Lue keskustelun säännöt.
Inhoan sitä, että koulu järjestää koko perheelle työtä illoiksi ja viikonlopuiksi
10.09.2017 |
Ei lapsi niitä köksän läksyjään voi aivan yksikseen tehdä, ja kohta lähdetään rämpimään metsään kasvion kasvien perässä. (Keräämään valkovuokkoa, ketunleipää ja kieloa näin syyskuussa!)
Opettajilla on tunnollisiin lapsiin käsittämätön valta, ja tämä sitten heijastuu koko perheeseen.
Miksi hommia ei hoideta koulussa, miksi kotona pitää tehdä haastatteluja/ pyöränkorjaustehtäviä/miksi opettaminen jää kotiin?
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
On hyvää vanhemmuutta antaa nuoren panostaa itseensä ja tulevaisuuteensa. Ihminen tekee ratkaisevia ratkaisuja vain kerran ja on nuori vain kerran.
Ei sitten tarvitse netissä keski-ikäisenä räksyttää hukattuja mahdollisuuksiaan.
Ei hyvää päivää taas... Nuoren korvienvälissä on tosi paljon nöyhtää, jos tulevaisuuden mahdollisuudet ovat siitä kiinni, imuroiko huoneensa kerran viikossa tai viekö roskiksen silloin tällöin tai ripustaako pyykit kuivumaan vuorollansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että Ap:n perusongelma on liian täyteen sullottu arki. Silloin 10 min koulutehtäväkin tuntuu liialta.
Jättäkää arkeen ilmaa, niin jaksatte hoitaa ne lapsetkin ja heidän tehtävät!
Ps. Sitä kasviota on ollut aikaa tehdä monta kuukautta. Jos sen tekemisen jättää viime päiville, niin stressihän siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo Lopen vesikasvitehtäväkin (16 oikein tunnistettua keräyspaikkoineen ja päivämäärineen) olisi vaikka Helsingin keskustassa asuvalle hankala ilman vanhempien jonkinasteista osallistumista, mutta tuohonhan menee tyyliin koko perheellä iso osa kesää, kun joka paikassa pitää miettiä kasvuympäristöjä, olla mukana välineet prässäämiseen jne.
Helsigin keskustahan on joka puolelta veden ympäröimä. Ja sitten esim. Suomenlinnassa on harvinaisen monipuolinen kasvilajisto. Juuri Helsingistä on sitä paitsi julkaistu päteviä oppaita, mistä mitäkin kasvia voisi löytää.
Ongelma ei ole se, ettei kasveja ympäristössä olisi, vaan se, ettei niitä osaa luontoa harrastamaton etsiä ja tunnistaa, ei lapsi itse eikä vanhemmatkaan. Lopen kasvilistassa olisi aika duuni kaltaiselleni kasviottoman kouluajan kasvatille.
Minun aikaani ei siis koulussa juurikaan opetettu lajintuntemusta, omin päin olen aikuisena vasta opetellut niin kasveja kuin lintuja tunnistamaan, ja kyllä se on ollut vaikeaa! Hyönteisistä uskallan vasta haaveilla. Muistan kun räkättirastastakin katselin kiikarilla ja ihmetteleni, mikä noin eksoottinen kirjava tirppa voi olla.
Esim lehtokasveja ja suokasveja me emme todellakaan löytäneet Helsingistä. Sitten taas yhtäkkiä Mustikkamaalla kompastuimme kasviin jota oli jo ehditty etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Mitä lehto- ja suokasveja sieltä on ollut vaikea löytää?
En muista enää niiden nimiä mutta niitä löytyi Lohjalta ja Fiskarsista, järvien läheltä. Helsingissä me asumme ranta-alueella myös, mutta tää on meri.
Enkä edes tiedä missä täällä olisi suo...
Jos kasvi on suokasvi, ei se sitä tarkoita että voisi kasvaa vain jollakin isolla suolla. Osa ehkä kasvaa vain jollakin hervottomalla pohjoisen aapasuolla, osan taas voi löytää ihan joltakin muutaman aarin kosteammalta alalta keskeltä metsää, ja sellaisia Helsingissä kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvää vanhemmuutta antaa nuoren panostaa itseensä ja tulevaisuuteensa. Ihminen tekee ratkaisevia ratkaisuja vain kerran ja on nuori vain kerran.
Ei sitten tarvitse netissä keski-ikäisenä räksyttää hukattuja mahdollisuuksiaan.
Ei hyvää päivää taas... Nuoren korvienvälissä on tosi paljon nöyhtää, jos tulevaisuuden mahdollisuudet ovat siitä kiinni, imuroiko huoneensa kerran viikossa tai viekö roskiksen silloin tällöin tai ripustaako pyykit kuivumaan vuorollansa.
Ei hyvää päivää taas. Jos vanhemmuus on noista kiinni. Tai siitä että joka kodissa toimitaan just samalla lailla kuin itellä.
Lohdutan sinua että se meidän ysiluokkalainen vies roskapussin ihan joka aamu kun menee bussipysäkille. Helpottiko? Vai vaivaako kun joku ei elä just tismalleen kuten sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo Lopen vesikasvitehtäväkin (16 oikein tunnistettua keräyspaikkoineen ja päivämäärineen) olisi vaikka Helsingin keskustassa asuvalle hankala ilman vanhempien jonkinasteista osallistumista, mutta tuohonhan menee tyyliin koko perheellä iso osa kesää, kun joka paikassa pitää miettiä kasvuympäristöjä, olla mukana välineet prässäämiseen jne.
Helsigin keskustahan on joka puolelta veden ympäröimä. Ja sitten esim. Suomenlinnassa on harvinaisen monipuolinen kasvilajisto. Juuri Helsingistä on sitä paitsi julkaistu päteviä oppaita, mistä mitäkin kasvia voisi löytää.
Ongelma ei ole se, ettei kasveja ympäristössä olisi, vaan se, ettei niitä osaa luontoa harrastamaton etsiä ja tunnistaa, ei lapsi itse eikä vanhemmatkaan. Lopen kasvilistassa olisi aika duuni kaltaiselleni kasviottoman kouluajan kasvatille.
Minun aikaani ei siis koulussa juurikaan opetettu lajintuntemusta, omin päin olen aikuisena vasta opetellut niin kasveja kuin lintuja tunnistamaan, ja kyllä se on ollut vaikeaa! Hyönteisistä uskallan vasta haaveilla. Muistan kun räkättirastastakin katselin kiikarilla ja ihmetteleni, mikä noin eksoottinen kirjava tirppa voi olla.
Esim lehtokasveja ja suokasveja me emme todellakaan löytäneet Helsingistä. Sitten taas yhtäkkiä Mustikkamaalla kompastuimme kasviin jota oli jo ehditty etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Mitä lehto- ja suokasveja sieltä on ollut vaikea löytää?
En muista enää niiden nimiä mutta niitä löytyi Lohjalta ja Fiskarsista, järvien läheltä. Helsingissä me asumme ranta-alueella myös, mutta tää on meri.
Enkä edes tiedä missä täällä olisi suo...
Jos kasvi on suokasvi, ei se sitä tarkoita että voisi kasvaa vain jollakin isolla suolla. Osa ehkä kasvaa vain jollakin hervottomalla pohjoisen aapasuolla, osan taas voi löytää ihan joltakin muutaman aarin kosteammalta alalta keskeltä metsää, ja sellaisia Helsingissä kyllä on.
Kyllä minä tuon tiedän. Me asutaan itäisessä Helsingissä, enkä tiedä missä täällä on lähin minkäänlainen suo.
Suokasvit me kävimme retkeilemässä Tammelassa jossa soita riittää, monenlaisia. Yhtä ei löytynyt mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä että on tuollainen kasvionkeräämis tehtävä, niin haistapaskanvanhemmatkin oppivat samalla edes muutaman kasvin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä että on tuollainen kasvionkeräämis tehtävä, niin haistapaskanvanhemmatkin oppivat samalla edes muutaman kasvin.
Heh. Olen hortonomin tytär ja keräsin itse kyllä jo aikoinani laajan kasvion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi niitä köksän läksyjään voi aivan yksikseen tehdä, ja kohta lähdetään rämpimään metsään kasvion kasvien perässä. (Keräämään valkovuokkoa, ketunleipää ja kieloa näin syyskuussa!)
Opettajilla on tunnollisiin lapsiin käsittämätön valta, ja tämä sitten heijastuu koko perheeseen.
Miksi hommia ei hoideta koulussa, miksi kotona pitää tehdä haastatteluja/ pyöränkorjaustehtäviä/miksi opettaminen jää kotiin?
Olisit pitänyt polvet kiinni niin ei olisi tota ongelmaa. Ei kun haarukka auki ollaa ottamassa mutta sit jos niistä tulee vaivaa niin tänne ollaan heti kirjoittelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo Lopen vesikasvitehtäväkin (16 oikein tunnistettua keräyspaikkoineen ja päivämäärineen) olisi vaikka Helsingin keskustassa asuvalle hankala ilman vanhempien jonkinasteista osallistumista, mutta tuohonhan menee tyyliin koko perheellä iso osa kesää, kun joka paikassa pitää miettiä kasvuympäristöjä, olla mukana välineet prässäämiseen jne.
Helsigin keskustahan on joka puolelta veden ympäröimä. Ja sitten esim. Suomenlinnassa on harvinaisen monipuolinen kasvilajisto. Juuri Helsingistä on sitä paitsi julkaistu päteviä oppaita, mistä mitäkin kasvia voisi löytää.
Ongelma ei ole se, ettei kasveja ympäristössä olisi, vaan se, ettei niitä osaa luontoa harrastamaton etsiä ja tunnistaa, ei lapsi itse eikä vanhemmatkaan. Lopen kasvilistassa olisi aika duuni kaltaiselleni kasviottoman kouluajan kasvatille.
Minun aikaani ei siis koulussa juurikaan opetettu lajintuntemusta, omin päin olen aikuisena vasta opetellut niin kasveja kuin lintuja tunnistamaan, ja kyllä se on ollut vaikeaa! Hyönteisistä uskallan vasta haaveilla. Muistan kun räkättirastastakin katselin kiikarilla ja ihmetteleni, mikä noin eksoottinen kirjava tirppa voi olla.
Esim lehtokasveja ja suokasveja me emme todellakaan löytäneet Helsingistä. Sitten taas yhtäkkiä Mustikkamaalla kompastuimme kasviin jota oli jo ehditty etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Mitä lehto- ja suokasveja sieltä on ollut vaikea löytää?
En muista enää niiden nimiä mutta niitä löytyi Lohjalta ja Fiskarsista, järvien läheltä. Helsingissä me asumme ranta-alueella myös, mutta tää on meri.
Enkä edes tiedä missä täällä olisi suo...
Vaikkapa Jakomäessä Slåttmossen: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sl%C3%A5ttmossen
Keskuspuistossa on pienempiä suoalueita. Kallioiden lakialueilta voi löytää pieniä paikallisia soita.
Voisihan tätäkin tehtävää koulussa vähän pohjustaa, siellä jo miettiä, missä minkäkinlaista kasvillisuustyyppiä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Kyllä kasvaa monessa paikassa, asun Helsingissä ja lähimmät kielot kasvavat 300m päässä. Ei todellakaan tarvitse 10km matkata :D. Kaikkia verukkeita tekin sepitätte omasta päästänne.
Kylläpä kaikilla on laiskoja ja saamattomia lapsia. Annetut tehtävät ovat ihan sopivia vaikeusasteeltaan. Läksyt ovat lasten työtä. eivät vanhempien. Näin sanotaan myös koulussa. Minä asun Helsingissä. Ap:n kummastelemat kielo, valkovuokko ja ketunleipä löytyvät kaikki 100 metrin säteeltä kotia. Ei metsästä, vaan ihan kaupunkialueelta. Maalaisille tiedoksi, että luonto on kaupungissakin ihan lähellä. Jokainen helsinkiläinen pääsee myös kävellen metsään. Puheet ankeasta kivikaupungista ovat pelokkaiden maalaisten harvakuvitelmia.
Lukutaito jäänyt vajaaksi? Nykyään, uuden opsin myötä - tuli voimaan 2016 - myö skodeille annetaan läksyjä. Sitä vastaan tässä napistaan. Ja sitä että koulut laiskuuttaa myös työntää omia tehtäviään koteihin.
Meillä kerättiim kasvio kesällä 2016, eikä yksikään kasvi ole kodin läheltä. Esim suota ei täällä vain ole. Lähin on Sipoon puolella.
Skodeille?
Aaaa! Siis joku uudissana. Skidi (lapsi) plus kodit on skode. Hyvä sana kuvaamaan läksyjen kohteita, joilla nykyisin siis laajennettu merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kasvio tehdään muka syksyllä? Osa jo kuollu pois.
Tätä minä mummona ihmettelen ja miten se edistää lapsen kasvien tuntemusta.
En ollut uskoa korviani, kun muutama vuosi siihen lastenlapsi soitti, oliko nyt syys- vai lokakuussa, mutta useampi pakkasyö oli jo käynyt, kun yhdessä etsittiin kasveja puhelimen välityksellä.
Ja mieleen jäi kielo, joka tähän aikaan vuodesta on menettänyt täysin lehtensä, jos yöpakkasia on ollut ja kielon silmuja on mahdoton havaita, jos on muuta kasvillisuutta.Miksei lapsi etsinyt kieloa touko-kesäkuussa? Keräilytehtävään annetaan puoli vuotta aikaa.
Jos asuu isossa kaupungissa, ei siellä kieloja nyt sentään joka nurkalla kasva, vaan aikuisenkin on tiedettävä kielopaikka, ennen kuin suuntaa niitä poimimaan ja matkaa voi olla useampi kymmenen kilometriä.
Kyllä kasvaa monessa paikassa, asun Helsingissä ja lähimmät kielot kasvavat 300m päässä. Ei todellakaan tarvitse 10km matkata :D. Kaikkia verukkeita tekin sepitätte omasta päästänne.
Kylläpä kaikilla on laiskoja ja saamattomia lapsia. Annetut tehtävät ovat ihan sopivia vaikeusasteeltaan. Läksyt ovat lasten työtä. eivät vanhempien. Näin sanotaan myös koulussa. Minä asun Helsingissä. Ap:n kummastelemat kielo, valkovuokko ja ketunleipä löytyvät kaikki 100 metrin säteeltä kotia. Ei metsästä, vaan ihan kaupunkialueelta. Maalaisille tiedoksi, että luonto on kaupungissakin ihan lähellä. Jokainen helsinkiläinen pääsee myös kävellen metsään. Puheet ankeasta kivikaupungista ovat pelokkaiden maalaisten harvakuvitelmia.
Lukutaito jäänyt vajaaksi? Nykyään, uuden opsin myötä - tuli voimaan 2016 - myö skodeille annetaan läksyjä. Sitä vastaan tässä napistaan. Ja sitä että koulut laiskuuttaa myös työntää omia tehtäviään koteihin.
Meillä kerättiim kasvio kesällä 2016, eikä yksikään kasvi ole kodin läheltä. Esim suota ei täällä vain ole. Lähin on Sipoon puolella.
Skodeille?
Aaaa! Siis joku uudissana. Skidi (lapsi) plus kodit on skode. Hyvä sana kuvaamaan läksyjen kohteita, joilla nykyisin siis laajennettu merkitys.
Ahahahhaa kun nokkelaa. Lyöntivirhe. Myös kodeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kantsii seuraavaa kasviotehtävää varten tulla av-palstalle kysymään vinkkiä. Mammat etsii mistä mitäkin kasvia voisi löytyä.
Hatikka-havaintotietokanta näköjään poissa käytöstä juuri nyt, olisi ollut hyvä apu sekin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut sanaa läksyt
Kyllä, mutta muista myös että peruskoulun kuuluu olla ilmainen.
Itse ilmoitin köksän opettajalle että jos koulu olettaa että kotona tehdään joku ruoka läksynä, niin koulu saa myös kustantaa/antaa ainekset mukaan. Sähköt voin hyvää hyvyyttäni tarjota.
Ja ei kyseessä ei ole rahakysymys vaan periaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Ap:n perusongelma on liian täyteen sullottu arki. Silloin 10 min koulutehtäväkin tuntuu liialta.
Jättäkää arkeen ilmaa, niin jaksatte hoitaa ne lapsetkin ja heidän tehtävät!
Ps. Sitä kasviota on ollut aikaa tehdä monta kuukautta. Jos sen tekemisen jättää viime päiville, niin stressihän siitä tulee.
Ps. Tavataanko sulle vielä kerran: Täällä on jo todella moni kertonut, että kasvien keräämis/valokuvaamis/tunnistamistehtävä listoineen on annettu elokuun lopussa, eli n. viikko sitten. Ei siis keväällä.
Meillä mm. 6. luokkalaisen kanssa näin ja tehtävä on ohjeistettu tehtäväksi vanhempien kanssa. Mulla ei nyt ole lappua edessäni, mutta se kuului jotakuinkin näin: "tee vanhempasi/perheesi kanssa retki metsään ja etsi listan kasvit (n. 45 kpl) ja valitse 30 jota kuvailet tarkemmin.
Listan kasvit on aika helppo löytää metsästä kuin metsästä, mutta vähän älyvapaatahan se on myöhään syksyllä tehdä. Täällä kohua aiheuttanut kielokin on tähän aikaan vuodesta aika erinäköinen kuin kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika usein miettinyt, että miten ne lapset joiden vanhemmat eivät pysty auttamaan mitenkään (alkoholismi, huumeet, masennus tai muut mielenterveysongelmat) pystyvät hoitamaan nämä tehtävät. Kotoa ei välttämättä löydy mitään ruoanlaittovälineitä ja vahemmat eivät hanki tarvikkeita kaupasta koska mielummin ostavat kossupullon. Saati joku kasvien keräily metsästä, varmasti saa lapsi ihan itse hoitaa koko homman osasi tai ei. Jos nämä hoidettaisiin kouluajalla ohjatusti kaikilla olisi yhtälailla mahdollisuus oppia kyseiset asiat riippumatta kotioloista.
Minä taas olen miettinyt, miten monikulttuuripojat selviää tästä esim. Villavaatteiden käsinpesu kotona. Leivo pikkupullia.
Lisäksi nuo kasvikansiot, kun suurin osa Suomen kasveista on outoja, kuten maasto yms.
Lisäksi tosiaan kulttuuriset seikat, joissa poikalapset ei seiso keittiössä kokkaamassa.
On kyllä ihan kukkua uikuttaa, ettei kaikilla ole metsää ulottuvillaan. Jos vaikka Suomen suurimmassa kaupungissa Helsingissä kiipeää melko lähellä keskustaa olevaan Stadionin torniin ja katselee sieltä ympärilleen niin kyllä on niin vihreää näkymää ettei voi sanoa, ettei metsää olisi ulottuvilla. Saati sitten pienemmissä kaupungeissa. Ja mitä suurempi kaupunki, sitä parempi joukkoliikenne, eli autotonkin pääsee. Ei tarvitse matkustaa kymmeniä kilometrejä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan kukkua uikuttaa, ettei kaikilla ole metsää ulottuvillaan. Jos vaikka Suomen suurimmassa kaupungissa Helsingissä kiipeää melko lähellä keskustaa olevaan Stadionin torniin ja katselee sieltä ympärilleen niin kyllä on niin vihreää näkymää ettei voi sanoa, ettei metsää olisi ulottuvilla. Saati sitten pienemmissä kaupungeissa. Ja mitä suurempi kaupunki, sitä parempi joukkoliikenne, eli autotonkin pääsee. Ei tarvitse matkustaa kymmeniä kilometrejä.
Kai käsität että metsiä on erilaisia eikä kaikki kasvit ees kasva metsässä. Ja Helsingissä en kyl päästä lasta ihan mihin vaan metsään yksin tai edes aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä menestyminen om ainoa keino taata lapselle rahkeet onnelliseen yksityiselämään. Ja kun pääsee huippulukioon, verkostoituu menestyjien kanssa.
Työelämässä menestyminen ei kyllä mitään onnellista yksityiselämää takaa. Menestyneistäkin löytää kaikenlaista hiihtäjää, aina perhesurmaajiin asti.
Toki työelämässä menestyminen voi elämää monella tapaa helpottaa silti. Takeita ei voi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan kukkua uikuttaa, ettei kaikilla ole metsää ulottuvillaan. Jos vaikka Suomen suurimmassa kaupungissa Helsingissä kiipeää melko lähellä keskustaa olevaan Stadionin torniin ja katselee sieltä ympärilleen niin kyllä on niin vihreää näkymää ettei voi sanoa, ettei metsää olisi ulottuvilla. Saati sitten pienemmissä kaupungeissa. Ja mitä suurempi kaupunki, sitä parempi joukkoliikenne, eli autotonkin pääsee. Ei tarvitse matkustaa kymmeniä kilometrejä.
Kai käsität että metsiä on erilaisia eikä kaikki kasvit ees kasva metsässä. Ja Helsingissä en kyl päästä lasta ihan mihin vaan metsään yksin tai edes aikuisen kanssa.
Helsingissä on aika hyvin kyllä muitakin kasvien kasvupaikkoja kuin metsät.
En tiedä onko tilanne paljon muuttunut niistä vuosista kun Siltamäen - Töyrynummen seudulla asuin. Kyllä siellä koululaiset paikallisissa metsiköissä ja pellonlaidoilla leikeissään kirmaili aika huolettomasti. Suojatie metsää vaarallisempi paikka on.
En nyt todellakaan osaa nähdä isoimpana ongelmana tässä sitä, ettei lähiympäristöstä löytyisi kasvien kasvupaikkoja. Sen kyllä, että tunnistaminen omin päin voi kokemattomalle aikuisellekin olla kinkkistä, lapsesta nyt puhumattakaan.
En muista enää niiden nimiä mutta niitä löytyi Lohjalta ja Fiskarsista, järvien läheltä. Helsingissä me asumme ranta-alueella myös, mutta tää on meri.
Enkä edes tiedä missä täällä olisi suo...