Yhteisen elämän aloittaminen - miten olette jakaneet elämiskulut?

Me olemme uusperhe, molemmilla omia lapsia. Miehellä enemmän lapsia kuin minulla, ja myös pari tonnia paremmat tulot. Olemme naimisissa.

Vuokra maksetaan puoliksi.

Molemmat maksavat omat lapsensa.

Molemmat maksavat oman autonsa ja sen kulut.

Minä maksan kaikki muut laskut (paitsi auton)

Mies maksaa ruoan.

Kun olen miehen kanssa kaksitaan ulkona tai ravintolassa tms. Niin mies maksaa.

Kumpikin maksaa omat kulunsa. Ja omien lastensa kulut. Toiselle saa ostaa lahjoja, matkoja tms. ihan niin paljon kuin haluaa, mutta toiselta ei edellytä elatusta. Jos haluaa jäädä vanhempainvapaalle, niin hyväksyy sen, että omaa rahaa on vähän niukemmin käytössä. Puoliso ei ole elatusautomaatti.

Hyvätuloiselle puolisolle ei voi sanoa, että raada sinä pitkää päivää, minä olen nyt päättnyt elellä täällä kotona sinun kustannuksellasi.

Yhteinen elämä=yhteiset rahat. Se maksaa, jolla sattuu olemaan rahaa. Jos molemmilla on rahaa riittävästi, se maksaa kumpi ennättää/haluaa/jaksaa jne.

Me olemme aina maksaneet kaiken puoliksi (meillä oli ihan viime vuosiin saakka suunnilleen sama palkka, 17v yhdessä), paitsi silloin kun toinen on ollut kotihoidontuella, silloin työssäkäyvä on maksanut kaikki asumiskulut ja enemmän yhteisiä laskuja. Meillä on vain yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen elämä=yhteiset rahat. Se maksaa, jolla sattuu olemaan rahaa. Jos molemmilla on rahaa riittävästi, se maksaa kumpi ennättää/haluaa/jaksaa jne.

Entä jos toinen ei koskaan "ehdi" maksaa?

Silti ostelee yhteisillä rahoillaan itselleen kaikkea turhaa kivaa?

Mulla ei ole vakituisia tuloja kun oon freelancer/kotirouva niin saan mieheltä rahaa, millä maksan ruuat, sisustamisen ja mun omat jutut. Kun saan omia tuloja niin ostan itelleni jotain kivaa tai kotiin.

Olisi mielenkiintoista kuullaa miten palstalaiset ovat ratkoneet uuden parisuhteen myötä kulujen jakamisen. Miten ratkoa raha-asiat jos toinen haluaa jäädä vanhempainvapaalle tai lähteä opiskelemaan tai vaikka muuten vain jäädä työttömäksi?

Näistä keskustellaan yhdessä. Kahdessa ensimmäisessä tuollaiseen ratkaisuun päädyttäessä toinen sitoutuu maksamaan valtaosan kuluista, koska toisella ei yksinkertaisesti ole rahaa niihin. Käytännössä se työssäkäyvä osapuoli valtaosaltaan elättää sen kotona olevan tai opiskelevan osapuolen. Sama myös työttömyyden kohdalla. Sillä erolla vain, että valinta ei ole vapaaehtoinen. Kotona oleva/opiskeleva/työtön maksaa sen, mitä pystyy, työssäkäyvä loput.

Miten ratkoa raha-asiat, jos toisella on 5 lasta ja tarvii niiden vuoksi isomman asunnon ja ruokakulut on suuremmat?

Yleensä vanhemmat hoitavat itse omien lastensa kulut, joten tällaisessa tapauksessa lapsen vanhempi maksaa lasten kulut.

Tai jos toisella on jo kerrytettyä omaisuutta ja isommat tulot?

Omaisuus ja tulot eivät vaikuta välttämättä mitenkään. Monissa avioliitoissa katsotaan, että tulot ja omaisuus ovat yhteisiä. Ei tarvita mitään "minun rahat, sinun rahat"-systeemiä.

Meillä pannaan ruoka- ja asuntolainakulut, (yhteisten) lasten kulut ja laskut puoliksi.

Omia juttuja maksellaan omasta pussista. Perheen lomamatkat maksetaan puoliksi.

Kummallakaan ei ole enää kotona asuvia lapsia. Miehellä on ok-talo, joka on hänen yrityksensä nimissä. Jos joskus muutamme yhteen, niin todennäköisesti minä muutan hänen luokseen.

Juoksevat menot (lämmitys, sähkö, netti yms) maksetaan 50/50. Korjauksista ja hankinnoista, jotka nostavat kiinteistön arvoa, pitää sopia erikseen. Olen valmis osallistumaan osaan kustannuksista, koska hyödyttäväthän ne molempien arkea, mutta mikä on kohtuullinen osuus, on vielä mietinnässä (eikä ole edes ajankohtainen kysymys). Yksi vaihtoehto, jota olen miettinyt, on myös, että maksan omaa osuuttani "osamaksulla", jolloin vältytään siltä tilanteelta, että olen maksanut esim. puolet ikkunaremontista ja sitten tuleekin ero.

Yhteiset ruoka-, matka- ja harrastuskulut maksetaan jo nyt puoliksi yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettavat saman verran. Sama käytäntö jatkuisi varmaan myös avoliitossa.

Jos jään työttömäksi, niin sitten pitää pienentää kuluja niin, että rahat riittävät välttämättömiin menoihin, eli ulkona syömiset, matkustamiset yms. pitää jättää pois.

Itselleni - tai pikemminkin meille molemmille - avoliitto on ratkaisu, johon päädytään vasta kun tuntuu siltä, että varmasti haluamme viettää loppuelämämme yhdessä. Siinä vaiheessa on varmaan molemmilla halua ottaa isompi vastuu taloudesta, jos toinen esimerkiksi sairastuu. Toistaiseksi elämme kuitenkin niin, että yhteiset menot jaetaan tasan ja molemmat vastaavat omista asumiskuluistaan.

Meillä on omat rahat. Elämisen yhteiset kulut maksetaan puoliksi, laitteet jotka tulee yhteiseen käyttöön maksetaan puoliksi. Omat herkut ja harrastukset maksetaan itse. Asuntolaina maksetaan itse. Lomamatkoista kukin maksaa oman osuutensa. Näin normaalitilanteessa, kun molemmat on töissä. Meillä on samansuuntainen tulotaso.

Jos toinen jää vaikka työttömäksi, tilanne katsotaan uudelleen. Meitä on kaksi niin ei se ole oikein jos toisella menee kaikki rahat asumiseen eikä muuhun jää varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen elämä=yhteiset rahat. Se maksaa, jolla sattuu olemaan rahaa. Jos molemmilla on rahaa riittävästi, se maksaa kumpi ennättää/haluaa/jaksaa jne.

Entä jos toinen ei koskaan "ehdi" maksaa?

Silti ostelee yhteisillä rahoillaan itselleen kaikkea turhaa kivaa?

Siinä tapauksessa hän ei noudata yhteisten rahojen periaatetta, vaan omii itsekkäästi kaikki tulot itselleen. Tällaisen kanssa ei kannata yhteistä eloa jatkaa. Tasapainoisessa ja tasapuolisessa parisuhteessa tuollainen ei käy edes mielessä, vaan molemmat osallistuvat kuluihin ilman että siitä tarvitsee tehdä numeroa. "Turhuudet" harkitaan sitten tapauskohtaisesti.

Kumpikin maksaa omat kulunsa, yhteiset talousmenot maksetaan tulojen suhteessa. Reilumpaa ja yksinkertaisempaa systeemiä ei ole.

Moneskohan miljoonas aloitus tämä on tästä samasta aiheeesta?

Vastaus: Jokainen pari hoitaa asian tavallaan. Ratkaisuun päästään keskustelemalla asiasta keskenään. Toisten parien tapoihin ei kannata verrata, koska tilanteet ovat aina tapauskohtaisia.

Kumpikin maksavat omat henkilökohtaiset kulunsa. Prosentuaalisesti yhteiset menot jaetaan tasan suhteessa tuloihin.

Mies maksaa yhteiselle tilille 500/kk ja minä 400. Yhteiseltä tililtä maksetaan talolaina,ja kaikki asumiskulut. Puoliksi ostetaan ruuat. N. puoliksi siis. Kyllä minä  ostan enemmän.

Miehellä vierailee täällä 2 lasta, ja itselläni on teini samassa taloudessa kanssamme. Minä maksan luonnollisesti kaikki teinin kulut. Loput ahat jää molemmille omaan käyttöön, joista kumpikin tosin säästämme aina jotain pahan päivän tilille, ja koska joskus joutuu taloa kuitenkin remppaamaan, emmekä ajatelleet rempata lainalla .

Mies maksaa lähes kaiken, koska minä olen kotihoidon tuella lapsia hoitamassa. Ei mitään ongelmaa.

Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.

Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?

Kumpikin maksaa itse omat menonsa (omat tilit).

Yhteiset menot, kuten asuminen, ruoka yms. maksetaan nettotulojen suhteessa. Meillä on yhteinen taloustili, jolta yhteiset menot maksetaan ja jolle kummatkin siirtävät sovitun summan kuukausittain.

Lapsia ei ole, mutta jos olisi niin lasten kulut luettaisiin yhteisiin kuluihin.

Äitiysloman aikana tuloni laskisivat, jolloin mies siirtäisi enemmän yhteiselle tilille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole vakituisia tuloja kun oon freelancer/kotirouva niin saan mieheltä rahaa, millä maksan ruuat, sisustamisen ja mun omat jutut. Kun saan omia tuloja niin ostan itelleni jotain kivaa tai kotiin.

Meillä niin, että mies maksaa lainat ja laskut, minä ostan ruoat (ja teen ruoat) ja hankintoja kotiin ja myös miehelle joskus vaatteita jne. Olen osa-aikatyössä, ei lapsia. Menot eivät mene puoliksi, mutta kumpikin on tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo prosentuaalinen jako mietityttää, jos vaikka miehen tulot on 10 000 € ja vaimon 500 €.

Mies maksaa suhteessa enemmän ruuasta ja asumisesta ja vaimo nauttii mukavasta elämästä?

Tottakai mies tuossa tilanteessa maksaa enemmän, koska tienaakin enemmän. Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos tilanne on molemmille ok.