Mitat 170cm ja 70kg, laihduttaisitko 10kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin laihduttaisin. Olen 166cm ja 60kg ja pidän itseäni pyöreänä. 70kg nainen on valas.

Olen 170 cm ja 60 kg ja olen kokoa 36 ja joskus jopa 34 (s/xs). Että eiköhän se ruumiinrakennekin ja lihasten osuus jotain ratkaise, ei pelkkä paino. 

Mitäs ihmeellistä tossa on? Mä olen 168cm ja 58kg ja olen kokoa 36. Tottakai säkin noilla mitoilla olet.

Pituus ja paino on vain numeroita, niiden perusteella ei voi sanoa mitään. Itse olen 169cm ja 75kg, enkä ole laihduttamassa. Numeroina ei ehkä näytä hyvältä, mutta peilistä näkyy hyvä kroppa. Sanokaa mitä sanotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin laihduttaisin. Olen 166cm ja 60kg ja pidän itseäni pyöreänä. 70kg nainen on valas.

Olen 170 cm ja 60 kg ja olen kokoa 36 ja joskus jopa 34 (s/xs). Että eiköhän se ruumiinrakennekin ja lihasten osuus jotain ratkaise, ei pelkkä paino. 

Mitäs ihmeellistä tossa on? Mä olen 168cm ja 58kg ja olen kokoa 36. Tottakai säkin noilla mitoilla olet.

Varmaan ihan viittaa tuohon lainaamaansa kommenttiin, jossa 166 cm 60 kg pitää itseään pyöreänä. Eli ilmeisesti on isompaa kokoa, sillä kokoa 36,34 käyttävä ei ole pyöreä.

mistä johtuu, että painoindeksiä 24 pidetään parempana kuin 19,5? Molemmat yhden vajaa ali- ja ylipainosta.

BMI:n antama normaalipaino on syystäkin väli eikä yks tietty luku. Olishan se todella omituista, jos jollakin näin simppelillä laskukaavalla olisi mahdollista määritellä täydellinen paino jokaiselle pituudelle, riippumatta iästä, sukupuolesta, kehon koostumuksesta ja rakenteesta, geeneistä ja elintavoista.

Noin yleisesti elämästä tulee helvetin raskasta, jos määrittelee itse pienessä päässään täsmällisen luvun, jossa haluaa kehonsa massan pysyvän. Joka ikinen päivä täytyy käyttää energiaa ja itsekuria syömisen ja liikkumisen optimointiin jonkin täysin päästä revityn tavoitteen takia. Harrastus sekin, toki, mutta hankkikaa hyvät ihmiset hauskempia harrastuksia.

(Painonhallinta terveydellisistä syistä on sitten ihan eri asia.)

Jokaisen kroppa on erilainen ja geenit määräävät paljon esim. aineenvaihdunta ja paikat johon rasva kertyy. Pelkän painokilojen tuijottaminen on typerää, sillä lihakset painavat rasvaa enemmän ja vaikuttavat kehon ulkonäköön. Esim. lihaksikas.80kg painava nainen ei välttämättä näytä ollenkaan lihavalta.

Liikut todella paljon perheelliseksi ihmiseksi, sillä moni varmaan saa juuri ja juuri rutistettua sen tunnin jumpan viikko-ohjelmaansa. Jos olo on hyvä, energinen ja jaksat juosta/kiivetä portaat ylös/touhuta lasten kanssa, ei ole syytä tietoisesti laihduttaa.

Ellei työsi ole huippumalli tai muu kropallaan töitä tekevä, ei kenenkään tavallisen ihmisen tarvitse olla "mallinmitoissa". Tavallisuus riittää ja onnellisuus ei ole suoraan verrannollinen kiloihin.

Ei se painoindeksi kerro välttämättä yhtään mitään. Tärkempää on se, mistä painosi koostuu. Onko enemmän lihasta vai läskiä.

Itse olen ahkera kuntosaliharrastajanainen, pituus 168cm ja paino 65kg. Painoindeksin mukaan olen normaalipainon ylärajoilla, vaikka rasvaprosenttini on 21%. Enkä ole edes mikään ison kokoinen tai näköinen, mittani ovat 92-64-93

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä asti painanut tuon 70kg. Raskaudet on hetkellisesti tuoneet lisäpainoa, mutta paino on aina raskauksien jälkeen melkein kun itsestään palannut tuohon 70kg. Saan myös syödä melko huolettomasti, paino ei ole noussut, vaikka välillä tulis herkuteltuakin. Osittain tätä ehkä auttaa se, että käyn vaihtelevasti 3-5kertaa viikossa 8-20km juoksulenkillä.

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Onko mitään järkeä pudottaa noin 10kg painoa, että olisin lähempänä normaalipainoa? Mahtaako se edes lähteä miten hyvin vai pitäiskö syömisiä karsia rajustikin, jotta sen verran saa pudotettua? Tai miten vaikeaa siinä painossa on sitten pysyä, tuleeko kilot helposti takasin?

Kyllähän tuosta voisi sen 10kg helposti tiputtaa ja todennäköisesti olet tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi tyttöystäväni on 168/49, eikä ole liian laiha.

Kannattaa tiputtaa painoa rauhalliseen tahtiin liikuntaa lisäämällä ja lisäämällä ruokavalioon salaattia ja proteiinin lähteitä ja vastavuoroisesti vähentää hiilarin lähteitä, kuten leipää, perunaa,riisiä, pastaa jne. Kannattaa aluksi kirjoittaa kaikki ylös, jotta opit tietämään paljonko kaloreja tulee päivässä. Laita muutama sata kcal miinukselle joka päivä ja katso puntaria parin viikon päästä. Arvioi siitä sitten sopiva laihdutuksen tahti lisäämällä tai vähentämällä kalorimäärää.

Ruuan punnitseminen on aluksi rankkaa, mutta kun sitä hetken teet, niin alat suurinpiirtein tietämään kalorimäärät ilman punnitsemista ja siten homma nopeutuu aika paljon etenkin jos teet samoja ruokia usein. 

Mitenköhän vielä voisin liikuntaa lisätä? Jo tuo juoksulenkki 3-5kertaa viikossa on aika maksimi, koska on neljä lasta ja heidän harrastukset, yksi erityislapsi, jolla ns. ylimääräsiä menemisiä tämän takia jne.

Et tainnut lukea aiempaa myöhempää viestiäni, mutta allergioiden takia monet hiilaripitoiset tuotteet on kiellettyjä. Muutenkin ruoka on hyvin kasvispainotteista ja väittäisin, että se hiilarien määrä päivässä ei ole mikään suuren suuri. Lenkkipäivinä syön kyllä hiilarilisän, muuten ei jaksa käydä lenkillä.

Enkä mä kyllä oikeen ees jaksais alkaa tuohon syömisten kyttäämiseen ja merkkaamiseen. Osaan ilman sitäkin pienentää annoskokoja, mutta en ole ihan vakuuttunut haluanko lähteä siihen.

Olen lisäksi myös ollut ymmärtävinäni, että ns. laihdutuksessa ei ratkaise pelkät kalorit vaan myös sillä syödyn ruoan laadulla ym. on merkitystä.

ap

Laihdutuksen aikana kannattaa treenata koko kropan lihaksistoa, koska puuttuvaa energia otetaan olemassa olevista kudoksista ja tarpeeton lihaskudos on yksi tällä listalla. Siksi jos osoitat keholle, että tätä lihaskudosta tarvitaan, niin energiaa otetaan mieluummin rasvasta. 

No mulla se energia tulee tälläkin hetkellä rasvasta.

ap

Mistä sinä sen tiedät? 

Mikä ihme olisi edes syy laihduttaa tuossa tilanteessa, kun on kuitenkin normaalipainoinen, siinä painossa missä on ollut iät ja ajat ja lisäksi hyvässä kunnossa (nuo juoksulenkit). Terveys on hyvä eikä tuo paino ole mikään terveysriski. Vaatteita löytyy tavallisesta kaupasta ihan normaalisti, ei siis tarvitse asioida lihavien ihmisten kaupassa ja maksaa itsensä kipeäksi. Ja esteettisesti arvioisin, että noilla mitoilla on erittäinkin herkullisen näköinen, jos sellaista pitää tärkeänä. 

Ja ennen kaikkea, kun nyt ei ole mitään ongelmia painon ja syömisen suhteen, miksi keikuttaa venettä? Normaalipainon sisällä laihduttaminen on vaikeaa ja se pitää tehdä hitaasti ja varovaisesti. Muuten elimistö tekee vastaliikkeen ja pakottaa hormonitoiminnan kautta ihmisen holtittomaan mässäilyyn, joka lopulta tuo ne kilot takaisin - ja ehkä lisääkin. Ei kannata ruveta korjaamaan jotain sellaista, mikä ei ole rikki! 

Vierailija kirjoitti:

En laihduttaisi. Olet varmasti upea! Kateellinen olen, olen itse 167cm pitkä ja painan 81kg :( Laihdutankin tässä, pitkä tie edessä mutta päättäväisenä sitä kuljen.

Täältä sadan kilon tuntumasta katsottuna sinulla on asiat jo aika hyvin eikä paljonkaan laihdutettavaa. Tsemppiä projektiin, perässä tullaan! Itse olen 166cm ja tähtäin on tosin vain 75 kilossa. Siihen olen viimeksi kymmenen vuotta sitten saanut laihdutettua ja olin silloin mielestäni ihan riittävän sutjakka ja myös fyysisesti hyvässä kunnossa kuntoilun myötä. Ikinä en ole laiha ollut, joten en lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen kroppa on erilainen ja geenit määräävät paljon esim. aineenvaihdunta ja paikat johon rasva kertyy. Pelkän painokilojen tuijottaminen on typerää, sillä lihakset painavat rasvaa enemmän ja vaikuttavat kehon ulkonäköön. Esim. lihaksikas.80kg painava nainen ei välttämättä näytä ollenkaan lihavalta.

Liikut todella paljon perheelliseksi ihmiseksi, sillä moni varmaan saa juuri ja juuri rutistettua sen tunnin jumpan viikko-ohjelmaansa. Jos olo on hyvä, energinen ja jaksat juosta/kiivetä portaat ylös/touhuta lasten kanssa, ei ole syytä tietoisesti laihduttaa.

Ellei työsi ole huippumalli tai muu kropallaan töitä tekevä, ei kenenkään tavallisen ihmisen tarvitse olla "mallinmitoissa". Tavallisuus riittää ja onnellisuus ei ole suoraan verrannollinen kiloihin.

Kyllä mulla olo on hyvä ja energinen, muutenkin kaikin puolin tyytyväinen elämääni, vaikka kiireistä se nyt vielä toistaiseksi onkin. Jaksan hyvin tarvittaessa juosta portaat ylös ja touhuta lasten kanssa ja lenkittää koiraa ja aina kun mahdollista niin mennä pyörällä/kävellen töihin.

Työni ei ole huippumalli tmv, hyvää fyysistä kuntoa vaatii, mutta muuten ulkonäöllä ei ole kuitenkaan mitään väliä :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä asti painanut tuon 70kg. Raskaudet on hetkellisesti tuoneet lisäpainoa, mutta paino on aina raskauksien jälkeen melkein kun itsestään palannut tuohon 70kg. Saan myös syödä melko huolettomasti, paino ei ole noussut, vaikka välillä tulis herkuteltuakin. Osittain tätä ehkä auttaa se, että käyn vaihtelevasti 3-5kertaa viikossa 8-20km juoksulenkillä.

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Onko mitään järkeä pudottaa noin 10kg painoa, että olisin lähempänä normaalipainoa? Mahtaako se edes lähteä miten hyvin vai pitäiskö syömisiä karsia rajustikin, jotta sen verran saa pudotettua? Tai miten vaikeaa siinä painossa on sitten pysyä, tuleeko kilot helposti takasin?

Kyllähän tuosta voisi sen 10kg helposti tiputtaa ja todennäköisesti olet tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi tyttöystäväni on 168/49, eikä ole liian laiha.

Kannattaa tiputtaa painoa rauhalliseen tahtiin liikuntaa lisäämällä ja lisäämällä ruokavalioon salaattia ja proteiinin lähteitä ja vastavuoroisesti vähentää hiilarin lähteitä, kuten leipää, perunaa,riisiä, pastaa jne. Kannattaa aluksi kirjoittaa kaikki ylös, jotta opit tietämään paljonko kaloreja tulee päivässä. Laita muutama sata kcal miinukselle joka päivä ja katso puntaria parin viikon päästä. Arvioi siitä sitten sopiva laihdutuksen tahti lisäämällä tai vähentämällä kalorimäärää.

Ruuan punnitseminen on aluksi rankkaa, mutta kun sitä hetken teet, niin alat suurinpiirtein tietämään kalorimäärät ilman punnitsemista ja siten homma nopeutuu aika paljon etenkin jos teet samoja ruokia usein. 

Mitenköhän vielä voisin liikuntaa lisätä? Jo tuo juoksulenkki 3-5kertaa viikossa on aika maksimi, koska on neljä lasta ja heidän harrastukset, yksi erityislapsi, jolla ns. ylimääräsiä menemisiä tämän takia jne.

Et tainnut lukea aiempaa myöhempää viestiäni, mutta allergioiden takia monet hiilaripitoiset tuotteet on kiellettyjä. Muutenkin ruoka on hyvin kasvispainotteista ja väittäisin, että se hiilarien määrä päivässä ei ole mikään suuren suuri. Lenkkipäivinä syön kyllä hiilarilisän, muuten ei jaksa käydä lenkillä.

Enkä mä kyllä oikeen ees jaksais alkaa tuohon syömisten kyttäämiseen ja merkkaamiseen. Osaan ilman sitäkin pienentää annoskokoja, mutta en ole ihan vakuuttunut haluanko lähteä siihen.

Olen lisäksi myös ollut ymmärtävinäni, että ns. laihdutuksessa ei ratkaise pelkät kalorit vaan myös sillä syödyn ruoan laadulla ym. on merkitystä.

ap

Laihdutuksen aikana kannattaa treenata koko kropan lihaksistoa, koska puuttuvaa energia otetaan olemassa olevista kudoksista ja tarpeeton lihaskudos on yksi tällä listalla. Siksi jos osoitat keholle, että tätä lihaskudosta tarvitaan, niin energiaa otetaan mieluummin rasvasta. 

No mulla se energia tulee tälläkin hetkellä rasvasta.

ap

Mistä sinä sen tiedät? 

No kyllä mä tiedän mitä suustani alas laitan. Ja niin kun jo aiemmin kirjoitin niin vuosia vuosia sitten merkkailin syömisiäni kalorilaskuriin nähdäkseni paljonko syön hiilareita, proteiineja ja rasvaa ja eniten söin rasvaa. syön nykyäänkin aika lailla samoin kun tuollon, joten se ei ole muuttunut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla olo on hyvä ja energinen, muutenkin kaikin puolin tyytyväinen elämääni, vaikka kiireistä se nyt vielä toistaiseksi onkin. Jaksan hyvin tarvittaessa juosta portaat ylös ja touhuta lasten kanssa ja lenkittää koiraa ja aina kun mahdollista niin mennä pyörällä/kävellen töihin.

Työni ei ole huippumalli tmv, hyvää fyysistä kuntoa vaatii, mutta muuten ulkonäöllä ei ole kuitenkaan mitään väliä :)

ap

Voitko ap kertoa, mistä mieleesi tuli edes ajatus, että sinun pitäisi ehkä laihduttaa? En pysty ymmärtämään, kun olet normaalipainoinen, hyvässä kunnossa, syöt ilmeisen terveellisesti ja näytät hyvältä. Ja olet vielä itsekin kroppaasi tyytyväinen (ja mies ilmeisesti sinuakin tyytyväisempi). Tilanne on siis kaikin puolin loistava. Miten tuollaisen ihmisen mieleen voi edes tulla, että pitäisi laihduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään järkeä pudottaa noin 10kg painoa, että olisin lähempänä normaalipainoa? Mahtaako se edes lähteä miten hyvin vai pitäiskö syömisiä karsia rajustikin, jotta sen verran saa pudotettua? Tai miten vaikeaa siinä painossa on sitten pysyä, tuleeko kilot helposti takasin?

Laihduttaminen on paljon helpompaa kuin laihdutetun painon poissa pitäminen.

Koska olet painanut aina osapuilleen tuon saman, etkä ole mitenkään massiivisen ja terveyttä uhkaavan ylipainoinen, en suosittelisi laihduttamista. Siitä alkaa helposti laihduttamisen ja takaisin lihomisen jojoilukierre, suhde ruokaan voi muuttua pakkomielteiseksi. Jos jotakin haluat tehdä niin mieti, ovatko syömisesi muuten suunnilleen terveellisiä, ja jos tarpeen niin rukkaa ruokavaliota hieman parempaan suuntaan. Samoin liikkumisen määrään ja laatuun voit kiinnittää huomiota.

Muutenkin vaikka painon pudottamisen tarvetta olisi, niin ei kannata laihduttaa kuuriluontoisesti. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun kuuri loppuu, silloin syöminen tapaa revetä käsistä. Kannattaa mieluumin pyrkiä sellaiseen ruokavalioon ja elämäntapaan, jota voi noudattaa lopun ikäänsä. Silloin paino vähitellen hyvin hitaasti putoaa. En tiedä mitä sinä syöt, mutta painoisesi ihmisen tapauksessa siihen voi riittää että jättää jonkun säännöllisen iltapäiväkahvipullan pois vain silloin tällöin nautittavaksi erikoisherkuksi, tai puolittaa kermaperuna-annoksensa, tai jotain vastaavaa melko pientä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä asti painanut tuon 70kg. Raskaudet on hetkellisesti tuoneet lisäpainoa, mutta paino on aina raskauksien jälkeen melkein kun itsestään palannut tuohon 70kg. Saan myös syödä melko huolettomasti, paino ei ole noussut, vaikka välillä tulis herkuteltuakin. Osittain tätä ehkä auttaa se, että käyn vaihtelevasti 3-5kertaa viikossa 8-20km juoksulenkillä.

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Onko mitään järkeä pudottaa noin 10kg painoa, että olisin lähempänä normaalipainoa? Mahtaako se edes lähteä miten hyvin vai pitäiskö syömisiä karsia rajustikin, jotta sen verran saa pudotettua? Tai miten vaikeaa siinä painossa on sitten pysyä, tuleeko kilot helposti takasin?

Kyllähän tuosta voisi sen 10kg helposti tiputtaa ja todennäköisesti olet tyytyväinen lopputulokseen. Esimerkiksi tyttöystäväni on 168/49, eikä ole liian laiha.

Kannattaa tiputtaa painoa rauhalliseen tahtiin liikuntaa lisäämällä ja lisäämällä ruokavalioon salaattia ja proteiinin lähteitä ja vastavuoroisesti vähentää hiilarin lähteitä, kuten leipää, perunaa,riisiä, pastaa jne. Kannattaa aluksi kirjoittaa kaikki ylös, jotta opit tietämään paljonko kaloreja tulee päivässä. Laita muutama sata kcal miinukselle joka päivä ja katso puntaria parin viikon päästä. Arvioi siitä sitten sopiva laihdutuksen tahti lisäämällä tai vähentämällä kalorimäärää.

Ruuan punnitseminen on aluksi rankkaa, mutta kun sitä hetken teet, niin alat suurinpiirtein tietämään kalorimäärät ilman punnitsemista ja siten homma nopeutuu aika paljon etenkin jos teet samoja ruokia usein. 

Mitenköhän vielä voisin liikuntaa lisätä? Jo tuo juoksulenkki 3-5kertaa viikossa on aika maksimi, koska on neljä lasta ja heidän harrastukset, yksi erityislapsi, jolla ns. ylimääräsiä menemisiä tämän takia jne.

Et tainnut lukea aiempaa myöhempää viestiäni, mutta allergioiden takia monet hiilaripitoiset tuotteet on kiellettyjä. Muutenkin ruoka on hyvin kasvispainotteista ja väittäisin, että se hiilarien määrä päivässä ei ole mikään suuren suuri. Lenkkipäivinä syön kyllä hiilarilisän, muuten ei jaksa käydä lenkillä.

Enkä mä kyllä oikeen ees jaksais alkaa tuohon syömisten kyttäämiseen ja merkkaamiseen. Osaan ilman sitäkin pienentää annoskokoja, mutta en ole ihan vakuuttunut haluanko lähteä siihen.

Olen lisäksi myös ollut ymmärtävinäni, että ns. laihdutuksessa ei ratkaise pelkät kalorit vaan myös sillä syödyn ruoan laadulla ym. on merkitystä.

ap

Laihdutuksen aikana kannattaa treenata koko kropan lihaksistoa, koska puuttuvaa energia otetaan olemassa olevista kudoksista ja tarpeeton lihaskudos on yksi tällä listalla. Siksi jos osoitat keholle, että tätä lihaskudosta tarvitaan, niin energiaa otetaan mieluummin rasvasta. 

No mulla se energia tulee tälläkin hetkellä rasvasta.

ap

Mistä sinä sen tiedät? 

No kyllä mä tiedän mitä suustani alas laitan. Ja niin kun jo aiemmin kirjoitin niin vuosia vuosia sitten merkkailin syömisiäni kalorilaskuriin nähdäkseni paljonko syön hiilareita, proteiineja ja rasvaa ja eniten söin rasvaa. syön nykyäänkin aika lailla samoin kun tuollon, joten se ei ole muuttunut.

ap

Et sitten ymmärtänyt mitään kirjoituksestani. En puhunut siitä mitä suustasi alas laitat, vaan mitä kehossasi jo olevaa kehosi käyttää energiana. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Olet normaalipainoinen, ihan normaalipainon ylärajoilla, ja lisäksi noista luvuista päätellen upean mallinen, et mikään tasapaksu pötkylä, etkä ainakaan vyötärölihava. Paino pysyy paikallaan ja pystyt harrastamaan liikuntaa. 

Kuulostaa kerrassaan täydelliseltä. Älä mene rikkomaan sitä mikä toimii.

Jos jotakin haluat niin juoksun lisäksi tai yhden lenkin sijasta voisi olla jotain lihaskuntotreeniä, pallopeliä, uintia, tanssia tms., eli liikuntaa monipuolisemmin. Mutta hyvä näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla olo on hyvä ja energinen, muutenkin kaikin puolin tyytyväinen elämääni, vaikka kiireistä se nyt vielä toistaiseksi onkin. Jaksan hyvin tarvittaessa juosta portaat ylös ja touhuta lasten kanssa ja lenkittää koiraa ja aina kun mahdollista niin mennä pyörällä/kävellen töihin.

Työni ei ole huippumalli tmv, hyvää fyysistä kuntoa vaatii, mutta muuten ulkonäöllä ei ole kuitenkaan mitään väliä :)

ap

Voitko ap kertoa, mistä mieleesi tuli edes ajatus, että sinun pitäisi ehkä laihduttaa? En pysty ymmärtämään, kun olet normaalipainoinen, hyvässä kunnossa, syöt ilmeisen terveellisesti ja näytät hyvältä. Ja olet vielä itsekin kroppaasi tyytyväinen (ja mies ilmeisesti sinuakin tyytyväisempi). Tilanne on siis kaikin puolin loistava. Miten tuollaisen ihmisen mieleen voi edes tulla, että pitäisi laihduttaa?

En oikeastaan varmaksi tiedä itsekään. Ajatus laihduttamisesta on aina aika ajoin mielessä, joskin aina omissakin pähkäilyissä päätynyt siihen, etten laihduta. Tähän päätökseen on paljolti vaikuttanut mm. miehen mielipide, hän on ehdottomasti sitä vastaan ja kyllä oma peilikuvani itseänikin miellyttää, vaikka tissit ja peppu vois olla pienemmät ni ois helpompaa löytää istuvia vaatteita :)

Se ehkä johtuu osin nykyisistä ihanteista (pitäis olla mahdollisimman laiha) ja lisäks omassa lähipiirissä on myös näitä ns. ikuisia laihduttajia tai jojo-laihduttajia ja aina sillon, kun useampi lähipiirissä kertoo aloittavansa laihiksen niin sitä tulee itsekin harkittua. Mutta toisaalta aina on takaraivossa myös pyörinyt ajatus, kun olen ikäni ollut tässä painossa niin lähteekö se paino alaspäin tai pysyykö siinä tavoitepainossa vai joutuuko lopun ikää tarkkailemaan syömisiä erittäin tarkasti, että pysyy tietyssä painossa. Tuota nimenomaan en halua, et jokasta suupalaa pitäis kytätä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Olet normaalipainoinen, ihan normaalipainon ylärajoilla, ja lisäksi noista luvuista päätellen upean mallinen, et mikään tasapaksu pötkylä, etkä ainakaan vyötärölihava. Paino pysyy paikallaan ja pystyt harrastamaan liikuntaa. 

Kuulostaa kerrassaan täydelliseltä. Älä mene rikkomaan sitä mikä toimii.

Jos jotakin haluat niin juoksun lisäksi tai yhden lenkin sijasta voisi olla jotain lihaskuntotreeniä, pallopeliä, uintia, tanssia tms., eli liikuntaa monipuolisemmin. Mutta hyvä näinkin.

Itse asiassa mä kyllä aina välillä käyn salilla tai teen kotona vastaavia harjotteita, mutta salilla käynti/lihaskuntotreeni ei oo mitenkään säännöllistä, sanoisinko että epäsäännöllisen säännöllistä. Tanssimassa käydään miehen kanssa säännöllisesti, mutten tätä kyllä osaa liikunnaks ajatella, vaikka se sitä kyllä on. Eniten käyn kuitenkin juoksemassa, koska tykkään siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä asti painanut tuon 70kg. Raskaudet on hetkellisesti tuoneet lisäpainoa, mutta paino on aina raskauksien jälkeen melkein kun itsestään palannut tuohon 70kg. Saan myös syödä melko huolettomasti, paino ei ole noussut, vaikka välillä tulis herkuteltuakin. Osittain tätä ehkä auttaa se, että käyn vaihtelevasti 3-5kertaa viikossa 8-20km juoksulenkillä.

Olen itse noin periaatteessa tyytyväinen painooni, vaikka tiedänkin sen olevan normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla. Vyötärönympärykseni on 68cm, lantio leveimmästä kohtaa 93cm ja rintojen yläpuolelta ympärys 94cm.

Onko mitään järkeä pudottaa noin 10kg painoa, että olisin lähempänä normaalipainoa? Mahtaako se edes lähteä miten hyvin vai pitäiskö syömisiä karsia rajustikin, jotta sen verran saa pudotettua? Tai miten vaikeaa siinä painossa on sitten pysyä, tuleeko kilot helposti takasin?

Musta tuntuu että toi 7:llä alkava luku on ehkä se mikä tässä saa helposti monet pohtimaan onko he normaalipainoisia.. Mut sehän on ihan normaalipaino sulle jos oot noin pitkäkin.

Jopa mä saan painaa ton verran ja on vielä bmi ok vaikka oon itse vain 166cm. Ja mua pidettiin silloinkin ihan normaalipainoisena.

Ihminen ei voi osaa hahmottaa itseään samalla tavalla kuin muut... voin sanoa kun olin aina pitänyt itseäni lihavana normaalipainoisenakin ja sitten lihonut yli 80 kg:painoon (tai jopa hiukan enemmän riippuen), niin sitten kun paino alkoi tippua ja kattelin uutta olemusta että silloin vasta tajusin miltä oikeastaan olin 70kg näyttänyt. Ei mussa ollut mitään vikaa. Jos oisin pitänyt itsestäni aiemmin, en ois ehkä päästänyt itseäni lihomaan yli 80kg:ksi..

Nyt oon ollu muutaman vuoden n.62kg ja monet pitää mua pikemminkin hoikkana, jotkut liiankin? Olen heille sanonut että oon ihan normaalipainoinen enkä liian hoikka vielä. Välillä vähän ärsyttää että jo on kumma kun ei minkään painoisena tunnu olevan ok...

Mutta näissä asioissa kannattaa muistaa myös että on paljon kiinni myös siitä miten ne kilot kantaa. Esim. ei kovasti liikkuvan ja lihaksikkaan kannata kovin vähän painaakaan. Mut ei pelkästään se, onko lihaksikas vak riittää vaan myös vartalomalli. En ole lihaksikas, mutta olen ns. tiimalasi, joten mulla lievä ylipaino ei kertynyt ekana vyötärölle. Jos kertyy kilot vyötärölle, niin kannattaa ehkä terveyden vuoksi pyrkiä pitämään itsensä suht hoikkana tai normaalipainoisena. Muistakaa välittää itsestänne, ei teidän tarvitse olla täydellisiä. Ei sellaista olekaan. Mullakin on ollu riipputissit ja raskausarpia murrosikäisestä asti. Nyt on uutena juttuja viiksihaituvat.. mielummin hieman pullea kuin noi ne.. 😅 mut enää en jaksa välittää, ihan sama. Olkoot muut täydellisiä, mä en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Ja kuten sanottu, olen itse kyllä painooni tyytyväinen, vaikka se onkin normaalipainon ylärajoilla. Miehen kanssa tästä oli aikasemmin puhetta ja miehen kommentti oli, että miks ihmeessä, kun olen täydellinen just näin.

Usko miestäsi ja ole tässä asiassa hänelle mieliksi.

Kun kerran miehesi on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja itsekin olet, niin miksi ihmeessä muuttaisit mitään? Miksi olet täällä kysymässä, ovatko myös av-mammat tyytyväisiä? Sinun painosihan se on, mitä se meille kuuluu? Siis nämä ihan tiedonhalusta kysyn. Mistä se ajatus on tullut että laihduttaisit?