Lue keskustelun säännöt.
Yhteisen elämän aloittaminen - miten olette jakaneet elämiskulut?
06.09.2017 |
Tämä kysymys nousi mieleen kun tuolla toisessa ketjussa ihmetellään, miksi naimisissa olevalla pariskunnalla on erilliset rahat.
Olisi mielenkiintoista kuullaa miten palstalaiset ovat ratkoneet uuden parisuhteen myötä kulujen jakamisen. Miten ratkoa raha-asiat jos toinen haluaa jäädä vanhempainvapaalle tai lähteä opiskelemaan tai vaikka muuten vain jäädä työttömäksi? Miten ratkoa raha-asiat, jos toisella on 5 lasta ja tarvii niiden vuoksi isomman asunnon ja ruokakulut on suuremmat? Tai jos toisella on jo kerrytettyä omaisuutta ja isommat tulot?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan uusperhe, miehellä kaksi lasta aiemmasta liitosta.
Asunto omistetaan puoliksi, joten kumpikin voi kerryttää omaa omaisuuttaan. Meillä on yhteisessä käytössä oleva taloustili, jonne kumpikin siirtää sovitun summan joka kuukausi, ja sieltä maksetaan ruoat, vedet, sähköt yms. Mies maksaa tilille hieman enemmän ja siten kompensoi lapsista tulevia kustannuksia. Taloustililtä ei makseta omia menoja. Näin rullaa arki oikein mukavasti ja yhteisymmärryksessä. Kummastakaan ei tunnu siltä, että toinen lokkeilisi toisen kustannuksella.
Voisin tähän vielä lisätä, että kun asuttiin vielä vuokralla, me siirrettiin XX% kummankin palkasta taloustilille. Koska miehelläni oli tuolloin suurempi palkka, hän maksoi tilille hieman enemmän.
Kun ostimme omistusasunnon puoliksi, mieheni joutui ottamaan suuremman lainan kuin minä. Silloin sovittiin, että kumpikin hoitaa oman lainansa miten haluaa ja sovittiin uudet summat (suurinpiirtein 45/55%) maksettavaksi taloustilille. Molemmat on tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhe, miehellä ei lapsia, minulla on 2 lasta.
Asumiskuluja maksetaan vuorotellen. Kunhan onnistun nappaamaan sähkö-, vesi- tms laskun itselleni. Ruokia ostellaan molemmat. Oman auton kulut maksan itse. Lasten harrastus yms maksan itse. Joskus isäpuoli haluaa osallistua lasten hankintoihin tai maksaa koko sakin pizzat tai rax.
Jos kahden vkl miehen kanssa, mies vie ulos syömään minut tai kylpylään ja maksaa. Harvoin suostuu siihen, että minä tarjoan.
Eikä ole ikinä riitaa rahasta. Jos ei riidaksi lasketa sitä, että haluaisin maksaa ja mies ei suostu siihen. Sanoo aina, että minulla on lasten vuoksi jo ihan tarpeeksi menoja.
Mies maksaa asumiskulut, minä ruuat. Loput maksetaan milloin mitenkin.
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi puolison pitäisi maksaa kuluni.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi puolison pitäisi maksaa kuluni.
Esimerkiksi jos sinä jäät kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia yhteisestä sopimuksesta, ja tulosi putoavat huomattavasti? Tai sairastut tai jäät työttömäksi, eikä sinulla ole enää varaa nykyiseen elintasoonne, mutta mies ei halua muuttaa halvempaan asuntoon sen takia? Etkö tosiaan keksi yhtään syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen elämä=yhteiset rahat. Se maksaa, jolla sattuu olemaan rahaa. Jos molemmilla on rahaa riittävästi, se maksaa kumpi ennättää/haluaa/jaksaa jne.
Entä jos toinen ei koskaan "ehdi" maksaa?
Silti ostelee yhteisillä rahoillaan itselleen kaikkea turhaa kivaa?
Kuka tuollaisen kanssa edes haluaisi yhteistä huushollia? Itsekäs ja kiero ihminen.
Alusta asti heti yhteen muuttamisen jälkeen kaikki kulut on jaettu yhteisesti. Välillä on ollut työttömyyttä, vanhempainneuvosto vapaita hoitovapaita, eri pituisia työsuhteita säännöllisiä ja enemmän vähemmän säännöllisiä tuloja, yrittäjyyttä jne. Rahasta tai kulujen jakamisesta ei montaakaan riitaa ole syntynyt. Yhdessä on asuttu 90-luvun alkupuolelta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mietitä kuka maksaa ja mitä. Rahat ovat yhteisiä, joten sillä ei ole mitään väliä. Koskaan 20 vuoden aikana ei olla riidelty rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin maksaa omat kulunsa. Ja omien lastensa kulut. Toiselle saa ostaa lahjoja, matkoja tms. ihan niin paljon kuin haluaa, mutta toiselta ei edellytä elatusta. Jos haluaa jäädä vanhempainvapaalle, niin hyväksyy sen, että omaa rahaa on vähän niukemmin käytössä. Puoliso ei ole elatusautomaatti.
Hyvätuloiselle puolisolle ei voi sanoa, että raada sinä pitkää päivää, minä olen nyt päättnyt elellä täällä kotona sinun kustannuksellasi.
Oho - 66% on sitä mieltä, että puoliso on ensisjiasesti laskunmaksaja, jotta toinen voi toteuttaa itseään ja elää tekemättä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt aloituksessa puhutaan uudesta suhteesta ja yhteiselämän aloittamisesta, niin silloin minusta molemmat maksavat omat kulunsa. Jos tuloero on iso ja järjestely molemmille käy, niin kulut voi jakaa myös suhteessa tuloihin. Jos asunto on toisen omistusasunto, niin jakomalleja on monenlaisia markkinahintaisesta vuokrasta puolikkaaseen vastikkeeseen. Minusta reiluin on jotain siltä väliltä, esim. koko vastike. Ajatuksena on, että taloudellinen hyöty yhteenmuutosta jakautuisi molemmille. Toinen vaihtoehto on laittaa omistuskämppä vuokralle ja vuokrata toinen asunto puoliksi. Tai tietty suoraan ostaa puoliksi, joko kokonaan uusi kämppä tai sitten toinen ostaa puolikkaan tuosta kumppaninsa asunnosta, mutta se on kyllä aika riski jos ei ole kokemusta yhteiselosta saman katon alla.
Suhteen vakavoituessa edelleen täytyy nämä jutut minusta neuvotella uusiksi. Viimeistään silloin, kun suunnitellaan isoa sitoutumisaskelta - yhteisen asunnon ostaminen, avioliitto tai ehkäisyn poisjättö. Elämänkumppanuudessa ei minusta tiukka 50-50 jako ole mielekäs eikä läheskään aina reilu. Vanhempainvapaiden aikainen tulonmenetys on minusta verrattavissa muihinkin yhteisistä lapsista aiheutuviin kuluihin, eli puoliksi (tai suhteessa tuloihin). Olisi hyvä myös sopia etukäteen miten toimitaan vanhempainvapaiden jälkeen. Jos mies haluaa laittaa lapsen hoitoon ja nainen jäädä kotiin, niin minusta on kohtuutonta että miehen tulisi elättää koko perhe. Silloin naisen pitäisi minusta säästää etukäteen tai ottaa lainaa. Jos taas lapsia hoidetaan yhteisestä päätöksestä kotona, niin silloin työssäkäyvä maksaa elämisen, loput rahat jaetaan kohtuullisesti ja kertyvä omaisuus on yhteistä.
Meillä muutettiin aluksi minun omistuskämppääni. Mies maksoi vastikkeen, joka oli vajaa kolmasosa vastaavan asunnon vuokrasta. Juoksevat kulut puoliksi, isoista jutuista esim. matkat minä maksoin parempipalkkaisena enemmän. Myöhemmin ostettiin talo jossa omistus ja lainat puoliksi. Äitiyslomalla meidän tulot oli samaa luokkaa joten kulutkin pistettiin puoliksi. Nyt töissä maksetaan taloa edelleen puoliksi, mutta minä maksan juoksevia kuluja enemmän. Jo ennen raskautta sovittiin, että ensisijaisesti vanhempainvapaiden loputtua mennään töihin, mutta jos se ei lapsesta johtuvista syistä onnistu niin mies jää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin maksaa omat kulunsa. Ja omien lastensa kulut. Toiselle saa ostaa lahjoja, matkoja tms. ihan niin paljon kuin haluaa, mutta toiselta ei edellytä elatusta. Jos haluaa jäädä vanhempainvapaalle, niin hyväksyy sen, että omaa rahaa on vähän niukemmin käytössä. Puoliso ei ole elatusautomaatti.
Hyvätuloiselle puolisolle ei voi sanoa, että raada sinä pitkää päivää, minä olen nyt päättnyt elellä täällä kotona sinun kustannuksellasi.
Oho - 66% on sitä mieltä, että puoliso on ensisjiasesti laskunmaksaja, jotta toinen voi toteuttaa itseään ja elää tekemättä töitä.
Yleensä ne lapset ovat ihan yhteinen toive ja valinta, eikä mitään toisen puolison itsensä toteuttamista. Eri juttu jos puhuttaisiin muuten vaan kotiin jättäytymisestä. Tavallaan ymmärtäisin vielä jos puhuttaisiin yksipuolisella ilmoituksella vanhemman lapsen kanssa kotihoidontuelle jäämisestä, mutta vanhempainvapaa on imetysikäisen pienen vauvan hoitoa. Useimmat päivähoitopaikat eivät edes ota sen ikäistä hoitoon. Jos et viitsi muutamaa kuukautta avustaa yhteistä pikkuvauvaa kotona hoitavaa puolisoa, niin please tee kaikille palvelus ja varaa aika vasektomiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.
Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?
Jos et halua maksaa enempää, niin sitten sinä et voi pariutua noin pienituloisen naisen kanssa. Ei kukaan pakota. Jos kulut jaettaisiin puoliksi, niin te asuisitte yksiössä keskellä metsää ja söisitte hernekeittoa ja näkkileipää.
Aivan vähintään tuossa tilanteessa pitäisi minusta korvata asumistuen menetys. Jos puoliso asuisi noilla tuloilla yksin, niin käytännössä Kela maksaisi kämpän.
Ihana, rakas mieheni maksaa kaiken, myös minulle. 😙❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.
Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?
Tottakai mies tuossa tilanteessa maksaa enemmän, koska tienaakin enemmän. Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok.
Ei tietenkään ole ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok. Itse en kuitenkaan voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen tilanteeseen. En ymmärrä, miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" isommilla kustannuksilla asioista, jotka kuitenkin käytetään puoliksi.
Jos se paremmin ansaitseva itse vaatisi elintasoa, johon toisella osapuolella ei ole varaa, niin sitten ymmärtäisin että hän itse tarjoutuisi maksamaan enemmän, mutta tuollainen prosenttilaskuautomatiikka ei mene ymmärrykseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.
Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?
Tottakai mies tuossa tilanteessa maksaa enemmän, koska tienaakin enemmän. Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok.
Ei tietenkään ole ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok. Itse en kuitenkaan voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen tilanteeseen. En ymmärrä, miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" isommilla kustannuksilla asioista, jotka kuitenkin käytetään puoliksi.
Jos se paremmin ansaitseva itse vaatisi elintasoa, johon toisella osapuolella ei ole varaa, niin sitten ymmärtäisin että hän itse tarjoutuisi maksamaan enemmän, mutta tuollainen prosenttilaskuautomatiikka ei mene ymmärrykseeni.
Eihän sinun tarvitse mihinkään suostua, mihin et halua, mutta koita nyt hyväksyä, että tuo on ihan yleinen ja monien hyväksymä tapa jakaa kulut jos pariskunnan tulot on kovin erisuuruiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.
Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?
Tottakai mies tuossa tilanteessa maksaa enemmän, koska tienaakin enemmän. Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok.
Ei tietenkään ole ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok. Itse en kuitenkaan voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen tilanteeseen. En ymmärrä, miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" isommilla kustannuksilla asioista, jotka kuitenkin käytetään puoliksi.
Jos se paremmin ansaitseva itse vaatisi elintasoa, johon toisella osapuolella ei ole varaa, niin sitten ymmärtäisin että hän itse tarjoutuisi maksamaan enemmän, mutta tuollainen prosenttilaskuautomatiikka ei mene ymmärrykseeni.
Toivottavasti olet yhtä ehdoton myös kotitöiden puolituksessa. Olisihan se epäoikeudenmukaista, jos jompikumpi (yleensä se nainen) joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies. Tai hoitamaan enemmän yhteisiä lapsia. Kellokortti käyttöön kotona!
Omat lainat, asuinkulut puoliksi, (yhteiset) lapset puoliksi (vaatteetharrastukset etc.), kaikkien lasten ruokamenot puoliksi, omat harrastukset ym. itse.
Näin asia menisi omasta mielestäni reilusti.
Työttömyys ym. tapauskohtaisesti, mutta itse tottunut säästämään pahanpäivän varalle ja sitä olettaisin myös toiselta. Aikoinani olin pitkään hoitovapaalla käytännössä lähes kokonaan omasta pussistani. Nyt en enää ehkä olisi ihan niin tasan siltä ajalta kaikkea maksanut. Yhteinen päätös hoitovapaa oli kuitenkin.
Nykyisen miehen kanssa emme asu yhdessä. Ostan välillä asioita myös hänen lapsilleen, jos jotain sattuu silmiin. Mies tuo omilleni leluja ja ruokaostoksia maksaa puoliksi myös, vaikka niistä osa kuluukin lapsiini. Itse hoidan kaikki asumiskulut, vaikka pääsääntöisesti aina olemmekin luonani (miehen luo ei koko porukka mahdu). Suhteellisen tasan menee. Miehellä isommat tulot ja pienemmät menot, mutta maksaa lapsistaan elatusmaksut, joten käytännössä aika tasan on rahatilanne.
Me ollaan uusperhe, miehellä kaksi lasta aiemmasta liitosta.
Asunto omistetaan puoliksi, joten kumpikin voi kerryttää omaa omaisuuttaan. Meillä on yhteisessä käytössä oleva taloustili, jonne kumpikin siirtää sovitun summan joka kuukausi, ja sieltä maksetaan ruoat, vedet, sähköt yms. Mies maksaa tilille hieman enemmän ja siten kompensoi lapsista tulevia kustannuksia. Taloustililtä ei makseta omia menoja. Näin rullaa arki oikein mukavasti ja yhteisymmärryksessä. Kummastakaan ei tunnu siltä, että toinen lokkeilisi toisen kustannuksella.