Kun aina puhutaan, ettei hyvään liittoon pääse tunkeutumaan kukaan kolmas osapuoli

Onko esim. avioliittolaissa säädetty jotain sanktiota kolmansille osapuolille? Ei. Kyllä ihmisillä on ihan suhdemuodosta riippumatta täysi itsemääräämisoikeus mm. seksin suhteen.

Rakkaus ei tunne sääntöjä. Ei ketään tai mitään voi pitää itsestäänselvänä.

Sorkkimaan? Mulla ei ole toisten ihmisten parisuhteiden kanssa mitään tekemistä. Jokainen päättää itse, haluaako suhteessa olla ja kauanko.

Jos tietää, että toinen on varattu, ei silloin ole enää itsellä puhtaat jauhot pussissa. Silloin menee toisten ihmisten suhteeseen väliin. Ja mahdollisesti perheen lasten elämään sörkkimään. 

pettämisessä on usein kyse pettäjän henkilökohtaisesta kriisistä. Esim. Keski-iän kriisistä. Ei se liity objektiivisesti parisuhteen tilaan miteebkään, vaan kyse on ihmisen pään sisäisestä jutusta, johon hän etsii ratkaisua.

Mulla on sellainen oma sääntö, etten koske pienten lasten isiin. En halua rikkoa lasten perheitä. Mutta kukapa ei olisi ottanut jonkun entistä? 

Varatun ihmisen kanssa oleminen (siis tietoisesti, ainahan ei voi tietää) on vaan todella alhaista ja sikamaista. En oo ikinä ymmärtänyt niitä, joiden mielestä se kolmas osapuoli ei tee mitään väärää.

Minun mielestä naimisissa olevia ei saa mennä yrittämään sänkyyn? Tuollainen ihminen on moraaliton pohjasakkaa oleva surkimus. Sinkkuja löytyy miksi iskeä varattua.

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, ei silloin ole enää itsellä puhtaat jauhot pussissa. Silloin menee toisten ihmisten suhteeseen väliin. Ja mahdollisesti perheen lasten elämään sörkkimään. 

Puhtaat jauhot? Väliin? En käsitä, mistä kunpuaa tällainen ajatus, että suhdetta aloitetttaessa pitäisi jotenkin tarkistaa, ettei kenelläkään toisella ole siihen ihmiseeen jotain omistusoikeutta. Jokainen päättää itse omista asioistaan, ja jos aloittaa uuden suhteen, pitää tietenkin miettiä, olisko vanha syytä ensin lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, ei silloin ole enää itsellä puhtaat jauhot pussissa. Silloin menee toisten ihmisten suhteeseen väliin. Ja mahdollisesti perheen lasten elämään sörkkimään. 

Puhtaat jauhot? Väliin? En käsitä, mistä kunpuaa tällainen ajatus, että suhdetta aloitetttaessa pitäisi jotenkin tarkistaa, ettei kenelläkään toisella ole siihen ihmiseeen jotain omistusoikeutta. Jokainen päättää itse omista asioistaan, ja jos aloittaa uuden suhteen, pitää tietenkin miettiä, olisko vanha syytä ensin lopettaa.

No me ollaan tästä eri mieltä. 

Mun mielestä varattuihin ei pidä mennä ehdoin tahdoin sekaantumaan.

Toisaalta jos ollaan vaikkapa risteilyllä ja homma on yhden kerran hauskuutus, niin ei ne paikat siitä pahemmin kulu (kunhan ollaan vastuullisia ja muistetaan ainakin se kondomi). Mutta työpaikalla, harrastuksessa jne asiat hoidetaan toisessa järjestyksessä.

Avioliittolupaus on mulle sen verran iso asia, että jos pariskunnalla menee huonosti, niin se voi erota ennen kuin alkaa säätämään mitään uutta.

Joo sillä puolustellaan omaa moraalitonta toimintaa.

Pitkissä parisuhteissa on tietysti huonompiakin kausia. Ei jaksaisi, puoliso rasittaa ja kyllästyttää. Tässäpä helppo saalis. Varsin yleisesti kuitenkin käy niin että kun suhdetta ruvetaan purkamaan kolmannen osapuolen väliintulolla, se ei vaan purkaannukaan. Pari jatkaa, ainakin toinen pahasti satutettuna. Lapset ja omaisuus on aika isoja asioita parisuhteessa, ei se pelkkä rakkaus kaikkea kanna.

Eikä kolmaskaan pyörä yleensä tuskitta pääse. Hänet hylätään tyhjien lupausten jälkeen.

Kannattiko?

Kanssasi samaa mieltä. On myös avioliittolupauksen antaneen velvollisuus selvittää liittonsa sellaiset ongelmat, jotka johtaa niin suureen tyytymättömyyteen, että ulkopuolinen suhde alkaa kiinnostaa, ENSIN, sitten erota ja VASTA SITTEN hakea uutta.

Ja ihminen, joka menee mukaan kolmanneksi on vain yksiselitteisesti surkea. Ei pysty hillitsemään itseään eikä kantamaan vastuuta teoistaan. Pohjasakkaa.

Jos tietoisesti alkaa suhteen varatun, esim. perheenisän kanssa, pääasia että itse on sinkku, niinkö?

Jos se oma sinkkuus on tässä se tärkeä pointti (olen vapaa tekemään mitä haluan), niin tavallaan kyllä myöntää siinä, ettei se mies tee oikein, eli eikö se edes häiritse, että mies on varattu ja tekee väärin?

Olen jo iässä, jossa ei niitä pilvilinnoja rakennella, enkä enää jaksa miettiä meneekö kaikki tismalleen oikein niin kuin jossain kirjoitamattomissa ohjekirjoissa sanotaan. Elän sitä itsekästä minä aikaan, jossa keskityn lasten ja miehen kautta elämisen jälkeen itselleni elämiseen. Jos siinä joku varattu kaatuu niin se on hänen henkilökohtainen ongelmansa. 

Voi hyvänkin parisuhteen väliin tulla. Yhtäkkiä vaan huomaa että jonkun toisen ihmisen lähellä olo vaan vie jalat alta ja huomaat että olet ihan ihastunut. Se tunne vaan tulee eikä todellakaan ole etsimällä etsitty ketään. Mutta tässä kysytäänkin nyt tahdonvoimaa olla tekemättä mitään.

Mä en vastaa perheellisten tai parisuhteessa olevien flirttailuihin. Vapaita miehiäkin riittää.

Tietenkään ei ole korrektia eikä hyvän käytöksen mukaista mennä tieten tahtoen kenenkään parisuhteeseen sekoilemaan. Mautonta, moukkamaista ja moraalitonta.

Mutta, vastuu on kyllä ihan täysin ja kokonaan sillä suhteessa olevalla!

Yleensähän kai parisuhteeseen alkaa kaksi aikuista joilla aikuisen arviointikyky ja vastuu? Kyseessähän ei kai ole 10-vuotiaat joilla mieli muuttuu monta kertaa minutissa.

Nämä, ja tämä aikuinen on vastuussa omista valinnoistaan. Jos valitsee lähteä houkutuksen perään, se ON omalla vastuulla! Kyllähän voin levitellä laihduttajan eteen vaikka minkälaisen herkkupöydän, hänen omalla vastuullaan on sitten ottaako siitä jotain!

Jokainen puhumaan oppinut osaa varmasti sanan EI ja osaa käyttää sitä?

Suojatielläkin pitää varmaan kävellä niin, että jalat osuvat vain viivoille. Hei noi teidän säännöt eivät ole mitään moraalijuttuja vaan pakko-oireita.

Vierailija kirjoitti:

Kun avioliitto on kunnossa, ei vieras houkuttele, eikä jonkun toisen naisen viekoitteluyritykset tehoa jne. eikä siksi siinä kolmannessa osapuolessa ole eron syy, vaan syy löytyy aina siitä liitosta ja sen osapuolista. Ok, olen samaa mieltä periaatteessa. Mutta siitä olen eri mieltä, että vaikka itae olisikin sinkku, toisen parisuhteeseen ei mennä sorkkimaan, oli se parisuhteen tila nyt vaikka vähän huonompikin.

Mitä mieltä olette? Onko kolmannelle osapuolelle mitään sääntöjä ja rajoja?

Ehdottomasti ei saa mennä "sorkkimaan" ja kolmannelle osapuolelle on säännöt ja rajat.

Seuraavaksi vastaan erityisesti kristinuskon näkökulmasta...

Seksi avioliiton ulkopuolella on syntiä. Seksuaaliseen suhteeseen pyrkivät teot ja asenteet ovat syntiä silloin, kun kohde ja tekijä eivät ole vapaita menemään Jumalan säätämään avioliittoon keskenään (esim. toinen tai molemmat ovat varattuja); esim. jos sinkku flirttailee naimisissa olevalle, hän tekee syntiä. Synti lähtee ihmisen sydämestä.