan kehuiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Silloin oli joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan ajaman ja ihannoiman vapaan kasvatuksen tulos.
Niinpä, koulukiusaamisia ei ennen todellakaan ollut, mutta ne ilmestyivät heti vapaan kasvatuksen yleistyttyä.
On ollut. Kuulin jo 90-luvulla, kuinka eräs rouva (jo silloin vanha, nyt lienee jo kuollut) kertoi kokemastaan pahasta, pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta. Ja olen myös lukenut vastaavia kokemuksia.
Kiusaamisessa lienee juuret ihan ihmisluonteessa, eikä siitä päästä eroon millään yhdellä yksinkertaisella ratkaisulla.
Mutta jatkakaa.
Kyllä, kyllä. Ja olethan sinä nähnyt lentäviä vaaleanpunaisia elefanttejakin helsingissä.
Että silläviisii.
Minua kiusattiin 70-luvulla. Sekä opettaja että luokkakaverit osallistuivat tähän. Onneksi oli isoveli.
Että silläviisii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha natsomode taas poisti mielipiteeni jossa sanoin ettei tuohon tietenkään tarvitse tyttöä alistaa vaan mennä open luo ja sanoa napakasti että tyttö kokee tulleensa tyypin taholta kiusatuksi ja ainetta ei tule. Mutta tyttö kyllä kirjoittaa mielellään jostakusta joka ei ole kiusannut tai vaikka äidistään. Ellei tehoa niin medialle vaan.
Tästä otetaan jälki-istunto. Opettaja kyllä varmasti hyvin tietää, että pojallesi tuli paska arpa, mutta ei uskalla puuttua tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 70 luvullakin kiusattiin kuulin toisesta koulusta useitakin pahoja tapauksia. Kympin oppilaat siellä mesonneet opelle kultanaamaa sitten. Köyhempiä ja muuten huono osaisia siellä hivutettu pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen vihreä femakkotyttö leikkii modea ja poistaa kaikki järkevät viestit jotka argumentoivat vihervasemmistolaisen saastan olevan valhetta.
No totuuttahan se ei kestäkään, jolloin unelma hajoaisi.
Multa on mennyt kanssa jo pari viestiä poistoon, mutta syynhän tuossa kirjoititkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on jälleen vapaasta kasvatuksesta seurannutta hedelmää.
Miksihän vain noin 30-vuotta sitten koulukiusaamisia ei ollut, saatikka edes termiä "koulukiusaaminen" ei tuolloin tunnettu.
Silloin oli joskus, mutta erittäin harvoin yksittäisiä pikkukärhämiä joidenkin oppilaiden välillä, mitkä sitten loppuivat siihen kun opettaja kävi antamassa kunnon tukkapöllyt osallisille.
Koulukiusaaminen on mielisairaan vihervasemmistolaisen suvakkisaastan ajaman ja ihannoiman vapaan kasvatuksen tulos.
Niinpä, koulukiusaamisia ei ennen todellakaan ollut, mutta ne ilmestyivät heti vapaan kasvatuksen yleistyttyä.
On ollut. Kuulin jo 90-luvulla, kuinka eräs rouva (jo silloin vanha, nyt lienee jo kuollut) kertoi kokemastaan pahasta, pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta. Ja olen myös lukenut vastaavia kokemuksia.
Kiusaamisessa lienee juuret ihan ihmisluonteessa, eikä siitä päästä eroon millään yhdellä yksinkertaisella ratkaisulla.
Mutta jatkakaa.
Kyllä, kyllä. Ja olethan sinä nähnyt lentäviä vaaleanpunaisia elefanttejakin helsingissä.
Että silläviisii.
Minua kiusattiin 70-luvulla. Sekä opettaja että luokkakaverit osallistuivat tähän. Onneksi oli isoveli.
Että silläviisii.
Voi ressukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi löytää tästä kiusaajasta yhdenkin oikeasti positiivisen piirteen, hän on voittaja. Kannusta häntä miettimään, millainen tämä kiusaaja on omia kavereitaan kohtaan. Löytyykö sieltä jotain hyvää?
Jotain rajaa tuolle lässyttämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 60-luvun puolessa välissä opettajan reaktio raakaankin, fyysiseen kiusaamiseen oli: kantelupukki se kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaan.
Eli kiusaamisilmiö tuntuu vain suuremmalta, koska pieneenkin syrjinnän aihioon puututaan nykyisin.
Ihan yksin tunteineen jäivät kiusatut. Tiedän jopa pojan, joka sai isältään remmillä selkään, kun kehtasi kertoa tulleensa hakatuksi koulumatkalla.
Muistan vielä isän sanat: opettele s-atanan vätys pitämään puolesi. Olin paikalla ja traumaattinen kokemus. Kerroin kotona, mutta kohauttelivat olkapäitään. Nykyään jokainen tervepäinen aikuinen nostaisi asian esille ja tarvittaessa tekisi lasun.
Itselläni oli väkivallaton koti, mutta kavereita hakattiin kuin vierasta sikaa vähän joka perheessä. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Sama meininki 80-90 luvulla. Älä ole kielikello. Ole reipas! En sitten koskaan uskaltanut kertoa mitä koulussa tapahtui, koska siitä olisi tullut lisä nöyryytystä kotona. Opettajilla ja vanhemmillani molemmilla sama jämäkkä ja hienon kunnioitettava auktoriteetti. Uuh!
Ihan mukavaa. Meinasin kerran jo lähteä tästä maailmasta.
Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä koulun rehtoriin siitä, millaisen kotitehtävän opettaja antoi. Kiusaaminen ei ole leikin asia ja jokaisen nykypäivän opettajan pitäisi tietää, millaisia seurauksia kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle lapselle tulevaisuudessa (joku kirjoitti, että kiusaaja työllistää varmasti monta terapeuttia tulevaisuudessa, se oli osuva). Tiedän joitakin nuoria aikuisia, jotka joutuvat vielä nuorella aikuisiälläkin käymään terapiassa kiusaamisen takia, ja kiusaaminen voi aiheuttaa joillekin lapsille myös syrjäytymistä, mikä ei ole hyvä yhteiskunnan kannalta. Luulisi opettajan tietävän tämän.
Ja höpö, höpö...
Asiasta on tutkimuksia. Raakaa ja julmaa suoranaista väkivaltaa oli kouluissa paljon enemmän ennen lempeämmän kasvatuksen tuulia.
Aikuiset eivät vain välittäneet. Yleinen mielipide piti heikkoina raukkoina kohteeksi joutuvia.
Yleisiä sanontoja olivat vain: lyö takaisin, mammampoika ja pojat eivät itke.
Puhu asiasta 30-40 -luvulla syntyneiden kanssa, äläkä levittele omaa täysin vääristynyttä käsitystäsi.