Lue keskustelun säännöt.
Koiran hankinta
11.09.2017 |
Hei miten nykyään koiran hankinta oikein menee. Pistin eräälle kasvattajalle viestiä ja kerroin, että haluaisin varata narttupennun, jos vaan tulee. Emokoira oli silloin melko viimeisillään Kasvattaja pyysi kertomaan kodissamme ja kerroin tietysti. Pennut ovat nyt syntyneet ja narttuja tuli useampi. En vaan ole vieläkään saanut selvää varmaa vastausta saammeko koiran vai ei. Haluaa tavata ensin. Onko tämä nykyään tavallinen käytäntö? Ja ei kuulemma pidä mitään pitävää varauslistaa.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota pentukoiraa.
Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.
Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.
Tälle peesi. Meillä on Espanjasta kadulta löydetty koira ja ei voisi ihanempaa koiraa olla. Erityisesti etelä-euroopan tarhoilta voin suositella ottamaan. He eivät anna aggressiivisia koiria. Plussana näissä koirissa on se, että oppivat sisäsiisteiksi nopeasti. Toisin kuin pentu.
Ihan liikaa tällaisiin koiriin liittyy epäluuloja. Meillä on Espanjassa huvila ja lähes kaikilla on löytyökoira, eikä YHDEN YHDELLÄ ole koiran kanssa ongelmia. Miten Suomessa? Joka toinen rähjää remmissä tai pissailee pitkin nurkkia. Onneksi ei ole sellaista ongelmaa, kun koira on rauhallinen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen meitä kun on hyvään kotiin päässyt. <3
Ystävälläni on rescue koira. Ihana koira muuten, mutta on kyllä hirveä remmirähjä. Varmasti löytyy paljon ihania rescue koiria, ei nyt silti liian ruusunpunaisten lasien läpi aleta tätäkään katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota pentukoiraa.
Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.
Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.
Koirien lyhyehkö elinikä huomioiden, rotukoirat katoaisivat kokonaan, jos oikeasti rotukorien pennuttaminen lopetettaisi kaikkialla täysin ennenkuin kodittomia koiria aiheuttavat ongelmat on kaikissa maissa ratkaistu. Monissa maissa ongelmia ovat koirien vähäinen arvostaminen ja jättäminen kastroimatta. Koiria hylätään surutta ja leikkaamattomat lisääntyvät hallisemattomasti. Ongelma ei kuitenkaan ratkea sillä, että Suomen kaltaisissa maissa ei enää pennutettaisi rotukoiria ollenkaan vaan kaikki hakisivat koiransa jostain Espanjasta.
Tuntuipa pahalta kun kirjoitat niin rumasti, että "jostain Espanjasta". Todella harmi, että kirjoitata koirien arvostamisesta ja omasta tekstistäsi paistaa, että et itsekään arvosta koiria, jotka tulevat "jostain Espanjasta". En yllättyisi, jos pitäisi espanjalaisia ihmisiäkin vähän alempiarvoisina kuin suomalaisia. Tsekkaapa asenteesi, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota pentukoiraa.
Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.
Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.
Tälle peesi. Meillä on Espanjasta kadulta löydetty koira ja ei voisi ihanempaa koiraa olla. Erityisesti etelä-euroopan tarhoilta voin suositella ottamaan. He eivät anna aggressiivisia koiria. Plussana näissä koirissa on se, että oppivat sisäsiisteiksi nopeasti. Toisin kuin pentu.
Ihan liikaa tällaisiin koiriin liittyy epäluuloja. Meillä on Espanjassa huvila ja lähes kaikilla on löytyökoira, eikä YHDEN YHDELLÄ ole koiran kanssa ongelmia. Miten Suomessa? Joka toinen rähjää remmissä tai pissailee pitkin nurkkia. Onneksi ei ole sellaista ongelmaa, kun koira on rauhallinen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen meitä kun on hyvään kotiin päässyt. <3
Ystävälläni on rescue koira. Ihana koira muuten, mutta on kyllä hirveä remmirähjä. Varmasti löytyy paljon ihania rescue koiria, ei nyt silti liian ruusunpunaisten lasien läpi aleta tätäkään katsoa.
Mietipä vähän mitä kirjoitat. Tarhakoirat ovat lähes aina hyväkäytöksisiä, koska ovat asuneet tarhalla 50-100 koiran kanssa isossa aitauksessa. Siellä ei rähjätä!
Siinä saa sosiaalistumista niin paljon, että suomalaiskoirat kalpenee. Tähän perustuu löytyökoirien poikkeuksellisen hyvä sosiaalinen käytös muiden koirien kanssa. Toki kaverisi koira voi olla remmirähjääjä, mutta se on hyvin harvinaista.
Pihan koko ei ratkaise kenelle kasvattaja pnnun antaa. Pennun luonteen sopivuuden lisäksi kasvattajat painottavat eri asioita etsiessään kotia. Toiselle voi näyttelyt olla se pointti, toiselle käyttöpuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota pentukoiraa.
Ota kodinvaihtaja tai löytökoira.
Maailmalla on kodittomia koiria ongelmaksi asti ja niin kauan kun niitä on ei mielestäni tulisi tukea pentutehtailua... minkäänlaista.
Tälle peesi. Meillä on Espanjasta kadulta löydetty koira ja ei voisi ihanempaa koiraa olla. Erityisesti etelä-euroopan tarhoilta voin suositella ottamaan. He eivät anna aggressiivisia koiria. Plussana näissä koirissa on se, että oppivat sisäsiisteiksi nopeasti. Toisin kuin pentu.
Ihan liikaa tällaisiin koiriin liittyy epäluuloja. Meillä on Espanjassa huvila ja lähes kaikilla on löytyökoira, eikä YHDEN YHDELLÄ ole koiran kanssa ongelmia. Miten Suomessa? Joka toinen rähjää remmissä tai pissailee pitkin nurkkia. Onneksi ei ole sellaista ongelmaa, kun koira on rauhallinen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen meitä kun on hyvään kotiin päässyt. <3
Ystävälläni on rescue koira. Ihana koira muuten, mutta on kyllä hirveä remmirähjä. Varmasti löytyy paljon ihania rescue koiria, ei nyt silti liian ruusunpunaisten lasien läpi aleta tätäkään katsoa.
Remmirähjääminen liittyy omistajaan, ei rescue-menneisyyteen.lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella pennun rotua?
Voisi auttaa myös antamaan vähän kattavampaa vastausta, mitä se kasvattaja saattaa pentujen uusista kodeista hakea.
Kiitos avuntarjouksesta☺Rotu on suomenlapinkoira. Ap
Suomenlapinkoirasta löytyy niin harrastuspuolen, käyttökoiraa kuin myös näyttelylinjaa. Käyttölinja on melko vahvaa, vietikästä, energistä sakkia (näin yleistäen), ja kasvattajan vastuulla on löytää kodit, jotka varmasti jaksavat nämä energiapakkaukset ja niiden yksilölliset tarpeet hoitaa. Nämä tosiaan yleensä annetaan koteihin, joissa suunnitteilla harrastusta (esim. jälkeä, tokoa yms) tai vähintäänkin kokemusta rodusta, ja sen tarpeista.
Näyttelylinjaisissa on vähän enemmän paneuduttu siihen ulkonäköön, kuin vietikkyyteen, vaikkakin niistäkin voi mitä mainioimpia harrastuskoiria saada ja nekin tarvitsevat jämäkät rajat ja käsittelytaitoja.
Eli uskoisin, että kyse on siitä, että etsitään aktiiviisia koteja, joissa on harrastusintoa. Etsittekö koiraa puhtaasti seuralaiseksenne, onko aikeissa harrastaa jotain, ja onko koirakokemusta ennestään?
Suomenlapinkoirat ovat mahtavia, ihanan rodun olet valinnut. Tiedän myös kokemuksesta, kuinka raastavaa on vain odottaa sitä tietoa, että noh saadaanko me se pentu sieltä vai ei, mutta kärsivällisyys kyllä palkitaan. Jos pentua ei teille tällä kertaa tule (en sano etteikö tulisi, pelkkää spekulointia ja kaikkien vaihtoehtojen pohtimista), niin ahkerasti vaan "uutta matoa koukkuun" ja seuraavaan sopivaan kasvattajaan yhteys. Aikaa voi viedä, ja hermojakin raastaa, mutta uskon että itsekin olette tyytyväisempiä juuri teidän tarpeisiin sopivaan koiraan, kuin vaikka siihen joka sitten rikkoo kengät ja seinät ja haukkuu turhautuneisuuttaan, kun ei saa tehdä juuri niin paljon kuin tarvitsee.
Itselläni meni kaksi pentuetta ohi, ennenkuin se oikea löytyi. Yksi pentueista valitettavasti menehtyi kokonaan, yhdessä oli todella vietikästä harrastuskoiran pentua, ja kolmannesta vihdoin löysin meille sopivan, fiksun ja filmaattisen, ihanan nappisilmän. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella pennun rotua?
Voisi auttaa myös antamaan vähän kattavampaa vastausta, mitä se kasvattaja saattaa pentujen uusista kodeista hakea.
Kiitos avuntarjouksesta☺Rotu on suomenlapinkoira. Ap
Suomenlapinkoirasta löytyy niin harrastuspuolen, käyttökoiraa kuin myös näyttelylinjaa. Käyttölinja on melko vahvaa, vietikästä, energistä sakkia (näin yleistäen), ja kasvattajan vastuulla on löytää kodit, jotka varmasti jaksavat nämä energiapakkaukset ja niiden yksilölliset tarpeet hoitaa. Nämä tosiaan yleensä annetaan koteihin, joissa suunnitteilla harrastusta (esim. jälkeä, tokoa yms) tai vähintäänkin kokemusta rodusta, ja sen tarpeista.
Näyttelylinjaisissa on vähän enemmän paneuduttu siihen ulkonäköön, kuin vietikkyyteen, vaikkakin niistäkin voi mitä mainioimpia harrastuskoiria saada ja nekin tarvitsevat jämäkät rajat ja käsittelytaitoja.
Eli uskoisin, että kyse on siitä, että etsitään aktiiviisia koteja, joissa on harrastusintoa. Etsittekö koiraa puhtaasti seuralaiseksenne, onko aikeissa harrastaa jotain, ja onko koirakokemusta ennestään?
Suomenlapinkoirat ovat mahtavia, ihanan rodun olet valinnut. Tiedän myös kokemuksesta, kuinka raastavaa on vain odottaa sitä tietoa, että noh saadaanko me se pentu sieltä vai ei, mutta kärsivällisyys kyllä palkitaan. Jos pentua ei teille tällä kertaa tule (en sano etteikö tulisi, pelkkää spekulointia ja kaikkien vaihtoehtojen pohtimista), niin ahkerasti vaan "uutta matoa koukkuun" ja seuraavaan sopivaan kasvattajaan yhteys. Aikaa voi viedä, ja hermojakin raastaa, mutta uskon että itsekin olette tyytyväisempiä juuri teidän tarpeisiin sopivaan koiraan, kuin vaikka siihen joka sitten rikkoo kengät ja seinät ja haukkuu turhautuneisuuttaan, kun ei saa tehdä juuri niin paljon kuin tarvitsee.
Itselläni meni kaksi pentuetta ohi, ennenkuin se oikea löytyi. Yksi pentueista valitettavasti menehtyi kokonaan, yhdessä oli todella vietikästä harrastuskoiran pentua, ja kolmannesta vihdoin löysin meille sopivan, fiksun ja filmaattisen, ihanan nappisilmän. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
Kiitos, meillä on ollut kaksi lapinkoiraa lapsuudenkodissani, kun olin nuori aikuinen. Ensimmäinen oli paimensukuinen. Tätä ilmeisesti tarkoitat käyttölinjkäyttölinjaisella. Oli kyllä selkeästi haastavampi, eikä heikoilla koirankäsittelytaidoilla saatu pysymään pihalla, vaan karkasi heti kun sai mahdollisuuden. Tämä koituikin koiran kohtaloksi, kun söi rotanmyrkkyä naapurissa ja kuoli vain kolme vuotiaana. Toinen oli sitten aivan normi lapinkoira ja paljon helpompi tosin jotain oppia oli itsekin saatu. Ap
Meillä myös löytyökoira. En lähtisi pentutouhuun enää, on se sellaista pissa-kakka-rallia ensimmäiset puoli vuotta. Hyi.
Löytökoiran persoonallisuus on selvillä heti, ja se helpottaa aivan hirveästi. Omat löytökoirani on lähetetty Suomeen mikrosirutettuna, madotettuna ja lääkärin antamin puhtain paperein. Tämä on käytöntä siis toki aina, jos koira lentää.