Koiran hankinta

Vierailija kirjoitti:

Hei miten nykyään koiran hankinta oikein menee. Pistin eräälle kasvattajalle viestiä ja kerroin, että haluaisin varata narttupennun, jos vaan tulee. Emokoira oli silloin melko viimeisillään Kasvattaja pyysi kertomaan kodissamme ja kerroin tietysti. Pennut ovat nyt syntyneet ja narttuja tuli useampi. En vaan ole vieläkään saanut selvää varmaa vastausta saammeko koiran vai ei. Haluaa tavata ensin. Onko tämä nykyään tavallinen käytäntö? Ja ei kuulemma pidä mitään pitävää varauslistaa.

Kodistamme siis ☺

On tavallista. Vastuulliset kasvattajat haluavat hieman haastatella ihmisiä, keille ovat pennun luovuttamassa. Pidä sitä positiivisena asiana, kasvattaja todella haluaa varmistaa, että rotu sopii teille, olette valmiita koiran tuomaan vastuuseen, ja löytää pentueesta mahdollisimman hyvin juuri teille sopivan koiran.

Kyllä. Vastuullinen pentujen myyjä haluaa tietää minkälaiselle ihmiselle pentu on menossa. Kannattaa olla avoin ja rehellinen kasvattajalle niin voitte yhdessä miettiä sopivaa pentua sinulle. Luonteissa on eroja ja on molempien eduksi, että luonteenne toimivat yhteen.

Jos todella haluat koiran, kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa ko. rodusta, ja koiran hoitamisesta yleensäkin. Jos pystyt antamaan kasvattajalle kuvan, että olet hyvin valmistautunut koiran ottamiseen, sinulla on hyvät mahdollisuudet saada se koira.

Joo hän tosiaan sanoi kyllä, ettei ole epäilystäkään, ettemmekö olisi soveliaita koiranomistajia. Ja kertoo tuo kyllä vastuullisuudesta ja siitä, että ei ole vain raha mielessä. Mutta siis jos muitakin kyselyitä on tullut, niin miten valinnan tekee. Jos me olemme ok, mutta joku muu on vielä parempi, meneekö meistä ohi. Meillä on puoli hehtaaria pihaa, toisella koko hehtaari. Minä käyn töissä,mutta usein arkivapaalla, mies viikonloput, joku toinen voi olla kotona koko ajan. Onko meitä vaikka 15 kyselijää, joista valitsee parhaat. Ap

Kaikilla kasvattajilla on tietenkin omat tapansa, mutta mun mielestä hyvä kasvattaja ei myy koiraa (edes varaa) ilman että on tavannut pennunottajan. Itselle ainakin on tullut aikamoisia yllätyksiä kun ollut puhelimessa ihan järkevän kuuloisten ihmisten kanssa kasvotusten. Niille pennuille kuitenkin haluaa mahdollisimman hyvät kodit, joten henkilökohtainen tapaaminen ihmisten kanssa on ihan välttämätöntä. Pennuissa saattaa myös olla isojakin yksilöllisiä eroja, joten niiden varaaminen periaatteella "uros vai narttu" ei välttämättä ole järkevää. Tärkeää on löytää jokaiselle pennulle juuri sille sopiva oma ihminen.

Ottaisit löytykoiran. Ne varmasti arvostavat hyvää kotia.

On todella hyvä asia, kuulostaa asialliselta kasvattajalta.

Koiranpentujen luonteistakaan ei tiedä mitään oikein pienenä pentuaikana. Toki ulkonäkö ja sukupuoli saavat olla tärkeitä osa-alueita koiran hankinnassa, niin sitäkin tärkeämpää on se luonne. Mielellään, jos kasvattaja pystyy, niin pentujen luonnetestit ovat kannattavat, ja niitä voi tehdä vasta ihan loppupuolella, n. 5-6 viikkoisina aikaisintaan. Nämä kertovat MAHDOLLISESTI pennun aktiivisuustasosta, herkkkyydestä tai kovuudesta, siitä minkälaisen omistajan luo pentu mahdollisesti parhaiten sopisi.

Sinun tehtäväsi on tarjota kasvattajalle mahdollisimman kattava kuva siitä, mitä haluat koiran kanssa tehdä, minkälaiseen ympäristöön se tulee, mitä harrastetaan vai onko kotikoira ja onko ulkokoirana vai ihan sisällä perheen kanssa asuva.

Itse en päässyt näkemään kasvattajaa, kun asui niin pitkän matkan päässä. Niinpä juttelimme useita tunteja puhelimessa (useiden eri kertojen aikana), viestittelimme fb ja varmistuksen pentuasiaan sain vasta 6 viikon alussa. Näin sain juuri omiin tarpeisiini sopivan, tarpeeksi aktiivisen mutta en sitä kaikista vietikkäintä, kaikista parhainta harrastuskoiraa.

Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa epämukavalta, koiran hankinta hiukan haastavammalta ja työläämmältä, niin uskon että sinäkin kiittelet kasvattajaa siinä vaiheessa, kun hän ei sinulle antanutkaan sitä liian aktiivista koiraa, joka haluaa harrastuskentille joka päivä tai muuten hajottaa kodin irtaimiston. Taikka toisinpäin, juuri niinkuin se on sinulle sopivin.

Haluaisitko adoptoida kodittoman koiran? Niitä olisi monia vailla perhettä :)

Mä aikoinaan soitin kasvattajalke. Laitoin sähköpostia, kerroin enemmän meidän perheestä. Meillä oli aiemmin ollut samaa rotua oleva koira, joten rotu entuudestaan tuttu. Sitten käytiin koko perhe pentua katsomassa ja maksettiin käsiraha. Tapaamista ennen pentu oli meille ns. alustavasti varattu. Tää meidän koiruli oli porukan vilkkain pentu, joten oli varmaan hyvä, että tuli selkaiseen kotiin, jossa aiempaa kokemusta koirista. Lisäksi tämä kyseinen kaveri ei olisi välttämättä sopinut kotiin, jossa ois ollut pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Joo hän tosiaan sanoi kyllä, ettei ole epäilystäkään, ettemmekö olisi soveliaita koiranomistajia. Ja kertoo tuo kyllä vastuullisuudesta ja siitä, että ei ole vain raha mielessä. Mutta siis jos muitakin kyselyitä on tullut, niin miten valinnan tekee. Jos me olemme ok, mutta joku muu on vielä parempi, meneekö meistä ohi. Meillä on puoli hehtaaria pihaa, toisella koko hehtaari. Minä käyn töissä,mutta usein arkivapaalla, mies viikonloput, joku toinen voi olla kotona koko ajan. Onko meitä vaikka 15 kyselijää, joista valitsee parhaat. Ap

Kyllä se "valitettavasti" menee juuri niin, että mitä sopivampi niin sinne koira menee. Mutta se ei tarkoita, että toisen hehtaarin koti olisi parempi kuin sinun puolen hehtaarin. Vaan juuri tuota luonnetta, ja koiran sopivuutta sinun tarpeisiin. Jos kaipaat harrastuskoiraa, ethän haluaisi herkästä, pehmeästä ja rauhallisesta pentueesta pentua, vaan etsisit sitä jolla on viettiä ja halua tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Joo hän tosiaan sanoi kyllä, ettei ole epäilystäkään, ettemmekö olisi soveliaita koiranomistajia. Ja kertoo tuo kyllä vastuullisuudesta ja siitä, että ei ole vain raha mielessä. Mutta siis jos muitakin kyselyitä on tullut, niin miten valinnan tekee. Jos me olemme ok, mutta joku muu on vielä parempi, meneekö meistä ohi. Meillä on puoli hehtaaria pihaa, toisella koko hehtaari. Minä käyn töissä,mutta usein arkivapaalla, mies viikonloput, joku toinen voi olla kotona koko ajan. Onko meitä vaikka 15 kyselijää, joista valitsee parhaat. Ap

Kyllä se juuri menee niin, että valitsee parhaat. Mutta ei se parhaus ole vain sitä, kenellä on suurin piha tms. 

Oletetaan, että tulee 3 narttupentua ja narttupennun on ilmoittanut haluavansa 7 henkilöä. Kasvattaja odottaa, että pennut hieman kasvavat, jolloin niiden yksilölliset ominaisuudet alkavat tulla esiin. Yksi pennuista osoittaa hyvän harrastuskoira ominaisuuksia. Kuudentena listalle ilmoittautunut henkilö on kertonut etsivänsä harrastuskoiraa ja hänellä on jo aiempaakin kokemusta. Tällöin kasvattaja voi katsoa, että juuri tuo kyseinen henkilö on paras juuri tuolle pennulle. 

Tämän takia hyvä kasvattaja ei anna pentuja suoraa jonossa ensin ilmoittautuneille, vaan odottaa pystyäkseen yhdistämään kunkin pennun juuri oikeaan kotiin.

Röllitys kirjoitti:

Ottaisit löytykoiran. Ne varmasti arvostavat hyvää kotia.

Koiranottajan ei koskaan pitäisi odottaa koiralta kiitollisuutta tai arvostusta. Koira on erilainen eläin kuin ihminen, eikä muiden eläinten maailmassa oikein ole hyötyä olla kiitollinen. Muiden eläinten kuin ihmisten maailmassa pelataan eri säännöillä ja evoluutio on siksi koiratkin muovannut toimimaan eri lailla kuin ihmisen. Ihminen ja koira ovat toki eläneet pitkän aikaa toinen toistaan hyödyntäen, mutta "arvostus" ja "kiitollisuus" sellaisena kuin ihminen odottaisi "pelastetulta" koiralta saavansa voi todellisuudessa olla niin sanottuja käytösongelmia ja sopeutumisongelmia. Noita toki ei aina tule ja suurimmaksi osaksi noista pääsee yli, mutta silti suosittelen ensisijaisesti valmistautumaan henkisesti ja keräämään voimia kohtaamaan mahdollisia ongelmia ja ratkaista noita ongelmia kuin haavekuvaan kiitollisuuttaan ikipusuttelevasta koirasta. Helpommalla pääsee sitten joka tapauksessa ja osaa ihmisenä arvostaa jos koira onkin "helppo" tapaus. Tämä pätee yhtä lailla pentujen kohdalla. Pentu ei ole vain söpö vaan se on monesti myös yhtä kuin syötyjä lempikenkiä, huonekaluja ja kakattuja mattoja. Palkaksi saat muutaman uhmaiän kun jaksamisesi on muutenkin äärirajoilla. Silti pitää muistaa olla se pitkähermoisempi osapuoli vaikka omat sisukset kaipaavat purkautumista. Olen kehittynyt oikein hyvin tuossa pitkäpinnaisuus asiassa :)

Saanko udella pennun rotua?

Voisi auttaa myös antamaan vähän kattavampaa vastausta, mitä se kasvattaja saattaa pentujen uusista kodeista hakea.

Älä ota pentukoiraa.

Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.

Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.

Vierailija kirjoitti:

Saanko udella pennun rotua?

Voisi auttaa myös antamaan vähän kattavampaa vastausta, mitä se kasvattaja saattaa pentujen uusista kodeista hakea.

Kiitos avuntarjouksesta☺Rotu on suomenlapinkoira. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pentukoiraa.

Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.

Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.

Ei kiitos. Rotu on tarkoin mietitty ja valittu meille sopivaksi. Kasvattaja ei myöskään vaikuta vähääkään pentutehtailijalta, pennuttaa koiriaan korkeintaan kerran vuodessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei miten nykyään koiran hankinta oikein menee. Pistin eräälle kasvattajalle viestiä ja kerroin, että haluaisin varata narttupennun, jos vaan tulee. Emokoira oli silloin melko viimeisillään Kasvattaja pyysi kertomaan kodissamme ja kerroin tietysti. Pennut ovat nyt syntyneet ja narttuja tuli useampi. En vaan ole vieläkään saanut selvää varmaa vastausta saammeko koiran vai ei. Haluaa tavata ensin. Onko tämä nykyään tavallinen käytäntö? Ja ei kuulemma pidä mitään pitävää varauslistaa.

Täytyy kuule itse olla aktiivinen pitämään yhteyttä ja kertoa itsestään vaikka mailissa paljon perusasioistaan.

Ja mielenkiinnostaan koiran suhteen jne.

Ei koiraa osteta kuin autoa kaupasta se on perheenjäsen ja sille pitää olla hyvä koti ettei tule tehtyä mitään virheostosta hetken mielenjohteesta.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pentukoiraa.

Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.

Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.

Tälle peesi. Meillä on Espanjasta kadulta löydetty koira ja ei voisi ihanempaa koiraa olla. Erityisesti etelä-euroopan tarhoilta voin suositella ottamaan. He eivät anna aggressiivisia koiria. Plussana näissä koirissa on se, että oppivat sisäsiisteiksi nopeasti. Toisin kuin pentu. 

Ihan liikaa tällaisiin koiriin liittyy epäluuloja. Meillä on Espanjassa huvila ja lähes kaikilla on löytyökoira, eikä YHDEN YHDELLÄ ole koiran kanssa ongelmia. Miten Suomessa? Joka toinen rähjää remmissä tai pissailee pitkin nurkkia. Onneksi ei ole sellaista ongelmaa, kun koira on rauhallinen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen meitä kun on hyvään kotiin päässyt. <3

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pentukoiraa.

Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.

Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.

Koirien lyhyehkö elinikä huomioiden, rotukoirat katoaisivat kokonaan, jos oikeasti rotukorien pennuttaminen lopetettaisi kaikkialla täysin ennenkuin kodittomia koiria aiheuttavat ongelmat on kaikissa maissa ratkaistu. Monissa maissa ongelmia ovat koirien vähäinen arvostaminen ja jättäminen kastroimatta. Koiria hylätään surutta ja leikkaamattomat lisääntyvät hallisemattomasti. Ongelma ei kuitenkaan ratkea sillä, että Suomen kaltaisissa maissa ei enää pennutettaisi rotukoiria ollenkaan vaan kaikki hakisivat koiransa jostain Espanjasta.