Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sai kotitehtäväksi kehua kiusaajaansa. Miten voin pelastaa hänet tällaiselta nöyryytykseltä?
11.09.2017 |
Kolmannella luokalla olevaa lastani kiusataan koulussa. Kiusaamisesta on koko ajan vastannut lähinnä 4 poikaa, joista yksi on selvästi ns. pääkiusaaja. Muut kiusaa lastani lähinnä tämän pääkiusaajan mukana tai yllyttämänä.
Nyt opettaja antoi koko luokalle tehtäväksi kirjoittaa kehuja yhdestä luokkakaveristaan. Kohde valittiin arpomalla ja poikani kohdalle osui tämä pääkiusaaja. Hänen on tietysti vaikea keksiä hyvää sanottavaa kiusaajasta jota hän on pelännyt koko kouluajan. Pahinta kuitenkin on, että hän täytyy myöhemmin lukea kehut ääneen koko luokan edessä. Minun ja lapseni mielestä se on paitsi nöyryyttävää, myös altistaa lapseni jatkossa entistä enemmän kiusaamiselle.
Keskustelin asiasta opettajan kanssa, mutta hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Jos lapseni ei tee tehtävää kunnolla loppuun asti, hän saa jälki-istuntoa ja toisenlaisen julkisen nöyryytyksen, kun tieto leviää.
Lähetin äsken rehtorille viestiä, mutta tiedän aiempien kokemusten perusteella että häntä ei kiinnosta.
Onko mitään tehtävissä, jotta lapseni välttyisi tulevalta nöyryytykseltä?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
No mitä sille kiusaajalle pitäisi sitten tehdä? Raipparangaistus? Julkinen kidutus?
Monesti sillä kiusaajalla on oikeasti pahoja ongelmia itsellään. Ei ole oppinut oikeaa ja väärää. Hoitamaton neuropuolen ongelma. Perheoloissa epävakautta, turvattomuutta, tai yksinkertaisesti kovin mustavalkoisia mielipiteitä tuputtavat vanhemmat. Ei se pieni koululainen välttämättä ymmärrä edes tekevänsä pahaa.
Enkä minä sano, että päähän taputtelu olisi oikein. Keinovalikoima vaan on kovin suppea ja kaikki ns kovat keinot voivat pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
No mitä sille kiusaajalle pitäisi sitten tehdä? Raipparangaistus? Julkinen kidutus?
Monesti sillä kiusaajalla on oikeasti pahoja ongelmia itsellään. Ei ole oppinut oikeaa ja väärää. Hoitamaton neuropuolen ongelma. Perheoloissa epävakautta, turvattomuutta, tai yksinkertaisesti kovin mustavalkoisia mielipiteitä tuputtavat vanhemmat. Ei se pieni koululainen välttämättä ymmärrä edes tekevänsä pahaa.
Enkä minä sano, että päähän taputtelu olisi oikein. Keinovalikoima vaan on kovin suppea ja kaikki ns kovat keinot voivat pahentaa tilannetta.
En väitä, etteikö kiusaajissa olisi esim. huonoista perheoloista kärsiviä lapsia, mutta silti haluaisin painottaa, että kiusaaminen on ennen kaikkea valtapeliä, jota voivat harrastaa myös ihan tavalliset lapset, ihan tavallisista kotioloista, ihan tavanomaisin lapsen eväin (kun ihan kaikkea vanhempien asenteellisuutta ym. ei voi kuitata kuitenkaan "huonoiksi kotioloiksi", vaikka kuinka haluaisi). Kiusaamisella ei välttämättä ole mitään tekemistä oman sisäisen pahan olon kanavoimisen kanssa, vaan tarkoitus on nimenomaan niittää suosiota muiden lasten silmissä jonkun tietyn lapsen kustannuksella.
Stereotyyppiset roolijaot ovat vaarallisia siksikin, että ne itse asiassa piilottavat pikemminkin kuin paljastavat totuutta. Tietenkin on hyvä, että huonoista kotioloista kärsivä lapsi saa tukea! Mutta jos kiusaava lapsi saa aikuisilta lähes automaattisesti itsekin kärsivän raukan maineen, on iso riski sille, että kiusaaminen painetaan villaisella, tai kiusaajan roolia pehmitetään liiaksikin asioilla, jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkansa: omat kiusaajani olivat esimerkiksi ihan tavallisista perheistä, ihan keskivertohyvin koulussa menestyviä lapsia, jotka myöhemmin hakeutuivat sosiaali- ja opetusaloille. Eräs kiusaajista toki oli YH-äidin lapsi, mutta onko oikein väittää, että hän kiusaa siksi, että hänellä ei ole isähahmoa arkea jakamassa? Todellisuudessa tämä lapsi kiusasi juuri siksi, että hän oli hyvin karismaattinen lapsi, sai helposti muut lapset puolelleen, ja hän sai minun kiusaamisellani paljon suosiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
No mitä sille kiusaajalle pitäisi sitten tehdä? Raipparangaistus? Julkinen kidutus?
Monesti sillä kiusaajalla on oikeasti pahoja ongelmia itsellään. Ei ole oppinut oikeaa ja väärää. Hoitamaton neuropuolen ongelma. Perheoloissa epävakautta, turvattomuutta, tai yksinkertaisesti kovin mustavalkoisia mielipiteitä tuputtavat vanhemmat. Ei se pieni koululainen välttämättä ymmärrä edes tekevänsä pahaa.
Enkä minä sano, että päähän taputtelu olisi oikein. Keinovalikoima vaan on kovin suppea ja kaikki ns kovat keinot voivat pahentaa tilannetta.
En väitä, etteikö kiusaajissa olisi esim. huonoista perheoloista kärsiviä lapsia, mutta silti haluaisin painottaa, että kiusaaminen on ennen kaikkea valtapeliä, jota voivat harrastaa myös ihan tavalliset lapset, ihan tavallisista kotioloista, ihan tavanomaisin lapsen eväin (kun ihan kaikkea vanhempien asenteellisuutta ym. ei voi kuitata kuitenkaan "huonoiksi kotioloiksi", vaikka kuinka haluaisi). Kiusaamisella ei välttämättä ole mitään tekemistä oman sisäisen pahan olon kanavoimisen kanssa, vaan tarkoitus on nimenomaan niittää suosiota muiden lasten silmissä jonkun tietyn lapsen kustannuksella.
Stereotyyppiset roolijaot ovat vaarallisia siksikin, että ne itse asiassa piilottavat pikemminkin kuin paljastavat totuutta. Tietenkin on hyvä, että huonoista kotioloista kärsivä lapsi saa tukea! Mutta jos kiusaava lapsi saa aikuisilta lähes automaattisesti itsekin kärsivän raukan maineen, on iso riski sille, että kiusaaminen painetaan villaisella, tai kiusaajan roolia pehmitetään liiaksikin asioilla, jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkansa: omat kiusaajani olivat esimerkiksi ihan tavallisista perheistä, ihan keskivertohyvin koulussa menestyviä lapsia, jotka myöhemmin hakeutuivat sosiaali- ja opetusaloille. Eräs kiusaajista toki oli YH-äidin lapsi, mutta onko oikein väittää, että hän kiusaa siksi, että hänellä ei ole isähahmoa arkea jakamassa? Todellisuudessa tämä lapsi kiusasi juuri siksi, että hän oli hyvin karismaattinen lapsi, sai helposti muut lapset puolelleen, ja hän sai minun kiusaamisellani paljon suosiota.
En väittänytkään, että lapsi olisi välttämättä huonoista kotioloista sinänsä. Ihan tavallisetkin vanhemmat välittävät helposti piiloasenteellisuutta lapseen - vaikkapa lokeroimalla muita lapsia ja perheitä, ottamalla kovin jyrkkää negatiivista kantaa erilaisuuteen, tuputtamalla liikaa "vahvat pärjäävät"-asennetta. Ei sitä itse edes tajua, missä kaikessa lapseen huonoja asenteita istuttaa. Tiedän ihan tavallisia perheitä ilman mitään näkyviä ongelmia, joissa vanhemmat vaikkapa jatkuvasti hokevat lapselleen kuinka tällä on hienommat vaatteet/pyörät/lelut/täydennä jotain kuin naapurin lapsella tms. Eikä sen tarvitse olla edes näin näkyvää ja konkreettista. Ei se silloin ole sen lapsen vika, että hän oppii ylimielisen asenteen luokkakavereita kohtaan, ja helposti ottaa silmätikuksi jonkun aivan mitättömästä syystä. Ainakaan pienillä lapsilla ei ole vielä sitä kykyä muodostaa täysin omia mielipiteitään.
Ja vaikka olisi karismaattinen tms. ei pieni lapsi välttämättä tajua ongelmallista käytöstään. Siksi aina ensisijassa keinon tulisi olla haitallisen käytöksen tunnistaminen ja yhteistyössä ensin vanhempien kanssa, ja jos se ei toimi, esimerkiksi koulupsykologin tai viime kädessä sitten lastensuojelun keinojen kautta ihan perusempatian opettaminen.
Koulutoimenjohtajaan yhteys välitömästi. Yleensä jos rexi on välinpitämätön akateemisen näyteikkunan puleeraaja niin monet opettajat myös eri syistä.
Niin ylös valittaa että tuollainen täysin tuomittava K-pää nöyryytys ei toteudu ja pojan kiusaamisen on loputtava heti paikalkla . Asia täytyy tehdä selväksi mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Hei hei hei. Ota yhteyttä rehtorin pomoon eli sen kunnan kaupungin koulutoimen johtajaan. Itse jouduin tekemään saman koska koulun koulutuspäällikkö käytti virkaansa valtaa väärin. Nöyryytti oppilaita ja taputteli ulkomaalaisia kiusaajia päähän kun ahdistelivat meidän luokan ja koulun tyttöjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka olisi karismaattinen tms. ei pieni lapsi välttämättä tajua ongelmallista käytöstään. Siksi aina ensisijassa keinon tulisi olla haitallisen käytöksen tunnistaminen ja yhteistyössä ensin vanhempien kanssa, ja jos se ei toimi, esimerkiksi koulupsykologin tai viime kädessä sitten lastensuojelun keinojen kautta ihan perusempatian opettaminen.
Olen samaa mieltä, ei lapsi tajua, mutta en usko että se juuri paranee selittämällä. Sen sijaan opettajan tulisi olla sen verran empaattinen, että kun puuttuu kiusaamiseen, tekee sen aidosti tunteella. Ei lapsi välttämättä ymmärrä, välitä tai yksinkertaisesti suostu tottelemaan aikuisen ohjausta komennuksesta, mutta pienetkin lapset kykenevät peilaamaan aikuisen tuneita ja näin paremmin ymmärtämään milloin on todellinen hätä.
Muistan edelleen, vuosikymmenten jäkjeen ensimmäiseltä luokalta kuinka tuntui pahalta tajuta mitä olin tehnyt kun olin mukana kiusaamassa uutta oppilasta joka oli jäänyt luokalle. Oli hyvin lämminsydämminen naisopettaja, eikä sillä ollut mitään väliä mitä hän sanoi vaan sen tunsi, että on tehnyt väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kolmasluokkalaista lapsenlastani kiusataan koulussa, kiusattiin jo päiväkodissa saman pojan toimesta, joka koulussakin on pääkiusaajana. Poika oli mietteliäs ja itkuinen pari viikkoa sitten, kun olin heillä lastenhoitajana. Kysyin, että onko taas kiusattu. Oli kiusattu. Kertoi, että edellisenä päivänä oli kirjoja jaettu ja hän oli kerrankin päässyt ensimmäiseksi jonoon, niin kaksi poikaa oli tullut ja vaatteista siirtäneet hänet jonon hännille. Poika oli kysynyt, että miksi. No, kun sinä olet pienin meistä. Seuraavana päivänä yksi kiusaaja oli sanonut, että halaa minua, poika teki työtä käskettyä. Kertoi, että halauksen pyytäjä oli potkaissut "munille". Hän oli kertonut opettajalle ja kiusaaja kieltänyt. Opettaja oli laittanut lapsenlapseni pyytämään anteeksi. Kerran vietiin joku oma lelu kouluun, poika oli vienyt uuden valomiekkansa, kiusaaja oli katkaissut sen polveaan vaseten poikki. Opettajat tietää, eivät puutu. Tämä Rastilassa Helsingissä. Tyttäreni oli käynyt opettajan kanssa keskustelemssa asiasta. En tiedä auttaako mitään. Itkettää itseänikin. Miksi opettajat ei muka huomaa eikä tee mitään.
itse kun olin koulussa, opettaja naureskeli kiusaajien mukana. Opettajissakin on hulluja sadisteja. Tämä tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Osaa opettajista ei myöskään kiinnosta tarpeeksi.
Tiedän kyllä, että on hyviäkin opettajia paljon olemassa. Jostain pitäisi vaan löytää tahto puuttua kiusaamiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, vähän ohiksena, aloituksesta tulee mieleeni aikani nelosluokalla, kun opettaja laittoi minut joka jumalan kerta kiusaajani pariksi istumajärjestyksissä, ryhmätöissä jne. Siinä ope sitten seurasi naama pokerilla kun kiusaaja haukkui ja simputti minua maanrakoon ja hajotti ja kähvelsi tavaroitani.
Kevättalvella minulle riitti ja kerroin eräälle luotettavalle aineenopettajalle ongelmasta ja hän vaihtoi pari sanaa luokanopettajani kanssa. Ope tuli vielä juttelemaan asiasta kanssani ja selityksensä oli: "Huomasin, että teillä oli pientä kränää, joten ajattelin, että tutustumalla toisiinne paremmin tajuaisitte, kuinka mahtava tyyppi toinen on."
Joo, ei kyllä tullut esiin yhtäkään hyvää puolta "työparistani" tuon piinan aikana, ja hänkin luultavasti oppi vain halveksimaan minua entistä enemmän.
Opet on kyllä outoja ihmisiä oudolla logiikalla.
Tuohon voisi keksiä vaikka jotain "hyvä itseluottamus, hyvä pitämään puolensa, tuo omat mielipiteensä julki..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset luulee, että kiusattu lapsi pystyy vittuilemaan luokan edessä kiusaajilleen. Selvä.
Äiti kirjoittaa tietysti sen paperin ja lapsi vain lukee. Ja kannattaa laittaa kaikki piilovittuiluna, niin ei ole edes ongelmissa sen jälkeen koska menee sekä opettajalta että kiusaajalta yli hilseen.
Opeta lapsellesi nyt heti vittuilun alkeet. Käske panna paremmaksi ja nöyryyttää huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna kirjoittaisin itse ja antaisin sen vain lapselle luettavaksi. Laittaisin siihen senpäiväistä törkyä ettei mitään rajaa.
Kukaan ei ole läpeensä niin paha etteikö hänestä löytyisi myös jotain hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menisin muutaman kerran ampumaradalle kokeilukäynnille, ja ottaisin lapsen mukaan. Se on täysin laillista. Huolehtisin, että asia kantautuu kiusaajien ja heidän vanhempiensa korviin.
Joo tiedän, pikkumaista mutta pelko voi lopettaa kiusaamisen. Opettajakin saattaisi puuttua tiukemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole läpeensä niin paha etteikö hänestä löytyisi myös jotain hyvääkin.
Juu varmaankin näin. Mutta pitääkö nimenomaan kiusatun tuoda tätä hyvää esille? Ihan absurdi ajatuskin. Ja nöyryyttävä, ja voisiko sanoa sadistinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä koulu Tampereella?
Meillä kuraattorin mielestä luokan olisi pitänyt tukea kiusaajia. Olis varmaan pitänyt antaa vetää turpiin useammin...
Tämä on juuri se pahin nykysin koulussa ja varsinkin Kiva kouluissa. Ajatellaan että se kiusaaja tarvitsee tukea ja hyväksyntää ja päähän taputtelua. Viis siitä jos se pilaa sen kiusatun loppuelämän.
No mitä sille kiusaajalle pitäisi sitten tehdä? Raipparangaistus? Julkinen kidutus?
Monesti sillä kiusaajalla on oikeasti pahoja ongelmia itsellään. Ei ole oppinut oikeaa ja väärää. Hoitamaton neuropuolen ongelma. Perheoloissa epävakautta, turvattomuutta, tai yksinkertaisesti kovin mustavalkoisia mielipiteitä tuputtavat vanhemmat. Ei se pieni koululainen välttämättä ymmärrä edes tekevänsä pahaa.
Enk
Kiusaajalle sopiva rangaistus on julkinen nöyryytys, esim. seisottaminen luokan edessä häpeänurkassa. Nenä nurkkaan, kolikko nenän ja seinän väliin ja oppitunti käyntiin normaalisti.
Eiköhän ensimmäisen päivän jälkeen olisi jo nöyrempää poikaa.
En minäkään näe asiassa ongelmaa. Auta lastasi keksimään ne hyvät puolet: on hyvä löytämään toisista sellaisia kohtia, joista voi kiusata; on oikein hyvä yllyttämään toisia; on ilkeydessään luokan paras.
Ehkä nämä riittävät opettajalle.
Kiusaamiseen ei auta mikään muut kuin tutkintapyyntö poliisille. Tuntuu aika kovalta toimenpiteeltä, mutta näin se vaan on . Ja tutkintapyyntö tehdään nimenomaan henkilökunnasta, joka ei kykene järjestämään turvallista kouluympäristöä.
Tee lastensuojeluilmoitus kiusaajasta
Vierailija kirjoitti:
Tuohon voisi keksiä vaikka jotain "hyvä itseluottamus, hyvä pitämään puolensa, tuo omat mielipiteensä julki..."
"Joo tota Niilo on ihan paska en keksi siitä mitään hyvää sanottavaa"
Älä anna kehua kiusaajaa. Kiusaaja saa vain lisää vettä myllyynsä ja uutta materiaali. Nähty on.