Sain tanaan tietaa, etta kummipoikani on FAS-lapsi. Vahaks oon taas ollut sinisilmainen ja typera, kun en ole itse tajunnut!!!

tosi paha sellainen.. 3v ei puhu ei kävele ja on siis tosi säälittävä! vaan mulleppa siitä ei ooo puhuttu MITÄÄN! vaikka olenki hänen kummitäti!

Ei mullekaan mitään ole puhuttu. En tiedä, ymmärtääkö äiti itsekään, mistä on kysymys. Luin tänään lääkärin antaman lausunnon lapsesta ja karu totuus valkeni. Pieni raukka, en tiedä, miten voisin auttaa häntä.



ap

olen aivan varma myös tästä! joi tosi paljon kun odotti vauvaa.. sit ku synnytys läheni kysyin et pelottaako ku joit, kun odotit, ni tuumas vaan etten mitään ole juonu! teiniäiti

Tiesitkö sinä että se oli alkoholisti, vai juoko se niin paljon? Vauva-parka, ;(

elämäänsä. Ei tuo fas kuitenkaan mikään kuolemantuomio ole vaan kyllä lapsi pystyy elämään ja kehittymään suht normaalisti rakastavien ja kannustavien ihmisten ympäröimänä hän tulee vain tarvitsemaan jonkin verran erityishuomiota.

Tiesin, että juo ja juo rankasti. Mutta olin tyytyväinen kun tiesin äidin olleen ilman tupakkaa ja viinaa koko raskausajan. En tiennyt, että äiti ei tiennyt olevansa raskaana ennen kuin jossain vaiheessa huhtikuussa eli joi koko alkuraskauden ajan. Lapsi syntyi elokuun eka päivä raskausviikolla 24 eli äiti joi pahimmassa tapauksessa noin puolet raskauajasta.



ap

on niin pahasti kehityksestä jäljessä.. ja tosi syvästi kehitysvammainen!

Ei valitettavasti saanut hyviä eväitä elämäänsä.

Vanhempien välit olivat poikki jo ennen lapsen syntymää. Olivat menossa oikeuteen riitelemään lapsen yhteishuoltajuudesta, jota isä oli hakenut ja jota äiti ei halunnut.



Äiti ratkesi ryyppäämään ja lapsi huostaanotettiin 7 kk ikäisenä. On nyt ollut isällään 3,5 viikkoa. Äidin ryyppyputki on tällä erää ohi, mutta nyt isä on hakenut yksinhuoltajuutta. Isä 56-vuotias eläkeläinen, eli ei hänkään välttämättä paras mahdollinen hoitaja lapselle. Torstaina päätetään, miten lapsen huostaanottoa jatketaan, vai jatketaanko.



ap

Vedin äidin irti ryyppyputkestaan viime perjantaina. Eilen kävimme A-klinikalla juttelemassa. Tänään kävimme huoltajuuskiistan tiimoilta tapaamassa asianajajaa, jonka luona luin lääkärin kirjoittaman lausunnon sairaan lapsen hoitotuen hakemista varten.



Isä on laittanut töpinäksi, lapsi oli ollut hänellä vasta viikon, kun jo haki hoitotukea. Äidille kukaan ei moisesta mahdollisuudesta ole puhunut sanaakaan.



ap

Vai onko hänelläkin joitain sellaisia ongelmia ettei lapsen kanssa pärjää?

huomaako mitään ulkoista?

Ei tässä nyt ajasta ole kysymys. Isä on alkoholisti, joka on ollut muutaman vuoden kuivilla. Asuu 28 neliön asunnossa, A-klinikan tukiasunnossa. Ei ole koskaan hoitanut lapsia. Ei osaa tehdä ruokaa. Sairastaa monia eri sairauksia, mm. ADHD. Ei osaa kylvettää lasta. Kaveripiiri koostuu juopoista. Hoitaa omat ruokailunsa asukastuvassa, jossa käy ainoastaan kaikki juopot ja huorat, ei ole mielestäni lapsen paikka.

Jne jne.



ap

Itse en ole huomannut, mutta lääkärin lausunnossa oli maininta FAS-lapsen piirteistä. Oma " huomaamattomuuteni" johtuu ilmeisesti siitä, ettei ole aiemmin ollut tarvis tietää FASista ja asia on ollut minulle vieras.

Ollaanhan me tiedetty, että lapsi ei ole kehittynyt normaalisti, mutta olen kuvitellut sen johtuvan keskosuudesta.



Ahdistaa.



ap

Mitenkäs sitten sijaisperhe asuminen? Siinähän vanhemmilla on myös oikeus tavata lasta vaikka lapsi asuukin toisessa perheessä, siinä asumismuodossa ainakin varmasti otettaisiin huomioon lapsen erityistarpeet T:16

tälle pienelle ihmisen taimelle kuin ennenkin, lapsella vaan saattaisi olla paremmat eväät tulevaisuuteen sitä kautta!

Äiti on mieheni serkku eli olen sitä kautta tutustunut häneen. Olen aina tiennyt hänen olevan tuurijuoppo, mutta en tosiaan tiennyt hänen juoneen raskausaikana.

Olemme lapsen kummeja syystä että ei yksinkertaisesti ollut ketään muita, joita hän olisi voinut pyytää kummeiksi.



Nyt kun ollaan eri instansseissa mietitty lapsen etua, äiti pyysi, että minä ja mieheni otamme lapsen sijoituslapseksi, mutta en voinut luvata hänelle sitä. Vaikka raastuvanoikeus päättäisi lapsen sijoituksesta, emme yksinkertaisesti pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Tuntuu pahalta sanoa, mutta aikaa ei vain riitä. Eikä kyllä haluakaan. Olen luvannut olla sekä äidin että lapsen apuna ja tukena, mutta en kykene suoriutumaan noin vaativasta tehtävästä.



se tässä niin pahalta tuntuukin, kun tajuan (jälleen kerran) oman riittämättömyyteni.



ap

näytti kuulemma ' huolestuneelta pikku-ukolta' kun syntyi, oli ollut pienikokoinen, oli aika heikko syömään, ja kehitys hitaampaa. Nyt se on kai koulussa jo, mutta kuulemma sillä on just toi adhd, ja lukihäiriö jne.

Aivan kuten tämäkin pikku-heppuli. Itse en ole nähnyt häntä vastasyntyneenä vaan vasta 3 kk ikäisenä, mutta nyt 8 kk ikäisenä ei liiku millään lailla, ei edes yritä pureskella, on huono syömään, on " kitukasvuinen" (painaa vain 5,3 kiloa), motorinen kehitys on olematonta, kehityksen viivästymää on kaikissa (niissä vähissä) toimissa, joita lapsella on.

Lääkärin lausunnossa sairauden ennuste oli " pysyy ennallaan" eli ei kovin lohdullista sanomaa.



ap

vaikka sitten vähän kauempanakin, on kuitenkin hyvä että lapsi kasvaessaan tietää että hänellä on rakastavia ihmisiä ympärillään. Huomaan kirjoituksestasi kuinka tämä asia sinua vaivaa ja tunnet syyllisyyttäkin mutta ei yksi ihminen kaikkeen pysty. Olet ollut kuitenkin lapsen ja äidin tukena tässä koko ajan ja se onkin varmasti tällä hetkellä parasta mitä voit tehdä. T:16

Voi pidä sinä pikkuisesta ja hänen oikeuksistaan huolta. Kuulostaa siltä, että sinä ja miehesi olette ainuat järkevät ja kykenevät aikuiset sen tällä hetkellä tekemään.



Minulla tuli niin surullinen ja lohduton olo pikkuisen takia.:(



Jos sinä ja miehesi ette todellakaan pysty häntä teille ottamaan niin järkevimmältä tuntuu sijoitus muualle turvalliseen ja hyvään kasvuympäristöön.